Kirjoja

Kirjoja

sunnuntaina, huhtikuuta 30, 2017

Kuukauden kirja: Uuden maailman koulu

Siukonen, Wilho (1946). Uuden maailman koulu.
Matkahuomioita  Amerikan  koululaitoksesta.
Helsinki: Tammi. 
HUHTIKUUN kasvatusalan kuukauden kirja olkoon seminaarinjohtaja Wilho Siukosen postuumina vuonna 1946 julkaistu teos "Uuden maailman koulu".  Siukonen kuoli vuonna 1941, ja melkein valmis kirja jäi kesken. Vaimo viimeisteli sen sitten julkaisukuntoon.

KIRJA kertoo amerikkalaisesta koululaitoksesta sellaisena kuin Siukonen sen koki opinto-matkoillaan vuonna 1911 ja 1938. Teos on yhä kiinnostava. Miksi? Mitä annettavaa  meille voi olla 80-100 vuotta sitten saaduista koulukokemuksista?

Paljon. Monen uusimman perusopetuksen opsimme ydinidean juuret löytyvät  noin kaukaa- sekä ajallisesti että maantieteellisesti.

Näin Siukonen kuvailee uuden maailman koulua. Väliotsikointi on minun.

Arviointi (palaute)

Opettaja on aina opastamassa, neuvomassa,  innostamassa ja rohkaisemassa.

Draama

"Voitaisiinko sanoa, että mitään ei ole opetettu, mutta kaikki on draamallisesti eletty, näytetty, asia on omaksuttu, mutta ei pelkkä asia, vaan myös asiaa ympäröivä henki, asian elämänympäristö."

Eheyttäminen

Oppiaineet on  jaettu kursseihin. Oppiaineita on myös yhdistetty ns.  ”General course”-  kursseissa.

Lapsenomaisuus

"Leikinomaisuus antaa leiman kaikelle työlle (esim. leikitään kauppaa)".

Kaksi ensimmäistä vuotta eletään pääasiassa lasten maailmassa.  Työ on koetettu saada hauskaksi, virkistäväksi ja harrastukselliseksi. Alempi kansakoulu on  leikkitoimintaa. Kolmantena vuonna enentyvät aikuisten asiat.

Monialainen oppimiskokonaisuus

Opetuksessa on uniteja (kokonaisuuksia),  esim. kirjastoviikko, jolloin  tutustutaan kirjastoon,  rakennetaan luokkaan oma kirjasto, kirjoitetaan itse... jne.

Oppimiskäsitys

"Lähtökohtana  on lapsi omine haluineen ja pyrkimyksineen". " Elämäntavat eletään. Niitä ei tyrkytetä, ei opeteta vaan menestyksellinen oleminen vaatii niiden oppimista."

Oppimisympäristö

Tällainen koululuokka voisi olla Suomessa vuonna 2017
aivan uudenaikainen. Ei pulpetteja. Mukavia tuolia,
tilaa työpajoille....
Alaluokilla ei  ole pulpetteja, luokkahuone on olohuone. Luokkaan tullaan vapaasti. Olohuoneessa on oltava tunnin ajan. Muuttuvaisuus on nykyaikaisen luokkahuoneen paras ominaisuus. Kalusto on siirreltävää.

Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoo kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se tuo elämän luokseen tai astuu itse elävään  elämään.

Amerikkalainen koulu etsii kosketusta mitä vaihtelevimien elämänmuotojen kanssa.

Positiivisuus

Amerikkalaisessa koulussa pyritään siihen että jobkin on hobbya. Koulutyö on leikinsävyistä, tunteeseen vetoavaa… se mahdollistaa luomaan lapsenomaista henkeä koko kouluaikaan ja tekemään nuoruusajan kokonaan otolliseksi luomaan iloisen mielialan valoisaa hohdetta kaikkeen koulutyöhön, raskaaseenkin.

Hymyillen eletty elämä on parasta elämää, ja tähän iloiseen elämään koulu kuljettaa lapsen.

Tekniikka

Radion käyttöä suositaan. Se luo laajennetun kouluohjelman;  taiteilijat, näyttelijät, kirjailijat ja erilaiset ammattimiehet tulevat oppiaiden luo luokkaan.

Työtavat

Meillä opettaja kysyy- oppilaat vastaavat.  Täällä oppilaat opiskelevat, heidän täytyy kartttaa tietojaan, heidän on ponnisteltava voimiaan, heidän tulevaisuuttaan tässä rakennetaan…
Koulu on häntä varten, hänen tulevaisuutensa hyväksi toimiva, opettajat ovat  tämän opiskelun auttajia ja edistäjiä.

Koko koulutyö on  lapsenomaista totuttautumista suuren ulkomaailman elämän muotoihin.
ollaan rakennusmestareita, teknikoita, maalareita. Sitten päästään kirjastonhoitajiksi, hoidetaan pientä kauppaliikettä, leikitään juhlatilaisuutta jossa totutaan erilaisiksi toimihenkilöiksi: lippujen myyjiksi, ovimiehksi, airuiksi... Ympäristö on tekemistä täynnä.

Yläluokilla on myös ammattiaineita.

Toimintakulttuurin kehittäminen: demokratia ja osallisuus

Eräässä koulussa oli joka keskiviikko keskustelutunti, jossa opettajat olivat mukana. Opettajien tehtäviinsä ei kuitenkaan kuulu järjestyksen valvonta. Siitä oppilaat pitävät itse huolen. Opettajat ovat kuulemassa ja oppimassa kuten kaikki muutkin. Asialistalla on kurinpitoasioita. Erään kerran tilaisuudessa harjoiteltiin vaaleja.

" Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoo kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se tuo elämän luokseen tai astuu itse elävään  elämään". Keskeinen väline tässä on yhteiskuntaoppi.

Toimintakulttuurin kehittäminen: monipuoliset työtavat (ja oppimisympäristöt)

Uuden maailman koulun toiminta ei perustu sarjaan oppitunteja, kuten meillä vielä tänäänkin, vaan päivään mahtuu monelaisia muitakin toimintamuotoja (MH). Siukonen kertoo mm. seuraavista.
  1. Yhdessäolotilaisuus (assembly)
  2. Vapaa keskustelu. Kouluviikkoon kuuluu tunti, jossa käsitellään uutisia, viikon työ... Silloin tehdään suunnitelmia ja käydään keskustelua esim. käyttäytymisestä konserteissa.  Ajankohtaiset kuvat luokan seinällä.
  3. Sanomalehti- tunti: jokainen merkitsi paperille, mitä halusi.
  4. Lounas ja kertomuksia
  5. Kirjastotunti
  6. Musiikki-iltoja, taide- ja virkitystilaisuuksia 
Äidinkieli oli jaettu erillisiin osiin, joissa harjoiteltiin konkreetteja taitoja: kirjoitus, lukeminen, kirjastonkäyttö....

Toimintakulttuurin kehittäminen: Yhdessä oppiva yhteisö

Jo lastentarhassa opitaan: 
  1. Sopeudu toisiin.
  2. Auta toista.
  3. Yhdessä on opittava toimimaan
Luokka ei Amerikassa hiljene, kun opettaja tulee luokkaan, vaan kun toiminta alkaa.  Opettajan pulpetin  paikka ei tavallisesti ole korokkeella vaan sivulla, samalla tasolla kuin oppilaspöydät ja tuolit.

Tutkiva oppiminen, opettajan  ja oppilaan rooli

Amerikkalaisessa koulussa kysymykset ovat oikeita, eikä  virikekysymyksiä.

Valmistava keskustelu rakentuu meikäläistä suuremmassa määrin oppilaiden omavaraisen tiedon arvostamiseen ja käyttämiseen.

Ihanteellinen tapa on sellainen, jossa  oppilas katsotaan aktiiviseksi etsijäksi ja kyselijäksi ja opiskelu on  itsenäistä toimintaa  referenssitöitä, laajempaakin kirjastonkäyttöä, kokeita, retkeilyhuomioita..

Oppilailla on tilaisuus kysellä, lausua mielipiteitään ja pohtia koulun käsittelemiä asioita ja tämä kaikki suoritetaan halulla ja harrastuksella.

Opettaja on jonkinlainen  selvilleottotoiminnan ohjaaja ja kysymyksiin vastaaja. Oopettajalla yleinen opastusvelvollisuus (opetusvelvollisuuden lisäksi). Amerikassa  asian syöttäminen osina tai kokonaisuutena on outoa.

Vahvuudet ja oma kiinnostus

Amerikkalaisessa koulussa etsitään lapsen omia kykyjä ja taipumuksiaja kehitetään niitä mahdollisuuksien mukaan. " Jokaiselle löytyy tehtävää, joka miellyttää, jossa saa tuloksia ja johon toisenkin kerran palaa."

Yläluokilla on  mahdollisuus toteuttaa omia henkilöllisiä toiveitaan erittäin laajassa mitassa.

Isommilla oppilailla on valittavanaan valinnaisaineita; ”elective” 

Yhteenvetoa

Siukonen vertailee teoksessa amerikkalaista koulua suomalaiseen:

" Suomessa koulu on tahdon kasvatusta. Läksyjenantosysteemi asettaa opettajan ja oppiladen tahdot vastakkain.  Samoin erilaiset kurinpitotavat. Suomalainen koulu kasvattaa sisua."

Suomessa lähtökohtana on koulu, ei oppilas. Suomessa opettaja on käskijä, kaikki osaava malli-ihminen ja oppilas käskettävä, tietämätön  hulttimus. Oppilas on vapaa vain välitunneilla.

Suomessa syventävä käsittely tunnin lopussa on  opitun kokoamista, yleisnäkemyksen luomista siveellisten… ohjeiden antamista. Piste lauseen loppuun. Meillä asia on opittava ytimiä myöten.

"Amerikkalaista koulua kuvaa opettajan ja oppilaan samantasoisuus. Kaikki toiminta tapahtuu oppilaan ja hänen tulevaisuutensa puolesta... Koulusta puuttuu suomalainen komentosävy ja suomalainen koulujärjestys: Suora rivit. Liikkua ei saa." Opettajatkin seisovat jonossa. Oppilastuomioistuin voi  todeta opettajan syylliseksi.

Amerikassa syventävä käsittely on opitun omakohtaista elämistä, painumista  asian syntyihin syviin.

Amerikassa opetellaan tuntemaan oppilaitten luonteenpiirteitä (pienet ryhmät). Valvojat kutsuvat oppilaita kotiinsa.

Siukonen näki molempien koululaitosten arvon: Amerikkalainen koulu on pintapuolinen, ja suunnitelmallisen opiskelun useinkin korvaa satunnainen tapaus. Yleiskatsaus opiskeluasioihin jää vajavaiseksi, mutta mikä yleistiedossa menetetään, erikoisopiskelussa voitetaan.

Loppuarvostelu on  "varmaankin suuressa määrin myönteinen".

" Olisin valmis  siirtymään aika askeleen amerikkalaisen koulun tapojen puoleen."

TEKIJÄSTÄ

Wilho  Siukonen (1885- 1941) oli suomalainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja oman  aikansa maamme johtava musiikkipedagogi. Siukonen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1911 ja kanttoriurkuriksi vuonna 1913. Filosofian tohtoriksi  hän väitteli vuonna 1935 koululaisten laulutaidosta.

Aluksi hän teki töitä  oppikoulunopettajana Kouvolassa ja Toijalassa.  Vuodet 1917-1935 hän toimi Sortavalan seminaarin lehtorina ja vuodesta 1935 kuolemaansa saakka Rauman seminaarin johtajana. Erityisesti hän ansioitui koulujen musiikinopetuksen kehittäjänä.  Siukonen teki  opintomatkoja mm. Yhdysvaltoihin, ja niiltä matkoilta hän keräsi ym. kirjassa kuvattuja tietoja.

Hyvää Vappua!

VAIN  harvoin vappuloma on näin pitkä (la-su-ma). Siis  niille, jotka ovat töissä ja joilla siksi voi olla myös lomaa. Mutta kaikille - myös meille eläkettä saaville - tällainen suvanto tarjoaa mahdollisuuden tavata itselle tärkeitä levollisesti ja leppoisasti.

MEILLÄ on ollut tänään ns. ukki-mimmi- lauantai; olemme saaneet hoitaa pojanpoikaamme mr. Miltonia  ihan yön yli saakka.

Huomenna katsomaan Jonte-broidin näytelmää "Ihmemaa Suomi"  Kultsan teatteriin Helsinkiin klo 17-19 ystäväpariskunnan kanssa. Ja sitten omalla autolla kotiin.

.Maanantaina varsinaisena vappupäivänä ovat pienen sukumme  kiireettömimmät koolla Lallukassa vappulounaalla klo 13-16.  Hieno perinne,  osittain saneeratussa taiteilijatalossa  jatkuu.

KELIT nyt on, mitä on.  Kun palasin perjantaina Savonlinnasta, taksikuski kehui ruotsalaista asiakastaan. Oli kuulema sanonut, että Suomi on ihana maa. Täällä saa kokea neljä vuodenaikaa yhdessä vuorokaudessa :-)

Yep. Vaikka sitä kesää en itse huomannut.

Upeaa Wappua kaikille!

keskiviikkona, huhtikuuta 26, 2017

Karamzinin koulu on saatava terveeksi!

Valtuutetut kiittivät hyvin organisoidusta tilaisuudesta. Kuvat kaapattu.
TERVEISIÄ " Terve Karamzinin koulu"- Infotilaisuudesta 25.4.2017. Koulun vakavista sisäilmaongelmista huolestuneet vanhemmat olivat järjestäneet tilausuuden, jossa he luovuttivat paikalle tulleille valtuutetuille yli 2000 ihmisen allekirjoittamaan adressin koulun ongelmien ratkaisemiseksi.

Pike Hilakari kertoi surullisen tarinan omien lastensa (ja omasta) sairastumisestaan. Vanhempien edustajat  esittelivät huolellisesti tekemäänsä riskiarviota.

PAIKALLA olivat viran puolesta rehtori Jouni Hörkkö, mm. tilakeskuksen toimitusjohtaja Maija Lehtinen ja  Sukon kehittämispäällikkö Juha Nurmi ja perusopetuslinjan päällikkö Ilpo Salonen. Lehtinen kertoi tilakeskuksen suunnitelmista, joihin salin täysi väki ei ollut ihan tyytyväinen.  Moni vaati koko vanhan osan purkamista.

Voi kuinka elävästi tuli mieleen turhat korjaustyöt
Auroran koulussa 2010-luvulla,
KAIKESTA haistoi, kuinka vakava tilanne on. Vanhemmat esittivät kuusi  vaatimusta ja vankat perustelut niille.
 1. Vanha puoli heti väistöön.
Ihmiset pois sisäilmaongelmien ja remonttien keskel. tä Puhtaat tilat oppilaille, opettajille ja koko henkilökunnalle. Lapsen oikeus turvalliseen ympäristöön! Yksityisellä sektorilla vastaavan tason riskit eivät olisi mitenkään hyväksyttävissä
 2. Uusi puoli tutkittava HETI
Myös uudella puolella on oireevia, Vähemmän kuin vanhalla, mutta kuitenkin useita
3. (Vanhemmille vanhempien aloitteesta tehdyn) Oppilaiden oirekyselyn tulokset julkistettava
4. Viestintää parannettava!
Tiedonsiirtoketju on liian pitkä vanhemmista ja opettajista virkamiehiin ja päättäjiin. Ketjun sisäinen viestintä katkeilee.
5. Sisäilmatyöryhmä perustettava!
Yhteinen työryhmä varmistaa tiedonkulun eri toimijoiden välillä päätöksenteko paranee ja nopeutuu.
6. Karamzinin kouluun perusteellinen remontti
Sisäilmaongelmia on yritetty korjata jo 2000-luvun alusta.


PAIKALLA oli poliitikkoja lähes kaikista puolueista. Jopa Kokoomus myönsi, että kyse on arvovalinnasta. Itse  esitin, että kaikki koulut on pantava kuntoon. Oppilaiden (ja henkiökunnan) oireet on otettava vakavasti.  Investointikatto on poistettava, jos se estää korjaustyöt.


maanantaina, huhtikuuta 24, 2017

Mitä uusi ops "oikeasti" sanoo työtapojen valinnasta?


















" Ihminen uskoo sen, mikä sopii hänen aikaisempiin käsityksiinä.
Hänen muistinsa valikoi ja muuttaa.
Hän tulkitsee asiat omalla tavallaan.
Hänen havaintonsakin ovat valikoivia.
"
MEILLE kaikille on tyypillistä, että tulkitsemme asioita. Näin on myös opetussuunnitelman kohdalla.   Vaikka luemme samaa tekstiä, ymmärrämme sanat kukin omalla tavallamme. Tahtomattamme myös valikoimme, mitä huomaamme lukemastamme. Huomaamme erityisesti sen, mikä kulloinkin vahvistaa omia aikaisempia käsityksiämme. Voi olla, että vaikka luulemme tietävämme "oikeasti",  emme vain tiedä, että vain luulemme. Erityisesti näin on, jos ymmärrys perustuu pikaselailuun tai kavereiden lukukertomuksiin.

EILEN julkaisin blogistekstin erään  tutun opettajan pettymyksestä, kun oppilaat halusivatkin, että hän opettaisi ja selittäisi.  Jutun luki   puolessa vuorokaudessa about 7000 ihmistä. Teema on siis tärkeä. Facebookissa juttua kommentoitiin kymmenissä puheenvuoroissa (kokoan niitä myöhemmin). Lukiessani kommentteja, käsitykseni ihmisten tavasta ymmärtää kovin valikoivasti vain vahvistui.

SIKSI kaivoin taas opsin perusteet esille, kokosin dataa  ja selvittelin itselleni, mitä se ops "oikeasti" sanoo työtapojen valinnasta. Tässä data ja sitten oma valikoiva tulkintani.

Työtavan valinnan perusteet

90-luvun opsista alkaen perusteissa on esitetty työtapojen valinnalle perusteita. 80-luvun perusteissa luotettiin vielä opettajan didaktiseen vapauteen.

Löysin vuoden 2014 perusteista seuraavia linjauksia:
  1. Perusopetuksessa hyödynnetään suunnitelmallisesti eri työtapoja
  2. Työtapoja tulisi vaihdella
  3. Opetuksessa käytetään eri ikäkausiin sekä erilaisiin oppimistilanteisiin soveltuvia työtapoja. 
  4. Erikseen mainitaan myönteisesti: draama, itseohjautuvuutta  tukevat työtavat,  kokeellisuus, kokemukselliset  työtavat,  pelillisyys, projektimainen työskentely, ryhmään kuulumisen tunnetta tukevat työtavat, taiteen eri muodot / muut taiteelliset ilmaisukeinot,  toiminnalliset työtavat,  tutkiva ja ongelmalähtöinen työskentely, yhdessä tekeminen, yhteisöllinen oppiminen, jossa osaamista ja ymmärrystä rakennetaan vuorovaikutuksessa toisten kanssa ja jossa oppilaita ohjataan toimimaan erilaisissa rooleissa, jakamaan tehtäviä keskenään ja olemaan vastuussa sekä henkilökohtaisista että yhteisistä tavoitteista. 
  5. Työskentelyote on tutkiva
  6. Opetuksessa rakennetaan uutta tietoa ja näkemystä ja keksitään uutta.
  7. Opetuksessa tulisi etsiä vastauksia, kuunnella toisten näkemyksiä sekä samalla pohtia myös omaa sisäistä tietoaan. 
  8. Opetuksessa tulisi antaa tilaa oppilaiden kysymyksille
  9. Työskentelyote on luova, mielikuvitusta käytetään.
  10. Työskentelyn tulisi olla moniaistista ja monikanavaista. 
  11. Työskentelyä pyritään säännöllisesti viemään ulos luokkahuoneesta 
  12. Työskentelyä kuvaa fyysinen aktiivisuus,  mahdollisuus syventymiseen ja keskittymiseen
Opettaja valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa ja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen.
  1. Työtapojen valinnan lähtökohtana ovat opetukselle ja oppimiselle asetetut tavoitteet 
  2. Työtapojen valinnan lähtökohtana ovat oppilaiden tarpeet, edellytykset ja kiinnostuksen kohteet
  3. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon eri oppiaineiden ominaispiirteet
  4. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon laaja-alaisen osaamisen kehittäminen. 
  5. Opetuksen eheyttäminen ohjaa työtapojen valintaa. 
  6. Opetuksen eriyttäminen ohjaa työtapojen valintaa 
  7. Työtapojen valinnassa otetaan huomioon myös oppilaiden väliset yksilölliset ja kehitykselliset erot
  8. Koulutyön järjestämisessä otetaan huomioon kaikkien oppilaiden tarpeet, edellytykset ja vahvuudet.   
  9. Työtapojen valinnassa hyödynnetään pelien ja pelillisyyden tarjoamat mahdollisuudet. 
  10. Valinnassa kiinnitetään huomiota myös sukupuolittuneiden asenteiden ja käytänteiden tunnistamiseen 

Ja edelleen oppilaiden osallistamisesta omaan oppimiseensa:
  1. Oppilaita ohjataan ikäkaudelleen sopivalla tavalla asettamaan tavoitteita, suunnittelemaan työtään, arvioimaan edistymistään sekä hyödyntämään teknologisia ja muita apuvälineitä opiskelussaan.  
  2. Oppilaat osallistuvat oman kehitysvaiheensa mukaisesti toiminnan suunnitteluun, kehittämiseen ja arviointiin 
Oma tulkintani: Martin viisi pointtia

TIIVISTÄN  (tulkiten) tuon datan omaksi "sisäiseksi tiedokseni" näin:
  1. Oppilaat ovat erilaisia. Tilanteet ovat erilaisia. Eri työtavat soveltuvat niihin erilailla. Opettaja valitsee työtavat kuhunkin opetustilanteeseen ja ottaa valinnassa monen monta asiaa huomioon (mm. oppilaiden toiveita). Valinnan keskeinen lähtökohta  on ops ja sen tavoitteet,  mutta  juuri näiden oppilaiden edellytyksiin (osaaminen, toiveet...) sopeutettuina.
  2. Ei ole yhtä oikeaa parasta työtapaa. Yksi työtapa ei sovi kaikkeen eikä kaikille.
  3. Opetuksessa käytetään  suunnitelmallisesti, monipuolisesti  ja vaihtelevasti eri työtapoja-  ei vain opettajalle tai oppilaille tuttuja ja heitä itseään heti innostavia.
  4. Erityisen suositeltavia ovat mm. työtavat, joissa oppilas pääsee mukaan vaikuttamaan omaan työhönsä, jossa työtä saa tehdä toiminnallisesti yhdessä toisten oppilaitten kanssa ja jossa rakennetaan yhdessä uutta tietoa ja omaa tietämistä.
  5. Tavoite on ohjata  oppilaita kokeilemaan erilaisia tapoja oppia, jotta hän löytää itselleen istuvimmat. "Opettaja ohjaa oppilaita erityisesti uusien työtapojen käytössä itseohjautuvuutta vahvistaen. "


sunnuntaina, huhtikuuta 23, 2017

"Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit"

Perusopetuksen uusi ops näyttää tuottavan pettymyksiä ainakin joillekin opettajille. Tuttu opettaja avautui eilen facebookissa kavereilleen ja purki tuskaansa. Ja kaverit peukuttivat kaksin käsin ja pyysivät julkaisemaan jutun Opettajassa. Lainaan otteita tämän opettajan  teksistä  ja pohditaan tovi, onko jossain vika ja jos on niin, missä: Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain muussa.

NÄIN hän aloitti:
" Uusi opetussuunnitelma patistaa opettajaa "olemaan opettamatta", toimimaan oppimisen fasilitoijana, käyttämään paljon tietotekniikkaa apuna ja rohkaisemaan oppilaita ottamaan vastuuta omasta oppimisestaan. Kokeet ovat historiaa, nyt arvioidaan oppimisprosessia. Ei numeerista arviointia ennen kuudetta luokkaa... Kuulostaa hyvältä. Paitsi että..."
OPETTAJA oli ollut aluksi tosi innoissaan uudistuksesta. Hän harppasi digiloikan, laittoi oppilaat suunnittelemaan oppimistaan, edettiin yksilölliseen tahtiin...  kouluttautui verkkopedagogiksi ja koulutti  kollegoitaan.

Sitten hän  laati oppilailleen kyselyn yhdeksän kuukauden kokemuksista. Miten oppilaista uusi pedagogiikka oli noin omasta mielestä mennyt?  Mitä oppilaat kirjoittivat?

  • ”Ope mä oppisin paremmin jos sä selittäisit ja kertoisit…",
  • ”En mä tiedä mitä mä haluan oppia…"
  • ”Mä en tee mitään ku ei tästä saa numeroo…"
  • "Voitaisko leikkiä kauppaleikkiä? Tehtäiskö näytelmä? Tai palapeli pahvista? En mä jaksa aina tehä padilla, voinko tehä seinäjulisteen?..." 
  • "Oppisin paremmin jos pitäisit kokeen..."

Opettaja tulkitsi vastauksia niin,  että suurimmalta osalta ala-asteikäisistä  puuttuu kyky suunnitella omaa työtään ja motivoitua oikeista asioista ilman aikuisen selkeää ohjausta. Erot kasvavat;
" Taitavilla on taivas rajana, heikot heikentyvät entisestään kun tukikaan ei usein toteudu. Vanhemmat ovat hukassa, kun eivät osaa tukea lapsiaan koulutyössä."

NIINPÄ opettaja toteutaakin tällä hetkellä uutta opsia (vain) soveltuvin osin. Hän opettaa lapsia (HYI) ja pitää kokeitakin (HYIHYIHYI). Hän ei enää tyrkytä lapselle tablettia tai tietokonetta..

" Olen siis ottanut askeleen taaksepäin. Ja olen ihan tyytyväinen siihen mihin sen jälkeen näyttäisimme olevan matkalla", hän päättää kirjoituksensa.

NIINPÄ. Onko siis jossain vika ja jos on niin, missä?  Opettajassa, lapsissa, opsissa vai jossain ihan muussa?



torstaina, huhtikuuta 20, 2017

Pieni kirja mentoroinnista

TYÖturvallisuuskeskus on julkaissut pienen, ihan kelpo kirjan mentoroinnista:  Juusela,  T. (2010). Mentorointi työyhteisössä. Ajetaanko tandemilla. 2. painos. Helsinki: TKK 

Pariinkymmeneen sivuun on saatu  aika lailla asiaa tästä varsin kiinnostavasta tavasta siirtää osaamista esim. organisaation sisällä.

MENTOROINTIA kuvataan teoksessa kauniisti: Kyse on nuoren ja seniorin välisestä suhteesta. Yhdessä he  muodostavat kehitysparin, jossa nuoremman ihmisen teoria- ja käytänöntieto yhdistyvät vanhemman kokemustietoon. Kansikuvan tamdem-pyörä viittaa suhteen erityispiirteeseen, aktor ajaa ja mentor pitää pyörää pystyssä.  Aktor on  "ammatillisesti epäkypsä" noviisi, (oppipoika). Mentor taas osaava, luotettava, kokenut, arvostettu  työtoveri ja kollega sekä ammatillinen esikuva.  Hän avaa oman uransa ala- ja ylämäkiä ja jakaa (hiljaista) tietoaan ja kokemustaan ja hyviä käytänteitä kehityshaluisille ja -kykyisille. Ajatusten vaihto tapahtuu aktorin ehdoilla ja tahdissa.

Mentoroinnin monen muodot

Yksinkertaisimmillaan mentorointi on spontaania, kaverillista neuvojen antamista.  Mentorointi voi olla myös vapaamuotoista oppimiskumppanuutta. Suunnitelmalliseksi mentorointi muuttuu, kun organisaatio ottaa käyttöön erillisen mentorointiohjelman, johon kuuluu parien valinta ja valmennus, jossa tehdään usein analyysi vahvuuksista ja heikkouksista. Tyypillistä on myös Mentoriopimus, johon kirjataan  kummankin odotukset, roolit, tavoitteet, tapaamisten määrä ja kesto, arviointi ja seuranta, pelisäännöt mm. siitä, mistä ei puhuta). Tällaisella mentoroinnilla on selkeä alku ja loppu. Yleensä palvelu kestää vuoden, ja tapaamisia on noin kerran kuussa. Tapaamisten välille aktori saa kotitehtäviä (esim. lukea artikkeleita, kirjoja…)

Mentorointi voi olla yksilömentorointi (parikeskustelu), ryhmämentorointia tai  vertaismentorointia. Vertaismentoroinnissa  (ns. verme) voidaan olla vuorollaan mentori ja  aktori).

Omat kokemukset

Espoo koulutti 2000-luvulla omista rexeistään mentoreita uusille rexeille. Minäkin osallistuin tuohon koulutukseen, jota vetivät mm. Mikko Salonen ja Atso Taipale. Uusi rehtori sai valita listasta mentorin, ja mentori sai ohjauksesta ihan palkkaa, muistaakseni 500 €/lukukausi. Sain olla vuosien varrella varsin monen lahjakaan uuden rexin mentorina.

Yhdyn kirjan näkemyksiin siitä, että malli on mainio tapa perehdyttää uusia ihmisiä. Se tuo myös pian eläkkeelle siirtyvälle uutta potkua duuniin.  Se  antaa paljon myös mentorille; siinä voi tehdä hyvää muille ja rikastuttaa  omaa elämää muiden onnistumisella. Iso opittava asia on, ettei tuputa eik ratkaise toisen ongelmia vaan on avuksi, kun toinen ratkaisee niitä itse.

Pohdintaa

Kirjan oppimiskäsityksen mukaan ihminen oppii tekemällä ja oivaltamalla, omassa tahdissa ja omalla tavalla. "Aktori oppii omien oivallustensa kautta; mentori ei siirrä valmista tietoa, vaan auttaa oivaltamaan itse asioita ja löytämään uusia näkökulmia kyseenalaistamalla asioita,  tekemällä yhteenvetoja keskusteluista, löytämällä ristiriitoja aktorin puheista ja pyytämällä esimerkkejä." Aktorilla on "oltava  halua ottaa vastuu omasta kehittymisestään ja kasvustaan". "Ihmiset ovat itse vastuussa oppimisestaan". Aktorilla on "oma tarve oppia".

Mutta, mutta....

KUVAUS muistuttaa kovasti tapaa, jolla myös uuden opsin retoriikka  roolittaa opettajaa ja oppilasta.
Tässä poimintoja perusteista:
" Opettaja mm. antaa sopivia haasteita ja tilaisuuksia.  Valitsee työtavat vuorovaikutuksessa oppilaiden kanssa. Auttaa oppilaita onnistumaan koulutyössään ja tunnistamaan onnistumisiaan ja vahvuuksiaan. Suuntaa opetustaan oppilaiden tarpeiden mukaisesti. Innostaa, rohkaisee,  kannustaa ja tukee. Laajentaa oppilaiden kiinnostuksen kohteita. Lisää  mahdollisuuksia opiskella erilaisissa ja eri-ikäisten oppilaiden ryhmissä ja työskennellä useiden eri aikuisten kanssa. Vahvistaa jokaisen oppilaan osallisuutta ja toimijuutta. Havainnoi ja dokumentoi oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä."

JÄIN  pohtimaan, onnistuuko opsissa kuvattu (oppilaan omaa vastuuta oppimisestaan) tapa oppia asioita  (ja siitä johdettava tapa järjestää opetus mentorointia muistuttavalla tavalla ) myös niiltä, joilla ei ole tuollaista sisäistä motivaatiota. Onko tällainen oman oppimisen varaan  rakentuva opetusretoriikka itse asiassa valmistamassa tietä sen oikeuttamiselle,  että ne, joilla ei ole eri syistä riittävää itseohjautuvuutta, voidaan sivuuttaa, kute mentorointi, joka on tarkoitettu "kehityshaluisille ja -kykyisille". 

perjantaina, huhtikuuta 14, 2017

Perusopetuksen ajankohtaisseminaari ensi syksynä

Etelä-Karjalan kesäyliopisto on ajoissa liikkeellä. Jo viikkoja sitten se julkaisu marraskuussa järjestettävän seminaarinsa ohjelman:

PERUSOPETUKSEN AJANKOHTAISSEMINAARI
15. - 16.11.2017 HOLIDAY CLUB SAIMAA, LAPPEENRANTA

Ohjelman mukaan perusopetuksen ajankohtais-seminaari pohtii  neljää eri teemaa. Aiheina ovat (1) laaja-alaisen osaamisen arviointi, (2) sinnikkyyden ja positiivisuuden edistäminen koulutyöskentelyssä, (3) tiimiopettajuus ja pedagogisesti yhtenäinen peruskoulu sekä (4) opettajuuden muutos - miten kehittyä opettajasta ohjaajaksi? Kaikkia teemoja lähestytään alustusten ja yhteisen työskentelyn ja pohdintojen avulla.

Kaksipäiväisen seminaarin ohjelma on seuraava:

KESKIVIIKKO 15.11.2017
klo 9.00 - 12.00
Tiedot, taidot ja tahto toimia - laaja-alaista osaamista arvioimassa
- Millä keinoin voin tukea laaja-alaisen osaamisen kehittymistä?
- Mitä tarkoittaa oppimisen ja osaamisen monipuolinen arviointi? - Mikä on oppiaineiden ja laaja-alaisen osaamisen suhde? Iida-Maria Peltomaa ja Aki Luostarinen

...........................................................


Iida-Maria Peltomaa KM ja Aki Luostarinen FM toimivat opetussuunnitelman yleisen osan teemojen täydennyskouluttajina ja ovat kirjoittaneet kirjan Reseptit OPSin käyttöön – opettajan opas työssä onnistumiseen.








...........................................................

klo 12.00 - 13.00 Lounas

klo 13.00 - 16.00
Huomaa hyvä- vahvuudet valtaväyläksi!
- Positiivinen pedagogiikka, mitä, miksi ja miten?
- Miten vahvistaa lasten ja nuorten myönteistä oppimispolkua?
- Miten vahvuusperustainen opetus tuodaan osaksi koulujen toimintakulttuuria ja
miksi se auttaa oppilaiden ja opettajien hyvinvointia?
- Mitä on sinnikkyys ja kuinka tukea sinnikkyyden kehittymistä? Jotain vielä lisää? Kaisa Vuorinen

...........................................................

Kaisa Vuorinen KM, erityisluokanopettaja, tohtorikoulutettava, Helsingin yliopisto
Kouluttaja, tietokirjailija ja työnohjaaja. Tutkijana Copassion- tutkimushankkeessa ja äänestetty Espoon positiivisin –palkinnon saajaksi vuonna 2016





.........................................................

TORSTAI 16.11.2017
klo 9.00 - 12.00
Jakamalla enemmän - toiminnallinen työpaja yhdessä tekemiseen ja tiimiopettajuuteen
- Yhdessä tekeminen: kemiaako vai taitoa?
- Yhdessä tekeminen tuo nostetta.
- Yhdessä tekemisen pelisäännöt.
- Opettajat oppivat osaamisen jakamisella. Päivi Rimpiläinen ja Jarno Bruun

.........................................................

Jarno Bruun KM, luokanopettaja, ICT-hankekoordinaattori ja -opettaja sekä oppimateriaalin tekijä ja Päivi Rimpiläinen KM, erityisopettaja. Päivi Rimpiläisellä ja Jarno Bruunilla on yhdessä rautainen kokemus ja taito innostaa ihmisiä muuttamaan työtään ja toimintatapojaan. Jarno ja Päivi ovat työskennelleet 14 vuotta tiimiopettajina inklusiivisessa luokassa. He ovat kouluttaneet samalla opetushenkilöstöä työtapaansa liittyvistä teemoista ympäri Suomea.

...........................................................
klo 12.00 - 13.00 Lounas

klo 13.00 - 16.00

Opettajan ja oppilaan uusi pedagoginen rooli
- Opettajasta ohjaajaksi.
- Opetuksen seuraajasta aktoriksi. Martti Hellström

...........................................................

Martti Hellström, KT, opetusneuvos. Hellströmin väitöskirjan (2004) aihe oli ”Muutosote”. Hän jäi kesällä 2014 eläkkeelle espoolaisen Auroran koulun rehtorin virasta. Hellström on toiminut kouluavustajana, luokanopettajana, yliopistolehtorina, opettajankoulutuksen assistenttina, harjoittelukoulun opettajana, rehtorina ja oppilaitosjohdon kouluttajana koulumaailmassa 37 vuotta.






...........................................................
Seminaarin kohderyhmänä ovat kaikki  perusopetuksessa työskentelevät henkilöt. Opettajat, rehtorit, koulunjohtajat, perusopetusjohtajat sekä kasvatus- ja opetusalojen luottamushenkilöt kunnissa.

Seminaarimaksu (265 € )sisältää ohjelmaan merkityt ruokailut. Jokainen osallistuja huolehtii itse omasta majoituksestaan. Varauksen voi tehdä joko sähköpostilla hotellimyynti.saimaa@holidayclub.fi tai p. 030 686 1000.

Tiedustelut: rehtori Mari Smolander puh. 010 322 9451, mari.smolander@kesyli.net

Ilmoittautuminen viimeistään 1.11.2017 osoitteessa www.kesyli.net. Ruoka-aineallergiat ilmoitetaan lomakkeen lisätietoja kohdassa. Seminaarivahvistus lähetetään osallistujille noin viikkoa ennen seminaaria. Ilmoittautuminen on sitova viimeisen ilmoittautumispäivämäärän jälkeen. Viimeisen ilmoittautumispäivän jälkeen tapahtuvasta peruutuksesta peritään puolet koulutusmaksusta. Mikäli perumista ei tehdä lainkaan tai henkilö ei saavu paikalle, peritään koko maksu. Oikeus muutoksiin pidätetään. 

sunnuntaina, huhtikuuta 09, 2017

Kuukauden kirja: Aikuisdidaktiikan perusaineksia

MINUT tuntevat tietävät omituisuuksistani mm. sen,  että pidän enemmän vanhoista kirjoista kuin uusista. Tietotulvassa kun on rauhoittavaa etsiä  tietoa, jonka relevanssi  kestää aikaa.

Sellaista löysin myös tästä kuukauden teoksesta: Peltonen, Matti. (1981). Aikuisdidaktiikan perusaineksia. Porvoo: WSOY.

Kirja  saattaa olla ensimmäisiä suomeksi kirjoitettuja kokonaisesityksiä aikuisten opettamisesta. Samalla kaivelin muistiinpanoista esiin myös muuta teemasta lukemaani ja päätin koota löydöksistä pienen helmilistan yli ko.  kirjan kansien.

Aikuisdidaktiikka

Aikuisdidaktiikka on siis oppia siitä, kuinka aikuinen oppii ja kuinka häntä olisi fiksua opettaa.  Kyse on siis ikäkausi-didaktiikasta. Ydinajatus on, että aikuinen oppii eri lailla kuin lapsi.

Mitä on olla aikuinen?  

OHITAN tässä Peltosen tavoin tosi vaikean käsitteen: aikuisen määritelmän siteeraamalla lyhyesti kirjailija Simone de Beauvoiria: "Mikä on aikuinen? Iän turvottama lapsi."  Riittäköön, että aikuisuus on elämänvaihe, joka edellyttää sukukypsyyttä. Normatiivisesti on kysymys täysi-ikäisyydestä.  Joidenkin mielestä aikuisuus loppuu vanhuuteen. Minä en ajattele niin.

Aikuinen on erilainen kuin lapsi:
  • Valmiuksiltaan
  • Aikuinen oppii mutta eri tavalla kuin lapsi. Tutkimukset vahvistavat, että terveen ihmisen älykkyys ja oppimiskyky ei olennaisesti heikkene ennen 70 vuoden ikää. 
  • Ajattelutaidoiltaan (abstraktiajattelu, loogisuus, kyky nähdä kokonaisuuksia) ja tavaltaan hahmottaa maailmaa (vrt. Piaget)
  • Minäkäsitykseltään  ja persoonallisuudeltaan (itsenäisyys, itsemäärämisoikeus, vastuut)
  • Kokemuksiltaan (kokemustieto)
  • Elämäntilanteeltaan (opintojen ohella työ, kansalaistehtävät, perhe ja kodinpito, muut vapaa-ajan aktiviteetit)
  • Aikaperspektiiviltään  (lapsilla tulevaisuus, aikuisilla aktuaalisuus)
  • Aikuisella on vähemmän aikaa käyttää opetteluun kuin lapsella
Miten aikuisten oppimistilanteet kannattaisi järjestää?

ON perusteltua olettaa, että pientä lasta kasvattavat erilaiset kokemukset kuin aikuista.

Aikuisten oppimisorientaatio on ongelmakeskeinen. Aikuinen etsii koulutuksesta hyötyä
Hän  motivoituu, jos koulutus tyydyttää hänen tarpeitaan tai se auttaa ratkaisemaan aitoja elämän ongelmia. Ongelmat vaihtelevat aikuisuuden vaiheiden mukaan ja yksilöstä toiseen.

Monella aikuisella on omat tavoitteet oppimiselleen, ja  usein myös tarve käyttää oppimaansa asiaa heti esim. työssään. Kyse on siis merkityksellisyydestä. Aikuisista on mielekästä sellainen oppiminen, jolla on välitöntä sovellusarvoa. Opiskelulla tulisikin olla selkeä tavoite.

Aikuisopetus on  ohjattujen oppimistilanteiden järjestämistä. Siinä voidaan käyttää perinteistä opetusta mutta myös omatoimista opiskelua,  monimuoto- ja etäopiskelua. Aikuisillekin sopii
oppisopimuskoulutus.

Aikuisopetuksessa opettaja  ei ole auktoriteetti vaan asiantuntija ja opastaja. Itse asiassa hän on opiskelutoveri ja opiskelutoverit opettajia.  Aikuiselta voidaan olettaa, että  hän aktivoi itse itsensä  ja suuntautuu  oppimaan.  Itseohjautuvuus ja omatoimisuus korostuvat. Se tarkoittaa itsenäisyyttä, yksilöllisiä oppimistavoitteita ja myös  kriittistä asennetta oppimisprosessia kohtaan.

Aikaisempi osaaminen tulisi aina ottaa huomioon. Aikuisilla on rikas kokemusreservi, jota he voivat käyttää oppimislähteenä. Loogisuuden vaatimus korostuu.

Yleisistä didaktisista periaatteista itse tarkkailisin seuraavia
  • Aktiivisuus; Aikuisopiskelu on osallistujakeskeistä 
  • Optimaalisuuden periaate (Peltonen): tarpeeksi muttei liikaa; tilanneperiaate: muuttunut tilanne on käytettävä hyväksi; vaihtelun periaate  (Quintilianus)
  • Yhteistyö (Dewey)
  • Tekemällä oppiminen (Dewey);  opiskelu suuntautuu käytännössä tarvittavien taitojen opetteluun
  • Elämänläheisyys (Kilpatrck, Klingberg)
  • Ajankohtaisuus (Husén) ja
  • Kokemuksellisuus (Kolbe)
Peltosen mukaan aikuisen oppimista tehostaa palaute, joka saa aikaan  mielihyvän tunteen,  aineksen jakaminen osiin, ympäristö (olosuhteet,  tasa-arvoinen ja opiskelijaa kunnioittava ilmapiiri, jossa tavoitteet, suunnittelu ja arviointi toteutetaan yhteistyössä ohjaajan ja osallistujien kesken) ja sekä  prosessin että  tulosten  arviointi.

Tavoitteiden merkitys

Peltonen pohtii kirjassa myös tavoitteita. On määriteltävä:  Mitä on opittava? Ja kuinka paljon siitä on opittava?

1980-luvun tapaan Peltonen käy läpi taksonomisia tapoja kuvailla tavoitteita. Ne sytykkeenä kirjasin muistiin seuraavaa:

Mistä näkee, että taito on kehittynyt:
suoritus tehostuu: nopeus kasvaa,  tarkkuus kasvaa, virheet vähenevät. Haittavaikutukset vähenevät
Otetaan käyttöön uusi toimintamalli tai  uusia toimintavaihtoehtoja.

Taidon osaamisen tasoa kuvaillaan seuraavasti:  jäljittelee, toimii ohjeen mukaan, osallistuu, toimii tehokkaasti…rutiini, automaatio... Suoritus on hioitunut; henkilö kykenee suorittamaan useita asioita yhtä aikaa (koordinaatio); Toiminta on luontevaa tai se saa  uusia vivahteita.  Henkilön toiminnassa näkyy ainutlaatusta tyyliä.

Mistä näkee, että on opittu tietoa?
Henkilö tietää jotain uutta tai tietää paremmin tai yksityiskohtaisemmin/syvemmin.  Hänen skeemansa tarkentuu (assimilaatio ja akkomodaatio).

Tiedon osaamisen tasoa kuvaillaan seuraavasti: tunnistaa-  nimeää, palauttaa, vertailee, järjestää uudelleen, luo uutta. Tietää, muistaa, ymmärtää (osaa käyttää vaihtoehtoisia ilmaisuja), soveltaa. analysoi, syntetisoi, arvioi.

Mistä näkee, että asenteet ovat muuttuneet?
Opittavaan asiaan syntyy emotionaalista kiintymystä (tai torjuntaa). Henkilö iloitsee, kokee kauniina, kokee arvokkaana, valitsee, karttaa...

Asenteen omaksumisen tasoa kuvaillaan seuraavasi:  kiinnostuu,  ottaa vastaan/alistuu, suhtautuu positiivisesti, arvostaa,  kiteyttää arvot kokonaisuudeksi tietoisella tasolla, jäsentää,  arvot luonnehtivat yksilön elämäntyyliä.

Muita lukuvinkkejä

Alanen, A. (1985). Johdatus aikuiskasvatukseen. Radion aikuiskasvatussarjan ensimmäisen osan oppikirja. Yle/opetusohjelmat. Helsinki.

Harva, U. (1955). Suomalainen aikuiskasvatus. Helsinki: Tammi.

Hellström, M. (2010). Sata sanaa kasvatuksesta. Jyväskylä: Ps-kustannus.

Hely, A.S.M. (1968 ). Uusi aikuiskasvatus. Forum- kirjasto. Helsinki: Tammi

Hirsjärvi, S. (toim.). (1982). Kasvatustieteen käsitteistö. Helsinki: Otava.

Kansanen, P. (1998). Mitä jäljellä kasvatus- ja opetusopista? Kasvatus, 29 (2), 156–165.

Nurmi, K. E. (1986). Johdatus kasvatuksen filosofisiin ja historiallisiin perusteisiin. Helsingin yliopiston Lahden tutkimus- ja koulutuskeskus. Helsinki: Yliopistopaino.

torstaina, huhtikuuta 06, 2017

PISA-paneeli 11.4.: Onko koulu offline-tilassa?













Kutsu
PISA-paneeli: Onko koulu offline-tilassa?
Livenä ja netissä!
Tiistaina 11.4.2017 klo 13–14, Ruusupuisto-rakennus, Alvar Aallon katu 9, Jyväskylä

Koulu puhuu eri kieltä kuin nuoret. Keskiluokkainen koulu kulkee kulkuaan kuten ennenkin. Köyhyys kasvaa, mutta koulu jättää heikoista oloista tulevat nuoret oman onnensa nojaan. Koko peruskoulun voi käydä oppimatta taitoja, joilla pärjää (työ)elämässä. Tällaisia havaintoja esittivät tutkijat ensimmäisessä PISA-paneelissa 16.2. Onko koulu todella jäänyt offline-tilaan, joka ei kykene vastaamaan yhteiskunnan muutoksiin eikä oppilaiden kokemusmaailmaan? Tämä ristiriita pelkistyy usein kysymykseen, pitäisikö kännyköiden käyttö koulussa kokonaan kieltää.

Toisen PISA-paneelin ohjelma:
  • Avaus:dekaani Marja-Leena Laakso (Kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Jyväskylän yliopisto)
  • Pääluento:Nuorten kasvumaisemat ja koulun paikka niissä, erikoistutkija, dosentti Tomi Kiilakoski (Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimus-lehden päätoimittaja)
  • Kommenttipuheenvuorot: rehtori Kirsi Ruoppila (Huhtasuon koulu, Jyväskylän kaupunki), opiskelija Matias Nygård (Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto), lehtori Mari Hankala (Opettajankoulutuslaitos, Jyväskylän yliopisto)
Tilaisuuden juontaa professori Hannu L.T. Heikkinen, Koulutuksen tutkimuslaitos, Jyväskylän yliopisto

Tilaisuus on seurattavissa myös netissä:
PISA-paneeli on osa kaikille avointa Ruusupuisto tutkii ja keskustelee -tilaisuuksien sarjaa. Jyväskylän yliopiston Ruusupuisto-rakennuksessa toimivat kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta, Koulutuksen tutkimuslaitos ja avoin yliopisto. Tämänkertaisen PISA-paneelin järjestelyistä vastaa kasvatustieteiden ja psykologian tiedekunta.

Tervetuloa!

sunnuntaina, huhtikuuta 02, 2017

Äänestä, kuinka tyytyväinen olet uuteen opetussunnitelmaan.








KRIITTINEN korkeakoulu järjestää huomenna  maanantaina 3.4. klo 15-17.30
SKS:n juhlasalissa tilaisuuden " Opetussuunnitelma ja oppilasarviointi". Minua on pyydetty  pitämään noin viiden minuutin puheenvuoro Irmeli Halisen alustuksesta. Haluaisitko auttaa minua?  Blogin oikeassa reunaan on avattu äänestys. Siinä voit kertoa tyytyväisyytesi kouluasteikolla 4-10.

Olen myös tosi kiinnostunut perusteluistasi. Niitä voit jättää kommenttina tähän blogilastuun, (tai facebook ryhmään).

LISÄTIETOA tilaisuudesta löydät linkistä: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2017/04/kriittinen-korkeakoulu.html

Viikko aikaa kuntavaaleihin. Eikun luukuttamaan mainoksia!

KUNTAVAALEIHIN on siis tänään  tasan viikko aikaa.  Vuoden 2012  vaaleissa demarien  kannatus oli 13.6 %. Ääniä demarit saivat 15 556, joka riitti 10:een valtuustopaikkaan. Yhteensä ääniä annettiin hieman alle 140 000.

Maria Guzenina  keräsi tuolloin 3308 ääntä. Muita demariääniharavia olivat Johanna Värmälä 1124, Tarja Tallgvist 986, Markku Sistonen 937 ja Leena Luhtanen 666 ääntä.

Neljä vuotta sitten  itsekin ehdokkaana ollut Harri Waltari analysoi demarien menestystä vuoden 2012 vaaleissa Espoossa äänestysalueittain.
Demarien kannatus oli korkein  seuraavilla äänestysalueilla:

1. Ala-Kivenlahti 27,7 %
2. Karakallio 25,3  %
3. Sokinvuori-Kirstinmäki 23,2 %
4. Ala-Soukka 23,0 %
5. Jouppi-Kirstinsyrjä 22,5 %
6. Espoonlahden keskus 21,6 %
7. Nuuksio-Nupuri 20,4 %
8. Matinmetsä 20,1 %
9. Suna 19,5  %
10. Ylä-Kivenlahti-Meritori 19,3 %

KANNATUS oli noussut tuolloin eniten seuraavilla alueilla (suluissa Waltarin arvelema syy)
1. Lippajärvi +3,8% Hellström
2. Ala-Soukka +3,6% Soini romahti
3. Niipperi +2,7% Kivekäs (siirtyi vasemmistoliitosta demareihin)
4. Matinmetsä Sokinvuori-Kirstinmäki +2,3% Tallqvist (siirty  kd:sta demareihin)
5. Muurala Pohjois-Leppävaara Viherlaakso Bemböle-Kunnarla Karakallio +1,8% Vasemmistoliitoll. ei maahanmuuttajataustaista ehdokasta.

Yhteenvetona Waltari totesi, että SDP menestyy selvästi paremmin alueilla, joilla on pienituloista väkeä. Paikallisuudella oli  äänestyksessä merkitystä erityisesti kaupungin reuna-alueilla, ei niinkään Tapiolassa, Leppävaarassa ja Matinkylässä.

Hellströmin Martin äänet

ITSE sain 367 ääntä.  Sillä sijoituttiin koko valtuustossa sijalle 63 ja demarilistalla seitsemänneksi.  Mistä nuo edellisten kuntavaalien 2012 äänet tulivat?

Top-Ten äänestysalueet (siis Martin kannalta)

SEURAAVILTA äänestysalueilta sain pääosan äänistä, yhteensä 253 ääntä.
1. Lippajärvi (125) - tuolla alueella sain enemmän ääniä kuin kukaan muu
2. Niipperi (26)  - 13. eniten
3. Järvenperä (25)
4. Viherlaakso (18)
5. Bemböle (12)
6. Kalajärvi (11)
7. Kaupunginkallio (9)
Lähderanta (9)
9. Laajalahti (6)
Olarinmäki-Henttaa (6)
Suna (6)

MUISTA osista kaupunkia saadut äänet olivat kuitenkin hyvin tärkeitä. Yhteensä niitä tuli 114.
Ala-kivenlahti (1), Ala-Soukka (3), Avoin alue (3), E-Leppävaara (3), Haukilahti (1), Iivisniemi (2), Jousenkaari (2), Jupperi (5), Järvenperä (25), Kaitamäki- Suvisaaristo (2), Karakallio (2), Kauklahti (3), Kilo (1), Kilonpuisto (1), Kipparinmäki (1), Kirkkojärvi (3), Koivu-Mankkaa (4), Kuitinkallio (2), Kuitinniitty (2), Kurttila (4), Kuurinniitty- Ymmesta (1), Lansi-Sepänkylä (2), Latokaski (3), Laurinlahti (2), Lintuvaara (3), Muurala (2), Mäkkylä (5), Niittykumpu (3), Nuottaniemi (1), Nuuksio (4), Nöykkiö (2), Nöykkiönpuro (4),Olarinmäki-Henttaa (6), Olarinpuisto (3), Otaniemi (2) , Otsolahti (1), Piispansilta (2) , Pohjois-Leppävaara (1), Pohjois-Tapiola (3), Rastaspuisto (3), Soukanranta (5), Säteri (2), Taavinkylä (1), Tuomarila (4) , Vallikallio (3), Vanha Mankkaa (5), Westend (1), Ylä-Kivenlahti (1) ja Ylä-Soukka (1).

ELI eikun jalkatyöhön ja jakamaan mainoksia alueille, jossa panos-tuotos-suhde on parhain,


lauantaina, huhtikuuta 01, 2017

Digiloikka muuttaa myös täydennyskoulutusta

HUIKEA päivä tänään. Suomen pääkaupunki Helsinki haluaa kouluttaa omia tutor-opettajiaan oikeasti digitaalisesti.  Tutor-opettajuus on uusi opettajien "sivutyö". Hän vertaistavalmentaa muita opettajia uuden opetussuunnitelman edellyttämään pedagogiikkaan. Yksi tavoitteista on lisätä tietotekniikan fiksua käyttöä. Mutta tutor-opettajan koululle tuomaa resurssia voidaan käyttää myös muuhun kuin digitalisaation pedagoimiseen esim. oppilaskeskeisempien työtapojen käyttöönottoon.

Vedimme Educoden työparina Konttisen Jannen kanssa kolme kertaa 1 t 45 minuutin setin about 60:lle ops-uudistuksen vertaiskouluttajille virtuaalisesti.  Kyseessä oli sisäänajo-osuus, joka jatkuu sitten kahdella (puolikkallaa) lähipäivällä, oppimis- ja kehittämistehtävillä sekä verkkotyöjaksolla. Ryhmiä on kaikkiaan kuusi. Ensi perjantaina ovat vuorossa loput kolme.

Jännitti aluksi ihan sietämättömästi, koska  Adobe-systeemi oli ainakin minulle vielä varsin vieras, mutta onneksi paikalla oli ICT-welhoja kuten Eetu ja Aino.

KAIKKI sujui. Rakensimme kokonaisuuden kahden diapaketin päälle.  Edellisen teemana oli koulutusoppi ja jälkimmäisen tässä digisysteemit, joiden avulla jokainen osallistuja rakentaa itselleen istuvaa  ja koulunsa tarpeisiin sopivaa turorointikonseptia.

Käytännössä  Adobe-systeemi, jolla virtuaalinen koulutus toteutettiin,  on pitkälti "wanhanaikaisen" yksisuuntainen.  Osallistujat kuulevat puhetta, näkevät dioja ja aikaajoin kouluttajien naamat.  Osallistujat voivat toki esittää  chatissa kommentteja ja kysymyksiä, mutta lähitapaamisten veroisya aitoa dialogisuutta ei oikein synny.  Eikä varsinkaan fyysisesti eri paikoissa juttua seuraavien keskinäistä vuorovaikutusta saada aikaan. Saisikohan ohjelmaan esim. äänestysmahdollisuuksia?

KUKAAN ei jaksa - näin luulen-kuunnella oikeasti lähes kahta tuntia luennointia päätteeltä.  Niinpä näimme  tärkeäksi  keventää luento-osuutta. Me käytimme radio-ohjelmista tuttua jutusteluotetta. Ts. tiukkaa asiaa sisältävät dioilla tuetut monologit  katkaistiin toisen "juontajan"  kysymyksillä ja kommenteilla -  tokaisuillakin, ei nyt ihan aamulypsyn tapaan, mutta kuitenkin.

EIKUN vielä vähän kehittelemään konseptia. Tässä vielä  facebookiin striimattuja alkutunnelmia ennen lähetystä. (Luulen ettei näy Safarissa- Firefoxissa ainakin näkyy).


video







Kriittinen korkeakoulu: opetussuunnitelma ja oppilasarviointi.








KASVATUKSEN FOORUMI KEVÄT 2017
Maanantaina 3.4. klo 15-17.30.
SKS:n juhlasalissa (Hallituskatu 1).
Vapaa pääsy.

Opetussuunnitelma ja oppilasarviointi
Alustajina ovat Irmeli Halinen ja Juhani Rautopuro.

Kuvakaappaus Turun yliopiston sivulta.
Halinen tarkastelee alustuksessaan  peruskoulun opetussuunnitelman  toteutumista.  Mikä koulussa muuttuu ja on jo muuttunut?  Halinen tuo esityksessään esiin myös yhteydet kansainväliseen opetus-suunnitelmakeskusteluun.





Kuvakaappaus Opettaja-lehden sivulta.
Rautopuron alustus keskittyy oppilasarviointiin ja siihen liittyviin ongelmiin. Teema on :
...and justice for all?  Perusopetuksen oppilasarviointi puntarissa. Hän tarkastelee aihetta viimeisimpien oppimistulosten ( PISA, TIMSS) valossa rinnastaen tuloksia perusopetuksen arvosanoihin ja OPS:n kriteereihin (uusiin ja vanhoihin). Alustusten jälkeen vuorossa ovat pyydetyt puheenvuorot ja vapaata keskustelua.



Tilaisuudessa on kahvitarjoilu, lämpimästi tervetuloa!