Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan?

Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitoksella  vuonna 2015 pidetty Opettajuus 2030-seminaari  poiki mielenkiintoisen kirjan:

Cantell H. ja Kallioniemi, A. (toim.). (2016).  Kansankynttilä  keinulaudalla.  Miten tulevaisuudessa opitaan ja opetetaan?  Jyväskylä: PS-Kustannus

Teos haastaa  lukijaa pohtimaan tulevaisuuden opettajuutta. Mitä taitoja ja osaamista opettaja tarvitsee jatkuvasti muuttuvassa maailmassamme? Miten opettaja saa nuo taidot? Mikä on nykyisen opettajankoulutuksen relevanssi?

Googlettamalla pääsee usean kirjaa myyvän firman sivuille, mutta en löytänyt yhtään linkkiä, jossa teosta puidaan. Outoa. Niinpä päätin lyhyesti esitellä teosta jos vaikka joku innostuisi sen lukemaan.

Maailma nyt ja kiihtyen

Poimin kirjasta muutostrendejä, jotka haastavat opettajuutta. Näitä ovat:

• Tiedon rajattomuus. Kukaan ei enää yksin omista tietoa.
• Teknologinen kehitys kiihtyy. Toimintaympäristö digitalisoituu.  Lasten osaamispääoma karttuu jo nyt pääasiassa koulun ulkopuolisissa  oppimisympäristöissä.
• Oppimateriaalit ovat muutoksessa. Ne asemoitaneen asiantuntijavoimin toteutetuiksi maksullisiksi lähtöruuduiksi joista tiedonetsijä lähtee  kulkemaan omaa oppimispolkuaan tieto-ja materaalitulvan viidakkoon. Oppija palaa tiedon kanssa lähtöruutuun käsittelemään löytämäänsä
• Koulun toimintaympäristö -ja oppilaat - monimuotoistuvat. Työpaikat moniarvoistuvat ja moniammattillistuvat. Oppilaat tarvitsevat yhä enemmän erityispedagogista osaamista.
• syrjäytyminen on totta. Peruskoulun jälkeen 1000-2000 nuorta harhailee tulevaisuudellaan  (Ikäluokka noin 60 000).

Kuinka koulu vastaa? 

Aikaisemmin koulut, oppilaitokset ja yliopistot olivat varsinainen tiedon lähde… näiden instituutioiden luonne on muuttumassa  enemmänkin tiedon lähteille opastajiksi, tiedon käytön ohjaajiksi ja tiedon laadun arvioijiksi.

Pedagogiikkaa on kehitettävä. Koulussa voidaan oppia kaikkialla, yhdessä ja luovasti- elämää varten
Informaalien oppimisympäristöjen käyttöä on lisättävä.

Koulun on muutettava tapaansa toimia.  Koulun toimintakulttuuria tulee kehittää  innovatiivisiksi  tiedonluomisen verkostoyhteisöiksi. Sinne on saatava lisää  oppilaita osallistavia ja yhteisöllisiä toimintamuotoja. Oppilaille tarvitaan lisää vaikutusmahdollisuuksia.

Yhteistyön rakenteita on kehitettävä niin koulun sisällä ( jaettu johtajuus ja opettajatiimit) kuin laajemmin.

Miten opettajuuden on kehityttävä? 

Tulevaisuuden opettaja on monipuolinen tietotyön ammattilainen. Hänen ammattitaitosna kulmakiviksi poimin teksteistä  seuraavia ajatuksia:

• Opetettavan aineen tai alan hyvä sisältötieto. Edelleen tarvitaan vahvaa aineosaamista.  
• Opettajan on oltava oppimisen, ohjauksen ja opetuksen asiantuntija; Hänen on ymmärrettävä oppilaan oppimisprosessia syvemmin.  Tarvitaan siis oppimisosaamista.
• Opettajalla on oltava sosiaaliset ja eettiset valmiudet. Opettajan tehtävä on edistää oppilaan hyvää elämää. Tähän hän tarvitsee vuorovaikutus- ja  hyvinvointiosaamista. Omat asenteet on pantava kuntoon. Erilaisuuden hyväksymisestä erilaisuudesta iloitsemiseen. On opittava diagnosoimaan hyvää.
• Uutta on interkulttuurinen kompetenssi. Opettajan on oltava kieli- ja kulttuuritietoinen, jotta hän voi edistää ymmärrystä ja yhteiseloa  kulttuurien kesken. Suvaitsevaisuudesta aitoon dialogiin. Hänen tulisi omaksua moninaisuuden pedagogiikkaa - jottei käytä ulossulkevia toimintatapoja.
• Opettaja tarvitsee käytännön koulutyön osaamista. 
• Opettajan  tulisi olla ammatillinen toimija. Tähän hän tarvitsee  oppimiseen liittyvää halua (motivaatio), pystyvyysuskoa ja mielekkään oppimisen osaamisen kokonaisuutta (reflektio, oman toiminnan muokkaaminen)
• Hänellä on oltava koulun kehittämisosaamista.
• Tulevaisuus vaatii opettajilta  yhä enemmän yhteistyötä niin koulun sisällä kuin koulun ulkopuolisten tahojen kanssa.
• Opettaja on uskallettava olla myös yksi oppija muitten joukossa.

Hyvän työn ydin on vahva ammattitaito, halu ja kyky kehittää omaa työtään sekä ammatin vahva eetillinen luonne.

Kuinka opettajia tukee tukea vastaamaan haasteisiin?

Luen tekstejä niin, että ihan pikkujutuilla näihin haasteisiin ei vastata. Ensinnäkin meidän on  muutettava pedagogiikkamme ja sen taustalla olevia oppimis- ja opetuskäsityksiämme.

Kirjassa halutaan:

• Yhdessä opettamista  ja yhdessä oppimista /yhteisöllistä oppimista
• Kaikkialla oppimista 
• Luovasti oppimista 
• Elämää varten oppimista
• Rajat ylittäviä pedagogisia käytäntöjä (liittyy informaaliin oppimiseenO
• On opittava diagnosoimaan hyvää; Opetus on rakennettava oppijan vahvuuksien varaan
• Oppijat tulee ohjata parhausalueelleen
• Positiivisuus: Puutekeskeisyydestä vahvuuskeskeiseen opetukseen
• Moninaisuuden pedagogiikkaa

Luonteenkasvatukseen ja vahvuuslähtöisyteen tulee panostaa. Kaikille ei ole tarkoituksenmukaista opettaa kaikkea,vaan jokainen tulisi ohjata omalle parhausalueelleen.

On uskallettava kysyä, vastaako oppiainejako enää nykymaailman jäsennystä?  Tässä kirjassa uskotaan yhä oppiaineisiin, niiden käsitteisiin ja kysymyksen asetteluihin.

Yhä tärkeämpää olis  raivata tilaa tavoitteelliselle oppimiselle, jonka seurauksena rakentuu  jotain aidosti uutta. Nykytutkimuksen valossa oppiminen voidaan ymmärtää yhteiseksi ponnistukseksi tietyn ilmiön tai ongelman ymmärtämiseksi ja uuden tiedon kehittämiseksi.

Arviointia on monipuolistettava;  yksi malli on sähköinen portfolio. Formatiivista palautetta tulisi kohdentaa  motivaatioon, sinnikkyyteen, luotettavuuteen, peräänantamattomuuteen, jotka  ovat yleisesti elämässä menestymisen kannalta tärkeitä.

Päättöarvosanan antoa tulisi kehittää niin, että siinä olisi selkeä osa työskentelylle ja aineosaamiselle.

Oppimisympäristöt

Oppimisympäristöt tulee kehittää  monipuolisiksi. Kouluissa tulisi  voida oppia kaikkialla, yhdessä ja luovasti- elämää varten.

Teknologian käytön pitää olla vastaus  pedagogiseen tarpeeseen, uudenlaiseen opiskeluun.

Opettajille on luotava mahdollisuuksia oppia koko uransa ajan

Opettaja oppii jatkuvasti työssään, mutta ei välttämättä tietoisesti tai mielekkäitä asioita. Tilastojen mukaan maamme opettajat osallistuvat  vähemmän täydennyskoulutukseen kuin kollegansa muualla Euroopassa. EU:n komission julkaisema käsikirjassa (2010) opettajan työ nähdään elinikäisenä oppimisena, joka alkaa peruskoulutuksessa  mutta jatkuu koko työuran.  Tässä prosessissa on 3 keskeistä vaihetta:

1. peruskoulutuksen vaihe
2. uuden opettajan työhöntulovaihe
3. systemaattisen täydennyskoulutuksen vaihe kaikille opettajille 

Kuinka opettajankoulutusta tulisi kehittää?

Opettajan tulisi saada opettajankoulutuksessa tulevaisuuden opettajan perusvalmiudet. Opettajankoulutuksen käytänteiden ei pidä implisiittisesti antaa mielikuvaa, että opiskelu on sama asia kuin opettajan puheen seuraaminen. Opetusteknologiaa tarvitaan opettajankoulutukseen, mutta niin, että teknologian käytön pitää olla vastaus  pedagogiseen tarpeeseen, uudenlaiseen opiskeluun

Oppimisen kohteiksi ehdotetaan seuraavia:

• oppimisosaaminen (tarvitaan oppilaan oppimisprosessin syvempää ymmärtämistä)
• vuorovaikutusosaaminen, 
• hyvinvointiosaaminen ja 
• koulun kehittämisosaaminen
• opettajien interkultturisia valmiuksia on kehitettävä.

 Opettajankoulutuksen uutta pedagogiikkaa kuvaisivat

• aktivinen osallisuus, 
• kokeileminen,  
• tavoitteellinen vuorovaikutus, 
• haasteiden ratkaiseminen yhdessä muiden kanssa, 
• kykyä avun aktiiviseen ja vastavuoroiseen tarjoamiseen opettajankoulutuksessa tulisi harjoitella enemmän.
• Oppimisympärisö pitäisi suunnitella tutkimusten pohjalta  hypoteesien rakentamista ja kääntämistä pedagogisiksi sovellutuksiksi. Olisi tärkeää harjoitella  yhdessä opettajan työn keskeisten ilmiöiden tunnistamista, käsiteellitämistä, tutkimusperustaista analysoimista ja ratkaisemista laajemmin

Arviointia tulee käsitellä  ja monipuolistaa opettajankoulutuksessa.

Aineenopettajakoulutusta koskee ehdotus: On koulutettava siltoja rakentavia aineenopettajia.

Ja yleisemmin kysymys: Onko opettajankoulutus valmis vastaanottamaan ja hyödyntämään yhteiskunnan eri sektoreiden tarjoamaa asiantuntemusta,

Entä opetuksen järjestäjien ja valtion rooli? 

Tulevaisuuden haasteisiin vastaaminen vaatii resursseja. Opettajankoulutusta  ja opetustyötä on arvostettava. On muodostettava perus- ja täydennyskoulutuksen jatkumo: peruskoulutus - työhöntulo-ohjaus - täydennyskoulutus. Ja ne on saatava johdonmukaisesi kokonaisuudeksi. On panostettava opettajien työolosuhteisiin ja mm. palkkauksen. Erityisesti on satsattava mahdollisimman pieniin lapsiin