Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

maanantaina, huhtikuuta 27, 2015

Espoolaisia kansakoulumuistoja 15 eurolla

ESPOON perinneseuran varsinaiset työmyyrät: Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila esittelivät  seuran kevätkokouksessa viime viikolla tuoreimman julkaisunsa: Espoolaisia kansakoulumuistoja. 

Kirjassa on  kaksi osaa:  Alkuosassa tekijät esittelevät kansakoulun vaiheita Espoossa hieman yli sadan vuoden ajalta. Espoon ensimmäinen kansakoulu Lagstadin koulu aloitti toimintansa vuonna 1873. Teos päätyy peruskouluun siirtymiseen, joka osui Espooseen vuonna 1977.

Kansakoulun vaiheet ovat olleet kaikkea muuta kuin helpot. Erityisen rankka oli suomenkielisten koulujen taival. Ruotsinkielisessä maalaiskunnassa kun ei juuri nähty tarvetta kouluttaa tänne työpaikan - erityisesti tiilitehtaiden-   perässä muuttaneen suomenkielisen rahvaan lapsia. Niinpä melkoinen osa kansakouluista pantiin pystyyn yksityisin voimia. Ensimmäinen suomenkielinen kansakoulu aloitti toimintansa vuonna 1901 Åminnen kartanon tyttö- ja poikakouluna.

Kielisotaa käytiin pitkään- jopa piikkilangoittamalla Lahnuksen suomenkielinen koulu. Mutta taistelu oli toivotonta. 1950-luvulla enemmistö asukkaista oli jo suomenkielisiä.

KIRJAN loppuosa kostuu 24 kansakoulun entisen oppilaan ja neljän opettajan muisteluksista aina 1930-luvulle saakka. Erityisen kiintoisa teos on Bembölessä,  Jupperissa, Leppävaarassa, Lippajärvellä, Nuuksiossa, Rastaalassa, Tapiolassa, Tuomarilassa  ja Viherkalliossa asuville ja noilla seuduilla koulua käyneille. Esim. Auroran koulun historiaan teoksesta löytyy tosi arvokkaita faktoja. Tuolloin Myllykylän kansakoulun nimellä kulkenut oppilaitos oli  1950-luvun lopulla ensimmäinen Espoossa, jossa opetettiin englantia!

Kyllä koulunkäynti on ollut kovin toisenlaista kuin nykyään. Siihen suhtauduttiin vakavasti, tai ainakin melkein kaikki.  Kuri oli tiukkaa jopa raakaa. "Aina opetuksessa oikeassa olleita" opettajia teititeltiin. Mutta  kaipaako kukaan jopa 10 km:n kävellen tehtäviä koulumatkoja? Jopa 77 oppilaan luokkia? Tai opettajien pakkosiirtoja? Tai ulkohuuseja, joissa oli "oma reikä pojille ja tytöille"? Tai posken läpi puudutuspiikin iskevää hammaslääkäriä? Tai aamuhartaudesta kieltäytyvää oppilasta hakkaavaa opettajaa?

Pulaa oli kaikesta, mm. kunnon kengistä. Sota-aikana niitä tehtiin puusta ja paperista. Koulurakennukset olivat kaikkea muuta kuin nykyisenkaltaisia palatseja. Oppilaat osallistuivat siivoukseen, lämmitykseen, ruokatonkkien kantamiseen linja-autolta koululle ja mm. marjojen poimintaan. Kouluruokailu oli muistelusten aikaan juuri alkamassa, mutta mukaan piti itse tuoda limpskapullollinen maitoa ja eväsleipäät.

Esko Uotila ja Pirkko Kivimäki
Ajan myötä muistot kultaantuvat, ja toki kouluvuosiin on mahtunut paljon myös lämmöllä muisteltavaa: Yhdellä oli maailman ihanin opettaa. Toisellamaan mainio vahtimestari (Pauli Puranen). Kolmas nautti satunäytelmistä ja retkistä.  Neljäs muisteli mielihyvällä jouluna jaettuja makeispusseja. Viides pahvista tehtyä koulusalkkua: Kale-tornisteria.  Joku päättääkin muistelunsa toteamukseen: "Ah sitä ihanaa lapsutta ja kouluaikaa!" Ja joka tapauksessa moni sai kouluista ainakin kohtuulliset eväät aikuistumistaan varten.

Vaikka perinneseuran jäsenenä olenkin tietysti jäävi kehumaan teosta, kehun kuitenkin. On kulttuuriteko koota pian väistyvän ikäluokan muisteluksia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura palkitsikin seuramme koulumuistojen keruutyöstä syksyllä 2014 kunniakirjalla. Itse teos on taitettu niin, että varttuneempikin näkee sitä lukea, ja runsaat kuvat havainnollistavat tekstiä.

Helpoimmin teoksen  voi tilata sivulla espoonperinneseura.net/julkaisut olevien ohjeiden mukaan. Hinta on vain 15 €. 

Ei kommentteja: