SADAT opettajat ovat jäämässä kesän tullen eläkkeelle. Julkaisen tässä blogissa jo eläkkeelle siirtyneiden "kokemusasiantuntijoiden" ohjeita. Upean moni mukaan kutsutuista otti haasteen vastaan, ja lupasi kertoa omista kokemuksistaan. Niinpä koulun lukuvuoden loppuun asti tämän blogin teemana on tämä aikuiselämän yksi suurimmista muutoksista. Tänään otsikkona on:
Kai-Ari Lundell:
Eräänlainen eläkeratkaisu tämäkin
Jäin eläkkeelle luokanopettajan virastani pari vuotta sitten. Opettajan hommia en kuitenkaan jättänyt, sillä teen jatkuvasti lyhytaikaisia sijaisuuksia Lounais-Vantaan peruskouluissa. Aamulla soitto kotiin, sitten fillarin selkään ja menoksi.
Sijaistaminen on hauskaa. Näen erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia. Hyvin hauskaa on nähdä maikkoja, joihin olen tutustunut aiemmin vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa tai koulujen välisissä urheilutapahtumissa.
Eniten silmiäni on avannut sijaistaminen yläkoulussa. Peruskoulun alkuaikoina yläkoulun opettajina oli monia katkeroituneita entisiä oppikoulun maikkoja, jotkut heistä eivät sopeutuneet peruskouluun. Nyt kaikki kasvattavat, ja opettamisen ilo paistaa aineenopettajankin silmissä.
Toisin kuin monet muut opettajaeläkeläiset haluan pitää kiinni säännöllisestä elämästä ja lukujärjestyksestä. Olen aina hengittänyt kouluvuoden rytmin mukaan. Koen olevani vielä liian nuori heittäytyäkseni totaalieläkeläiseksi.
Matkustelu on edelleen elämäni yksi suoloista. Ne suolat tulivat verenperintönä, sillä olen lentovirkailijan poika. Pari kertaa vuodessa menen Liverpooliin Anfieldille katsomaan futista. Perheen kanssa reissataan muualle. Kesällä mökkeillään.
Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Jos opintotuet olisivat olleet nykyisen kaltaisia, olisin valmistuttuani jäänyt Jyväskylään opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ryyditettynä kirjallisuudella ja taidekasvatuksella. Mutta opintolainaa en lisää ottanut, vaan lähdin heti luokanopettajan hommiin kotikaupunkiini Vantaalle.
Eläkkeellä kannattaa tehdä sitä, mitä ei aiemmin ole hennonnut tehdä.
Lähdin mukaan politiikkaan.
Olen aina pitänyt silkkana vitsinä, kun vireät eläkeläiset valittavat, että eläkkeellä kiire on kova. En naura enää. Nautin siitä, kun on toimintaa.
”Aamulla kouluun, ja illalla luottamustoimiin. Se on sellainen seniorin maanantai.”
Kai-Ari Lundell
Kai-Ari on koulutukseltaan luokanopettaja, suurimman osan työurastaan hän teki Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Hän oli aktiivisesti mukana VOAY:n toiminnassa yhteysopettajana, oli pari vuotta OAJ:n valtuutettunakin. Kai-Ari valittiin vuoden luokanopettajaksi v. 2013. Monet tuntevat hänet aktiivisena koulublogistina.
Kai-Ari oli eduskuntavaaliehdokas v. 2015. Hän on Vantaan kaupunginvaltuutettu ja kuuluu opetuslautakuntaan ja sisäilmaneuvottelukuntaan. Hän on myös OPH:n johtokunnan varajäsen.
Kai-Ari Lundell:
Eräänlainen eläkeratkaisu tämäkin
Jäin eläkkeelle luokanopettajan virastani pari vuotta sitten. Opettajan hommia en kuitenkaan jättänyt, sillä teen jatkuvasti lyhytaikaisia sijaisuuksia Lounais-Vantaan peruskouluissa. Aamulla soitto kotiin, sitten fillarin selkään ja menoksi.
Sijaistaminen on hauskaa. Näen erilaisia oppilaita ja luokkia, rehtoreita ja opettajienhuoneita sekä tapoja toimia. Hyvin hauskaa on nähdä maikkoja, joihin olen tutustunut aiemmin vaikkapa ammattiyhdistystoiminnassa tai koulujen välisissä urheilutapahtumissa.
Eniten silmiäni on avannut sijaistaminen yläkoulussa. Peruskoulun alkuaikoina yläkoulun opettajina oli monia katkeroituneita entisiä oppikoulun maikkoja, jotkut heistä eivät sopeutuneet peruskouluun. Nyt kaikki kasvattavat, ja opettamisen ilo paistaa aineenopettajankin silmissä.
Toisin kuin monet muut opettajaeläkeläiset haluan pitää kiinni säännöllisestä elämästä ja lukujärjestyksestä. Olen aina hengittänyt kouluvuoden rytmin mukaan. Koen olevani vielä liian nuori heittäytyäkseni totaalieläkeläiseksi.
Matkustelu on edelleen elämäni yksi suoloista. Ne suolat tulivat verenperintönä, sillä olen lentovirkailijan poika. Pari kertaa vuodessa menen Liverpooliin Anfieldille katsomaan futista. Perheen kanssa reissataan muualle. Kesällä mökkeillään.
Olen aina ollut kiinnostunut yhteiskunnallisista asioista. Jos opintotuet olisivat olleet nykyisen kaltaisia, olisin valmistuttuani jäänyt Jyväskylään opiskelemaan yhteiskuntapolitiikkaa ryyditettynä kirjallisuudella ja taidekasvatuksella. Mutta opintolainaa en lisää ottanut, vaan lähdin heti luokanopettajan hommiin kotikaupunkiini Vantaalle.
Eläkkeellä kannattaa tehdä sitä, mitä ei aiemmin ole hennonnut tehdä.
Lähdin mukaan politiikkaan.
Olen aina pitänyt silkkana vitsinä, kun vireät eläkeläiset valittavat, että eläkkeellä kiire on kova. En naura enää. Nautin siitä, kun on toimintaa.
”Aamulla kouluun, ja illalla luottamustoimiin. Se on sellainen seniorin maanantai.”
Kai-Ari Lundell
Kai-Ari on koulutukseltaan luokanopettaja, suurimman osan työurastaan hän teki Vantaan Pähkinärinteen koulussa. Hän oli aktiivisesti mukana VOAY:n toiminnassa yhteysopettajana, oli pari vuotta OAJ:n valtuutettunakin. Kai-Ari valittiin vuoden luokanopettajaksi v. 2013. Monet tuntevat hänet aktiivisena koulublogistina.
Kai-Ari oli eduskuntavaaliehdokas v. 2015. Hän on Vantaan kaupunginvaltuutettu ja kuuluu opetuslautakuntaan ja sisäilmaneuvottelukuntaan. Hän on myös OPH:n johtokunnan varajäsen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti