Koulutusoppia 35 vuoden takaa

Peltonen, Matti. (1984) Koulutusoppi. Helsinki: Otava.

Arvostettu,  erityisesti aikuisten opetusta pohtinut professori Matti Peltonen ehti elämässään kirjoittaa paljon ja painavaa. Törmäsin sattumalta tähän Koulutusoppi-teokseen. En ollut sitä koskaan lukenut tai edes nähnyt, mutta ihan lukematon oli tämä Helmetistä löytynyt kappalekin.

Vautsi. Tästä oli iloa.  Päälinjat ovat hyvin samat kuin vuonna 1970 ilmestyneessä "Kouluttajana opetusopissa", mutta tämä oli  minusta vielä parempi.

Teemoina ovat siis aikuisoppiminen, aikuisten opettaminen  ja kouluttaminen nimenomaan työelämässä. Pääosa hienoista ideoista on pätevää myös muun ikäisille.

Tässä poimintoja herkuista sanakirjatyyliin.

AIKUISOPPIMINEN

Aikuiset ovat erilaisia, yksi on hyvä yhdessä toinen toisessa. Oikea lääke on erilaisuuden hyväksyminen ja sen hyväksikäyttäminen.

Aikuiset oppivat hyvin, mutta erilailla kuin lapset. Kaikista elämänkokemuksistaan huolimatta ihminen säilyttää oppimiskyvyn läpi elämän, joskin ennen opittu, kokemukset ja opitut skeemat vaikuttavat ratkaisevasti uuden oppimiseen.

Aikuisten mekaaninen ulkomuisti on heikompi kuin lasten, mutta looginen järkeilymuisti korvaa mainiosti mekaanisen muistin puutteet. 

Aikuinen hakee herkemmin loogista ohjausta - tarvitsee enemmän kertausta  - eri aistien avulla-

Fysiologiset ja aistimien muutokset  alkavat haitata opiskelua yleensä vasta eläkeiässä. Välitön muisti (havainto- ja työmuisti) huononee nopeammin kuin varastomuisti

Henkinen joustavuus  alkaa vähetä keski-iän jälkeen.

(Vuonna 1970: Aikuisen on vaikea oppia vanhoja asioita uudella tavalla, mutta uusien asioiden oppiminen on helpompaa.  Aikuinen ei ole kärsivällinen oppija; kertaus ei jaksa heitä motivoida.)

ARVIOINTI

Arvointi on koulutuksen osatekijäin - prosessien, tulosten ja vaikutusten- mittausta.

Oppilaalle  arviointi selittää:

mitä hän jo tietää

mitä hänen tulisi tietää

mitä häneltä on jäänyt oppimatta

miten hyvin hän on oppinut

miten hyvin hän tietää

mitä hän osaa tehdä

miten hyvin hän osaa tehdä

Arvioinnilla on 4 tehtävää: toteava, motitoiva, ohjaava ja ennustava.

KOULUTUKSEN IHMISKUVA

Ihminen on kehityskykyinen. Oppimiskyky säilyy. Ihmiset ovat erilaisia. Persoonallisuus on kokonaisuus, johon kuuluvat ajattelu-, toiminta- ja suhtautumisvalmiudet.

KOULUTUS

Koulutus maksaa, mutta se myös tuottaa. Se luo voimavaroja. Koulutus on myös uuden ja vanhan työntekijän palvelua.

(v. 1970: Koulutuksella tarkoitetaan  tässä työn edellyttämien tietojen, taitojen ja asenteiden tehokasta opettamista - joko uusille työntekijöille tai henkilökunnan pitämiseksi toimintakykyisenä, jotta sitä ei  tarvitse korvata uudella).  

Päävastuu koulutuksesta on valtiovallalla. Julkinen koulutusjärjestelmä ei kuitenkaan riitä  elinkeinoelämän tarpeisiin.

LUENTO

Yksi tavoite luennolle. Tukea antavat asia- vahvistavat yksityiskohdat (tosiasiat, esimerkit, lainaukset auktoriteeteilta, tarinat, ajatukset) - loppulause  (yhteenveto, loppulause, joka yhdistää kaikki ajatukset.  Toista pääasiat,  paras kasku loppuun) - ja vasta sitten suunnittele johdanto  (kertomus, hämmästyttävä asia, ratkaistava tehtävä)

Luento voi olla "puhdas" tai "kehitetty" = tuetaan välineillä, materiaaleilla ja muilla menetelmillä.

MOTIIVI

Motiivi = henkilön sisältä nousevat virikkeet. Yllykkeet herättävät niitä.

MOTIVAATIO (OPPIA)

Motivaatio on oppimistulosten edellytys. 

(Vuonna 1970: Motivaatio on oppilaan tila, joka määrää, millä aktiivisuudella ja mihin suuntautuneena ihminen  tietyssä tilanteessa toimii. Motivaatiossa on Peltosen mukaan kaksi osatekijää: aktivaatiotaso, joka  säätelee toiminnan kokonaismäärää, voimakkuutta ja vireyttä sekä suuntaaminen, joka määrää toiminnan suunnan ja kohteen.)

MOTIVOIMINEN

Opettajan keinoja pitää motivaatiota korkeana: 

• Yllykkeet
• Avainsana hyöty 
• Oppiaineksen ydinkohtien valitseminen ja korostaminen
• Oppilaille annetut tehtävät, keskustelut, kysymykset, arvostelu, opettajan ja oppilaidenvuorovaikutus (kuuntele! ymmärtääksesi. Älä keskeytä koskaan)
• Opetustapojen vaihtelu yhdenkin opetustilanteen aikana. Vältä pitkiä yksinpuheluita. Demonstraatiot
• Lyhyt katkaisu nostaa aktivaatiotasoa (esim, kasku, liikkuminen, tuuletus) 
• Mahdollisimman usein palautetta 
• Arvostelu, välitavoitteet ja ohjeet oikeasta opetuksen seuraamistavasta pitävä aktiivisuutta yllä  Koulukokeet (Olemme kiinnostuneita tietämään vastauksen” Miten onnistuimme?”). Mittaus motivoi.  
• Hyvä valaistus 
• Vaihteleva äänenkäyttö

OPETTAMINEN 

Opettaminen on havaitsemisen edistämistä. Sic! Työkaluna havainnollistaminen.

OPETUS

Opetus on tarkoituksellista, tavoitteista ja järjestelmällistä oppilaiden, opettajien ja opetuksen sisällön välistä vuorovaikutusta. Opetus ja oppiminen ovat erottamattomia. Opettaminen ja oppiminen ovat saman prosessin osia.

OPISKELU

Opiskelu on tavoitteellista toimintaa.  Toiminnan sujuminen ja oppimistulokset  riippuvat siitä, kuinka vireästi opiskelija työskentelee. Kuinka vahva halu oppia on?

OPPIMINEN 

Peltonen siteeraa Kososta: Oppiminen merkitsee ongelman ratkaisuedellytysten parantumista. Ihmisellä on valmius oppia. Opittu jäsentyy skeemoiksi, jotka ovat usen vaikeasti muutettavia.

Oppiminen koostuu motivoitumisesta, havaitsemisesta ja muistamisesta. (unohtuiko tekeminen? MH)

On kolme oppimisen perusmuotoa, joiden pohjana on aivojen kolme toiminnallista järjestelmää:

1. Aivorunko säätelee vireystilaa ja suuntautumista, energian käyttöä, valintoja ja tunteita  = asenteet. Asenteita muuttavat  parhaiten omat kokemukset. Lisäksi tässä auttavat  eläytyminen (esim. näytelmä), kahdenkeskiset keskustelut, ryhmätyöt - erityisesti työkunta, aivoriihi, dramatisointi, case -menetelmä, projekti.
2. Aivojen väliosa ohjaa toimintaa ja taitojen käyttöä/tottumuksia =  taidot
Taitoja oppii lähes yksinomaan harjoitusten avulla.  Mielikuvaharjoittelu , dramatisointi, case-menetelmä ja projekti toimivat myös. Hyviä keinoja tukea taitojen oppimista ovat sisäisen mallin käyttö, jaksotettu harjoittelu, tieto tuloksista,välitön palaute, omat havainnot ja kouluttajan palaute. Toisin, kuin moni ehkä ajatelee, mallin seuraaminen ei ole aina tehokasta. Mallin on oltava arvostettu viiteryhmässä. 
3. Aivokuori säätelee tiedon vastaanottamista ja ajattelutottumuksia, jäsentelyä ja tulkintaa  = tiedot. Tietojen oppimiseen kelpaa kaikki, missä käytetään aisteja.  Aiemmin opittu selittää 2/3 oppimisen eroista. Hyviä keinoja tukea tietojen oppimista ovat  analogioiden vastakohtien ja yhtymäkohtien etsiminen, jäsentely ja kokoaminen.Opitun tarkastaminen tehostaa oppimista 

Minua miellyttää kovasti Peltosen tapa yrittää ymmärtää oppiminen etenevänä prosessina (numerointi on omani: olen yhdistänyt tähän hänen vuoden 1970 ajatuksia ja myös omiani )

1. MOTIVOITUMINEN 

(Vuonna 1970: ... pitää herättää kiinnostus. "Kiinnostunut oppii paremmin.”.. Oppimiseen tarvitaan halua oppia.)

2. HAVAITSEMINEN  

Aistit  herätetään. Ihmisen näköaisti on keskeisin havaintojenkanava (75%), koska aivojen näkökuori on kehittynein.  

(Vuonna 1970: "Ajatuksemme samoin kuin lihaksemme aktivoituvat, kun aistejamme ärsytetään.  Me emme ajattele, ennenkuin aistimme on herätetty toimintaan... Aistit pitää siis ensin aktivoida. Vasta silloin oppilaiden ajatukset  todella tajuavat ja hyväksyvät tosiasioita, käsityksiä ja taitoja, joita opettajaa haluaa  heille jakaa)

Havaitseminen on oppimisen edellytys. Ihminen aistii. Aiemmin opittu ohjaa luokittelua. Motivaatio ohjaa valikointia. Havaittua muokataan, yksinkertaistetaan, täydennetään ja yhdistellään. Aistittua ja muokattua vielä tulkitaan.  Asenteet, entiset tiedot ja taidot  ohjaavat tulkintaa.   

3. MH: ONNISTUVA TOIMINTA                                                                                                              

Oppilas orientoituu oppimaan juuri tätä ja ryhtyy toimeen. Näin käy, kun oppilaille                                                                        kerrotaan, mitä heiltä konkreetisti odotetaan (tuotoksen kuvaus MH). Tavoitteet tule hyväksyä ja sisäistää. Ydinkohtia tulee korostaa.                                                                                   

Sitten edetään optimaalisen (ei maksimaalisen) teorian mukaisesti. Edetään loogisesti. Vaihdellaan työtapoja. Luodaan positiivinen ilmapiiri. Tankataan motivaatiota. Pidetään tavoitteita esillä. Kannustetaan. Käytetään muuttuneita tilanteita hyväksi. Otetaan oppilaat optimaalisesti huomioon yksilöinä (mm. yhteissuunnittelu, eriyttäminen, valinnat). Annetaan oppilaiden toimia transaformatiivisesti ja holistisesti. Oppilas oivaltaa, oppii. Hän näkee työn tulokset ja saa tunnustusta.      

4. TORJUTAAN UNOHTAMINEN                                                                           

(Vuonna 1970: Opettaja tehtävä on siis opettaa niin, että asia jää muistiin. Keinoja on useita. Mitä useammalla aistilla on opittu, mitä vilkkaammalla ja voimakkaamalla tavalla asia on esitetty,  sitä paremmin opitun muistaa. Mitä voimakkaampi ärsyke, sitä voimakkaampi reaktio. )   

5. HYVÄKSI KÄYTTÄMINEN     

Annetaan oppilaille nauttia osaamisestaan ja mahdollisuus soveltaa sitä. Esim. opettamalla toisia (MH)

OPPIMISEN STRATEGIAT

Tästä oikein nautin: Ihminen voi oppia holistisesti, jolloin hän liittää faktoja pääteeman ympärille tai meristisesti, jolloin huomio on yksityiskohdissa. Edellinen tuottaa parempia tuloksia.

Toinen jako on transformointi, jossa ihminen liittää opettelemaasa  omaa tulkintaa, erittelee, kombonoi, etsii syysuhteita- ) vs. rekisteröivä strategia, jossa uusi vastaanotetaan ja  tallennetaan sellaisenaan. Edellinen auttaa  paremmin muistamaan

OSAAMINEN

Osaamisella on tasot

SIIRTOVAIKUTUS

Opittavan asian transfer palaa sen soveltamisarvoon.

SUUNNITTELU

(Vuonna 1970: Tee ensin luonnos: otsikko, konkreetit tavoitteet, arvio opetusajasta ja sen jakamisesta osiin,  aiheluonnos: laadi kaavakuva loogisesta sisällöstä (koko kurssi),  poimi avainsanat, ratkaise  asiajärjestys (opeta asiat oikeassa järjestyksessä - se auttaa oppimaan), valitse menetelmät, tee tarkistuslista  tarvittavista materiaaleista ja välineistä sekä ratkaise, miten  osaaminen tullaan arvioimaan)

Oppitunnin pikasuunnitelma

• Otsikko
• Yksityiskohtaiset tavoitteet
• Arvio opetusajasta
• opetusmateriaali
• aiheluonnos:  alaotsikot ja ydinkohdat
• opetushuomautukset  (esim.menetelmät, kysymykset)
• yhteenveto, jonka voi antaa oppilaalle

LOPUKSI VIELÄ YKSI TIMANTTI: 

OPETUKSEN TEORIA = DIDAKTISEN OPITIMOINNIN TEORIA

Peltonen kertoo koonneensa tätä teoriaa kolmen vuosikymmenen ajan. Ydinidea on vaikutusten käyräviivaisuus

Tietojen aluella opettajan on hallittava oppiaines kahdella tavalla:  Asiantuntijana ja didaktisesti.Miten oppiaines jakaantuu opetettaviin kokonaisuuksiin.Ydinkohdat. Solmukohdat.Ja niihin tavallisesti liittyvät vaikeudet.

Taitojen alueella on hallittava 1. perustaidot ( viestintä-, henkilösuhteiden hoito-, sosiaaliset taidot ja motivointitaito), 2. Opetusmenetelmien hallinta ja 3.  Kokonaisuuksien hallinta (suunnittelu, totettaminen, hallinto ja kehittäminen) 

(Asenteiden alueella) Opetuksen säätely ja  oppilaan orientointi-alue koostuu kahdesta osuudesta: opettajan omasta  osuudesta  ja opettajan aikaansaamasta oppilaiden suuntautuneesta käyttäytymisestä. On hallittava tietyt periaatteet, joka koskettavat opettajan ja oppilaan toimintaa tai psyykkistä tilaa.

Toiminnan 3 säätelyperiaattetta  ovat: optimaalisuus-, tilanne- ja vaihtelunperiaate.  Optimaalisuuden periaate kuuluu: kutakin toimenpidettä tai tilannetta on sovellettava tarpeeksi, mutta ei  liian montaa kertaa. Tilanneperiaate kuuluu: Tilanne on käytettävä hyväksi. Muuttunut tilanne (esim. häiriöt) on käytettävä hyväksi.Vaihtelun periaate kuuluu: Toimenpiteitä on syytä vaihdella.

Ihmisen psyykkinen tila määrä  sen, mitä, miten ja kuinka paljon hän oppii. Psyykkisen tilan orientoimisen periaatteita on neljä: motivaation,  tulkinta-, yksilöllisyyden ja myönteisyyden periaatteet.

Motivaation periaate: oppilaissa on saatava aikaan optimaalinen motivaatio.

Tulkinnan periaate (Opettajan on saatava oppilaat tulkitsemaan ärsykkeet oikein- avautuu hieman vaikeasti- oppilaiden on koettava, että tehtävä lähtee tavoiteesta ei esim. opettajan turhautumisesta)

Yksilöllisyyden periaate: oppilaat optimaalisesti huomioon yksilöinä 

Myönteisyyden periaate: Opettajan on saatava oppilaay kokemaan opetustilanne pääasiassa myönteisenä. Mm. Positiivinen vahvistaminen.