Kirjoja

Kirjoja

perjantaina, toukokuuta 31, 2019

Näin perusopetuksen arvioinnin uudistaminen etenee

NOSTAN tähän itselleni talteen Opetushallituksen pari viikkoa sitten julkaiseman tiedotteen, joka selkeyttää kuvaa vuosi sitten käynnistyneestä vuonna 2014 valmistuneiden ops-perusteiden uudistamistyöstä.  Oikein pähkinänkuoreen tiivistetysti luen sen näin:

Tavoite:
täsmentää perusteiden arviointilukua  (ei vain päättöarvioinnin osalta) niin, että arvioinnista vähenee tulkinnan-varaisuus ja päättöarvioinnin (nyt ei enää puhuta muista luokka-asteista) arvosanoissa lisääntyy vertailukelpoisus. Samalla tarkennetaan numeroarvioinnin aloittamiskohtaa.

Keinot:  laaditaan arvioinnin kriteereitä arvosanoille 5, 7 ja 9.  Niissä määritellään, mitä peruskoulunsa päättävän oppilaan on osattava kyseisen arvosanan saadakseen. Arvioinnin kriteerien valmistelutyötä ja linjausten selkiyttämistä tehdään yhdessä opettajien sekä didaktiikan asiantuntijoiden kanssa.

Aikataulu:

LUKUVUOSI 2019-20

  • Kesä 2019: laaditaan arvioinnin linjausten luonnos
  • 16.9.─18.10.2019: luonnos kommentoitavaksi verkkoon 
  • Alkusyksy 2019: Päättöarvioinnin kriteereitä valmistellaan työpajoissa oppiaineryhmittäin. 
  • Loppuvuosi 2019: Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen KARVI sekä opetus- ja kulttuuriministeriö  yhdessä toteuttavat käytettävyystestauksen
  • 31.12.2019: Viimeistellyt uudet linjaukset julkaistaan 
  • Kevät 2020: Paikallinen opetussuunnitelmatyö ja suunnitelmien käyttöönotto 
LUKUVUOSI 2020-21
  • 1.8. 2020: arvioinnin linjaukset tulevat voimaan  
  • Syksy 2020:  Päättöarvioinnin kriteerien laajempi kommentointi verkossa ja lausuntojen kerääminen
  • 31.12.2020:  Palautteen pohjalta viimeistellyt kriteerit  julkaistaan.
  • Kevät 2021: Uudistettu päättöarviointi otetaan  käyttöön kouluissa. 
LUKUVUOSI 2021-22
  • 1.8.2021: Päättöarvioinnin kriteerit tulevat voimaan
  • Kevät 2022 Kriteerien mukaisia päättöarvosanoja päästään antamaan kaikissa oppiaineissa ja koko ikäluokalle keväällä 2022.

JOS siis olen oikein ymmärtänyt: 
- kuudennen luokan kriteereitä ei nyt muuteta
- päättöarvioinnissa ei muuteta arvosana 8 kriteereitä? 
- muille luokka-asteille ei laadita eri oppiaineisiin kasin kriteereitä?
- kaikissa kunnissa ja kouluissa uusitaan arviointiosuus omissa opseissa työstetään  ensi keväänä
- kaikissa kunnissa ja yläkouluissa uusitaan päättöarviointia koskeva osuus työstetään keväällä 2021
(Sain OAJ:n Jaakko Salolta FB:ssä tällaisen viestin: ... muiden luokka-asteiden kriteerien osalta ei vielä ole linjausta, joten niiden osalta asia on vielä auki. Edustamani tahon puolesta, ne on myös oltava mukana kokonaisuudessa.)
Opetushallitus: Perusopetuksen arvioinnin uudistaminen etenee Tiedote. Julkaistu: 15.05.2019, 09:31 

Opetushallitus valmistelee perusopetuksen päättöarvioinnin uusia kriteerejä ja arvioinnin linjausten täsmennyksiä yhteistyössä asiantuntijoiden ja sidosryhmien kanssa. Tarkempien kriteerien tavoitteena on lisätä arvioinnin yhdenvertaisuutta sekä arvosanojen vertailukelpoisuutta. Arvioinnin tasa-arvoisuus on herättänyt huolta sekä opetusalan ammattilaisissa että perheissä. Kriteerityön ohella selkiytetään arvioinnin kansallisia linjauksia, sillä ne on koettu nykyisessä opetussuunnitelmassa liian tulkinnanvaraisiksi.
Nyt laaditaan arvioinnin kriteereitä arvosanoille 5, 7 ja 9. Niissä määritellään, mitä peruskoulunsa päättävän oppilaan on osattava kyseisen arvosanan saadakseen.
─ Tällä hetkellä osaamistaso on määritelty vain arvosanalle 8. Arvioinnin linjauksia täsmentämällä saadaan koko maahan yhtenäisemmät arvioinnin periaatteet tueksi kouluille ja opettajille arvioinnin toteuttamisessa, toteaa opetusneuvos Erja Vitikka Opetushallituksesta. 

Valmistelu tehdään yhdessä opettajien, tutkijoiden ja sidosryhmien kanssa
Arvioinnin kriteerien valmistelutyötä ja linjausten selkiyttämistä tehdään yhdessä opettajien sekä didaktiikan asiantuntijoiden kanssa. Työtä ohjaa Opetushallituksen nimeämä ohjausryhmä, jossa ovat mukana keskeiset sidosryhmät. Työn tukena toimii lisäksi asiantuntijaryhmä, johon kuuluu päättöarviointiin perehtyneitä tutkijoita. 

Arvioinnin kehittämistyön päämääränä on päättöarvioinnin yhdenmukaistaminen ja sen myötä peruskoulun tasa-arvoisuuden vahvistaminen. Tavoitteena ovat sellaiset kriteerit ja ohjeet, jotka palvelevat kouluja arvioinnin toteuttamisessa mahdollisimman hyvin. Valmistelutyössä on otettu huomioon opettajien toive siitä, että kriteerit saadaan käyttöön nopeasti. Samalla pyritään kuitenkin varmistamaan lopputuloksen laatu kommentointi- ja lausuntokierroksilla sekä käytettävyyden varmistamisella, mikä vaatii oman aikansa. Tästä syystä kriteerien laatimisen aikataulua on täsmennetty.
─ On tärkeää, että opetuksen järjestäjille ja kouluille varataan riittävästi aikaa sekä arviointilinjausten että kriteerien paikalliseen prosessointiin ja perehtymiseen, sanoo Kuntaliiton erityisasiantuntija Mari Sjöström. 

Ensin tarkennetaan koko peruskoulua koskevat arvioinnin linjaukset
Työ on aikataulutettu niin, että ensimmäisenä saadaan selkiytettyä peruskoulua koskevan arvioinnin linjaukset ja tarkennettua arvioinnin toteutukseen liittyvää ohjeistusta. Tämä koskee kaikkia vuosiluokkia ja muun muassa sitä, missä vaiheessa numeroarviointien tekeminen aloitetaan.
Työtä tehdään kevään ja kesän kuluessa, ja arvioinnin linjausten luonnos saadaan kommentoitavaksi verkkoon 16.9.─18.10.2019.  

Viimeistely tehdään saadun palautteen pohjalta marras-joulukuussa ja uudet linjaukset julkaistaan 31.12. 
Paikallinen opetussuunnitelmatyö ja suunnitelmien käyttöönotto tapahtuu kevään 2020 aikana ja linjaukset tulevat voimaan uuden lukuvuoden alusta 1.8.2020. 

Uusien kriteerien mukaiset päättöarvosanat annetaan kaikissa oppiaineissa keväällä 2022
Päättöarvioinnin kriteereitä valmistellaan kuluvan kevään ja alkusyksyn aikana työpajoissa oppiaineryhmittäin. Oppiaineryhmissä on mukana kaikkien oppiaineiden opettajia sekä tutkijoita. Työpajatyöskentelyssä syntyneiden kriteeriehdotusten toimivuutta arvioidaan Opetushallituksen, Kansallisen koulutuksen arviointikeskuksen KARVIn sekä opetus- ja kulttuuriministeriön yhdessä toteuttamassa käytettävyystestauksessa loppuvuodesta 2019. Samalla varmistetaan se, että kriteerit ovat linjassa arviointiin liittyvän tutkimustiedon kanssa.  

Päättöarvioinnin kriteerien laajempi kommentointi verkossa ja lausuntojen kerääminen toteutetaan syksyllä 2020. Kriteerit viimeistellään palautteen pohjalta siten, että ne julkaistaan 31.12.2020. 
Paikallinen käyttöönotto tapahtuu keväällä 2021. Kriteerit tulevat voimaan 1.8.2021 ja niiden mukaisia päättöarvosanoja päästään antamaan kaikissa oppiaineissa ja koko ikäluokalle keväällä 2022.
─ OAJ pitää opettajien arviointityötä ja arvioinnin yhdenvertaisuutta paremmin tukevien arviointikriteerien laatimista erittäin tärkeänä. On hienoa, että työtä tehdään eri tahojen vuorovaikutuksessa ja yhteisellä prosessilla. On myös erittäin hyvä, että tälle työlle otetaan nyt huolellisen valmistelun vaatima aika, jotta myös kriteerien käytettävyys voidaan varmistaa. Päätetty etenemisjärjestys on oikea: liikkeelle on lähdettävä arvioinnin yleisten linjausten täsmentämisestä, toteaa kehittämispäällikkö Jaakko Salo Opetusalan ammattijärjestö OAJ:stä. 

Opetushallitus tukee arvioinnin linjausten ja päättöarvioinnin kriteerien toimeenpanoa muun muassa koulutuksella, ohjauksella ja muulla tuella. Tavoitteena on, että kouluissa on riittävästi aikaa perehtyä linjauksiin ja kriteereihin sekä valmistautua niiden käyttöön ennen lukuvuoden 2021─2022 alkua.

https://beta.oph.fi/fi/uutiset/2019/perusopetuksen-arvioinnin-uudistaminen-etenee 

Kai-Ari Lundell pohti asiaa heti, kun tiedote oli julkaistu:
https://properuskoulu.blogspot.com/2019/05/peruskoulun-paattoarvioinnin-uudet.html

torstaina, toukokuuta 30, 2019

Tapasin taas viisaan miehen. Huikeaa.

TAPASIN eilen - ehkä 10. kerran sattumalta yliopiston kahvilassa viisaan miehen, jonka äly on kuin partaveitsi ja kokemus ylittää paitsi eläkeiän myös usean dosentin pätevyyden.

Kun en nytkään muistanut pyytää lupaa näiden ajatusten kertomiseen, en käytä hänen nimeään. Olkoon vain viisas mies.

KAHVIKUPPI tyhjeni  puolessa  tunnissa. Sinä aikana vakuutuin mm. seuraavasta:

- Osmo Soininvaaran ajatus siitä, että Pisa-tulosten lasku vuodesta 2012 vuoteen 2015  selittyisi  maahanmuuttajien osuudella näytteessä, ei ole relevantti. Maahanmuuttajien osuus oli vain lisäaineisto. Lasku on todellinen. MUTTA se ei johdu välttämättä osaamisen tasosta. HÄH?

 - Jo  vuosia sitten viisas mies oli sitä mieltä, että Suomen (silloin) muita paremmat tulokset selittyivät hyvän opetuksen lisäksi sillä, että suomalaisoppilaat tekivät testitehtävät tosissaan. He "tarttuivat kynään".

– Suomalainen opettaja osasi jakaa koepaperit.  Opettaja  järjesti  istumajärjestykset koemaisesti  ja  loi ilmapiirin/tunnelman, että testi on osa koulunkäyntitoimintaa ja se kuuluu tehdä niin hyvin kuin osaa.

Kaikkialla muualla asia  ei ollut 2000 tai 2012 noin. Ehkä ei enää meilläkään? Viisas mies selitti nytkin, että lasku johtuu kollektiivisesta muutoksesta oppilaiden ajattelutavassa. Koska Pisa-tehtäviin vastaaminen ei vaikuta oppilaiden arvosanoihin - Who cares- yhä useammin myös meillä.

Viisas mies oli sitä mieltä, että nopein keino (ja halvin!!!)  nostaa tuloksia olisi palauttaa koulumaisuus koejärjestelyihin. Entäpä, jos rehtori valvoisikin Pisa-testin? Entäpä jos hän haastaisi oppilaat tekemään parhaansa?  "Nämä tehtävät  kuuluu  tehdä niin hyvin kuin osaa."

TOKI tulosten nostamiseksi tulee tehdä muutakin. Aineistot osoittavat, että esim. matematiikassa menestyminen on vahvasti sidoksissa kykyyn ymmärtää kieltä (sanalliset tehtävät). Matematiikan kielen oppimiseen tulisi panostaa. Oppilaiden pohdinnoille pitäisi antaa enemmän tilaa opetuksessa. Yhteisestä virheiden käsittelystä opitaan. Tarvitaan yhteistä tehtävien pohdintaa.

Koska pöydän äärellä oli muitakin nimenomaan matematiikan opetuksesta kiinnostuneita, pohdimme myös pikaisesti matematiikan opettajia innostavaa hypeä, jossa oppilaat etenevät omaa tahtiaan ja saavat itse valita tason, johon osaamisen kehittämisessään tyytyvät. Ja sitten he suorittavat kurssin tekemällä juuri tuon tasoisia tehtäviä mittaavan kokeen.

Viisas mies vetosi Vygotskiin. Aina on myös haastettava seuraavalle lähikehitysvyöhykkeelle. Hän vetosi myös suomalaiseen  Vihdissä ja Nummelassa tehtyyn  kokeiluun. Jos oppivat ryhmät muodostetaan samantasoisiksi, osaamisen erot kasvavat. Evidence-based siis. Muut kahvinjuojat korostivat, että sekä heikommin että hyvin oppivat hyötyvät yhteisestä virheitä ja oikeita ratkaisuja koskevasta keskustelusta.

KYLLÄ jäivät  aivot taas surraamaan.

Lkv:n 2018-19 koulutuskeikat hoidettu. Mitä opin? Osa 1

Aina ei kaikki mene putkeen.  Alma teki Rexi-foorumiin oikein
puffi- videoclipsit, mutta  2-päivän semnaari jouduttiin perumaan.
LUKUVUODEN  2018-19 koulutuskeikat on nyt hoidettu kanta.  Oikea aika koota unohdukselta suojaan, mitä opettelin? Mitä opetin? Mitä opiin? Tässä reflektion 1. osassa keskityn tilauskeikkoihin.  Kokemukset ma. didaktiikan lehtorina tehdystä koulutuksesta hieman myöhemmin.

MINULLA näyttää olleen edellisten 10 kuukauden aikana  4 isoa teema ja muutaman yksittäinen tilaus.

Lukuvuoden teema nro 1. Tutoropettajan taidot

Vuoden pääteema oli edelleen vuodesta 2017 jatkunut  tutor-opettajakoulutus. Paketin perusidea oli edelleen sama: tutor-konsepti. Vuoden aikana syvensin erityisesti aikuisten opettamisen problematiikkaa.

Huhtikuun alussa pidettiin Tutoreiden tiedontasauspäivä  Kalasatamassa.

Toisin  kuin aikaisemmin nyt haluttiin lyhyempiä sessiota. Tutorkonsepti piti lyhyimmillään tiivistää kahteen tuntiin. Pisimmillään vertaiskouluttamisen taitoihin sai käyttää kaksi lähikoulutuspäivää. Mitä vähemmän aikaa, sitä tärkempi ennakkokysely oli. Reissata sai edelleen. Tuli pikaisesti nähtyä mm.   Helsinkiä, Hämeenlinnaa, Keravaa, Kotkaa, Lahtea, Lapuaa, Lohjaa ja Saloa.  Lahden sessioissa mukana oli monta kuntaa: Kärkölä, Padasjoki, Hartola, Sysmä, Heinola, Orimattila, Lahti, Asikkala, Hollola. Lapualla oli mukana monta kuntaa: Kauhajoelta, Lapualta, Lappajärveltä, Kauhavalta, Kurikasta, Alajärveltä, Evijärveltä, Isostakyröstä, Teuvasta ja Soinista.

Mitä uutta opin?

Konsepti pysyi pitkälti samanlaisena. Erityisesti perehdyin aikuiskasvatuksen kirjallisuuteen. Ja sitä on pinossa vieläkin pöydällä. Oivalsin, kuinka aikuiskasvatuksen fokuksen siirtymä kohti arkioppimista ja työssä tapahtuvaa oppimista näkyy myös formaalissa koulussa siirtymänä vastaanottavasta oppimisesta uutta luovaan oppimiseen- oikeiden ongelmien ratkaisemiseen.
Metodisesti siirsin painopistettä luonnoinnista  tiedon yhteiseen rakentamiseen.

Saa nyt nähdä, kuinka turor-koulutuksen tarpeen jatkossa käy. Ensi lukuvuonna tutorkoulutusta tullaan varmasti tarvitsemaan tukemaan koulujen varhennettua kieltenopetusta. Mutta mahdollisesti uusi teema tulee olemaan myös arvioinnin uudistaminen.

Muistiin kannattaa merkitä edelleen tutor-opettajien huoli siitä, että rehtorit eivät ehdi valtaistaa  toimintaa. Ja tarve erityisesti taitoihin innostaa opettajia.

Lukuvuoden teema nro 2: Syväoppiminen

Kokkola goes NPDL.
Vuoden toinen  iso teema oli kansainvälisen  Michael Fullanin  vetämän NPDL-hankkeen pedagoginen ydin: syväoppiminen. Sain aloittaa fasilitoinnin tästä teemasta jo  vuonna 2015 sitten Vesa Äyräksen vetämässä  Pohjantähti-organisaatiossa.  Alkuvaiheisiin kuului tiivis yhteistyö myös Microsoftin Kati Tiaisen ja Dataficherin Markku Pelkosen kanssa.

Tänä lukuvuonna tarvetta sparraukselle oli ennen muuta ns. Eteläisellä, Keravan luotsaamalla usean kaupungin muodostamalla alueella. Kerava järjesti syväoppimisesta valmennusta  paitsi opettajille ("Kirkastusjuhlat") myös opetuslautakunnalleen ja vanhemmille. Keravalla NPDL-kouluille annettiin evästystä myös tutorointiin.

Sain jelpata myös Kokkolan rexejä tästä teemasta.

Mitä uutta opin? 

Usea koulutuspäivä järjestettiin PLC-hengessä, jossa purettiin esiin nousseita ongelmia ja etsittiin ideointipajoissa niihin ratkaisuja. Näissä luento oli vain  tuokioita. Perehdyin myös uusiin työelämän kehittämisen työtapoihin, mm. muutoslaboratorioon ja hieman kokeilinkin niitä.

Editalta tilattu NPDL-koulutus huipentuu ensi syksynä eteläisen alueen yhden päivän mittaiseen yhteenvetosessioon.  Siihen pitäisi kehitellä jotain tosi vänkää vähän juhlamaista.

Lukuvuoden teema nro 3: Ops

Vuoden kolmas  iso teema oli  edelleen ops-uudistus. Perusteet ilmestyivät vuonna 2014, ja käyttöön ne otettiin asteittain vuonna 2016. Ensimmäiset ops-luennot minulta tilattiin  vuonna 2015. Siitä lähtien perusmessageni on ollut normien selkokielellistäminen.

Ops-Veso tarvittiin Haapavedellä. Eurajoella rajauduttiin toimintakulttuurin muutoksen. Teimme katsastuksen.

Sain olla mukana kehittämässä ops-ajattelua myös  Espoon Juvenalissa, joka tarjoaa mm. taiteen perusopetusta  sekä opiston pedagogiselle johdolle että opettajille,

Keuruu tilasi ops-esittelyn sivistyslautakunnalleen. Tärkeä ryhmä.

Erityisesti keväällä kiinnosti käynnistynyt arvioinnin uudistamistyö

Mitä opin? 

Tänä lukuvuonna ops-teemaa  käsiteltiin paitsi erillisissä ops-luennoissa, myös osana tutor-opettajavalmennuksia. Esikyselyissä pyrittiin kartoittamaan, missä vaiheessa käyttöönotto on.

Lukuvuoden teema nro 4: Suomalainen koulujärjestelmä ja pedagogiikka

Neljäs iso teema oli suomalainen koulutusjärjestelmä ja pedagogiikka.  Tästä teemasta sai näyttää dioja kansainvälisille opettajaryhmille Vantaalla - ja yhdessä Jukka Somerharjun kanssa myös Istanbulissa sikäläisille opetttajille ja oppilaiden vanhemmille. Ehkä eksoottisin oli  pikakeikka oli opettajainkoulutustilaisuus Göteborgin erityisesti romaneille suunnatussa kansanopistossa.

Mitä opin? 

Oikein innostuin etsimään suomalaisen (oikeasti hyvin eklektisen) pedagogiikan erityispiirteitä ja hahmottamaan mallia tavanomaisen oppituokion rakenteesta, ja siitä mitä kussakin vaiheessa tulisi tapahtua, jotta se tukisi oppimista sellaisena, mitä siitä tiedetään. ja mitä arjessa todellisuudessa tapahtuu.

Yksittäisiä tilauksia 

Pietarsaari tilasi heti elokuun alkuun Vesoluennon teemasta "Pahoinvoivasta pedagogiikasta hyvinvoinnin pedagogiikkaan".  Todella tärkeä aihe. Yksinäisyys. Uupuminen. Syrjäytyminen. Myös Haapaveden ops-sessiossa varattiin puolet ajasta tähän.

Jukka Sarpila tilasi syyskuun Kikyksi session Opettajan omasta pedagogiikasta. Otsikoksi tuli: Ei sanakaan opsista :-)

Tammikuun 2019 Educassa sain olla mukana paneelissa, jossa pohdittiin: Mihin tarvitaan vaihtoehtopedagogiikkaa?

Ja erinomaisen innostavaa oli saada puhua Kauhavalla innovatiivisista kouluista. Sukelsin hankkimaan tietoa mm. Hakalasta, Ilolasta ja Zillanista.

Huhtikuussa sai  opastaa kansainvälistä opettajaryhmää suomalaisen rehtoriuden salaisuuksiin. Paikkana oli Espoon Ison Omenan kirjasto. Sama teema kiinnosti myös Vantaalla toukokuussa pariakin ryhmää.

LUKUVUODEN 2018-19 KOULUTUS-SPARRAUSKEIKAT

ELOKUU
6.8. Lohja. Alueellisen tutortoiminnan alkutapahtuma
13.8. Pietarsaari. Veso. Pahoinvoivasta pedagogiikasta hyvinvoinnin pedagogiikkaan.
22.8. Hämeenlinna. Tutorkoulutus.Tutoropettajan asiantuntijatyössä huomioitavaa

SYYSKUU
1.9 Kerava Kyky-päivä, 8.30- 10.30 (Innostus)
6.9. Lahti.  Hollolan opettajat.  Tutoropettajan ja vertaiskouluttajan taidot 1
18.9. Kotka  Tutor-opettajat.Seurantapäivä
20.9. Lahti. Hollolan opettajat.  Tutoropettajan ja vertaiskouluttajan taidot 2,
22.9  Espoo.  Päivänkehrä. Opettajan oma pedagogiikka.
27.9. Keuruu. Sivistyslautakunnan ops-koulutus

LOKAKUU
9.10. Haapavesi. Veso. Ops ja  pedagogiseen hyvinvointi.
10.10. Helsinki. Tutoropettajan ja vertaiskouluttajan koulutus. Avoin Istunto 1.

MARRASKUU
15.11. Kerava. PLC-päivä. = Kirkastusjuhlat.
17.11. Heinola. Veso. Oppiminen. Opettajan perustyö.
19.11. Vantaa.  Atempo. Suomalainen koulutusjärjestelmä
22.11. PROREXI -Paneeli
23.11. Helsingin yliopisto: Yhteisopettajuus.
29.11. Eurajoki. Koulujen toimintakulttuurin kehittäminen. 1

VUOSI 2019

TAMMIKUU
24.1. Kokkolan väki Helsingissä  12.45-17. "Katse eteenpäin!"
26.1. Educa  26.1. Paneeli: Mihin tarvitaan vaihtoehtopedagogiikkaa?
               
HELMIKUU
4.2. Kerava:  NPDL: Mallina tiivistys 2-päiväisestä TUTOROINNISTA
5.2.  Lahti: Tutoropettajien valmennus .
6.2. Espoo  Juvenalia. Uusi ops.
11.2. Göteborg.  Suomalainen peruskoulu.
21. 2. Lapua.. Tutoropettajat
28. 2. Kerava. Syväoppiminen. Huoltajille

MAALISKUU
5.3. Kauhajoki. Innovatiivinen koulu. Veso.
27.3. Espoon  Juvenalia Ops.osa 2.

HUHTIKUU
2.-3.4 Helsinki. Tutoreiden tiedontasauspäivät
8.4.  Keravan tutor-opettajat
11.4. Keravan perusopetuksen päivä. Syväoppimisen PLC
15.4.  Salo. Tutor-opettajat.
16.4.  Espoon. Kv-ryhmä, Ison Omenan kirjastossa.Suomalainen rehtori.
25.4.  Kotka. Tutor-opettajat.

TOUKOKUU

9.5. Vantaa. CEEF.kv-rexit
14.5. Lahti Tutorit. Verkostotapaaminen. Miten ops muuttuu?
16.5. - 19.5 Istanbul.  Suomalainen pedagogiikka.  Jukka Somerharjun kanssa. Opettajille ja vanhemmille,
21.5. Atempo: Suomalainen koulutusjärjestelmä ja pedagogogiika. Kv-ryhmä,

keskiviikkona, toukokuuta 29, 2019

Tervetuloa eläkkeelle!

SADAT  opettajat, rehtorit ja muut koulussa työtä tekevät  jäävät jälleen kesällä - usein elokuun 1. päivä eläkkeelle.

Julkaisin tässä blogissa vuosi sitten  kevään viimeisen kouluviikon aikana "vieraskyninä"  jo eläkkeelle siirtyneiden  "kokemus-asiantuntijoiden" ohjeita uusille tulokkaille.

Julkaisen  tässä uudelleen niistä tekemäni yhteenvedon. Kaunis kiitos viisaista ajatuksista Atsot, Hannut, Jukka, Kai-Ari, Pekka, Raimo ja  Sinikka!

Blogin lopussa on  vielä linkit itse kunkin ohjeisiin.

Yhteenvetoa 

Eläkkeelle siirtymiseen kuuluu kaksi prosessia yhtä aikaa:

1) Irtautuminen vanhasta: työstä, työtovereista ja vuoden, viikon ja päivän rytmistä.

2) Liittyminen uuteen, toisenlaiseen elämänvaiheeseen.

Väliin voi rakentaa myös siirtymän, sillan.

1. Irtautuminen vanhasta

on iso juttu. Se konkretistoituu irtisanoutumisilmoituksen lähettämisessä, eläkehakemuksen tekemisessä.  avainten sekä puhelimien jne. luovuttamisessa.

Irtautuminen kannattaa aloittaa ajoissa (ainakin mielessä)
  • Aja alas hitaasti - ajoissa. Älä kuitenkaan jätä kaikkea oman arjen aktiivisuutta ylläpitäneitä asioita kerralla pois.
  • Selvitä eläkkeen suuruus ja eläkeikä ajoissa. Käytännössä tulotaso putoaa noin 40 %. 
  • Päätä eläkkeellejääntipäivä hyvissä ajoin. 
  • Siivoa mielesi ja kotisi viisaasti! 
  • Voit tehdä pehmeän  laskun eläkkeellä oloon- hakeudu esim. projekteihin. Älä heitä hullun raivolla arvokastakin pois!
  • Tilaa matka heti ensimmäisiksi eläkepäiviksi.
  • Hoida itsesi aluksi niin hyvään kuntoon kuin mahdollista! Aloita esim. jumppa vuotta ennen.
Siirtymäsilta

 Aamulla soitto kotiin, sitten fillarin selkään ja menoksi."

MONI kokemusasiantuntijoistamme ei  heti katkaissut napanuoraa työelämään. Pääosa heistä jatkoi eläkkeelle siirryttyään työntekoa jossain muodossa, mutta ei vanhassa  virassaan.  Eikä  juurikaan omassa vanhassa työpaikassa.
  • Ei tarvitse heti ryhtyä totaalieläkeläiseksi
  • Työelämästä ei ole  pakko jäädä pois. Tee mahdollisimman paljon itseäsi kiinnostavaa työtä, jota valitset vapaasti.
  • Jätä entinen työpaikka uusien osaajien ja toimijoiden harteille. Käy vanhan koulusi juhlissa.
  • Hae määräaikaiseksi opettajaksi ihan muuhun toimenkuvaan kuin siihen, mistä jäit eläkkeelle. Tee töitä, joissa voit pitää hauskaa.
  • Tee sijaisuuksia; näe erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia.

2) Liittyminen uuteen, toisenlaiseen elämänvaiheeseen  

KIINNITTYMINEN  uuteen elämänvaiheeseen ei tapahdu kaikille hetkessä. Onkin hyvä, että asiat myös jatkuvat.
  • Jatka harrastuksia (matkailu, soitto)
  • Jatka touhuja, esim.yhdiststoimintaa
  • Varaa aikaa ystäville.
Yht´äkkiä onkin aikaa vaikka kuinka. Kuinka täyttää työn jättämä aukko? Monelle - mutta ei toki kaikille - se on outo tilanne ja kalenteria täytetään vaikka väkisin? Mitä tekisi? Tässä ideoita:
  • Hanki uusia harrastuksia tai syventele vanhoja. 
  • Hoida puutarhaasi ja kirjakokoelmaasi hyvin, mitä sitten oletkin niiksi vapaasti valinnut.
  • Kirjoittele. Kirjoittaminen helpottaa  ja selkeyttää.   
  • Käy kahviloissa
  • Käy marjassa ja  sienessä
  • Liiku ulkona. Tee ulkona.
  • Lue. 
  • Luo  itsellesi uusi päivä- ja viikko-ohjelma. Laadi uusia rutiineja.Toisaalta: Vapaan ihmisen kalenteri riittää.
  • Lähde politiikkaan?
  • Matkustelu on elämän yksi suoloista.
  • Mene mukaan paikalliseen senioriyhdistykseen.
  • Mietiskele.
  • Ole itseksesi.
  • Osallistu vapaaehtoistyöhön.
  • Pidä huolta sosiaalisesta verkostosta, muustakin kuin lähiverkostosta.
  • Tapaa ystäviä ja kollegoita. Muistelkaa menneitä ja hämmästelkää nykymenoa.- Toisaalta Älä syyllistä itseäsi, vaikket ehdikään jatkuvasti tavata sukulaisia ja ystäviä.
  • Tapaa jälkikasvua.
  • Tee kävelyretkiä.
  • Toteuta unelmasi, esim. uusi  kakkosasunto kesämökkimaisemiin.
  • Tutki menneisyyttä; Kokoa perheesi tarinaa jälkikasvua varten.
  • Vietä aikaa puolison kanssa
  • Älä jää yöpukuun, äläkä  koteloidu kotiin
  • Älä suunnittele (liika)

Eläkeläisellä tulee olla tekemistä sopivasti, mutta ei liikaa: kalenteri ei  tarvitse olla täynnä."

ELÄKKEELLE siirtymiseen liittyy kaksi vähän arkaa, ikävääkin asiaa. Toinen on vanhenemiseen liittyvä terveyden lähes väistämätön heikkeneminen. Krämppää alkaa tulla. On arvioitu, että noin puolet eläkeläisen jäljellä olevista elinvuosista hoidetaan terveyttä ja puolet eletään sairauksien ja niiden hoidon kanssa. Jos elän yhtä pitkään kuin isäni (74 vuotta), tuolla kaavalla saan hoitaa terveyttä vielä kolme vuotta, ja sitten alan hoitaa sairauksiani. Mutta kuka tietää. Elämä on arvaamaton. Juuri siksi - minusta - on tosi tärkeää tehdä selkeä päätös, mihin aikansa käyttää. Mikä on minulle tärkeää?

Terveyteensä voi vaikuttaa ainakin jonkin verran. Kokemusasiantuntijamme antoivat tällaisia neuvoja:
  • Liiku ulkona 
  • Käytä  tabletteja ja sen sellaisia lääkärin määräysten mukaan! 
  • Muista terveet elämäntavat. Et kestä gin-toniceja niin kuin pari vuosikymmentä sitten. Korkki kiinni?
  • Nuku
  • Ole  kohtuudella varovainen! Et ole enää raikulityttö tai -poika fyysisesti.
  • Pidä pääkoppasi liikkeessä, hiero älynystyröitäsi - siis käytä aivojasi!
  • Syö terveellisesti:- Sokeri ja suola ovat ravintoa ja myrkkyä yhtaikaa.
  • Älä tupakoi: tupakka on lähes täysin tappavaa herkkua.
 “Joka aamu on armo uus!”  

Toinen arka asia on talous. Osa on osannut panna sukanvarteen.  Jollei ole, noin 40 %:n tulotason lasku vaikuttaa kyllä kulutustottumuksiin.  Toisaalta eläkeläisellä on monia pikkuetuja. Alennuksia saa museoissa, lounasravintoloissa. Monet hienot asiat ovat täysin ilmaisia: puistot, metsät, uimarannat, kirjastot, ladut... 

Pari kokemusasiantuntijaamme pohti myös raha-asioita.
  •  Eksistentialistinen taloudellinen vastikkeeton vapautesi on saamasi nettoeläkkeen suuruinen.
  • Aluksi tuli mieleen ajatus, että eihän tällä millään pärjää. Mutta kyllä sillä pärjää. Vielä soitto verottajalle, joka kertoi miten paljon voin ansaita sen vaikuttamatta eläkkeeseen.
  •  Ajattele rahaa vain pakkotilanteissa.
Elä eilistä, huomista - mutta ennen kaikkea tätä päivää, ihmettelemällä, utelemalla, tarkkailemalla, arjesta nauttimalla."

Mikä eläkkellä on ihanaa?  
  • Aikaa jää kaikelle sille muulle kiinnostavalle, jolle  aikaisemmin ei ole ollut aikaa.
  • Aikatauluttomuus
  • Ei tarvitse tehdä kompromisseja
  • Ei tarvitse puhua kenenkään kanssa (jollei halua)
  • Eläkeläisalennukset
  • Elämä ja erotiikka jatkuu- rakkauskin elää myös digiaikaa
  • Voi olla kuka vaan, tehdä mitä vaan - kunhan on oma itsensä.
  • Voi tehdä mitä haluat, silloin kun sinulle sopii.
  • Hitaat, rauhalliset aamut. Vihdoinkin voit lukea Hesarista ne pidemmätkin jutut.
  • Upeaa- lapsenlapset ja heidän hoitamisensa
Tee sitä, mitä haluat. Olet sen ansainnut.” 

Linkit eläkkeelle jo jääneiden kirjoituksiin:

Raimo Hautanen
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/vinkkeja-elakkeelle-nyt-jaavalle.html

Jukka Jokiranta
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-jaavalle.html

Kai-Ari Lundell
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_27.html

Pekka Rokka
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_30.html

Hannu Suntio
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville.html

Atso Taipale
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_28.html

Hannu Tuominen
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/05/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville_31.html

Atso Vilkkijärvi
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/vinkkeja-elakkeelle-nyt-siirtyville.html

Sinikka Willberg
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2018/06/vinkkeja-elakkeelle-nyt-jaavalle_2.html

Eräitä muita lastuja

EKOAY:n eläkeinfossa
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/02/ekoayn-elakeinfossa.html

HS- artikkeli:eläkkeelle jääminen voi olla kriisi
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/05/elakkeelle-jaaminen-voi-olla-kriisi.html

OKL 1974-77-kurssilaisten ajatuksia eläkkeelle jäämisestä
https://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/09/okl-74-77.html

sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019

Käänteisesta arvioinnista hieman kryptisesti?

OPETUSHALLITUS on uusimassa vuoden 2014 perusopetuksen opetuksen perusteita arvioinnin- ainakin päättöarvioinnin-  osalta. Yksi syy on ollut formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin tehtävien sekoittuminen kouluilla.

Tässä saumassa  käänteisen oppimisen teoreettisesta perusteltavuudesta väitöskirjaa  tekevän, tunnetun matematiikan lehtorin ja harjoittelukoulun lehtorin Marika Toivolan uusi kirja on enemmän kuin ajankohtainen.

Toivola, Marika. (2019).Käänteinen arviointi. Helsinki: Edita.

118- sivun mittainen kirja jakaantuu kuuteen päälukuun, ja varsinaista asiatekstiä leppoistavat ns. narratiivit.

Oppimisen arviointi

Kirjan keskeinen käsite on oppimisen arviointi. Sillä on Toivolan mukaan kaksi toistaan täydentävää tehtävää:  oppimista edistävä ja ohjaava tehtävä  eli formatiivinen arviointi ja oppimisen todentava  tehtävä eli summatiivinen arviointi (MH: itse asiassa niitä on 4: myös diagnotinen ja prognostinen).  Hyvin tiivistetty mutta samalla supistettu.

Formatiivinen arviointi ja itseohjautuvuus

Toivolan mukaan oppimisen kannalta arvioinnissa ei ole oleellista validititeetti tai reliabiliteetti vaan arvioinnin vaikutus oppilaaseen. Formatiivinen arviointi on onnistunutta vain silloin, kun se vaikuttaa  positiivisesti oppilaan oppimiseen. Ensimmäinen hmmm?  (MH: Unohtaako Toivola tahallaan, että formatiivinen arviointi antaa tietoa myös opettajalle hänen metodistaan?)

Ymmärrän niin, että teoksen päämessage on vahvistaa  formatiivisen arvioinnin asemaa suomalaiskouluissa myös yleisesti. Tässä hänellä on sama tavoite kuin perusteissa. Toivola kytkee formatiivisen arvioinnin itseohjautuvuuteen kasvuun. Juuri niin.  Zimmermanniin vedoten itseohjautuvuus tarkoittaa hänelle sitä, että  oppilas asettaa oppimiselleen tavoitteita ja yrittää seurata, ohjata ja hallita kognitioitaan, motivaatiotaan ja käyttäytymistään tavoitteiden rajaamina  ja ohjaamina. Tässä prosessissa vastuuta annetaan myös oppilaille yksilöinä ja ryhminä.

Itseohjautuvaksi kasvu edellyttää  hänestä   yhteisöllisyyttä - ja oppilaita on autettava ymmärtämään tämä.  Itse- ja vertaisarvioinnilla tuetaan itseohjautuvuuteen kasvamista. Tärkeintä vertaisarvioinnissa on toisten oppimisen tukeminen.  Lopulta toimitaan asiantuntijaryhmän tavoin.

Kirjoittajan mukaan formatiivisen arvioinnin ideaa ei ole ymmärretty (oikein). Se on oppilaan oppimisen edistämistä. Opettajia uuvuttavilla kaavakkeilla ei välttämättä ole mitään tekemistä formatiivisen arvioinnin kanssa. Formatiivisen arvioinnin jalkauttamisen tärkein osuus on tavoitteiden kirkastaminen. Totta. Formatiivinen arviointi on oppimista varten, ei oppimisen arviointia varten. Kyllä näinkin.  Toivolan mukaan arviointia pitäisi enemmänkin ohjata ajatus hyvästä kuin tehokkaasta koulutuksesta.

Käänteinen arviointikulttuuri

Näiden ajatusten jälkeen  Toivolan näkemys formatiivisesta arvioinnista muuntuu  - näin ajattelen-   vielä omaperäisemmäksi ja hieman kryptiseksi. Varmaankin juuri siksi, että hän  katsoo  formatiivista  arviointa  hyvin tiukasti - kirjan teeman mukaisesti - käänteisen oppimisen näkökulmasta. Siinä on hänen mielestään kyse vastuullisesta, eettisestä opettamisesta, oppimisen raiteillaan pitämisestä ja avusta, jota oppilas  saa tavoitteidensa  saavuttamiseksi.  Kauniisti kirjoitettu.

Toivolan arviointikulttuurin omaperäisiä piirteitä on opettaa oppilaat epäonnistumaan. Hän liittää formatiivisen arvioinnin (MH: vain ja erityisesti) oppimisen ongelmiin ja virheisiin. Formatiivisen arvioinnin tarkoituksena on löytää oppilaan oppimisen ongelmia ja niitä kohtia, joissa  oppilas kehittyy saadessaan. Kyllä mutta ei vain niin.  Kolmas hmmm?  (Eikö lainkaan onnistumisia tai vahvuuksia?)

Toivola  suhtautuminen  sekä summatiiviseen  että diagnostiseen arviointiin jää pohdituttaaan. "Diagnostinen arviointi vain paikallistaa ongelman, mutta ei anna mitään kättä pidempää, jolla tarttua ongelmaan." Neljäs hmmm?  Toivola pitää summatiivista arviointia vastuuttomana opettamisena . "Palaute, joka annetaan palkkiona tai arvosanana kasvattaa pikemmin palautteeen saajan  egoa kuin tehtävään sitoutumista." Viides  hmmm?

Käänteinen formatiivinen arviointi

MITEN Toivola käyttää itse käänteisesti formatiivista arviointia? Hän korostaa, että palaute ohjaa oppimista.  Palaute vaikuttaa motivaatioon. Palautteen on oltava eettistä.

Käänteisessä arvioinnissa on kyse formatiivisesta arvioinnista, jota tehdään oppimista, ei oppimisen arvostelua varten. Arvioinnilla autetaan oppilaita ottamaan vastuuta oppimisestaan, saavuttamaan yksilölliset tavoitteensa ja tulemaan merkityksellisiksi toistensa oppimiselle. Kuulostaa hyvältä.

Mutta entä ihan konkreetisti? Kääntämällä kokeen idea. Perinteisesti opettaja pitää kaikille oppilaille saman kokeen, ja antaa arvosanat oppilaille oikeiden vastausten perusteella. Toivola antaa oppilaiden ensin valita vaikeustason (esim. 8). Jotta oppiminen olisi tehokasta, oppilaan on saatava itse asettaa tavoitteensa, hän ajattelee. Kun opettaja tietää oppilaittensa tavoitteet, hän osaa asettaa vaatimustason sille tasolle, jota oppilas tavoittelee. Opettaja antaa hänen sitten tehdä kokeen, jossa ei ole yhtään tuota tasoa vaativampaa tehtävää. Sitten opettaja tarkistaa vastaukset, ja oppilaan tehtävä  on kavereidensa tuella laskea väärin menneet laskut uudelleen.

Näin opettaja tukee oppilaan itseohjautuvuutteen kasvua - kasvua pois opettajariippuvuudesta. Oppilas siis oppii paitsi laskemaan myös ohjaamaan omaa oppimisprosessiaan. Tätä tukee myös se, että opettaja käy kahdenkeskisiä keskusteluja oppilaiden kanssa matematiikan oppimisesta ja laajemminkin.  Näin opettajalle syntyy vahva oppilaantuntemus.

Kun opetushallitus käynnisti viime syksynä arvioinnin uudistustyön, yksi perussyistä oli havainto, että opettajat ovat sekoittaneet opetuksen tavoitteet ja  arvosanalle 8 annetut kriteerit.  Kanta oli, että kriteerit eivät saa muuttua tavoitteiksi. Käänteisessä oppimisessa  kaikki eivät opi kaikkea, vaan itse asettamansa tason matematiikasta.  Onneksi minun ei tarvitse ottaa kantaa siihen, onko  kysymys tavoitteen ja kriteerien sekoittumisesta, kun oppilaat valitsevat itselleen vaikeustason. Eikä siihen, että muodostuuko näin - vaikkakin oppilaiden itsensä valitsemana- luokkaan piiloiset tasoryhmät, joita ei saisi syntyä.

Entä sitten todistusarvosanat?

Vika on varmaan minussa, mutta minulle jäi epäselväksi, miten tässä systeemissä oppilaan todistusarvosana määräytyy. Toivola  varoittaa vääntämästä formatiivista arviointia summatiiviseen muottiin. Hän kirjoittaa kryptisesti:
- Uskon, että voisin arvioida ilman koettakin.
- En pidä kokeita  sen vuoksi, että ne auttaisivat minua antamaan oppilaille arvosanan, muuten  kuin välillisesti.

Eli mistä ne numerot todistuksiin tulevat?

Lopuksi

Marika Toivola on tehnyt ja tekee hyvää työtä matematiikan opetuksen kehittämiseksi  haastamalla perinteisen opetusparadigman.  Häntä arvostetaan ja hänen ansionsa on myös julkisesti tunnustettu. Tästä huolimatta kirjasta välittyy - ainakin minulle-  mielikuva, että hän on pettynyt suomalaisiin opettajiin, rehtoreihin, oppilaisiin, vanhempiin, opettajankoulutukseen ja jopa opetusharjoittelijoihin.
" … suomalaista käänteistä oppimista  perusasteella ja lukiossa soveltavat opettajat nostavat yhdeksi  kehittämisen suurimmaksi haasteeksi  kollegojen kyynisyyden ja koulun opettajayhteisöstä eristäminen."
" Maassamme henkisesti parhaiten jaksavat net opettajat, jotka eivät kehitä opetustaan."
" Opettajan toiminta on moraalitonta, jos hän näkee toiset oppilaat parempina kuin toiset."
"Aivan liian usein muutostyö törmää seinään siksi, ettei koulun johto  ymmärrä vastuutaan muutoksen tukijana."
"Oppilaat eivät välttämättä sitoudu oppimiseensa niin, että he ymmärtäisivät  oppimansa tai sen, miksi kyseistä ainetta  ylipäätään on tarpeen opisjella... Oppilas pystyy siirtymään tehtävästä toiseen ilman että hän ymmärtää, mitä on tekemässä tai oppimassa. He skippaavat teoriaosat... Käänteisessä oppimisessa oppilas ei pysty tuudittautumaan näennäisoppimisen illuusioon."
"Vanhemmat pitävät usein opettajan velvollisuutena opettajajohtoisen opetuksen antamista."
"Opettajankoulutuksen olisi tarjottava tuleville opettajille  omakohtaisia kokemuksia  toisenlaisista tavoista oppia. Didaktikkoja ei juurikaan ole minun luokassani näkynyt."
Muutostutkijana haluan lohduttaa ja hieman ehkä  käänteisen formatiivisen arvioinnin hengessä ohjata  nöyrästi huomaamaan  muutaman sanotaanko virheen.

Ensiksi: Toivolan mukaan käänteistä oppimista voidaan pitää ennen kaikkea muutosteoriana, jolla pyritään  tukemaan koulun muutosta.  Muutosteorialla on kuitenkin jo käsite: Muutosteoria on teoriaa muutosilmiöstä  ja siihen vaikuttavista tekijöistä, ei yksittäisen muutosidean  päämääristä ja  pedagogisista elementeistä.

Toiseksi: Muutosteoria on tunnistanut paljon tekijöitä, jotka ennustavat muutosidean onnistumista ja epäonnistumista. Merkittävä osa niistä liittyy uuden idean vastaanottajiin.  On äärimmäisen vaikea myydä ideaa, jos vanha järjestelmä toimii "ostajien" mielestä kohtalaisenkin hyvin. Idean uskottavuutta ei lisää se, että tiedeyhteisössä käänteistä oppimista  kritisoidaan  sen heikoista teoreettisista perusteista, aiheellisesti kuten Toivola itse kirjoittaa.

Mutta aina vika ei ole muutoksessa tarvittavissa (siis opettajissa jne.) vaan  joko itse ideassa tai tavassa, jolla ideaa myydään. Opettajat hyväksyvät idean, josta on heidän mielestään hyötyä sekä oppilaille että heille itselleen. Idean tulee ottaa huomioon opettajien arkitodellisuus. Idea, jota kuvaa helppous, joustavuus, yhteensopivuus ja mm.  ympäristön tuki menee suurella todennäköisyydellä läpi. Idea, joka lisää kohtuuttomasti työmäärää,  nostattaa vastarintaa. Ja näinhän Toivola kertoo itselleen käyneen. Käänteisen oppimisen haltuunotto matematiikassa on vienyt Toivolan omien sanojen mukaan  hänen kaikki voimansa, niin että viran aineyhdistelmään kuuluvat kemia ja fysiikka opetetaan perinteisesti.  Surkuhupaisaksi hän kuvaa sen, ettei hänen korviinsa ole kantautunut  minkäänlaisia soraääniä näiden aineiden opetuksesta.

Muutosidea joka lisää työmäärää tuottamatta vastaavaa lisäarvoa, ei mene kouluissa tutkimusten mukaan läpi.

Myös tapa, jolla muutosagentti myy ideaansa, vaikuttaa sen läpimenoon. Onnistumiseen liittyy mm. inspirointi, vastustuksen kuuntelu ja vakavasti ottaminen, riittävät resurssit... Epäonnistumiseen taas liittyvät ylikuormitus, jyrääminen ja käskytys...

Mikä siis lääkkeeksi: Käänteisesta  oppimisesta  ja arvioinnista tarvitaan versio, joka yhtä aikaa edistää oppimista ja opettajan työtä. Voimia siihen.

PS. Ehkä opettajat  jne. odottavat jo Comeniuksen  tavoittelemaa menettelytapaa:


  

keskiviikkona, toukokuuta 22, 2019

Koulu-uutisia Turkista. Osa 2

Utopian äiti Leman Cetin
Terveisiä siis Istanbulista. Minulla oli ilo päästä opettaja  Jukka Somerharjun parina tutustumaan mielenkiintoiseen kouluun. Hän on sparrannut koulunväkeä jo pitkään.

UTOPIA-koulu on 60 oppilaan 4+4 - yksityiskoulu.  Siellä on siis ala- ja keskikoulun luokat 1-8 sekä lisäksi esioppilaita (30).

Henkilökuntaan kuuluu koulun omistaja Leman Cetinin lisäksi  rehtori, yhteensä 30 aikuista opettajia, avustajia ja muuta työtä tekeviä. Pääosa heistä on turkkilaisia,  mutta joukossa on myös ulkomaalaisia:  Yhdysvalloista, Australiasta, Englannista, Sveitsistä, Tanskasta, Japanista ja Suomesta. Yksi keskeinen rekrytointiperuste on halu ja kyky tehdä töitä lasten hyväksi.

Kaikki luokat ovat vuosiluokkia, ja oppilaita  luokilla on max 10. Meillä näin pienistä luokista tehtäisiin ilman muuta  yhdysluokkia. Mutta täällä arvostetaan pientä ryhmää. Alakoulussa  luokanopettaja opettaa  ryhmää yhden vuosiluokan ajan. Sitten opettaja vaihtuu. Yläluokilla lapsia opettavat sitten aineenopettajat.

KOULU  sijaitsee Istanbulin aasianpuoleisessa osassa noin 30 minuutin autoajomatkan päässä Bosborin salmelta.  Koulun aidalla rajatulla, vartioidulla alueella on kolme koulurakennusta, pihatilaa, koripallokenttä, viheralue, pieni viljelyalue, varastona toimiva bussi ja  leikkeihin innostava vene. Leman haluaisi sinne vielä junan :-)

Kullakin luokalla on oma suomalaisittain pieni luokkatila, joka on kauniisti sisustettu. Luokista avautuu näkymä sekä yhteiseen aulaan että pihalle.  Joka luokassa on  perinteisen liitu- ja ilmoitustaulun lisäksi myös tietokone, tykki ja paljon kirjoja.  Aineluokkia ovat musiikki- ja atk-luokka. Opettajilla on oma opettajainhuoneensa, ja rehtorilla sekä kanslistilla omat toimistonsa.  Meikäläiset mitat täyttävää sisäliikuntasalia ei ole, mutta monikäyttöinen matala  pikkusali löytyy.

Koulupäiviä on vuodessa on 180 - siis jopa vähemmän kuin Suomessa.

Koulua käydään koko päivä. Keskellä päivää on lounastauko.

Virallisesti opetusta ohjaa kansallinen opetus-suunnitelma. Opettajat pitävät tunnollisesti päiväkirjaa. Joka viikko siitä on näyttävä, että  kutakin ainetta on opetettu tuntijaon mukainen tuntimäärä. Tarkastajat käyvät päiväkirjat huolellisesti läpi. Utopiassa laaditaan  parhaillaan koulukohtaista opetussuunnitelmaa.

Koulun omat pedagogiset tavoitteet ovat hyvin korkealla. Jokainen lapsi on helmi.  Häntä ei saa kasvattaa pelkäksi tottelijaksi. Kaikilla lapsilla on lahjoja, ja harjoittamalla niitä  heistä tulee talentteja. Luonto, taide ja itse tekeminen  ovat tärkeitä.  Opettajien tulee puhua vähemmän ja antaa enemmän tilaa lapsille osallistua.

" Kerro minulle, ja minä unohdan.
Opeta minua, ja minä saatan muistaa.
Ota minut mukaan, ja minä opin."

– Benjamin Franklin

Yksi koulun pitkäaikaisia sparraajia on  Penny.
KOULUN  omistaja, itse kauan Iso-Britanniassa asunut Leman haluaa hyvää kaikille lapsille. Lasten tulee saada olla lapsia ja mm. kokea yhteys luontoon.  Hän haluaa rikastaa koulunsa opetusta mm. kutsumalla paikalle asiantuntijoita eri puolilta maailmaa opettamaan lapsia, opettajia ja vanhempia. Niinikään opettajat ja oppilaat tekevät opintomatkoja eri puolille maailmaa. Tänä keväänä 2-luokkalaiset reissasivat esim.  Suomeen.

Aivan keskeinen pedagoginen jännite on , että Turkissa kunkin oppilaan tulevaisuuden ratkaisee menestyminen noin 12-vuotiaana pidettävissä kansallisissa testeissä. Oppilaiden osaaminen mitataan   äidinkielessä, matematiikassa, uskonnossa ja englannissa.  Testeissä menestymiseen vaaditaan ainakin jossain määrin vanhanaikaista ulkoaopettelua. Ja toisaalta koulu haluaisi ajaa sisään uutta luovaa oppimista ja 21-  vuosisadan taitoja.

Suomalainen interventio

Jukka avasi perjantaipäivän koripallokentällä.
MINULLA oli ilo tutustua Utopiaan viime viikolla. Lensin Istanbuliin torstaina.  Kollegani Jukka Somerharju - mm. huikean Elävä koulu- hankkeen pioneeri 80-luvulta- oli laskeutunut paikalle jo keskiviikkona käynnistämään eräänlaista  open learning- demoa. Siinä koulun oppilaat saivat päivän ajan opiskella juuri itseään kiinnostavia teemoja pienissä ryhmissä.

PERJANTAINA  koulupäivä oli poikkeuk-sellinen. Suuri osa opettajista kuunteli englantilaisen lapsipsykologiaan erikoistuneen asiantuntijan: Pennyn luentoa. Penny on heille tuttu, sillä hän on ollut sparraamassa heitä jo usean vuoden ajan.

Samaan aikaan minä ja Jukka pidimme huolta muun henkilökunnan kanssa oppilaista. Oppilaat jaettiinkin  luokka-asteittain workshoppeihin heidän omien kiinnostuksen kohteittensa  pohjalta. Työpajojen teemoja olivat mm. kauneus,  matka läpi Yhdysvaltojen osavaltioiden, draama, slowmotion ja internet-cafe.

Oppilaat tekivät töitä noin kolmen tunnin ajan. Kunkin työpajan ohjaajina  toimivat Jukan  torstaina valmentamat  7.- ja 8.- luokan oppilaat. Minä olin apuvoimana ryhmässä, joka teki ns. slow-motion-elokuvia itse valitseemistaan aiheista.

Työ sujui innostuneesti ja nopeasti pienissä alaryhmissä. Lopuksi kukin ryhmä myös kertoi videolle, mitä oli tehnyt ja miten.

Kiertelin myös muissa pajoissa, ja kaikissa oppilaat näyttivät  hyvin omatoimisilta.


Työpajoja ohjanneet keskikoululaiset arvioivat
itse omien pajojensa toimimtaa ja saivat
meiltä ja alakoululaisilta kannustavaa palautetta.
Puolenpäivän aikaan  kokoonnuimme viheriöille arvioimaan päivän antia: sekä tuloksia että prosessia. Tyytyväisyys  oli kovaa ja sorminäytöllä lähes kaikki antoivat itselleen  arvosanan 5/5.

NÄIN demonstroimme  koulun opettajille toimintamallia, jossa oppilailla on aktiivinen rooli niin preinteraktio-, itse interaktio- ja postinteraktiovaiheissa. Kokonaan uutta se ei tietenään heille ollut. Utopiassa on pitkään tehty koko koulun projekteja.


PIDIMME Jukan kanssa perjantaina iltapäivällä  vielä  pariluennon suomalaisesta pedagogiikasta henkilökunnalle.  Kolmen tunnin sessio simultaanitulkattiin ja videoitiin.

Yritimme avata heille, kuinka suomalainen opettaja ajattelee pedagogisesti. Niinikään halusimme auttaa henkilökuntaa löytämään pedagogiikkaansa tasapainon hallituksen vaatiman, vastaanottavaa oppimista vaativan testiosaamisen ja toisaalta uutta luovan oppimisen välille. Pariluento, jossa käytetään myös aktivoivia porinoita,  on hyvä tapa lisätä dynamiikkaa monologeihin. Mutta kulttuuristen rajojen tunnistaminen ja ylittäminen ei ole ihan helppoa. Oma osuuteni saattoi jäädä liian abstraktiksi.

Kodin ja koulun festivaalipäivässä
oli aktiivinen ja innostunut
tunnelm,a.
LAUANTAI oli sitten kodin ja koulun yhteistyöpäivä, festivaali. Ohjelmassa oli leikkejä, kisailua, yhteisruokailua, yhdessäoloa  ja kiinnostuneille myös luentoja. Oppilaat ja opettajat olivat pukeutuneet päivän kunniaksi klassisen ajan vaatteisiin. Ilmanhaltijakin oli suosiollinen.

Pidimme iltapäivän päätteeksi Jukan kanssa vielä parin tunnin  yhteisluennon vanhemmille vanhempien roolista oppimiskumppaneina.  Melkoinen osa pystyi olemaan paikalla loppuun saakka. Kevensimme otetta lisäämällä luentoon yhteistä keskustelua.

Lopuksi

YKSITYISKOULUJEN asema Turkissa on monella tavalla vaikea. Julkinen valta haluaa tarkasti säännellä kaikkien koulujen opetusta. Samalla halutaan uskonnollistaa opetusta.  Monet vanhemmat vierastavat tätä. He haluavat mieluummin laittaa lapsensa yksityisiin, lapsikeskeisemmin toimiviin yksityiskouluihin.  Mutta nämä koulut joutuvat rahoittamaan toimintansa koulumaksuilla.

Utopiassakin lukuvuosi maksaa noin 10 000 €. Se on paljon maassa, jossa keskiansio on 1500 € /kk.


UTOPIASSA tehdään hienoa työtä. On etuoikeus saada olla mukana tukemassa sen innostusta kehittää omaa pedagogiikkaansa.

KAIKKIAAN 20 miljoonan asukkaan Istanbul oli innostava kokemus.  Muona on hyvää.  Elämä turvallista. Ja ilma raikasta.

Emäntämme Leman piti meitä kuin kukkia kämmenelle. Saimme paljon enemmän kuin "bred and breakfast"in.

Ks. https://www.thebusinessyear.com/turkey-2012/change-for-the-better/interview

maanantaina, toukokuuta 20, 2019

Koulu-uutisia Turkista.Osa 1

LÄMPIMIÄ terveisiä Turkista, ja tarkemmin Istanbulista. Olin saanut kutsun tulla Jukka Somerharjun kanssa sparraamaan Istanbulin Aasian puoleisella puolella sijaitsevaa Utopia-merkkistä yksityiskoulua heidän pedagogiikan kehittämistyössään.

MUTTA ennenkuin ryntään kertomaan itse sparrauksesta ja Utopia-koulusta, on  varmaan perusteltua esitellä lyhyesti koulunpitoa Turkissa. Siksi vähän aikakin minä siitä tiesin.

Koulunpito ennen kuin Turkista tuli tasavalta (1923)

OSMANNIEN  valtakunnassa (1298- 1923)  peruskoulutus - kun sitä alettiin antaa -  annettiin  pääasiassa moskeijoiden yhteydessä toimineissa  kouluissa. Niissä opetettiin Koraania ja islamin periaatteita ja pyrittiin kasvattamaan hyviä muslimeja.

1800-luvulla suhteet länsimaihin tiivistyivät, ja myös länsimainen koulutusjärjestelmä levisi  Osmanien valtakuntaan. Maahan perustettiin uskonnollisen koulutuksen rinnalle  länsimaisin periaattein toimineita maallisia oppilaitoksia. Jännite vanha uskonnollisen ja uuden sekulaarin koulutuksen välille syntyi ja lopulta sekasotku oli täydellinen.

Koulunpitoa tasavallan alussa 

TURKISTA  tuli tasavalta vuonna 1923. Tasavallan perustajan ja ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin johdolla tehtiin koulutusuudistus.

Atatürkin koulu-uudistuksen tavoitteena  oli luoda  keskusjohtoinen, moderni ja kansallinen koulutusjärjestelmä, joka loisi kansakunnalle vanhoista sidoksista vapaan uuden identiteetin.

Valtio otti myös imaamikoulutuksen vastuulleen ja  perusti  imaamikouluja. Ne olivat ammattikouluja, jotka keskittyivät nimensä mukaisesti imaamien kouluttamiseen. Ylempää teologista koulutusta tarjonneiden medresien tilalle perustettiin modernisoituja teologisia tiedekuntia.

Koulusota tiivistyi. Vastakkain olivat  tästä lähtien sekulaarisuutta, turkkilaista nationalismia, tasavaltalaisuutta ja valtiojohtoisuutta ajanut  ns. kemalistinen kansanosa ja toisaalla osmaniajan kultaisia vuosia haikaillut muslimi-identiteettiään korostanut  uskonnollinen kansanosa.

Vuoden 1971 sotilasvallankaappaus

Vuonna 1971  Turkissa tehtiin sotilasvallankaappaus. Se muutti poliittista ilmapiiriä. Imaamien koulutus  muuttui 4-vuotiseksi keskikoulun jälkeiseksi ammattilukioksi.  Ns. imaami-saarnaajalukioiden tehtävä oli valmistaa työntekijöitä uskonnolliselle palvelusektorille huolehtimaan imaamin ja saarnaajan toimesta ja koraanikursseista.

Nämä suljetut imaamisaarnaajakeskikoulut avattiin kuitenkin  uudelleen jo vuonna 1974, ja  1970-luvun loppupuoli oli uskonnollisen koulutuksen kannalta erityisen suotuisaa aikaa.

Vuoden 1980 sotilasvallankaappaus

Sotilaat kaappasivat vallan seuraavan kerran  vuonna 1980. Uusien imaamisaarnaajakoulujen perustaminen pysähtyi muutamaksi vuodeksi.

Koulujärjestelmän uudistukset 1997 ja 2002

Turkin koulutusjärjestelmä uudistettiin vuonna 1997 ns. post-modernin vallankaappauksen yhteydessä. Valtaan nousu sekulaari armeija. Iso osa kouluista suljettiin- Hallitus pidensi oppivelvollisuutta viidestä vuodesta kahdeksaan ja sulki keskikoulutasolla toimineet imaamisaarnaajakoulut. Myös imaamisaarnaajalukioista valmistuneiden pääsyä yliopistoon vaikeutettiin  merkittävästi.

Vuoden 2002 tilanne


Vahvasti uskonnollinen ja isänmaallinen AKP-puolue  nousi valtaan vuonna 2002.  AKP:n arvoista nouseva isänmaallisuus on erilaista kuin kemalistinen isänmaallisuus, jolla oli  vuosia ollut merkittävä asema turkkilaisessa koulutuspolitiikassa. Kemalismi painotti turkkilaista kansallisvaltiota, valtion ja uskonnon eroa ja sekularistisen valtiojärjestyksen merkitystä. Presidentti Erdoğanin ja AKP:n visiossa haikaillaan osmaniajan kunnian päiviä, jolloin Turkki oli islamilaisen maailman johtaja ja merkittävä toimija myös suurvaltapolitiikassa.

Case  vuonna 2007

Espoolainen luokanopettaja Jukka Jokiranta kävi vuonna 2007 tutustumassa turkkilaiseen Hacikuran kouluun lähellä Alanyan kaupunkia. Koulussa oli 1200 oppilasta. Julkaisimme jutun Luokanopettaja-lehdessä 1/2008. Tässä poimintoja jutusta:

" Kaksi kertaa viikossa kaikki koulun oppilaat kokoontuvat pääoven eteen ja aloittavat koulupäivän laulamalla rehtorin johdolla Turkin kansallislaulun." 

" Kun suomalaisten koulujen ala-aulassa on kaikkien presidenttien kuvat, niin alanyalaisen koulun käytävässä on Kemal Atatürkin kuva. Hän on turkkilaisille sama kuin suomalaisille Mannerheim, Kekkonen ja Arvi Lind yhdessä persoonassa."

" Koulupäivä on Hacikurassa normaalisti kuuden tunnin pituinen: aamupäivällä neljä  ja iltapäivällä kaksi tuntia. Oppilaat tulevat suurimmaksi osaksi lähikortteleista; osa oppilaista haetaan vuoristokylistä oppia saamaan."

" Opetus näyttää olevan pääosin opettajajohtoista, mutta lempeää ja ymmärtäväistä. Vieraan ennakkokäsitys turkkilaisen kouluopetuksen autoritäärisyydestä romuttui. Nokialandista saapunut vieras oli ennalta varautunut siihen, ettei tietokoneiden merkitys olisi Alanyassa kovin suuri. Päinvastoin:  tietokoneluokka on ahkerassa käytössä."

" Kouluruokailu on järjestetty erilailla kuin meillä. Keskellä päivää on tunnin siesta,  jolloin lähes kaikki oppilaat käyvät kodeissaan syömässä. Tämän mahdollistaa turkkilainen kulttuuri, jonka mukaan kotona on aina joku huolehtiva aikuinen - usein äiti, mummo tai täti."

" Koulutoimessaan syystä tai toisesta hitaasti edistyvät oppilaat voivat saada opetusta lauantaisin neljän tunnin ajan kuten myös erityisen lahjakkaat oppilaat."

Uskonto voittaa alaa

Vuonna 2010 kemalistista kansanosaa järkytti vuodesta 1933 kouluissa luetun “Atatürk-valan” poistaminen koulujen pakollisista käytänteistä.

Imaamisaarnaajalukioihin ilmoittautuneiden opiskelijoiden lukumäärä on jatkuvasti noussut. Vuonna 2011 imaamisaarnaajalukioista valmistuneet saivat jälleen yhtäläiset mahdollisuudet jatkaa opintojaan yliopistoissa myös muissa kuin teologisissa tiedekunnissa .

Vuoden 2012 uudistus

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.
Vuonna 2012 Turkissa siirryttiin  4+4+4-koulutusjärjestelmään. Oppivelvollisuus piteni 8-vuotisesta 12-vuotiseksi. Peruskoulun jälkeen on jatkettava neljä vuotta lukiossa tai ammatillisessa koulussa.

Esikoulussa opetetaan 3-5-vuotiaita lapsia. Esikoulu­opetus on vapaaehtoista, ja  se maksaa.

Peruskoulussa opetetaan  6-14-vuotiaita  lapsia.  Peruskoulu  on  kaikille pakollinen. Valtion kouluissa opetus on maksutonta ja  yksityiskouluissa maksullista.  Valtion peruskou­lussa  oppilailla on  yhtenäinen koulupuku  ja esim.  korujen käyttö on kielletty. Peruskoulu päättyy päättökokeeseen, joka suurelta osin määrittää oppilaiden jatko-mahdollisuudet.

Peruskoulun jälkeen siirrytää  4-vuotiseen lukioon. Lukiojärjestelmä koostuu  yleissivistävistä lukioista, ja ammattiin  (esimerkiksi matkailualalle) valmistavist atai muuten erikoistuneista (esimerkiksi uskonnolliset Imam-Hatip -koulut) lukioista.

Lukio päättyy päättökokeeseen, jonka läpäisseet voivat osallistua yliopisto-opinnot mahdollistavaan ÖSS-kokeeseen.

Imaamisaarnaajakeskikoulut on avattu uudelleen. Opilaat voivat siirtyä imam hatip -kouluihin jo neljän lukuvuoden jälkeen - siis 10-vuotiaina.

Maallistunut väestönosa pitää imaamisaarnaajalukioita  uhkana, ja konservatiivinen muslimiväestö kokee hyvinä ja hyödyllisinä.

Julkiset yliopistot ovat  maksuttomia, mutta  yksityisten yliopistojen lukukausimaksut ovat  tyypillisesti useita tuhansia euroja. Myös yliopistojen taso vaihtelee maassa suuresti.

Tilanne tänään

Uskonnolliset kouluista  on kiistelty  Turkissa kohta sata vuotta. 2010-luvulla  kaikissa valtion kouluissa on vahvistettu  uskonnon asemaa. AKP:n mukaan koulujen perustaminen on oikeutettu hyvitys uskonnollisen väestön kokemalle syrjinnälle sekulaarin opposition valtakautena.

Maallistunut väestö kokee, että AKP yrittää islamisoida Turkkia. He huomauttavat, että  10-vuotias  lapsi on  aivan liian nuori tekemään päätöksiä ammatillisesta suuntautumisestaan. Presidentti Erdogan – itsekin imam hatip -koulun kasvatti – on julistanut haluavansa kasvattaa Turkkiin uskonnollisen nuorison. Puolue on väläytellyt uskonnollisten arvojen opetuksen aloittamista jo päiväkodissa. Evoluutioteorian opetus on poistettu lukioiden opetusohjelmasta.

Koulujärjestelmässä on muitakin  isoja ongelmia. Oppimistulokset ovat olleet huonoja. PISA-vertailussa Turkki oli vuonna 2016 sijalla 49, Suomi taas viides. Koulujen laatu ja taso vaihtelevat, ja siksi  yksityiskouluihin riittää kysyntää. Oppimiserot eri taustoista tulevien oppilaiden välillä ovat suuria, koulutuksen laatu vaihtelee ja opettajien koulutus on puutteellista.

Toisaalta hallitus on saanut aikaan myös  parannuksia. Turkin Pisa-tulokset ovat parantuneet.

Merkittävä ero  Suomen ja Turkin koulutusjärjestelmässä on se, että opettajalla on Turkissa paljon suurempi rooli. Opetus on hyvin opettajakeskeistä.

lauantaina, toukokuuta 11, 2019

Unohdettuja pedagogeja: Alfred Binet

ALFRED  Binet (1857- 1911) oli  ranskalainen lakitieteen lisensiaatti, luonnontieteiden tohtori (väitöskirja hyönteisten suolenalaisesta   hermostosta ), mutta ennen muuta huomattava, itseoppinut sielutieteilijä.

Häntä kiinnosti kaikki: estetiikka, luonnontiede, oikeustiede, pedagogiikka, psykologia, terveys- ja siveysoppi jopa  näytelmäkirjallisuus.

Mutta eniten  Binetiä  kiinnosti lapsisielutiede.  Hän oli filantropisti, ja tunsi myötätuntoa köyhiä kansanluokkia kohtaan. Konkreetisti tämä näkyi mm. siinä, että hän  avasi ilman korvausta apuluokat  "kehityksessä takapajulla" oleville lapsille. Yleisesti hän halusi istuvan koulun sijaan toimivaa koulua.

Hän oli tavattoman tuottelias. Hän kirjoitti 280 kirjaa ja kirjoitelmaa. Pedagogiikan historiaan hänen nimensä jää ennen muuta yhdessä työtoverinsa  Théodore Simonin kanssa   luoman ensimmäisen nykyaikaisen älykkyystestin   ”älykkäisyyden mittausasteikon” ansioista. Binet kehitti  testin Ranskan valtion toimeksiannosta. Se koostui muutamasta kymmenestä tehtävästä, joita oli kokeiltu eri ikäisillä lapsilla, kehitysvammaisilla ja sotilailla. Binet ja Simon etsivät tehtäviä, joita eri-ikäiset lapset  osasivat suorittaa oikein. Testi oli valmis vuosina 1905 ja 1908.

Testin tarkoitus oli  löytää  luotettavasti oppilaat, jotka eivät hyötyneet yleisopetuksesta.  Binetin oma tarkoitus oli, että testejä käytettäisiin tunnistamaan ne oppilaat, jotka tarvitsevat apua älykkyytensä kehittämiseen ja että heille keksittäisiin ”lääkitsemiskeinoja”.

Älykkyys  oli Binetin mielestä kehittyvä, ei pysyvä tai rotuun liittyvä. Älykkyys oli kykyä oppia ja hyötyä opetuksesta.  Hänelle  älykkyydessä olennaista oli ”terve järki”... järkeily, kekseliäisyys.

Nyttemmin kouluissa älykkyystestien tilalle ovat tulleet koulusaavutustestit.

Binet teki töitä  Sorbonnen sielutieteellisessä laboratorioissa.  Häntä ei koskaan nimitetty mihinkään virkaan. Hän kuoli  vuonna 1911.

Alfred Binetin pedagogiikkaa avaa  laajemmin hänen vuonna 1903 julkaisemansa teos:

Binet, Alfred. (1918).  Aikamme ajatuksia lapsista. Helsinki: Otava.  

BINET kritisoi oman aikansa vanhanaikaista koulua hyödyn näkökulmasta.   Opetuksen tarkoitus oli  hänestä muodostaa toiminta- ja ajatustapoja ja vakiinnuttaa näitä tapoja tottumuksiksi, jotta voitaisiin paremmin sovelluttaa yksilö ympäristöönsä.  Koululla on arvoa ainoastaan valmistuksena elämään.

Hän kysyi, vastaako se hyöty, minkä lapsi koulusta saa sitä tuntien, päivien ja vuosien määrää, jonka hän on koulunpenkillä istunut.  Jotta kasvatuksen saattaisi arvostella hyväksi, ei siihen riitä yksinomaan, että se lisää erityisen yksilön toimintakykyä, vaan tästä lisäyksestä tulisi koitua hyötyä myöskin yhteiskunnalle, hän kirjoitti. Varmaa vastausta hänellä ei ollut, sillä kriittisenä ajattelijana hän tiesi, että koulun arvon näkee vasta  kauan kouluajan jälkeen.

Vanha ja uusi pedagogiikkka

Binet arvosteli vanhaa pedagogiikkaa, jossa opettajat eivät ota huomioon lasten ikää eikä taipumuksia. He eivät ole  selvillä edes oppilaiden näkö- ja kuulokyvystä.  Monet opettajat…eivät tarkkaa lapsen vastaanottokykyä, luonnetta eikä taipumuksia. Heidän luokkansa on lauma, jossa he eivät voi  yksityisiä erottaa. Binetin mielestä näytti siltä, että lapsi on ainoastaan pienikokoinen ihminen,  homonculus, jolla on kaikki täysi-ikäisen kyvyt, mutta ainostaan huonommassa muodossa.  Otaksutaan, että on olemassa jonkinlainen yleismuotoinen lapsi, jonka kaltaisia  kaikki muut ovat  enemmän tai vähemmän.

Vanhassa koulussa oli hänestä monta vikaa. Hän muistutti opettajia siitä, että jos opettajien mielestä lahjattomat oppilaat menestyvät  huonosti opinnoissaan, voi se olla yhtä paljon opettajan  vika  kuin heidänkin.

Pedologia

Vanha kasvatustiede oli etupäässä kokemusperäistä, ja Binet kannatti uutta, tieteellisempää kasvatustiedettä.   Uusi pedagogiikka perustui  kokeelliseen, sielutieteelliseen kasvatusoppiin, pedologiaan.

Binet oli merkittävimpiä 1900-luvun alun  pedologian edustajia. Pedologit halusivat kerätä kokeellisin menetelmin empiiristä tietoa lapsista, heidän kehityksestään, tunteistaan, muistista jne.  Ensimmäisenä  tällaisen psykologian laboratorion oli perustanut  Wilhem Wundt  vuonna 1879 Leibzigiin. Kasvatusopin piirissä  seurattiin tarkoin  psykologian kehittymistä. Pedologien hankkima tieto lapsista koottiin taulukkoihin, joissa oli mahdollista vertailla eri ryhmiä toisiinsa. Näin pyrittiin löytämään lapsista tietoa, jonka pohjalta voitaisiin antaa ohjeita mm kouluopetukseen.

Älykkyystutkimukset olivat yksi pedologien suosima metodi. Binet keskittyi nimenomaan lasten älykkyyden tutkimiseen. Hän uskoi vahvasti, että älykkyyttä voidaan kehittää mm. harjoittelun ja  uutteran totuttamisen avulla. Harjoitusten avulla kehitettiin tarkkaavaisuutta, muistia ja arvostelukykyä. Opettajien tuli  välttää kiirettä, ja opettaa asiat perinpohjin. Vasta kun tieto tulee tajutuksi, sen varaan voi rakentaa.

Myös monet opettajat innostuivat tutkimaan omia oppilaitaan  älykkyystesteillä. Maria Montessori otti käyttöönsä motoriikkaa mittaavia osia Binetin testeistä.

Binet uskoi, että opetuksen ja kasvatuksen tärkein tehtävä on lasten taipumusten määritteleminen.  Juuri heidän taipumustensa mukaan tulee heitä opettaa  ja ohjata myöskin elämänuran valinnoissa.  Osalla lapsista on erikoistaipumuksia soitannollisuuteen ja piirustukseen. On myös  henkisen ominaisuuden erityistyyppejä: Tietoinen- tiedoton; objektiivinen- subjektiivinen; käytännöllinen- kirjallinen.

Miten nämä taipumukset sitten saa selville? Binet vastaa yksinkertaisesti: Kyselemällä lapsilta, mikä heitä opinnoissaan enemmän ja mikä taas vähimmin  miellyttää.

Ja  mittaamalla oppilaiden tietoastetta/ tietopuolista  kehitysastetta.  Malli pohjautui ajatukseen kehitysiästä.  Tehdään lapsille  kysymyksiä kolmen pääaineen: lukemisen,  oikeinkirjoituksen ja laskennon alalta ja verrataan vastauksia eri ikäisten normivastauksiin. Näin  saadaan  selville kunkin oppilaan todellinen tietomäärä.  Lapsi osoittaa älykkäisyyttään teoillaan.  On otettava huomioon myös se, kuinka työteliäs lapsi on

"Tarvitsemme tätä tietoa erottaaksemme  kansakouluissa säännöllisesti kehittyneitten lasten joukossa olevat vajaalahjaiset lapset." Mutta ei  vain siksi. " Sen avulla voi tarkistaa opettajien ammattikelpoisuuden. Siitä saa myös keinon kasvatustietellisten metodien arvon tutkimiseen."

Miten sitten ottaa  erot huomioon? Innokkaimmat vaativat  hänen mukaansa "mitan mukaista koulua." Mutta  Bientin mielestä ei saa liioitella. ” Me elämme ajassa, ympäristössä, yksilöitten joukossa, luonnossa, joihin kaikkiin meidän tulee mukautua. Mukautuminen on elämän korkein laki."

Jos koulussa  on rinnakkaisluokkia, muutamilla luettaisiin enemmän kirjallisuutta, muutamilla harjoitettaisiin enemmän luonnontieteitä, muutamilla enemmän käytännöllisiä toimia ja ammattitöitä. Kappas vaan Binet ehdottaa jo 1900-luvun alussa painotettua opetusta. Binetin mukaan tulisi valvoa, ettei  oppilaitten jakautuminen näihin luokkiin tapahtuisi  sattumalta toisin sanoen ainoastaan oppilaitten ja heidän omaistensa usein hyvin sokean toivomuksen mukaan. Kappas vaan, hän pohtii tätä ideaa 2000-luvun alun turkulaiskoulutussosiologien tapaan.

Älykkäisyyden kasvatus

Binet uskoi, että älykkäisyyden kehitystä voi tukea tällä keinovalikolla:
  • Edetään helposta vaikeaan  
  • Sovitetaan ponnistus kyvyn mukaan. 
  • Opetetaan ensin oppimaan. ”Henkinen ortopedia”. Heikkolahjaisille: liikkumattomuus-, puristamis-,  nopeus-, taitavuus- ja muistiharjoituksia
  • oppilaiden tulee saada toimia.
  • Kasvatetaan tahtoa; Totutetaan ponnistuksiin, pieniin ruumiillisiin kärsimyksiin, tuotetaan itsensä hallitsemisen iloa.

” On parempi antaa lapsen löytää  ajatuksia, sen sijaan että hänelle selitettäisiin ajatuksia. Sen sijaan, että hänelle annettaisiin käskyjä, on parempi jättää hänen tekonsa vapaaehtoisiksi.”  

Uutta henkeä

Taipumusten tunnistamisen lisäksi "kouluissamme tarvitaan uutta henkeä, ja tämän hengen tulee olla seurauksena opettaja ja oppilaitten keskinäisestä  lähentymisestä." Binet soisi, että tavaksi tulisi keskustella tunnin jälkeen, että opettajat  ottaisivat  osaa joihinkin huvituksiin, innostaisivat oppilaita leikkeihin ja järjestäisivät niitä. " Ja etenkin olisi tärkeää, että  hän (opettaja) herättäisi oppilaissa luottamusta, niin että lapset  tarvittaessa  rohkenisivat uskoa  hänelle asiansa."

”Ymmärtäväiseltä hallitukselta  voi toivoa ainoastaan, että työtä helpotettaisiin, ettei sitä estettäisi  eikä tehtäisi mahdottomaksi, ” hän lisää.

Opetussuunnitelma

Binetin näkemys opetussuunnitelmasta on varsin moderni. Hän pohtii - tosin tässä teoksessä lyhyesti- kysymystä kasvatuksen ihanteesta vähän koskenniemeläisittäin:   Kehitetääänko tietoja ja älyä vai  tahtoa vai  ruumilllista voimaa?  Tuleeko kehittää lapsen yhteiskunnallisia taipumuksia kuten kuriin tottumusta,  ryhmittymiseen pyrkimystä, yhteisyyden tunnetta, yleisten  asian harrastusta  vai suosia  kaikkea, mikä antaa  vauhtia lapsen yksilöllisyyden, persoonallisuuden ja hänen sisäisen elämänsä kehitykselle, siis  hänen henkilökohtaista käsitystään, arvostelukykyään ja riippumattomuuden haluaan.

Kasvatus

Kuriin kasvatuksen keinot hän luokittelee kolmeen ryhmään:
  1. Erillään pysyttäytyminen- (odotetaan luonnollista rangaistusta MH).
  2. Ehkäisevät keinot ( = tuotetaan oppilaille vastenmielisiä, katkeria masentavia ja tuskallisia tuntemuksia)
  3. Kehoittavat keinot (= keinoja, jotka vaikuttavat suotuisalla tavalla ruumiilliseen, älylliseen ja siveellisen toimintaan

Oppiminen 

Binetin mielestä muisti on kaikenlaatuisten opintojen pohja. Oppiminen on juuri muistin harjoittamista. Ja hänestä sitä voi kasvattaa - ei yleisesti, mutta jonkin tietyn asian muistamisen osalta. Huomio tulee kiinnittää mieleen-painamistilanteeseen:  tarkkaavaisuus, moniaistisuus, lepoaika, mielen kääntäminen tajuamaan  ja esim. kertaaminen

Opetuksen metodit  

Binet ymmärsi  metodikäsitteen hyvin laajasti (mieleen tulee hakematta POPSin ajatus) : Siihen kuuluvat  kaikki menettelytavat, kaikki järjestelyt, mitkä joko välillisesti tai suoranaisesti edistävät opetusta. Näitä ovat opettajain valinta, heidän valmistava koulutuksensa… Opiskeluaikojen pituuden järjestely ja oppituntien jakaminen. Ja tietysti itse opetuksen muoto (= menetelmät MH).  ”Muutamat opetustavat ovat hyviä, toiset iljettäviä.”

Hän kritisoi yliopisto-opetusta yksinomaan suusanallisesta opetuksesta.  Oppilas jätetään kokonaan passiivikseksi.  Hänestä tehdään vastaanottaja, ikäänkuin astia, johon valetaan oppia.

Binet kannatti toimintaa.  Oppilaan tuli olla toimiva. Opetus olkoon kiihotin, mihin hän vastaa teoillaan.

Opettajan tulee kehittyä myös huomioiden tekijäksi.

sunnuntaina, toukokuuta 05, 2019

Kasvatuksen kentältä - 50 vuotta siten

NOIN 50 vuotta, vuonna 1968 sitten professori Matti Koskenniemi täytti 60 vuotta ja erityinen toimituskunta toimitti sen kunniaksi juhlakirjan:

Aurola, E., Alikoski, J. ja Tamminen, K. (toimituskunta). (1968). Kasvatuksen kentältä. Juhlakirja Matti Koskenniemen 60-vuotispäiväksi 16.12.1968.  Helsinki: Otava.

ITSE olin silloin 14-vuotias ja ehkä pahimmassa murrosiässä. Teoksessa L. Arvi. P. Poijärvi ilmeisesti Koskenniemen avustuksella kuvailee ikäkautta hauskasti:

" Murrosikäiset elävät nuoruusiän lievää psykopaattista aikaa. He pyrkivät olemaan aikuisia, mutta eivät siihen vielä pysty... Peittävät epävarmuuttaan rehvastelulla. Ovat arkoja arvostaan. Lapselliseksi leimaaminen on heille myrkkyä.  Seksuaaliset mielikuvat ja tunnelmat myllertävät mielessä. Katsekin on yleensä sisäänpäin käänynyt. Esteettiset asiat kiinnostavat, samoin vähitellen suuret elämänkatsomuskysymykset. Murrosikäiset ovat jankuttajia ja purnaajia, mutta uskollisia ystäviä, jos myönteisesti ja motivoiden rakentaa työyhteyttä heidän kanssaan riippumatta siitä, että joutuu silloin tällöin käyttämään koviakin otteita, jos ne ovat aina oikeudenmukaisia  ja hyvin motivoituja."

KIRJASSA on 368 sivua, ja useita kymmeniä eri pituisia artkkeleita. Niiden teemoina ovat Matti Koskenniemen esittelyn lisäksi didaktiikka, eräät oppimisvaikeudet, filosofian opetus, kampusperiaate, kansakoulun historiaa, kasvatustavoitteet ja opetussuunnitelman tavoitteet,   korkeakoulupedagogiikka ja - politiikka, opettajan rooliopettajanvalmistus, opetustaidon arvosana, oppikoulujen historianopetus, perheen vaikutus koulumenestykseen, taloudellisuuskasvatus  Metodeista esitellään pedagogista demografiaa,  regressioanalyysiä ja sosiometriikkaa ja mainitaan Koskenniemen DPA-hanke. Parissakin artikkelissa kuvaillaan kokeilukoulutoimintaa - kirjoitan niistä oman lastunsa.

Kirjan artikkelien perusteella  kasvatustieteilijöiden mielenkiinnon alue oli varsin laaja: eri oppiaineiden historiasta lukusokeuteen - ja kovin erilainen kuin esim. kasvatus-lehdessä nykyään. Tietokoneet oli juuri saatu käyttöön, ja perinteisten metodien rinnalle oli nousemassa  mm. faktori- ja regressioanalyysit.

Kirjoittajina on  tuttuja nimiä: Johannes Alikoski, Karl Bruhn,  Urpo Harva, Veikko Heinonen, Kaisa Hälinen, O.K.Kyöstiö, Erkki Lahdes, Arvo Lehtovaara, Paavo Malinen, Erkki A. Niskanen, Veli Nurmi, R.H. Oittinen, Matti Peltonen, L.Arvi P. Poijärvi, Urho Somerkivi, Aune Torniainen, Antero Valtasaari, Inkeri Vikainen,  Ja lisäksiminulle vieraampia,  oman aikansa tärkeitä vaikuttajia: Eelis Aurola, Kai von Fieandt, Väinö Heikkinen, Yrjö Lehti ja Kalevi Tamminen. Aikakautta kai kuvaa, että mukana on vain kolme naistutkijaa.

Matti Koskenniemestä lyhyesti

Kirjan alussa - tottakai - esitellään  Matti Koskenniemi. Suomalaisten didaktikkojen joukossa on artikkelin mukaan kolme laaja-alaisuudessaan poikkeuksellista: Uno Cygnaeus, Mikael Soininen ja Matti Koskenniemi. Koskenniemi  oli  koulunuudistaja, joka jo 1930-luvulla pohti  täytyykö kansakouluikäisten lasten  tulla oppilaina koulutaloon ja luokkahuoneisiin sotilaallisen täsmällisissä jonoissa.  Pitääkö luokkahuoneissa vallita  ehdottoman hiljaisuuden koulutuntien aikana?  Kaikkia aineita opetettaessa?  Eikö vierustoveria saa auttaa vaikeuksissa joutumatta kiinni hälisemisestä tai kuiskaamisesta?

Erityisen vaikutuksen Koskenniemeen teki reformipedagogi Peter Petersen ja Jena-plan.  Siinä tavoitteena oli kehittää yhtä aikaa yksilöä ja sosiaalista velvollisuudentuntoa. Jena-kouluissa laadittiin monipuolisia työtapoja sisältäneet viikkosuunnitelmat ja käytettiin ryhmiä. Osassa kouluja oppilaat muodostivat ryhmät vapaasti.  Luokissa oli eri ikäisiä oppilaita.

Koskenniemi julkaisi kansakoulun opetusoppinsa vuonna 1944 ja 1946 . Niissä tärkeää ei ollut niinkään tiedot kuin kyky hankkia niitä ja soveltaa niitä  oudoissa elämäntilanteissa. Teosta on pidetty vedenjakaja uuden ja vanhan pedagogiikan  välillä.  Juurrutus myös onnistui - joskin hitaasti- muuttamaan kouluopetuksen  käytäntöjä  Soinisen opettajakeskeisyydestä oppilaskeskeiseen ja yhteistoiminnalliseen suuntaan.

Koululuokka oli Koskenniemelle pienoisyhteiskunta. Koskenniemi yhdisti omassa didaktiikassaan oppilaskeskeisyyden ja sosiaalisen kasvatuksen. Jälkimmäinen oli  elementti, jota hän piti  kaiken koulukasvatuksen ja opetuksen perustana.

Lisää Matti Koskenniemestä löytyy esim. aiemmista lastuistani:

http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2011/10/2010-luvun-didaktiikkaa-millaista-se.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_28.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/koskenniemi-vanhan-pedagogin-pakinoita_02.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2008/12/matti-koskenniemi-100-symposium.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/02/kuukauden-kirja-opettamisen-taito.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2015/12/oppilasarvioinnin-kehittamisideoita.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/10/opetuksen-tehokkuuden-salaisuus.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/jaahyvaiset-koskenniemelle.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2014/10/10-suurta-suomalaista.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/01/kansakoulun-opetusoppi-osa-2.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2009/02/kansakoulun-opetusoppi-osa-10.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2011/01/koululuokan-pienoisyhteiskunta.html
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2012/07/kesaretki-kasvatustieteen-historiaan_31.html

Kasvatuksen kenttä 50 vuotta sitten

1960-luvulla elettiin ratkaisevaa vaihetta, jossa suunniteltiin ja valmisteltiin siirtymistä  rinnakkaiskoulujärjestelmästä peruskouluun.  Ajat olivat myös hankalat.  Oppikoulut pursuivat oppilaista. Oli pulaa opettajista ja huoneistoista.

Teoksessa ei taida olla sanaakaan peruskoulun vastustuksesta, joka oli kuitenkin varsinkin yksityiskoulujen puolella vahvaa.  Sen sijaan Veli Nurmi käsittelee  Teiniliitton  vuonna 1967 julkaisemaa kirjoitusta.  "Kasvatuksellisen perusnäkökulman uudistaminen", jota Lahdeksen mukaan  moni varttunut kansalainen piti suorastaan järjettömänä.  Teinit esittävät siinä rajoittamatonta kasvua. Kasvavien tulisi itse saada valita ihanteensa, arvonsa, käsitteensä ja käyttäytymisensä. Kasvattajien ja koulujen tulisi  luoda suotuisa ympäristö vapaalle itsenäiselle kasvulle sekä antaa virikkeitä.

Opettajainvalmistus

Peruskoulu-uudistus oli siis vahvasti tulossa. Maahan oltiin  samaan aikaan luomassa uudenlaista opettajainvalmistusjärjestelmää. Omassa atikkelissaan  L. Arvi. P. Poijärvi hahmotteli tulevan opettajanvalmistuksen arki-ideologiaa. Hänen mukaansa  luokanopettajien valmistuksessa sovellettiin jo tuolloin teoreettisia oivalluksia elävään oppilasmateraaliin opetusharjoittelun yhteydessä. Aineenopettajain valmennus oli  hänestä jäänyt puolitiehen - se kohdistuu vain tietyn oppitunneilla käytettävän opetuskaavan harjoitteluun jokseenkin sellaisenaan -ja mikä pahempaa-  erilaisten oppilasyksilöiden opettamiseen.

Keskeistä oli muuttaa opettajien asenteita:

" Tulevan  opettajakasvatuksen uusi, keskeinen tehtävä on johdattaa opettajakokelaat
myönteisesti ja arvostavasti näkemään oppilaansa, rakentamaan sopuisaa ja ymmärtämyksellistä, mutta ehdottomasti hyvässä järjestyksessä toimivaa työyhteyttä ja työtoveruutta kasvattiensa kanssa. Mikäli he ovat aineopettajia, vapautumaan oman aineensa hirmuvallasta, onhan tämä aine vain tasavertainen osa opiskelurintaman kokonaisuudesta." 

Poijärvi (ilmeisesti Koskenniemen kokemuksiin vedoten) esitteli  konkreetteja ohjeita  opettajien kouluttajille:
  • Oikea asennoituminen oppilaisiin on uudistuvan koulun avainkysymys
  • Kunnon opettajalle ja kasvattajalle kuuluvan asennoitumisen voi oppia (Matti Koskenniemi)
  • Oppitunneilla tiheästi toistuvia lyhyitä kirjallisia ”kontrollikuulusteluja”, jotta  voidaan saada selvyys luokan tilanteesra.  Lisätehtäviä. Tukiopetusta. 
  • Ennen kirjallisia kokeita kontrollikuulusteluin varmennettua kertausta.
  • Oppitunneilla kuuntelijat mukaan opetuskeskusteluun ja tilaisuuden tullen oppilasryhmen työskentelyyn.
  • Kokelaat mukaan luokanvalvojan tunneille.
  • Aineopettajille harjoitustunteja myös muissa aineissa 
  • Kukin vuorollaan välituntivalvojana
  • Kouluateriat hauskoja kontaktitilaisuuksia 
  • Koulunkerhotoimintaan osallistuminen pakolliseksi kokelaille.
  • Edustus kouluneuvostoon
  • Mukaan päästävä opettajainkokouksiin

Didaktiikka

Yksi kirjan teemoista oli didaktiikka. Erkki Lahdes kehitteli  omassa artikkelissaan  ideaansa didaktiseksi kokonaiskäsittelystä.  Hänen mukaansa monet opettajat hahmottavat opetusta kaksivaiheisesti: 1. tietojen antamiseksi  (opettaja) ja  2.  niiden mieleenpainamiseksi (oppilas). Tässä Lahdes esittelee oman kehitelmänsä opetuksen vaiheista:
  1.  Tietojen antaminen= informaatio  (oppilas lähtee havainnoista kokoamaaan tietoja)
  2.  Tietojen jäsentely (= tietomassan käsittely mielekkäiksi osiksi, tekeminen ymmärrettäväksi )
  3.  Harjaantuminen = tietojen ja taitojen tekeminen  pysyviksi yli tämän hetken, tietojen muistiinpainamista,  taitojen automatisoitumista 
  4.  Soveltaminen, tietojen ja taitojen mielekäs käyttö uudessa tilanteessa. Ongelmanratkaisukyky 

Tuoreita ajatuksia?

Poimin kirjasta muistiin yhä tuoreita ajatuksia opetuksesta:

ARVIOINTI

" Tavoitteita voidaan käyttää opetuksessa kriteereinä ainoastaan siinä tapauksessa, että ne on ilmaistu riittävän selvässä, yksiselitteisessä muodossa." – Kaisa Hälinen

" Kynä- ja paperikokeilla ei kuitenkaan voida  mitata läheskään kaikkea, mitä koululuokassa tapahtuu." – Kaisa Hälinen

"Ylimalkaiset määritykset kuten ”kunnon kansalainen”, ”hyvä ihminen” tai harmoninen persoonallisuus” ovat pelkästään formaalisia. Sisällys jää riippumaan tulkinnasta." – Erik Ahman

"Asteikonkäytötä tulisi kontrolloida nykyistä järjestelmällisemmin." – Johannes Alikoski

KASVATUSPÄÄMÄÄRÄ

” Kansakoulut tarkoittivat jokaiselle kansalaiselle välttämättömän pohjasivistyksen antamista kotikasvatukseen nojaten. Niiden tuli parhaansa mukaan kasvattaa oppilaansa siveellisyyteen ja hyviin tapoihin sekä antaa  heille elämässä tarpeellisia  tietoja ja taitoja.” – Kansakoulun järjestysmuodon perusteita koskeva laki 1923

 " Oppilaissa oli herätettävä vakavaa harrastusta kehittymään itsenäisesti ajatteleviksi, moraalisesti korkealla tasolla  oleviksi kunnon kansalaisiksi." – Opetussuunnitelmakomitea (1948)

"Sivistäminen ei  tarkoitta valmiiden tietojen jakamista vaan se on lähinnä muodollista, oppilaan kehkeytyvien voimien kehittämistä ja hänen tarpeidensa tyydyttämistä." – Kansakoulukomitea (1950)

"Opettamisen asemasta koulun tulisi antaa oppilailleen ennen kaikkea tiettyjä perstavanlaatuisia taitoja ja tietoja, ohjata heitä omasumaan tehokas opiskelutekniikka sekä juurruutta heihin halu oppia jatkuvast uutta."– Peruskoulukomitea I osamietintö (1965)

" Kulttuuri-ihminen: kykenevä omaksumaan itselleen yleismaailmallisen henkisen sivistyspääoman
kasvanut yhteistyöhön muiden ihmisten kanssa kehittynyt ehjäksi itsenäiseksi ja arvostelukykyiseksi persoonallisuudeksi." – Koulunuudistustoimikunta (1966)

OPPILAIDEN PEDAGOGINEN ROOLI

"Lasten  on saatava olla aktiivisesti mukana opetustapahtumassa." – Kaarle Oksala 20-luvulla

 OPPIMISYMPÄRISTÖ

"Kaikki mitä koulussa tapahtuu on kasvattava, ei vain opetus ja oppitunnit.”– Matti Koskenniemi

PEDAGOGINEN HYVINVOINTI

" Oppimistyön tulee olla sekä iloista ja tyydytystä tuottavaa että "totista" työntekoa."
–   Kansakoulun työtapoja" (1944 )