KUVA: Suomalaiset opettajat ovat saaneet aikaan upeita oppimistuloksia. Kaikki oppilaat eivät kuitenkaan meilläkään pysy mukana isossa ryhmässä. Pitäisikö meidän etsiä myös vaihtoehtoisia tapoja järjestää opetusta?
KOULUOPETUKSEN vaikuttavuuden keskeisin elementti- näin väitän- on oppilaan suostuminen siihen ponnisteluun, jonka uuden osaamisen opettelu vaatii. Siksi opettajan päivästä suurikin osa on erilaista suostuttelua, taivuttelua, motivointia ja pakottamista.
VOISIKO suostuttelua korvata tehokkaammilla rakenteellisilla ratkaisuilla, jotka saisivat aikaan vahvempaa sitoutumista ponnisteluun ja tarjoaisivat onnistumisen kokemuksia tavoitteiden saavuttamisesta myös niille, joilla ei eri syistä ole energiaa täyteen koulusuoritukseen?
Olemme pohtineet erään pienluokan vanhempien kanssa mallia, joka lisäisi oppilaitten ja vanhempien roolia opetuksessa. Kyseessä on kotiin asti ulottuva mukaelma yhteissuunnittelusta.
IDEA toimisi näin: Kuten kahdessa SixMix-luokassa aikaisempina vuosina niputtaisimme oppiaineita kokonaisuuksiksi ja laatisimme kullekin viikolle työteeman. Työteemojen suunnittelussa otetaan huomioon eri aineiden viikkotuntimäärät. Kaikkiin teemoihin liitettäisiin kirjallisuutta, taidetta, musiikkia jopa vierasta kieltä. Tavanomaisesti hajautettuina opetettaisiin matematiikkaa, käsitöitä, liikuntaa ja englantia.
Teemana voisi olla vaikka maantieteestä Afrikka. Oppilaille olisi tarjolla eritasoisia työtehtäviä, joista syntyy näyttö siitä, että on opiskellut teemaan kuuluvat asiat. Viikon aikana oppilaitten työskentelyä rikastettaisiin monenlaisilla virikkeillä: kuunneltaisiin yhdessä Afrikkalaista musiikkia, maistettaisiin ehkä afrikkalaista ruokaa, katseltaisiin kuvia Afrikasta jne. Mutta pääosa ajasta olisi oman työn tekoa.
Oppilas ja hänen huoltajansa saisivat edellisellä viikolla viikkotiedotteen seuraavasta viikosta. He päättäisivät, mille tasolle opiskelun rima tällä kertaa asetetaan. Viikkotiedote käytäisiin aina oppilaitten kanssa läpi koulussa ennen kotiin lähettämistä. Vaihtoehdot voisivat olla esim. seuraavat (huom. tämä on vasta hahmottelua)
Opiskelunäytön arvosanojen kriteerit Afrikkaviikolla:
* Hyväksytty (viisi). Luet oppikirjan kappaleet. Palautat 20 Afrikkaa koskevaan kysymystä sisältävän lomakkeen ja vähintään 15 kysymyksen vastaus on oikein. Voit käyttää apunasi oppikirjaa. Isä ja äiti saavat auttaa sinua.
* arvosana kuusi: Luet oppikirjan kappaleet ja teet työkirjasta kaikki perustehtävät. Perustehtävien on oltava kaikkien opettajan kanssa käydyn keskustelun jälkeen oikein.
* arvosana seitsemän Luet oppikirjan kappaleet. Kokoat niistä 20 omaa kysymystä ja vastaat niihin oikein. Kirjaat kysymykset ja vastaukset omaan vihkoosi kaunilla käsialalla.
* arvosana kahdeksan : Vaihtoehto 1) Luet kirjan kappaleet. Sn lisäksi käyt läpi edellisen viikon Helsingin Sanomat. Leikkaat niistä kaikki Afrikkaa koskevat uutiset ja Afrikkaan liittyvät muut jutut. Piirrä Afrikan kartta. Yhdistä uutiset kartalle oikeisiin paikkoihin. Kokoa leikkeistä ja kartasta seinälehti. Lisäät sinne selventävät otsikot. Vaihtoehto 2) Teet omaan vihkoosi eri lähteistä kaksi aukeamaa Afrikasta, ja sommittelet tulosteet jne. näyttävästi.
* arvosana yhdeksän : Sama kuin arvosanassa kahdeksan, mutta lisäksi pidät luokalle oman uutiskatsauksen aiheesta, ja ainakin yksi uutinen on englanniksi.
* arvosana kymmenen: Teet yhdessä luokkatoverisi kanssa musiikkiesityksen, pelin tai powerpointiesityksen maanosa Afrikasta niin, että tuotoksessa on ainakin 10 seikkaa, jotka ovat nimeenomaan Afrikalle tyypillisiä.
Kuten huomataan: mitä parempaa arvosanaa tavoittelee, sitä vaativampaa työtapaa edellytetään. Lähtökohtana on aina oppikirjan lukeminen. Alempiin arvosanoihin ylletään pienemmällä panostuksella.
MALLI muuttaisi monessa suhteessa perinteistä opetustapahtumaa. Oppilaan (ja hänen perheensä) vastuu mutta myös vaikutusmahdollisuudet lisääntyisivät. Opettajan roolissa korostuisi didaktinen etukäteissuunnittelu ja valintojen ohjaus.
Oppilaat eivät "seuraisi opetusta" tai "osallistuisi opetukseen", vaan he tekisivät "koulutyötä". Opettaja olisi koulutyönjohtaja (vrt. Juha Juurikkalan ilon pedagogiikka).
Oppilaat voisivat muodostaa määräaikaisia tai pysyviä "taistelupareja". Keksinäinen apu olisi sallittua. Myös kotiväen apu lapsen koulutehtäviin tehtäisiin sallituksi, jopa toivottavaksi. Oppilaiden pedagoginen ajattelu kehittyisi, kun kriteereistä näkyisi konkreetisti, millaisia asioita opetussuunnitelmaan mukaan koulussa tulisi harjoitella.
ERITYISESTI pienluokissa syrjäytymisen vaara on suuri. Perinteinen yhdessä rintamassa eteneminen ja koko ryhmänä opiskelu samalla tavalla ei tahdo onnistua.
Kokeilun onnistumista edesauttaisi, jos saisimme kokeilupienluokalle anomamme oikeuden muuttaa avustajan vakanssi opettajan vakanssiksi. Näin meillä olisi luokassa kaksi opettajaa, ja oppilaat voisivat työskennellä myös eri tiloissa. Yhden opettajan ja yhden avustajan mallissa niin ei saada tehdä, vaikka joskus on pakko.
OLISIN kovin ilahtunut, jos blogissa piipahtavat kommentoisivat tätä ideaa, jonka sytyke on alunperin ylijohtaja Aslak Lindströmin 1990-luvun alussa heittämissä ajatuksissa, jotka jostain syystä kuitenkin hautautuivat.
