Syyslukukauden puolivälissä ollaan

YLIOPISTOLLA lukuvuosi jakautuu neljään periodiin. Ensimmäinen periodi päätyi toissa viikon perjantaina. Tämä viikko on ollut ns. luku- ja tenttiviikko. Siis  eräänlainen  syysloma.

Oma opetukseni koostui 1- jaksossa neljän eri teemaa työstäneen 5 opiskelijaryhmän  ohjaamisesta sekä kolmen luokanopettajaparin päätöhartoittelun ohjaamisesta kahdella eri koululla.

Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi

UUSIEN fuksien ensimmäisellä kurssi alkoi ryhmäytyksellä ja tutoroinnilla.

Myös vetämäni E-ryhmä jakaantui työkuntiin, joista jokainen saa  pitää meille muille  opetustuokiot marraskuussa nipusta alan kirjoja.

Lisäksi heidän tehtävänään on tällä kurssilla pitää oppimispäiväkirjaa oppimisestaan sekä laatia opiskelusuunitelma, jossa on oltava 60 op, jotta yliopisto saa tarvitsemansa määrärahat.

Pedagoginen vuorovaikutus

Muutama päivä myöhemmin alkoi  toinen kurssi, jossa yhteisenä tarkastelun kohteena on peadgoginen interaktio. Fuksit käyvät ohjatusti seuraamassa opetusta Viikin normaalikoululla. Observointipäiviä on kolme, ja kunakin niistä tarkkaillaan interaktiota hieman eri näkökulmista.

Ohjelmaan kuului myös työrauhaa käsitellyt paneeli, jossa oli mukana elävä oppilas, elävä opettaja ja meitä yliopistoväkeä.

Kurssin lopuksi kukin ryhmä jakaantui taas työkuntiin ja  opetti meille muille itselleen tärkeä asian nipusta tietokirjoja. Jokaisessa esityksessä oli myös opponenttiryhmä, joka antoi vihreää, keltaista ja punaista palautetta.

Yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen ainedidaktiikan luennot

Kasvatustieteen eri opintosuuntien opinto-ohjelmassa on kaikilla ainedidaktiikkaa.  Aineopettajilla asia on ihan selvä. Luokanopettajilla käsitellään silloin ns. yleisdidaktiikkaa. Mutta mikä on yleisen kasvatustieteen ja aikuiskasvatuksen ainedidaktiikkaa?

Onneksi kokenut dosentti Janne Säntti taustoitti kurssia, ja sovimme, mitä teemoja tässä nostetaan esiin niin, ettei ryhmä turhaudu, kun sillä on vielä erikseen sekä luentoihin liittyvät ryhmät, opetusharjoittelu ja vielä erillinen osakokonaisuus: diadaktiikka.

Ryhmä luonnollisesti poikkesi juuri ylioppilaaksi kirjoittaneista fukseista. Osalla oli jo pitkä työkokemus ja tutkintokin valmiina.

Kuten yliopistolaki sallii, luennoilla ei ole pakko olla. Pikku ongelma oli, että tästä kokonaisuudesta ei järjestetty tenttiä, vaan arviointi tulee perustumaan luennoilla tehtäviin  esseisiin.  Suomeksi se tarkoittaa melkoista paapomista ja palvelualttiutta.
Mutta sitä vartenhan sitä täällä ollaan.

EIKÄ ole mikään  ihan yksinkertainen juttu arvioida näitä esseitä asteikolla 1-5 oikeudenmukaisesti. Onneksi ryhmä oli hyvin lahjakas ja paikalle saapuneet keskustelivat viisaasti ja uskalsivat myös haastaa.

Opetuksen tutkimus ja koulun kehittäminen

Neljäs teema, jota sain työstää kahdenkin opiskelijaryhmän kanssa,  oli osa tosi kunnianhimoista kokonaisuutta. Siihen kuuluu useita luentoja, kokonainen seminaaripäivä, useita ryhmäistuntoja sekä tentti.

Kukin ryhmä on taas jaettu työkuntiin, joiden pitäisi keskenään jakaa luentojen anti, valmistaa oma esitys varsin vaativista kriittisen pedagogiikan artikkeleista sekä valmistautua opponoimaan jonkin toisen ryhmän vastavaa esitystä.

Tentissä on 2 kysymystä, joihin vastataan niihin työkuntana. Minun vastuullani on toinen kysymys.

Tämän kurssin ryhmäkerroista on pidetty 1-periodin aikana tasan yksi.  Itse opetustuokiot ajoittuvat marraskuulle. Tässäkin isohko ongelma on myöhäisheränneet.

Uusi maisteriharjoittelu

Nykyään luokanopettajankoulutukseen kuuluu vain kaksi opetusharjoittelujaksoa: Ensimmäinen on 3. vuonna, ja sen nimi on monialainen harjoittelu. Toinen on viimeisenä opiskeluvuotena suoritettava maisteriharjoittelu.

Oma näkemykseni on, että opetusharjoittelua on liian vähän. Siirrämme näin liikaa vastuuta uusien opettajien työnantajien perehdytyskoulutukseen.

Tänä lukuvuonna maisteriharjoittelua on uudisttettu. Pelkän ohjaavien opettajien napakan tapaamisen sijaan on  rakennettu kokonaine aloituspäivä orientoivine työpajoineen.

Harjoittelu koululle kestää 5 viikkoa, joista ensimmäinen on kuuntelua. Neljän viikon ajasta kaksi vastuu on opettajaparilla. Lisäksi kummallakin on oma soolo-viikkonsa.

Harjoittelun aluksi opiskelijat laativat suunnitelmansa ja omat kehittymistavoitteensa. Harjoittelun päätteeks he laativat raportin harjoittelusta.

Opetusharjoitteluun on lisätty ns. päätösvaihe, jossa kuin opsikeljapari näyttää itse tekemänsä videon itse valitsemastaan opetuksen teemasta. Päivän ohjelmaa on varattu lisäksi noin1,5 tunnin palautekeskustelu harjoitteluprosessista didaktikon kanssa.

Omat parini harjoittelivat kahdella helsinkiläisellä koululla.

Metsolassa ja Itä-Pakilan ala-asteella. Järjestelyt toimivat hyvin, ja ohjaavat opettajat olivat todella paneutuneet tehtäväänsä.

Ei niin, ettei mitään ongelmia olisi ollut. Mutta ei myöskään mitään hätää.

Mitä opin?

TÄSTÄ lukuvuoden mittaisesta didaktiikan lehtorin pestistä  on siis suoritetty 25 %. Mitä opin? Omista virheistä tietysti vaikka mitä.

Aloitan opetusharjoittelusta.  Harjoittelijoiden vuorovaikutustaidot ovat vahvat.  Ison ongelma minusta on, että jollain lailla käsitystä oppimisesta erityisesti tavoitteisuudesta tulisi korostaa.

Ryhmien  ryhmäytymiseen tulisi olla enemmän aikaa. Ryhmäkertojen ohjelma ei saisi olla liian aikataulutiukka.  Itse olen hyvin innostunut ajatuksesta, että yliopistopedagogiikan tulisi olla tutkijayhteisömäsita alusta alkaen.