Espoolaisia kansakoulumuistoja 15 eurolla

ESPOON perinneseuran varsinaiset työmyyrät: Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila esittelivät  seuran kevätkokouksessa viime viikolla tuoreimman julkaisunsa: Espoolaisia kansakoulumuistoja. 

Kirjassa on  kaksi osaa:  Alkuosassa tekijät esittelevät kansakoulun vaiheita Espoossa hieman yli sadan vuoden ajalta. Espoon ensimmäinen kansakoulu Lagstadin koulu aloitti toimintansa vuonna 1873. Teos päätyy peruskouluun siirtymiseen, joka osui Espooseen vuonna 1977.

Kansakoulun vaiheet ovat olleet kaikkea muuta kuin helpot. Erityisen rankka oli suomenkielisten koulujen taival. Ruotsinkielisessä maalaiskunnassa kun ei juuri nähty tarvetta kouluttaa tänne työpaikan - erityisesti tiilitehtaiden-   perässä muuttaneen suomenkielisen rahvaan lapsia. Niinpä melkoinen osa kansakouluista pantiin pystyyn yksityisin voimia. Ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1901 Åminnen kartanon tyttö- ja poikakouluna.

Kielisotaa käytiin pitkään- jopa piikkilangoittamalla Lahnuksen suomenkielinen koulu. Mutta taistelu oli toivotonta. 1950-luvulla enemmistö asukkaista oli jo suomenkielisiä.

KIRJAN loppuosa kostuu 24 kansakoulun entisen oppilaan ja neljän opettajan muisteluksista aina 1930-luvulle saakka. Erityisen kiintoisa teos on Bembölessä,  Jupperissa, Leppävaarassa, Lippajärvellä, Nuuksiossa, Rastaalassa, Tapiolassa, Tuomarilassa  ja Viherkalliossa asuville ja noilla seuduilla koulua käyneille. Esim. Auroran koulun historiaan teoksesta löytyy tosi arvokkaita faktoja. Tuolloin Myllykylän kansakoulun nimellä kulkenut oppilaitos oli  1950-luvun lopulla ensimmäinen Espoossa, jossa opetettiin englantia!

Kyllä koulunkäynti on ollut kovin toisenlaista kuin nykyään. Siihen suhtauduttiin vakavasti, tai ainakin melkein kaikki.  Kuri oli tiukkaa jopa raakaa. "Aina opetuksessa oikeassa olleita" opettajia teititeltiin. Mutta  kaipaako kukaan jopa 10 km:n kävellen tehtäviä koulumatkoja? Jopa 77 oppilaan luokkia? Tai opettajien pakkosiirtoja? Tai ulkohuuseja, joissa oli "oma reikä pojille ja tytöille"? Tai posken läpi puudutuspiikin iskevää hammaslääkäriä? Tai aamuhartaudesta kieltäytyvää oppilasta hakkaavaa opettajaa?

Pulaa oli kaikesta, mm. kunnon kengistä. Sota-aikana niitä tehtiin puusta ja paperista. Koulurakennukset olivat kaikkea muuta kuin nykyisenkaltaisia palatseja. Oppilaat osallistuivat siivoukseen, lämmitykseen, ruokatonkkien kantamiseen linja-autolta koululle ja mm. marjojen poimintaan. Kouluruokailu oli muistelusten aikaan juuri alkamassa, mutta mukaan piti itse tuoda limpskapullollinen maitoa ja eväsleipäät.

Esko Uotila ja Pirkko Kivimäki

Ajan myötä muistot kultaantuvat, ja toki kouluvuosiin on mahtunut paljon myös lämmöllä muisteltavaa: Yhdellä oli maailman ihanin opettaa. Toisellamaan mainio vahtimestari (Pauli Puranen). Kolmas nautti satunäytelmistä ja retkistä.  Neljäs muisteli mielihyvällä jouluna jaettuja makeispusseja. Viides pahvista tehtyä koulusalkkua: Kale-tornisteria.  Joku päättääkin muistelunsa toteamukseen: "Ah sitä ihanaa lapsutta ja kouluaikaa!" Ja joka tapauksessa moni sai kouluista ainakin kohtuulliset eväät aikuistumistaan varten.

Vaikka perinneseuran jäsenenä olenkin tietysti jäävi kehumaan teosta, kehun kuitenkin. On kulttuuriteko koota pian väistyvän ikäluokan muisteluksia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura palkitsikin seuramme koulumuistojen keruutyöstä syksyllä 2014 kunniakirjalla. Itse teos on taitettu niin, että varttuneempikin näkee sitä lukea, ja runsaat kuvat havainnollistavat tekstiä.

Helpoimmin teoksen  voi tilata sivulla espoonperinneseura.net/julkaisut olevien ohjeiden mukaan. Hinta on vain 15 €. 

Kansalaiskoulujen alasajosta 40 vuotta

TÄNÄ vuonna tulee kuluneeksi 40 vuotta siitä, kun kansalaiskoulu hiipui  historiaan niissä Pohjois-Suomen kunnissa, jotka siirtyivät ensimmäisenä peruskouluun.  

KANSALAISKOULUJEN historia jäi lyhyeksi. Ensimmäiset syntyivät vuonna 1958, ja viimeisetkin kuolivat vuonna 1980. 

Koulumuodon historia on mielenkiintoinen. Olisiko sieltä otettavissa jotain oppia uuditettavaan peruskouluun mutatis mutandis?

ESPOON perinneseura on ystävällisesti julkaissut artikkelini kansalaiskouluista nettisivuillaan. Tässä linkki sinne. http://espoonperinneseura.net/perinnetietoa/suomalainen-kansalaiskoulu-1958-1980/

Katse välillä taaksepäin osa 2

KUVA: Matti Sippola. Martti summaa opettajuuden kronikkaa.

HUIKEA viikonloppu. Lauantai-iltana Suomen luokanopettajat juhlivat 40-vuotistaivaltaan keskellä Helsinkiä. Minäkin olin saanut kutsun ja paikan oikein amiraalin pöydässä. Vierustoverina oli Raija Vahasalo, ja vastapäätä istuivat Kari Uusikylä ja Olli Luukkainen.  Että kelpasi. Pöytäseurueeseen kuuluivat myös mm. Matti Sippola ja Martti Mäkelä puolisoineen sekä  Jarmo Salomaa ja Pekka Varismäki ilman avecia.

Ja muista pöydistä löytyi luvuton joukko ihmisiä menneisyyden sumuista: Marko, Maiccu , Sirpa Wass, Mirja Holste, Pekka Leinonen, Ukkolat, Seppo Heinonen avec, Matt Caine, Minna Hautojärvi,  Sepi ja Kaija, Pauli, Raimo, Silja, Eija, Johanna, Piritta, Eva-Stina...

Paitsi seura, myös muona oli hyvää. Kannatti mennä myös siksi, että minusta tehtiin kunniajäsen. Sellainen saa Luokanopettajalehdetkin ilmaiseksi.

PAKETTIIN kuului tänään tunnin luento LO-hallituksen kokouksen ja vuosikokouksen välissä. Sen verran ajoissa Hotelli Presidenttiin  tulin, että sain maistells  Lo-hallituksen tunnelmia. Niin tutulta tuntui. Ja vähän haikealtakin.

Koulutuspoliittisen luennon teemaksi  oli annettu Luokanopettajuuden historia. Lisää nostalgiapölyä nosti ilmaan se, että olin koonnut dioihin lähes kaikki Jokirannan Jukan ja Jukan ja Ullan luokan kanssa kolmisen vuotta sitten tekemämme opettajasketsit. Oli niiden tekeminen niin upeaa!

TUNTI ylittyi muutamalla minuutilla. Ihmiset olivat oikein ystävällismielisiä.

SAIN mukaani myös tuoreen Luokanopettajan päiväkirjan. Siinä se nyt sitten oli.  Kun sitä oli valmiiksi vähän haikealla mielellä, melkein tuli tippa linssiin.  26 vuotta niitä on väännetty. Joko tämä oli viimeinen?

EDELLISET kaksi ja seuraavat kaksi viikkoa olen onnistunut myymään aikani osittain jopa kahteen kertaan. Tarkoittaa siis kiireitä. Mutta upeita sellaisia. Tämä sunnuntai-iltapäivä meni kirjoitushommiin, joissa jäsensin 1900-luvun alkun lapsikeskeisen kasvatuksen, ops 2016:n ja yhteistoiminnallisen oppimisen leikkauksia. Jäi semmoinen tunne, että löysin jotain ihan oleellista, jota voi kertoa huomenna klo 18 matkalla kohti Tukholmaa Opetushallituksen, Educoden ja Microsoftin yhteisen seminaarin workshop-osuudessa. Perästä kuuluu täälläkin,

Eli laivalle, kunhan ehdin ensin hoitaa yhden haastattelun ja käydä kahdella koululla seuraamassa opetusharjoittelijoiden opetusta.