Tutkivalla otteella pohjaa fiksuille ratkaisuille

VÄITTELIN tohtoriksi 11 vuotta sitten. Hetken haaveilin siirtymisestä ammattitutkijaksi, mutta se jäi silloin. Nyt ensimmäisenä eläkevuotenani olen saanut käyttää hyväksi tutkijakoulutusta jo kahdessa  merkittävässä  työtehtävässä. Ensimmäinen liittyi erään koulun yhteisölliseen kriisiin ja jälkimmäisen hankkeeseen, jossa omassa kotikaupungissani yritettiin jalkauttaa uudenlaista työkalua (ns. liputus) lasten ja nuorten verkosto-maisen tuen organisointiin. Käyttöönotossa kaikki ei kuitenkaan mennyt ihan kuin Strömsössä, vai kuinka sitä nykyään on tapana sanoa.

SAIN tehtäväkseni  selvittää asiaa ns. interventiivis-etnografisella haastatteluotteella. Tässä otteessa yhteistä ymmärrystä   esim. muutoksen omaksi ottamisen esteistä rakennetaan positiivisessa hengessä ja samalla etsitään parannuskeinoja. Haastattelin kolmen viikon aikana kaikkiaan 22 asiantuntijaa komentoketjun eri portailta ja tehtäväni oli tiivistää, mitä he puhuvat.

EILEN esittelin tuloksia Tajua Mut- hankeen Espoon ohjausryhmälle. Tänä aamuna olen lähettänyt tiivistelmän tuloksista kaikille informanteille. Ja huomenna on tarkoitus purkaa haastateltujen ajatuksia ja  ideoita käytännön toteutuksesta vastanneen ryhmän kanssa. Ohjausryhmä toivoo saavansa meiltä konkreetteja toimenpide-ehdotuksia, joilla toimintamalli saadaan yhdessä entistä paremmaksi.

VIIMEINEN vaihe on sitten kirjoittaa näistä  käytännöllisistä mutta  tutkimuksellisella otteella toteutetuista  haastatteluista raportti selvityksen tilaajalla: Sitralle.

VAIKKA elämme aikaa, jossa tiede ja tutkimus ovat monen mielestä vain yksi puhetapa, uskon itse selkeällä metodilla toteutetun selvityksen luovan vahvaa pohjaa fiksuille ratkaisuille.