SEPPÄNEN tutki, millaisin perustein yläkouluvalinnat oikein tehdään. Yläkouluvalintoja on ollut mahdollisuus 90-luvun lopulta alkaen eri ehdoin. Aineistona tutkimuksessa oli eräissä isoissa kaupungeissa 2000-luvun alkupuolella tehdyt valinnat (kaupunkeihin kuului myös Espoo). Näissä oli tarjolla painotetun opetuksen luokkia. Niissä siis opetettiin enemmän/syvemmin) musiikkia, luonnontieteitä, vieraskielista opetusta, liikuntaa ja esim. viestintää.
Tulokset olivat mielenkiintoisia. Ensinnäkin Seppäsen mukaan joka toisessa perheessä harkittiin hakeutumista muuhun kuin lähikouluun. Siis varsin yleisesti.
Toiseksi Seppänen sai selville, että perheiden esittämät perustelut valita tietty koulu liittyivät ennen muuta siihen, keiden kanssa ja millaisen koulumatkan päässä lapsi opiskelee kuin mitä hän opiskelee.
Kouluvalinnalla haettiin työrauhaa! Työrauha ja valikoitunut oppilasryhmä olivat usein perusteita.
Onko se huono peruste? Ei, mutta se on eri peruste kuin se, millä koulunvalintaoikeutta on koulutuspolitiikassa perusteltu. Virallisesti valinnanmahdollisuuksia on haluttu tarjota siksi,että vaihtelevat oppisisällöt lisäävät oppilaiden motivaatiota.
Seppänen tutki sitten kouluja, joihin haettiin ja kouluja, joista haettiin pois. Jälkimmäisiä hän kutsuu torjutuiksi kouluiksi.
Miksi kaikkein torjutuimpiin kouluihin ei haettu? Näihin kouluihin ei haluttu ”levottomien” tai muutoin epäilyttävien oppilaitten takia.
Hyvin harvoin perusteena torjunnalle mainittiin huono opetus , tilat tai koko. Hakemusten kulkivat enimmäkseen kohti kaupunkien keskustoja.
Tulos ei ole yllätys koulutuspolitiikkaa tutkiville; koulunvalintaoikeus on kaikkialla polarisoinut jyrkästi koulut hyviin ja huonoihin. Eikä sekään, että oikeus valita koulu on ennen muuta korkeasti koulutettujen oikeus.
Seppäsenkin tutkimuksessa koulun oletettu maine ja mielikuvat ohjasivat etenkin korkeasti koulutettujen vanhempien (suomeksi äitien) vanhempien valintoja. Matalasti koulutettujen huoltajien lapset hakivat hakemusvirroiltaan tasapainoisiin tai torjuttuihin kouluihin tai jäivät oppilasalueensa kouluun.
Tällainen kouluvalintapolitiikkaa näytti Seppäsen mukaan luovan koulujen välille sosiaalista eriarvoisuutta, koska oppilaspohja jakautuu. Ennen pitkään tiettyihin kouluihin kasaantuu enemmän koulunkäyntiin motivoitumattomia lapsia, kun koulukulttuuriin hyvin sopeutuvat hakevat muihin kouluihin (hieno ilmaisu muuten).
Jos Seppäsen tulos kestää kriittisen tarkastelun, niin hän on tuottanut tärkeää tietoa siitä, että oikeus valita koulu ei ole oikeutta valita opetuksen sisältöä vaan oikeus valita oppilastoverit. Sitäkö haluamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti