Atso Vilkkijärvi 1937-2023

Perjantaina 7.7.  klo 10 alkoi  opetusneuvos Atso Urho Vilkkijärven (1937 - 2023) siunaustilaisuus Espoon Tuomio-kirkkoseurakunnan kauniissa, vaaleaseinäisessä siunauskappelissa.

Tilaisuuteen oli kutsuttu Atson ja Tuulikin pientä sukua ja löheisimpiä ystäviä vuosikymmenien varrelta. 

Siunauskappeli sijaitsee keskellä hyvinhoidettua hautausmaata. Kappelin takapäädyssä on komeat soinnut päästävät urut. Alttaritaulun paikalla  on tumma pariovi, josta arkku kuljetetaan pois. Mustilla puupenkeillä meitä oli kolmisenkymmentä kunniakkaasti ikääntynyttä saattajaa.

Siunaustilaisuuden toimittii Espoonlahden seurakunnan hallintokappalainen Jukka Lehti, joka aloittaa seurakunnan uutena kirkkoherrana 1.9. 2023. Ja hyvin toimittikin. Tilaisuus oli yksinkertainen. Kuultiin kaunista musiikkia. Sitten jokainen sai halutessaan jättää hyvästit ja kukkaset Atsolle. Vainajaa kunnioittava sydämellinen muisto- ja lohdutuspuhe. Kaksi niin koulumiehelle sopivaa virttä kuin vain voi olla: " Totuuden henki" ja "Jo joutui kaunis aika". Ja siunausseremonia rukouksineen, siunauksiin ja hiekan sirotteluineen.

Kauniissa, läpimässä kesäsäässä saattoväki jätti kukkasensa muistokivelle. Näin on tapana, kun ruumis tuhkataan. Kulkue matkasi muutaman sadan metsin matkan Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntatalolle rauhallisesti kaikki mukana pitäen.

Seurakuntatalo sijaitsee lähellä Espoon vanhinta keskiaikaista kirkkoa. Taloa käytetään moniin tarkoituksiin. Muistotilaisuuksiin on tarjolla iso ja pieni tila.  Tuulikki oli valinnut pienemmän, kauniin vaalean tilaan, johon mahduttiin oikein hyvin kolmeen, pitkään pöytään. Myös siunaustilaisuuden toimittanut Jukka lehti kunnioitti tilaisuutta osallistumalla siihen.

Ikiaikaisen tavan mukaan muistotilaisuudessa on tarjolla- varmaankin pitkämatkalaisia lämpimästi ajattellen lämmintä ruokaa. Tuulikki, Tiina ja Niina olivat valinneet loistavan keittiön. Lohikeitto oli - tilaisuuden hengen mukaisesti- taivaallista.  Samoin sen pariksi tarjottu saaristolaisleipä.-Jälkiruuaksi valittu mansikkakakku oli aidosti kermainen. Kaksi kakkua syötiin varmasti loppuun. Joka pöydässä jaettiin muistoja Atsosta.  

Sitten alkoi sanotaanko ydinosuus. Luettiin ääneen lähetetyt suruadressit. Niitä oli paljon, ja ne olivat täynnä lämpöä. Ja Tuulikki antoi luvan kertoa ääneen muistoja Atsosta. Kuinka mukava olikaan niitä kuunnella. ihmisenä Atsoa kuvattiin vaatimattomaksi ja niin hyväntahtoiseksi. Työssään hän oli toisenlainen: äärimmäisen päämäärätietoinen, oikeudenmukainen ja periaatteista vahvasti kiinnipitävä mutta myös kuunteleva ja lupauksistaan kiinni  pitävä. 

Saimme kuulla muistoja hauskoista sattumuksista. Atso lumimyrskyssä. Atsoi hukkaa silmälasit...Tilaisuuden ehkä häikäisevimmän muiston kertoi Atson oppilas hänen ensimmäiseltä kansakoulunopettajavuodeltaan. Tämä ex-oppilas demonstroi meille, kuinka kansakoulunopettaja Atso otti vuonna 1964 luokkansa  vastaan Tervolan Marttisen koulussa. Yhteistä kaikille muistoille oli syvä kiitollisuus siitä, että on saanut kohdata Atson.

Olin viikkokausia valmistautunut pitämään about 10 minuutin muistopuheen - Tuulikin pyynnöstä toki- siltä varalta, että muut eivät muistele. Olin jopa folioinut puheen, jotteivat mahdolliset kyyneleet sotke papereita. Käytin ehkä viimeisenä muisteluspuheenvuoron, ja oli pakko vain juoksussa tiivistää.

Kerroin nimeni, ja että opetuspäällikkä Atso palkkasi minut vuonna 1978 100 metrin päässä olevassa VPK:n rakennuksessa luokanopettajaksi Espooseen. Viereinen kuva kertoo, millainen sitä silloin oltiin. Kerroin myös, kuinka ylpeä olen siitä, että sain taivuteltua Atson mukaan tekemään hänen muistelmansa Espoon Perinneseuralle vuosina 2015-16. Jututin Atsoa ja Tuulikkiä heidän Laurinlahden kauniissa kodissaan. Nauhoitin muistot. Kirjoitin puhaaksi. Ja Atso kirjoitti ne paremmiksi. Kun sain muistella häntä nyt, oli sen vuoksi olo, että Atso olisi itse paikalla.

En tietenkään ihan tarkkaan muista. mitä kaikkea muutamassa minuutissa tuli sanottua, mutta oletan, että jotenkin näin.

Atso sai elää pitkän ja rikkaan elämä. Työura oli hänelle tärkeä, merkittävä, poikkeuksellinen. Mutta sen rinnalla oli myös ihan muuta elämäa. Antoisat  harrastukset- ja nimenomaan myös yhdessä hänelle niin tärkeän perheen kanssa.

Lapsuus upseeri-isän kuoleman vuoksi sota-orpona ei ollut helppo. Kotipaikka vaihtui tiheästi jo sitä ennen. Niin myös koulut. Kuolema ei ollut kaukana. Kurkkumätä oli tappaa. Ja YU-kisoissa kuula osui päähän. Pieni mies oli uskomattoman sitkeä ja omatoiminen. Monilahjainen ja työhullu. 

Hän valmistui kansakoulunopettajaksi vuonna 1959.. Siten armeijaan. Ja rakastuminen Tuulikkiin.  Naimisiin. Kaksi ihanaa tytärtä. Oman koulun etsintää.  Hurahdus jatko-opintoihin tutkijaksi ja sitten vuonna 1971 koulutoimenjohtajaksi punaiseen Kemiin. Valtava kokemus peruskoulun sisäänajosta.

Vuonna 1974 Espooseen ensin opetuspäälliköksi ja sitten vuonna 1989 koulutoimenjohtajaksi. Huikea ura. Huikea innovaattori. Huikea rexien omien ideoiden tukija.

Ja sitten vuonna 2000 vapaaherraksi saksofonia soittaen Espoon täpötäydessä Kultturitalon salissa. Tasavallan presidentti Tarja Halonen myönsi Atsolle opetusneuvoksen arvonimen. Vuonna 2003 Atsolle myönnettiin Espoon suomenkielisen koulun 100-juhlan mitali nro 16.

Nyt oli aikaa perheelle ja  yhteisille harrastuksille: mm. koirille, laskettelulle ja maailmanmatkailulle. 

Päätin muisteluni  Viktor Hugon viisauteen "Ei kuolema mitään ole. Hirvittävää on olla elämättä." Atso sai elää pitkän ja rikkaan elämän. Merkittävän työuran. Mutta Hänen elämäänsä olivat myös antoisat harrastukset ja hänelle niin tärkeä perhe.

Osaisimmepa me muutkin elää niin. 

sunnuntaina 9.7.23

R.I.P. Atso Vilkkijärvi

Espoon  pitkäaikainen opetuspäällikkö ja  koulutoimenjohtaja kouluneuvos Atso Vilkkijärvi nukkui pois viime viikolla  85 vuoden iässä.

Atso oli syntynyt Sauvossa vuonna 1937. Hän kävi koulua  Sauvossa, Saarenkylässä, Misissä, Turussa ja Rovaniemellä. Vuonna 1957 Atso kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi, ja valmistui  kaksi vuotta myöhemmin kansakoulunopettajaksi Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitokselta  kurssitoverinaan mm. presidentti Martti Ahtisaari.

Työura alkoi kansakoulunopettajana. Jatko-opiskelun kautta pidetty opettaja päätyi tutkijaksi Oulun yliopiston kasvatustieteen laitokselle legendaarisen Olavi K. Kyöstiön tiimiin vuonna 1968  ja sieltä sitten  vuonna 1971 kouluhallinnon tehtäviin. 

Atso oli koulutoimenjohtajana keskeinen toimija, kun Kemi ensimmäisten kuntien joukossa siirtyi peruskouluun. Vuonna 1974 Atso palkattiin Espooseen opetuspäälliköksi. Hänen kokemuksistaan oli ratkaisevaa hyötyä, kun  peruskoulu saapui myös pk-seudulle vuonna 1977. 

Vuonna 1989 hänet valittiin Espoon koulutoimenjohtajaksi, kun Erkki Äärynen jäi eläkkeelle. Tätä tehtävää hän hoiti 11 vuotta. Hänen virkavuosilleen osuivat  peruskoulun ehkä huikeimmat vuodet. Opetuksen kehittäjänä Vilkkijärvi oli määrätietoinen, merkittävä innovaattori. Hän käynnisti Espoossa mm. englanninkielisen opetuksen, perusti montessori-luokkia ja ideoi uudenlaisen toimintamallin, jonka avulla rakennettiin Kuninkaantien lukio. Hän oli esimerkki johtajasta, joka luotti rehtoreihinsa.

Atso jäi eläkkeelle vuonna 2000. Nyt aikaa oli aikaisempaakin enemmän perheelle, Tuulikki-vaimolle ja kahdelle tyttärelle Niinalle ja Tiinalle  ja perheen yhteisille harrastuksille mm. koirille, matkailulle  ja laskettelulle.

Atso palkkasi minut vuonna 1978 Espooseen luokanopettajaksi. Ehdin toimia hänen joukkueessaan luokanopettajana ja sittemmin Auroran koulun rehtorina yhteensä 36 vuotta. 

Minulla oli suuri kunnia saada (taivuttaa hänet suostumaan) ja toimittaa hänen muistelmansa: "Atso Vilkkijärvi- Usein ensimmäisenä". 

Muistelmat julkistettiin Espoon Perinneseura ry:n syysseminaarissa 8.11. 2016. Kirjasta on otettu  kaksi painosta. Jäljellä on vielä yksittäisiä kappaleita. Ne on saatavilla yhdistyksen nettisivuilla olevasta perinnekaupasta, osoite http://espoonperinneseura.net/shop/

Syvä osanottoni omaisille. 

Usein ensimmäisenä - pieni lisäpainos myynnissä

JUURI nyt, kun peruskoulua ollaan taas uudistamassa, on tärkeää tietää, mistä on tultu.  Espoon perinneseura ry on ottanut pienen,  toisen painoksen opetusneuvos Atso Vilkkijärven muistelmista. Hänellä oli keskeinen rooli, kun Espoo siirtyi peruskoulujärjestelmään 40 vuotta sitten vuonna 1977.

Itse asiassa seuratessaan Atson elämää teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moderniksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi.

Vilkkijärvi toimi Espoossa opetuspäällikkönä vuodet 1974- 89. Vuonna 1989 hänet valittiin Espoon koulutoimenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti menestyksekkäästi 11 vuotta.  Eläkkeelle hän jäi vuonna 2000. Samana vuonna Tasavallan Presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle opetusneuvoksen arvonimen.

Teos on jatkoa Espoon perinneseura ry:n aikaisemmin julkaisemille koulumuistoille, ja se avaa niihin erilaisen, kokeneen koulumiehen näkökulman.

Jos haluat varmistaa, että saat teoksen, voit laittaa minulle viestiä: marttifi@gmail.com  Kirja on myös 20 €:n hintaan myynnissä Espoon perinneseuran nettikauppassa. Tässä linkki: http://espoonperinneseura.net/shop/

Espoon perinneseuran syysseminaari 8.11. 2016. Tervetuloa.

ESPOON  Perinneseuran syysseminaarissa 8.11. 2016  muistellaan kansakouluaikoja ja käsitellään Espoon siirtymistä peruskouluun. Tervetuloa Espoon uusimpaan kouluun, Auroran kouluun, osoitteeseen Lippajärventie 44, 2 krs.

OHJELMA

Tilaisuuden aluksi on kahvitarjoilu klo 17.30 alkaen.

Klo 18. alkaen kuullaan muisteluksia kansakoulusta. Aitoja 1900- luvun kansakoululaisia tenttaavat Esko Uotila ja Pirkko Kivimäki.

Nähtävillä on myös palkittu teos: Espoolaisia kansakoulumuistoja / Pirkko Kivimäki ja Esko Uotila – 2015. Tässä siitä pieni puffi:

" Espoolaisia kansakoulumuistoja -kirja esittelee kansakoulun vaiheita Espoossa yli sadan vuoden ajalta ja kuvaa kansakoulun käyntiä lukuisten oppilaiden ja opettajien kertomana. 

Kirjassa on mieleenpainuvia kertomuksia koulujen opettajista, oppitunneista ja muusta toiminnasta. Pääosin muistot ovat valoisia, mutta mukaan mahtuu karvaitakin kokemuksia. Tarinoista välittyy se valtava muutos, jonka olemme sotien jälkeisinä vuosikymmeninä kokeneet elintasossa, Espoon kasvussa ja koulumaailmassa."

Klo 18.40 julkistetaan  kirja "Usein ensimmäisenä – Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi". Kirjan esittelevät ja siitä keskustelevat opetusneuvos Atso Vilkkijärvi ja kirjan toimittaja Martti Hellström.

Ensimmäinen painos on lähes loppuunmyyty. Nopeat syövät hitaat. Yli 200-sivuisen teoksen saa omakseen hintaan 20 €.

Syyskokous

Espoon perinneseuran syyskokous pidetään seminaarin päätyttyä noin klo 19.30 alkaen. Listalla ovat yhdistyksen sääntömääräiset asiat.

Tervetuloa!

Eikun painokoneet käyntiin!

ARVAATTE, että on hieno tunnelma.  Annoin juuri oikovedoksen läpikäynnin  jälleen Nordprintille painoluvan toimittamilleni Espoon koulutoimenjohtaja  Atso Vilkkijärven muistelmille.

Kirjan nimi  "Usein ensimmäisenä", tiivistää hienosti Atson elämää. Nimi on hänen itse antamansa.

TAKANA on varsin pitkä ja perusteellinen prosessi. Idea toimittaa kirja Atsosta syntyi jo vuosia sitten, mutta vasta syksyllä 2014, tarkemmin marraskuussa   hän antoi periksi ja suostui haastateltavaksi. Matkalla oli harjoiteltava myös kirjan taittoa yliyksinkertaisilla ohjelmilla (pages).  Reissuun kului  22 kuukautta.

Teos on  pääosin syntynyt Atson ja hänen opettajapuolisonsa Tuulikin kotona Laurinlahdessa käytyjen keskustelujen pohjalta. Lisäksi Atso on  tuottanut  itse kirjaan todella paljon tekstiä ja etsinyt  mielenkiintoisia kuvia.

KIRJA tulee myyntiin Espoon perinneseuran nettikauppaan. Hinta on vielä varmistettava, mutta veikkaan että yli 250 sivuisen "järkäleen" saa hintaan 10 senttiä/sivu.  Kirjan virallinen julkistustilaisuus on 8.11. toivottavasti Espoon uusimmassa koulussa Aurorassa.

Hieman enemmän kirjasta tästä linkistä: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/08/atso-vilkkijarven-muistelmat-kohta.html

Atso Vilkkijärven muistelmat kohta painoon

ISO työ alkaa olla valmis. 254-sivuinen teos "Usein ensimmäisenä. Atso Vilkkijärven taival rahastajapojasta opetusneuvokseksi" on nyt oikoluettu about sata kertaa, ja kansikin on lähes valmis. Painopaikka on valittu ja ISBN-numeroa haettu. Painosmäärä ja hinta päätetään ensi tiistaina Espoon perinneseuran hallituksen kokouksessa. Varsinainen julkistustilaisuus pidetään 8.11. 2016 seuran syyskokouksessa.

Vilkkijärven muistelmat on mielenkiintoinen ja jännittävä elämäntarina ja sukukertomus, mutta se on myös enemmän. Teos piirtää lukijalle kuvaa suomalaisen koulun matkasta 1940-luvun supistetuista kansakouluista moder- niksi kansainvälisesti arvostetuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta tämän päivään menestystarinaan saakka.

Atso Vilkkijärvi syntyi Sauvossa vuonna 1937 upseeriperheeseen. Isä Urho kaatui jatkosodassa, ja Atson ja Tuuli-siskon kasvatus jäi Helvi-äidin vastuulle. Atso kävi kansa- ja oppikoulua Sauvossa, Saarenkylässä, Misissä, Turussa ja Rovaniemellä. Ahkera ja lahjakas koulupoika teki myös töitä. Kesäisin hän oli mm. linja-auton rahastajana. Jo lukioaikoina hän soitti lähes ammattimaisesti opiskelun ohella myös eri orkestereissa.

Vuonna 1957 Atso kirjoitti hyvin arvosanoin ylioppilaaksi. Kaksi vuotta myöhemmin hän valmistui kansakoulunopettajaksi Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitokselta. Sitten oli vuorossa armeija ja perheen perustaminen. Yhdessä opettajavaimo Tuulikin kanssa he saivat kaksi tytärtä Tiinan ja Niinan. Ura vei pidetyn opettajan jatko-opiskelun kautta tutkijaksi Oulun yliopiston kasvatustieteen laitokselle ja sitten kouluhallinnon tehtäviin, ensin Kemiin ja muutaman vuoden kuluttua Espooseen. Espoossa Vilkkijärvi toimi opetuspäällikkönä vuodet 1974- 89. Vuonna 1989 hänet valittiin Espoon koulutoimenjohtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti menestyksekkäästi 11 vuotta. Kaikkiaan Atso Vilkkijärvi palveli koulutoimea eri tehtävissä 40 vuotta. Eläkkeelle Atso siirtyi vuonna 2000. Samana vuonna Tasavallan Presidentti Tarja Halonen myönsi hänelle opetusneuvoksen arvonimen.

Teos on jatkoa Espoon perinneseura ry:n aikaisemmin julkaisemille koulumuistoille, ja se avaa niihin erilaisen, kokeneen koulumiehen näkökulman.

KIRJASTA otetaan pienehkö ensimmäinen painos. Jos haluat varmistaa, että saat sen ensimmäisten joukossa,  voit laittaa minulle viestiä. Kirja tulee myös myyntiin Espoon perinneseuran nettikauppaan.

Atso Vilkkijärvi - usein ensimmäisenä

HIENOA. About puolentoista vuoden urakka alkaa olla valmis.  Merkittävän elämäntyön opetus-
toimessa opettajana, tutkijana ja hallintomiehenä tehneen Atso Vilkkijärven muistelmat on toimitettu, taitettu, kuvitettu ja oikoluettukin useaan kertaan.

Paino-/monistuspaikoilta on pyydetty ja saatu tarjouksia. Kilpailu sillä saralla on tiukkaa - ja hinnat innostavat vaikka omakustantamiseen.

Idea tallentaa Atson muistelmat kirjaksi syntyi jo vuosia sitten, mutta vasta syksyllä 2014 hän antoi periksi ja suostui haastateltavaksi. Teos on pääosin syntynyt Atson ja hänen opettajapuolisonsa Tuulikin kotona Laurinlahdessa käytyjen keskustelujen ja Atson tuottamien tekstien pohjalta. Kirjan runsas kuvitus  on lähes täysin  Atson arkistosta.

Kirja kuvaa suomalaisen koulun kehitystä sotavuosista alkaen, sen matkaa 1940-luvun supistetusta kansakoulusta moderniksi  kansainvälisesti arvostettuksi nykyjärjestelmäksi. Erityisesti esillä on Espoon koulutoimen kehitys: Teos kattaa neljännesvuosisadan Espoon historiaa, vuodesta 1974 aina milleniumiin saakka,  peruskoulu-uudistuksen kitkaisestakin sisäänajosta  tämän päivään menestystarinaan saakka.

Samalla kansien väliin tallentuu poikkeuksellisen mielenkiintoinen elämäntarina sotaorvon, lahjakkaan, sitkeän ja yritteliään sauvolaispojan tiestä  linja-auton rahastajasta Suomen toiseksi suurimman kaupungin koulutoimenjohtajaksi ja opetusneuvokseksi. Kirjan nimi:  Usein  ensimmäisenä voi hämmentää, mutta se kuvaa Atson elämää monessa suhteessa, kuten lukija saa huomata.

Teos avaa harvinaisen, kokeneen koulu- ja hallintomiehen näkökulman Espoon koulutoimen merkittäviin muutosvuosiin, jolloin juuri kaupungin statuksen saanut Espoo siirtyi peruskouluun. 15 vapaaherravuotta ovat luoneet noihin aikoihin sopivaa etäisyyttä, jolloin monia asioita osaa  katsoa sekä kriittisesti että huumorin pilke silmäkulmassa.

Henkilöhakemisto vilisee mm.  espoolaiselle kouluväelle tuttuja hahmoja. Kirja sivuilla esiintyvät mm.  Erkki Aho, Martti Ahtisaari, Annikki Haapa, Lars Hagman, Tarja Halonen,  Antti Haukkamaa,   Mauri Alasaari,  Jorma ja Kaija Alhopuro, Maija Daavittila, Kerttu Höynälänmaa,  Kaarina Jaakkola, Aatto Kaljunen, Jouko Kauranne, Kalevi Kivistö, Ilppo E. Klemetti, Marketta Kokkonen, Jukka Kuittinen, Toivo Kuusi, Kyösti Kuusmetsä, Oiva K. Kyöstiö,  Heikki Lehtinen, Pirkko Lehtinen, Liekki Lehtisalo, Anna-Ester Liimatainen- Lamberg, Leena Linhola, Eino Luostarinen, Heikki Luoto, Auli Luukkonen,  Pekka Löyttyniemi, Markku Markkula, Jorma Munne, Reima Mäkinen, Veli Nurmi,  Reino H. Oittinen,  Rainer Orpana,  Leena Ounaskari, Riitta Paasivirta, Hannu Penttilä, Elli Pirinen, Pirjo Raitanen, Aila Ramm-Schmidt, Ulla Rautiainen, Martti Repo,  Ritva Salmenkivi, Mikko Salonen, Samuli Salonen, Jukka Sarjala, Tuija Seppänen,  Kalevi Sorsa, Ari Suistola, Hannu Suntio, Leena Suoniemi- Särkijärvi, Antti Talvitie, Jorma Tarvo, Harro Teiste, Martti Tieaho,  Teppo Tiihonen, Auli Tikkanen, Liisa Tommila, Jouko Tuomela, Olli Tuomivuo, Tapio Vaherva, Tuulikki Vilkkijärvi, Hans Westerlund ja Erkki Äärynen.

Kustannusasia on auki. Suurella todennäköisyydellä ilon saa Espoon Perinneseura ry, jonka aikaisemmin julkaisemille koulumuistoille teos on syventävä jatko. Virallinen kustannuspäätös on kuitenkin vielä tekemättä.

KIRJAN julkistamistilaisuus pidetään 8.11. 2016.  Siitä myöhemmin lisää.

KIRJAA voi ostaa Espoon perinneseura ry:n nettikaupasta osoitteesta http://espoonperinneseura.net/shop/  hintaan 20 €.