Kyseessä on (nykyään) emerita-professori Marjaana Soinisen teos evaluaatiosta:
Soininen, M. (1997). Kasvatustieteellisen evaluaation perusteet. 3.uudistettu painos. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja A: 56.
SOINISEN teos jäsentää mainiosti monimielistä arvioinnin käsitteistöä.
Evaluointia eli arviointia hän pitää yleiskäsitteenä, ja sen alle mahtuu monenmoista aina yksittäisten oppitulosten arvostelusta tutkimuksiin kokonaisten koulutusjärjestelmien tuloksellisuudesta tai tehokkuudesta. On ulkoapäin tapahtuvaa ja sisäistä evaluointia. On kvalitatiivista ja kvantitatiivista. On yksilö- ja ryhmäevaluaatiota.
Evaluaatio = arviointi
Arvostelu = arviointia, jossa verrataan yksittäisen oppilaan suoritusta tavoitteeseen
Arvio = sanallinen, kirjallinen tai suullinenkin arviointi.
Mittaaminen = keino hankkia tietoa tuloksista. Se voi olla bjektiivista tai subjektiivista.
Kvantitatiivista tai kvalitatiivista. Mittaamisen kelvollisuuskriteereitä ovat realiabiliteetti ja validiteetti. Kummassakin on useita alalajeja.
Evaluaation menetelmiä
Evaluaatiomenetelmiä on laaja kirjo: Observointi, jossa havainnointi suhteutetaan tiettyyn kriteeriin. Se voi olla osallistuvaa tai ulkopuolista, luonnollista tai järjestettyä (mm. laboratorio), vapaata (epäsysteemaattista) tai järjestelmällistä (systemaattista).
Haastattelu voi olla vapaata, hjattua (huolella suunniteltua- kysymyslista) tai strukuroitua (lomake).
Kysely voi olla avoin (omin sanoin) tai suljettu (kyselylomake, joka täytetään itsenäisesti). Se voi olla standarikysely (esim. viimeisellä luennolla), informoitu kysely (esitellään, mutta itse täyttävät) tai postikysely.
Evaluaatiomenetelmä on myös testit. Vanhin testi pidettiin kirjan mukaan Kiinassa n. 2200 eaa, kun hallitsija testasi virkamiesten soveltuvuutta.
Muita menetelmiä ovat projektiiviset tekniikat (kuvien tulkinta, kertomusten jatkaminen, lauseen täydentäminen..), sosiometrinen mittaus, roolimenetelmät, arviointikeskustelut, dokumentointi, käsitekarttatekniikka, näyttökoe ja mm. portfoliotoiminta, jossa oppilas kerää näytteitä osaamisestaan, itsearviointeja ja muiden arviointeja oppimisprosessista.
Evaluaation lajit
TEOS määrittelee selkeästä evaluaation lajit niiden tehtävien mukaan,.
DIAGNOSTINEN EVALUAATIO
Diagnostinen arvointi - joka on muuten harmittavasti photosopattu pois nykyisestä opetussuunnitelmasta - ajoittuu opetuksen alkuun. Sillä on kaksi tehtävää: Toteava ja suunnitteleva,
Tällä arvioinnilla todetaan nykytilanne: missä tilassa koulutettavat ovat. Tämä auttaa suunnittelemaan: Kuinka korjataan lähtötilanteen puutteet? Mitä ovat sopivia menetelmiä ja materiaaleja? Millaisia ryhmityksiä tarvitaan?
FORMATIIVINEN EVALUAATIO
Formatiivinen evaluaatio sijoittuu opetuksen ajalle. Yleisimmin sitä tehdään havainnoimalla ja tarkkailemalla. Sillä on kaksi tehtävää: Ohjaava ja motivoiva. Mutta myös kolmas: korjaava ja kehittävä tehtävä.
Formatiivinen arviointi antaa palautetta opiskelun, menettelyjen ja opettajan onnistumisesta. Se paljastaa missä kohdin on puutteita. Se tukee oppilasta ja auttaa häntä kehittämään omaa opiskeluaan. Se tukee myös opettajaa ohjaamaan tukitoimenpiteuden, menettelyjen valintaa ja kehittää opettajan opetustaitoa
Formatiivinen evalaatio motivoi, virittää ja suuntaa aktiivisuutta. Oppilas saa palautetietoa opettajalta, itseltä ja toisilta siiten, miten oppiminen edistyy.
Soininenkin korostaa, että formatiivisen arvioinnin ei tulisi olla arvostelun pohjana.
SUMMATIIVINEN EVALUAATIO
Summatiivinen arviointi selvittää opetuksen päättyessä, kuinka hyvin tavoitteet on saavutettu. Sillä on kaksi tehtävää: Kokoava ja ennustava.
Summatiivisen arvioinnin kokoaa arviointiedot arvosanojen antamista varten. Ennustava tehtävä tarkoittaa sitä, että summatiivinen arviointi ilmaise uuden lähtötilanteen. Sen pohjalta, miten
tavoiteet on saavutettu tehdään ennusteita jatkomenestymisestä.
Evaluaation osa-alueet
TIIVISTIN näiden taksonomioiden viisaita verbejä seuraavasti:
Kognitiivinen osa-alue (tiedot)
1. MUISTITIETO
tunnistaa ja muistaa termejä, tosiasioista, malleja, periaatteita, teorioita.
Palauttaa niitä mieleen samassa muodossa.
2. YMMÄRTÄMINEN
ymmärtää ja erittelee, käsittää ja käyttää
selittää, esittää tiivistetyssä muodossa,
päätelee trendejä.
3. SOVELTAMINEN
käyttää abstraktioita (yleisiä ajatuksia ja sääntöjä) konkreettisissa, uusissa tilanteissa.
4. ANALYYSI
hajoittaa aineiston osatekijöihinsä, niin että käsitteiden keskinäinen järjestys ja suhteet tulevat selväksi.Paljastaa aineistoa yhdentävän rakenteen.
5. SYNTEESI
yhdistää osista organisoidun kokonaisuuden. Välittää taidokkaasti ajatuksia, tuntemuksia ja kokemuksia toisille. Tekee suunnitelman.
4. EVALUAATIO
arvioi suhteessa kriteeriin - joko annettuihin tai itse määräämiinsä.
1. JÄLJITTELY
harjoittelee mielessään. Toistaa näkemänsä liikkeen.
2.OHJEENMUKAINEN TOIMINTA
ei tarvitse mallia, pystyy toimimaan ohjeen perusteella.Toiminta kiteytyy ja sujuu vaivattomasti
3.TOIMINNAN TÄSMENTYMINEN
toiminta hiotuu, tarkentuu, täsmällistyy. Karkeita virheitä ei enää esiinny.
Toiminta itsenäistyy. Hän varioi toimintaansa.
4. TOIMINTOJEN KOORDINOITUMINEN
pystyy yhdistelemään liikesarjoja. Liikesarjat kehittyvät ja niistä tulee harmonisia kokonaisuuksia.
5. LUONTEVA TOIMINTA
toiminta rutinoituu, sisäistyy ja automatisoituu tiedostamattomaksi.
Affektiivinen osa-alue: Asenteet (suhtautumistapa tiettyyn kohteeseen)
1. VASTAANOTTAMINEN
oppilas herkistyy, siirtyy passiivisuudesta valikoivaan tarkkaavaisuuteen.
Hän huomioi ja on (pelkästään) tietoinen. On halukas kiinnittämään huomiota, mutta
havainnosta puuttuu vielä keskittyminen ja arvioiminen.
2. REAGOINTI
hän suuntaa aktiivisesti tarkkaavaisuuttaan. Hän on selvästi kiinnostunut, tahtoo omaehtoisesti
ja tuntee mielihyvää.
3. ARVOSTAMINEN
antaa arvoa (=asenne), hyväksyy arvon pysyvämmin, on vakuuttunut siitä. Ja lopulta on varma - ei pienintäkään epäilystä
4. JÄSENTYMINEN
rakentaa arvoista hierarkiaa. Erottaa hallitsevat arvot toissijaisista. Käyttäytyy johdonmukaisesti arvon mukaan. Organisoi tämän arvon muiden arvojen yhteyteen.
5. ARVOJÄRJESTELMÄN SISÄISTYMINEN
arvohierarkia on yhtenäinen. Arvojärjestelmä on johdonmukainen ja se yleistyy. Sisäistymisen korkein aste on maailmankatsomuksen ja elämänfilosofian syntyminen.
Kirjoittajasta
Marjaana Soininen toimi pitkään Turun yliopiston opettajankoulutuslaitoksella didaktiikan professorina. Käytännössä siis Raumalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti