Keskityn tässä toisessa lastussa jälkimmäiseen kysymykseen, jota Seneca pohtii Torkin toimittaman laitoksen kolmannessa tutkielmassa: "Johdatuksesta".
Tänäänkin monia askarruttaa kysymymys: jos jumalia on - tai on tai ei - miksi pahoja asioita tapahtuu? Ja miksi nimenomaan hyvät ihmiset joutuvat kärsimään?
Seneca kääntää vastauksen nokkelasti: Se mitä pidämme pahana ei olekaan pahaa. Kuinka niin?
Stoalaisen ajattelun mukaan maailmaa ohjaa järki (ratio). Asiat eivät tapahdu sattumalta vaan hyvän suunnitelman mukaan. "… meidän on kestettävä kaikki asiat rohkeasti, sillä ne eivät tapahdu, kuten luulemme, sattumalta vaan kaikki tulee osaksemme suunnitellusti." ( Eräs nykyaikainen elämänfilosofi on sanonut saman toisin: Things don´t happen to You. They happen for You.)
" Kohtalo haluaa painivastutuksekseen parhaimmat yksilöt."... " Hyvää ihmistä jumala ei hemmottele, hän koettelee, karaisee,valmistaa tätä itselleen. "... " Sanokoot ne, jotka ovat saaneet kestääkseen asioita, joita raukat ja pelkurit pitävät itkettävinä: ”Jumala on katsonut meidät näin arvokkaiksi: meillä hän testaa, mitä kaikkea ihmisluonto voi kestää.” ..." Miksi joidenkin täytyy kokea jotakin niin kovaa? Jotta he voisivat opettaa muille, kuinka kokea sellaista. He ovat syntyneet esimerkeiksi."
Seneca vertaa kovakouraiselta näyttävää kohtaloa isän tapaan rakastaa lapsia: .
" Etkö näe, miten erilainen on isien ja äitien tapa osoittaa hellyttä? Isät pitävät huolta, että lapset herätetään ajallaan opiskelemaan, he eivät salli lasten lorvia edes vapaapäivinään, ja he puristavat lapsistaan hikeä, joskus myös kyyneleitä. Äidit antavat lämpöisen sylinsä, he tahtovat pitää lapsen suojissaan, niin että tämä ei koskaan itke, ei koskaan ole suruissaan eikä joudu kärsimaan vaivaa. Jumalalla on hyviä ihmisiä kohtaan isän mieli. Hän rakastaa heitä lujalla rakkaudella."
Onnettomuus onkin siis harvoille tarjoutuva onni? "Kohtaloa ei kiinnosta mitellä pelkurien kanssa." Hyvä mies, joka ei kohtaa vaikeuksia, ei saa osoittaa mielenlujuttaan: ” Minulle sinä olet onneton- siksi että et ole koskaan ollut onneton.”
SENECA arvostaa siis kärsimysten kohtaamista ja lupaa niitä kaikille. " Sekin, joka on nauttinut pitkään jatkuvasta onnesta, on saava osansa. Häntä luullaan vapautetuksi, mutta hän on vain saanut lykkäystä.” ... " Niin paljon kuin ihmisten elämät näyttävätkin poikkeavan toisistaan, kaikki päättyy lopulta samaan: me tuhoudumme, ja kaikki mitä olemme saaneet, tuhoutuu. "
"Kulta koetellaan tulella ja hyve onnettomuudella."... " Hän joka on rauhallinen ja vakaa, nousee vastaamaan kohtalon hyökkäyksiin. Hän pitää kaikkia vastoinkäymisiä harjoituksina."
EIKÄ kuolemaa pidä pelätä.
"Se, mitä kutsutaan kuolemaksi, hetki jolloin henki irtoaa ruumiista, on niin lyhyt, ettei sen nopeutta voi käsittää. Kuristipa nuora kurkun, tukkipa vesi henkitorven, rikkoipa kaatuvalta kallon kova maa, katkaisipa sisään imaistu tuli hengityksen – mitä ikinä se sitten onkin, kuolema tulee nopeasti. Punastuitteko häpeästä? Niin kauan pelkäättee sellaista, mikä on ohi hetkessä."
HIENO teos.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti