Kesäkuu 2023

Siinä se oli. Kauan odotettu ja nopeasti ohivilahtanut  kesäkuu. Tuntuisiko se pidemmältä, jos kävisi sitä vielä mielessään läpi?  

Mikä oli tosi kivaa?

Koulu päättyi lauantaina 3.6.  Kouluväelle alkoivat  ihanat aurinkoiset kesäilmat. Ja meille muillekin. Satoikin yhtenä päivänä?

Passi uusiksi ja nasta pikaloma Tallinnassa. Tosi pitkästä aikaa. Uimassa monta monta kertaa järvessä ja meressä. Juhannus Hartolassa Riitan ja Jonten mökillä. Hyvä seura ja Lempeä sauna tekivät kutaa. Auto kulki koko kuukauden kiukuttelematta.

Ei mitään isoja ostoksia. Halvat, lystit kesähousut. Ja PS:ltä viimeiset myymättä jääneet kirjat: 100 sanaa opetuksesta ja 100 sanaa kasvatuksesta extrahintaan. Niiden tarina on nyt tässä.

Innostavia tapaamisia kasvokkain: Rauno ja Päivi. Hannu Simola Sampo Suihko. Toivasen Tapsa. Pikkuäijät hoidossa, syömässä, nukkumassa, uimassa  ja minigolfaamassa. Isommatkin lapset piipahteli. Ja Ruuti-herra. 

Blogissa kävi useana päivän tuhansia piipahtelijoita. Yhteensä kesäkuussa yli 50 000! Outoa. Tässä kuussa  kirjoitetuista lastuista suosituin käsitteli hallitusohjelmaa peruskoulun osalta.

Kesäkuussa myös herkuteltiin. Hyviä hotelliaamiaisia Helsingin Lapplandissa, Tallinnan Nordic Forumissa ja Tampereen Tammerissa. Maukasta synttärikakkua. Isoja uimarantajätskejä. Sopivan suolaista lammasta. Kuumaa grillimakkaraa. Lohikeittoa. Nugetteja. Susheja. Kiinalaista...

Kokouksia riitti vielä kesäkuulle. Vähän jo väsytti. Niiden(kin) ansioista talous oli kuitenkin kohtuullisen tasapainossa.  Iloinen veropäätösmuutos oli ylläri. Marinin hallituksen sähkökompensaatio kattoi jo kolmannen kuukauden laskun. Eduskuntavaalien toimitsijapalkkioita Espoo ei kuun lopulla maksanut, vaikka oli niin luvannut. Saamarin Sarastie.

Viihdepuolelle osui kaksi helmeä: White Lotus- sarja ja Pyynikin kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla. 

Mitä opin? 

Yhtään tietokirjaa en lukenut. Erikoista. Kävin toki läpi hallitusohjelmaa. Ei mene hukkaan. Keväästä asti olin tiivistellyt pedagogisia ajatuksiani retorisesti. Tilaisuuksia puhua kun oli tarjolla, mutta oli oltava myös jotain uudella tavalla sanottavaa. Jenkkitoimittaja haastatteli kesän alussa peruskoulun tilasta. Kuun lopulla SuomiAreenassa oli lohkaistava jotain napakkaa amiksista. Näin oikein vaivaa, erityisesti koska paneelissa kullekin on aikaa vain muutama minuutti.  

Kuukauden suru-uutinen oli kouluneuvos Atso Vilkkijärven kuolema. Lupasin pitää muistopuheen heinäkuussa hänen muistelmiensa ("Atso Vilkkijärvi- usein ensimmäisenä") toimittajana. Nyyh!

Mainio maanantai

HERÄTYS ajoissa! Pakko. Ja innostus. Sillä maanantaina 25.5. klo 8.15 alkoivat  opetusnäytteet, jotka olivat osa  kasvatustieteen (didaktiikan) yliopistonlehtorin käynnissä olevaa rekrytointiprosessia. Opetusnäyteet annettiin/katsotiin  etänä Teamsilla.

Isosta joukosta tehtävästä kiinnostuneita oli valittu kolme parasta pitämään kukin 20 minuutin opetustuokio yhdestä ihan oikean kurssin - EDUK 801- yhden oikean luokanopettajille suunnatun ryhmäkerran teemasta.

Aiheena oli "Ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitys osana koulun moninaisia vuorovaikutus-ympäristöjä."

Opetusnäytteet arvioi kasvatustieteellisen tiedekunnan opetustaitotoimikunta, mutta muukin yliopistoväki oli tervetullut seuramaan tuokioita. Meitä olikin parhaimmillaan noin 36.  Kunkin näytteen jälkeen  yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä.

KAIKKI kolme lehtorikokelasta piti mielenkiintoisen ja myös erilaisen luennon. Opin paljon. Puheen tukena oli kaikilla  diaesitykset, joillakin myös videoclipsi. Yleisö osallistui "opiskelijoina" tuokioihin chattaamalla simuloiduissa ryhmätilanteissa. Viranhakijat eivät saaneet seurata toisensa esityksiä. Koko sessio oli ohi kello 10.30. Oli hienoa saada olla osa tällaista akateemista perinnettä.

SITTEN tulikin tekstiviesti. Voidaanko Vespa noutaa jo tänään. Ou Yeah!

Vespa kuntoon!

OSTIN Vespa 250 gt:ni  vm. 2003 vuonna 2007.  Edellisen kerran minulla oli ollut vespa  teininä vuonna 1970.  Se oli 60-lukulainen. Lempinimi on "vinkuähky, mutta sekin oli kauniin punainen.

Muistaakseni maksoin  tästä uudesta noin 2500 €.

Kerran kaadoin sen  kotihiekalle. Argh. Onneksi oli vakuutus  ja sain sen korjattua. Muuten olen vain nauttinut kesäisistä  ajeluista.

Talviunet oma  vespani otti aluksi Frank Nymanilla Kauniaisissa, ja viime vuodet akuttomana omassa autokatoksessa.

Sinne se sai ikävä kyllä jäädä seisomaan  myös ihanan kesän 2019, koska olin laittanut akun ruuvit jne. niin hyvään talteen, etten niitä enää löytänyt. Ja sitten tuli muka muita kiireitä.

No. Viime viikolla lopulta ryhdistäydyin.  Etsin Vantaalta korjaamon, joka osaisi panna paitsi akun paikalleen, myös huoltaa vespan, tarkistaa, miksi käynnistymisessä on ongelmia, mistä vinkuva ääni johtuu ja vaihtaa alle uudet renkaat. Ja mitä palvelua sainkaan ? Muutamalla kympillä Vespa haettiin kotipihalta.

Nyt saa jännittää, milloin tulee valmiiksi. No, maksaa, mitä maksaa, kesä 2020 tulee ja minä-iso-poika aion viilettää taas vespalla.

Pikku ilon aihe tämäkin 

Olen macci-miehiä, ja syyllinen siihen on muuten KT Jorma Kuusela. Emeritus-opetusneuvos.

Macceja on ehtinyt olla jo melkoinen määrä. Ensin pönttömacci. Sen jälkeen iMacceja. Osatyökykyisiä läppäreitä on yhä hyllyllä kaksi ja yhä viriilikäytössä vuonna 2014 ostettu. Plus ipadit. Plus iPhonet.

Niin tyytyväinen. On  tuotettu tekstejä ja tehty väitöskirja, on taitettu useita kirjoja. On editoitu kuulokuvia ja leffoja. Musiikinteko  (Garage) on vielä ihanasti kokematta.

Mutta nyt tämä rakas MacProni vm. 2014  alkaa väsyä. Näppäimistön nro  8 + vasen (- merkki  ovat kokonaan kuolleet. Nyyh.

Kävelin tänään  reippaasti Sellon Tectoriin kuuntelemaan tuomion. Kestin kuin mies, ettei korjaus kannata enää tämän ikäiseen. Lasku tulisi olemmaan ainakin  600 €.

Helpotin surutyötä  ostamalla  hieman alle satasella irtonäppäimet kaiken varalta. Niiden avulla tulen saattamaan MacPron kunniaakasti hautaan.

Yhteensä ei-huono- päivä

Kello on nyt 18.54. Ei- huono-päivä. Sain vielä hoidettua asunto-osakeyhtiön hallituksen vaihtumisesta kertovat tiedot ao. rekisteriin. Ei ollut ihan pikku juttu. Tarkoitus oli hoitaa asiaa jo  kesäkuussa 2019 :-)

PS:
Huomenna Ylen toimittaja  soittaa klo 9  ja haluaa jututtaa koulujen työrauhasta. "Päivystävä dosentti"is still alive.

Nyt alkaa ukkikesä

MAANANTAINA  minulla oli alkuvuoden viimeinen keikka. Sain sparrata  kouvolalaisia rehtoreita lempiaiheeseeni: pedagogiseen johtamiseen. About 100 diaa, porinaa, fasilitointia ja hyvää mieltä.

AIKAISEMPAA vahvemmin pohdin tässä seminaarissa rehtorin ja oppilaiden suhdetta. Usein pedagogista johtamista tarkastellaan vain aikuisten näkökulmasta. Mutta tunnen useitakin rexejä, jotka johtavat pedagogiikkaa myös ja nimenomaan suoralla kontaktilla oppilaisiin.

Jos pedagogisen johtamisen ydintä ovat johtamisteot, joiden intentio on oppilaan hyvä: oppiminen, kasvu tai laajemmin hyvinvointi, rehtorin ja lasten/nuorten suhde on mitä kiehtovin tarkastelun kohde.

KEIKAT on siis vähäksi aikaa hoidettu. Viimeiset laskut vielä postiin, kalenteri hetkeksi pois käsistä. Ulkona  on jo  kesä.

Seuraavien  viikkojen aikana tässäkin blogissa on varmaan aika  ajoin hiljaista.  Yritän  nimittäin  olla  (lähes) päätoimisesti eläkeläispäivistä nauttiva ukki ja vaimoni aviomies. Paitsi jos aivot alkavat taas itsekseen työstää jotain....

KAIKILLE varmuuden vuoksi upeaa kesää!

Näkemiin vuosi 2016

VUOTTA 2016  on jäljellä vajaa vuorokausi.  Varmaan uskaltaa tehdä jo inventaariota?

Hyvä vuosi tämäkin. Hmm- tai oikeastaan pitää kirjoittaa: todella upea.  Eikä tietenkään vähiten jo toisen, iloisen pikku-ukon vuoksi.  Herra Miltonista tuli Teon isoveli lokakuussa. Sitä saa nyt olla kaksinkertainen ukki.

MUTTA muutoinkin.  Koko pienelle suvulle kuuluu hyvää. Kaikilla lapsilla on töitä ja uusi koti. Äitikin on saanut asua koko vuoden tutussa Lallukassa remontin jälkeen. Vanhaan ikään kuuluvat suvun vanhempien kränkät ovat olleet hallinnassa. Keittiö tuli remontoitua. Auto on ollut suruton. Uusi iso tv oli hyvä hankinta. Ja Joulu. Joulu. Hitaita aamuja. Aikaa.

Töitä. Töitä.

TÄMÄ oli toinen kokonainen eläkevuoteni. Voi siksi tuntua oudolta, kun kehun  töitä. Mutta minulla on  ollut etuoikeus levätä osaamiseni päällä ja käydä pölyttämässä innostusta pedagogiikkaan- uuteen ja vanhaan.

Uuden opsin jalkauttamista on tuettu ympäri Suomea lyhyemmillä ja pidemmillä koulutussessiolla- ilokseni saimme aikataulun sopimaan myös Auroran koululle.

Myös kansainvälinen NPDL -hanke on tarjonnut mahdollisuuksia sparrata  ikäluokkaa, jolla nyt on soihtu Suomen pelastamistyössä. Kaupanpäälle on tullut vielä tilausluentoja suomalaisesta rehtoriudesta,  didaktisesta vapaudesta ja pedagogisesta esteettömyydestä.

Lisäksi olen ymmärrettävästi tosi kiitollinen vuoden aikana julkaistuista kolmesta kirjasta: Luokanopettajan päiväkirjasta Suomen Luokanoopettajille, Atso Vilkkijärven muistelmista Espoon Perinneseura ry:lle ja Opettajan Didaktiikasta Ps-kustannukselle. Ja tietysti vieläkin vuoden 2015 lopulla julkaistusta Yhdessä oppiminen- kirjasta - jota saimme esitellä tammikuussa Educassa ja syyskuussa Jyväskylässä. Tietokirjailijana olen sitä paitsi saanut olla mukana useissa paneeleissa. Se on virkistävää hommaa.

Olen saanut myös tehdä vuoden aikana mielenkiintoisia selvitystöitä sekä Espoon että Nurmijärven koulutoimessa. Ja pitää luentoja suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi.

Ja kannattaa sekin mainita, että pian 10 vuotta täyttävän blogin kävijämäärä ylitti joulukuussa miljoonan rajan.

SILLAKSI työ-  ja eläkevuosien välille valitsin mukaanlähdön sekä politiikkaan että seurakunnan luottamushenkilötoimintaan. Molemmissa olen viihtynyt.  Olen saanut tehtäviä, joissa voi oppia uutta. Polittisen uran helmiä oli edustustehtävä Islannissa kesäkuussa ja SDP:n valtuustoryhmän veturin tehtävä. Yhteistyö opettajajärjestöjen kanssa on ollut tästä(kin) postista käsin  hedelmällistä.  EKOAY:n risteilyillä on edelleen nastaa. Toiminta valtuustossa jatkuu (ainakin) kevään ajan. Seurakunnassa vielä pari vuotta.

Warning.

SE on aihetta myöntää, että ikiliikkuja-Martilla on rajansa. Olen ollut liikaa poissa kotoa. Lomalle vaimon kanssa ei ole ehditty tarpeeksi.

Olen ottanut  myös tehtäviä, jotka eivät ole edenneet haluamallani tavalla. Opettajan ura- tutkimushanke on seisonut vuoden Didaktiikka-teoksen kiireen vuoksi.

On myös juttuja, jotka ovat ikäväkseni hävinneet sumuun: Mm. koulukiusaamiseen liittynyt KIK- hanke. Ja Tajua Mut-hanke.

Niin ja myös ihmisiä katoaa tutuilta paikoilta. Ehkä isoin ikävä tulee sivistystoimenjohtaja Sampo Suihkoa, jonka kanssa olen saanut tehdä neljä vuotta tosi antoisaa yhteistyötä Nuorten elinvoimaisuus- kehittämisohjelmassa. Lisäksi tutuista pesteistä ovat lähteneet Opetushallituksen Irmeli Halinen, OAJ:n varapuheenjohtaja Kari Kinnunen, Datafisherin Markku Peltonen, Sukon opetuspäällikkö Elinä Rönkkö, Luokanopettajan päätoimittaja Raimo Hautanen ja Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola. Unohtamatta eläkkeelle/tms. jääneitä rexikollegoita: Paavo, Kokkala, Marjatta Larsio, Kari Louhivuori, Osmo Sorsa, Auli Tikkanen, Reijo Qvintus...

Mutta. Sittenkin.

HELLÄSTI hyvästelee tällaisen vuoden. Hyvällä mielin kohti tipatonta tammikuuta ja Uutta vuotta 2017,  joka  tarjoaa taas  - niin vahvasti uskon - hienoja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia uutta.

Martti goes break

HUIKEA syksy takana. Opettajien ops-terapointia ja sparrausta ympäri maata. Hotelliöitä. Matkoja omalla autolla, junalla, lentokoneella. Puheita.

Opetuksen määrärahojen puolustamista. Vanhusten ihmisoikeuksien puolustamista.

NPDL-filosofian syventelyä. Asiamiestehtäviä. Politiikkaa. Seurakunnan luottamusmiestyötä. Vilkkijärven muistelmien ja Didaktiikka-teoksen saattamista painokuntoon. Satoja uusia ppt-dioja.

Upeaa palautetta ja kunnolla turpiin. Mutta tasapainoisesti.

EDESSÄ kohta hektinen koulutuskevät. Fokus siirtyy vahvasti  opsista ja NPDL:stä  koulukohtaisten tutor-opettajien sparraamiseen. Educassa vilkkaasti esillä. Politiikassa alkaa vanhan valtuuston viimeinen (bonus) kevät. Ja vaalityö.

MUTTA nyt alkaa  breikki. Askel askeleelta on riisuttu vastuita. Jouluun on 10 yötä. Huomenna taas ihana ukkipäivä. Aikaa ladata akkua. Lukea. Kirjoittaa. Joitain  pikkutyöpiipahduksia vain kalenterissa. Tekee tosi hyvää.

Viikko 43

ENNEN vanhaan, kun tein vielä töitä koulussa,  sunnuntain rituaaleihini kuului seuraavan viikon ohjelman kokoaminen blogiin. Se ei ollut hassumpi tapa. Samalla moni asia dokumentoitui ja niihin saattoi palata.

Juuri näihin aikoihin, kun koulujen syysloma oli hoidettu kanta,  rytmiä suunnitteluun toivat  lokakuun lopussa käynnistyneet joulunäytelmä-harjoitukset. Niihin riitti yleensä 8 viikkoa. No nyt toimitaan Aurorassa varmaankin jollain uudella tavalla, ja minunkin duunilistani on erilainen.

HUOMENNA alkaa siis vuoden 2016 viikko nro 43. Se on muuten erikoisen haastava. Olen näköjään ahtanut erilaisia hommia oikein kenkälusikalla kalenteriini.

Viikon keskeisin koulutusteema on jo pari kuukautta  alakouluissa jalkautettu  opetussuunnitelma.  Siitä saan puhua tiistaina englanniksi, keskiviikkona ruotsiksi ja torstaina ja lauantaina suomeksi. Torstain keikan pääfokus on arvioinnissa tapahtuneissa muutoksissa, ja tällainen uusi sivuteema virkistää.

Keskiviikon ruotsinkielinen 70 minuutin luento Helsingissä tekee kielitaidolle kutaa, mutta vaatii tietysti lähes kaikkien diojen päivittämistä. Lepopäivä siihen meni, eikä ihan valmista ole vieläkään.

PERJANTAINA saan ottaa uusiksi yhden mieliaiheistani: suomalaisen rehtoriuden erityispiirteet. Yleisönä on tällä kertaa iso joukko etelä-afrikkalaisia yrittäjiä. Englanniksi pitämäni luento on  osa ryhmän lähes kahden viikon mittaista excursiota Suomeen.

LAUANTAILLE osuvat myös Helsingin kirjamessut, joilla edustan Yhdessä oppiminen- teoksemme koko tekijäryhmää Hellström- Johnson- Leppilampi- Sahlberg.

Konkreetisti olen mukana kahdessa kouluaiheissa paneelissa. Ensin kello 13.30  Suomalainen koulutusihme- kansakoulu 150 vuotta- paneelissa Kullervo-lavalla.  Puffin mukaan "Opettamisen ammattilaiset keskustelevat suomalaisen koulun menestystarinasta ja huolestuttavasta
tulevaisuudesta. Mukana Yhdessä oppiminen -kirjan tekijä Martti Hellström, useita koulua käsitteleviä kirjoja kirjoittanut Vuoden 2016 luokanopettaja Maarit Korhonen sekä rehtorien maailmanneuvoston puheenjohtaja, Schildtin lukion rehtori Ari Pokka. Haastattelijana on Timo Forss. Into"

Kirjoista puhumista jatkan klo 14.50 Rosebudin osastolla 6b99 Maarit Korhosen kanssa.

ELI touhua riittää ilman näytelmäharjoituksiakin.  Ja jottei tule liikaa äitiä ikävä, juoksen (tai siis ajan autolla) maanantaina aamulla viemään ainakin yhdelle koululle Atson muistelmat. Sitten Helsinkiin taidekasvatuskirjaa työstävän ryhmän kokoukseen ja iltapäivällä takaisin Espooseen valtuuston  neuvottelukunnan ja valtuustoryhmän kokouksiin.

Tiistain iltaohjelmassa on Espoon perinneseuran hallituksen kokous, jossa valmistellaan sekä syyskokousta että syysseminaaria 8.11. Seminaarin teemana ovat kouluasiat, ja siellä julkistetaan Atso Vilkkijärven muistelmat.

Keskiviikkona on näillä näkymin viimeinen didaktiikka-kirjan työryhmän kokous, ja sitten teksti lähtee oikolukuun ja taittoon.

On palkitsevaa, että asioita  tulee  myös valmiiksi ja  niille saa sanoa näkemiin. Vain näin vapautuu tilaa ja aikaa taas jollekin toiselle uudelle.

Viime viikolla oli  viimeinen Tuomiokirkko-seurakunnan tulevaisuustyöryhmän kokous. Toimin sen puheenjohtajana. Oma suunnitelmamme on nyt valmis vietäväksi seurakuntaneuvoston hyväksyttäväksi.

Uudelle tilaa tulee myös siksi, että  ymmärtääkseni Espoon seurakuntien viestintäryhmän  toiminta muuttuu oleellisesti ellei lopu kokonaan, kun Esse lakkaa ilmestymästä.

Pöhkösti buukattu päivä?

HUOLETTOMALLA kalenterinpidolla järjestää itselleen helposti pöhkösti buukatun päivän.  Ei ihme, että naama on maanantain kunniaksi  about tällainen. Mutta liukkaasti liikkumalla tästäkin selvitään- kun itse pysäkit ovat kaikki innostavia.

TÄSSÄ elämänvaiheessa en millään viitsisi panna kelloa soimaan aamutuimaan. Mutta taas sovin työtapaamisen Helsinkiin klo 9:ksi, mikä tarkoittaa, että pitäisi olla ruuhkien vuoksi autossa jo 7.45. Tuo kokous Helsingin OKL:lla loppuu klo 11, ja sitten taas autoon. Nyt suuntana Espoon keskus.  Nopeasti toimimalla ehdin toimittaa Atso Vilkkijärven muistelmia Sukon ja Siton johdolle. Sitten reipas varttitunnin neuvottelu toisesta työn alla olevasta kirjasta.

Ja sitten liukkaasti demarien kaupunginhallituksen ryhmän kokoukseen kiukkuilemaan mm. hallituksen tekemästä ratkaisusta tyrmätä pääkaupunkiseudun soten erillisratkaisu. Mikä määrä turhauttavaa työtä taaskin on teetetty.

PIENI tauko. Ehkä ehtii syödä jotain?

KELLO 14.30 aloitan ops-luennon vantaalaisille opettajille Kilterin koululla. Kolmessa tunnissa ehtii paljon ja toivottavasti myös syvälle.

Vielä yksi sessio edessä. Olen lupautunut vetämään espoolaisille kuntavaalien demariehdokkaille koulutusosuuden teemasta "kunnallinen päätöksenteko". Paikalla Valtuustotalolla pitäisi olla klo 18.30.

SITTEN yöksi kotiin.

UPEAA maanantaita kaikille!

Haipakkaa pukkaa ja hauskaa

EIKUN kamat laukkuun ja maantielle. Kesän jälkeen ensimmäinen viikko, jossa "joku" on oikein kenkälusikalla täyttänyt kalenterini.  Mutta hienoilla jutuilla.

TÄNÄÄN heti aamusta demarien Mediatiedote eetteriin. Sitten  hiomaan  Helsinkiin Didaktiikka-teosta. Puoliltapäivin  painoon hakemaan Erkki Kangasniemen muistelmien oikovedokset ja  Editasta  monistenippu lauantain NPDL- kouluttajakoulutusta varten.

KELLO 14:ksi auton nokka kohti Hämeenlinnaa, jossa saan innostaa  keskusta-alueen ala- ja yläkoulun opettajia  sekä varhaiskasvatuksen henkilökuntaa uuden opsin haasteissa. Kyse on  kolmen tunnin vesosta.

NÄIN tilaisuutta  "myytiin":

Uusi ops tuli? Mikä oikeasti muuttui Sinun luokassasi?
1/2- VESO-koulutustilaisuus  keskiviikkona  7.9. klo 14-17 Seminaarin koulun juhlasalissa, Seminaarinkatu 2, Hämeenlinna. 

Uudet opetussuunnitelmat on nyt otettu kaikissa alakouluissa käyttöön. Mikä oikeasti on jo muuttunut  omaluokassasi?  Minkä piti muuttua?  Millaisia esteisiin jalkauttaminen saattoi pysähtyä? 

KT opetusneuvos Martti Hellström johdattelee keskusteluennon avulla  keskeisimpiin  opetukseen ja luokan toimintakulttuurin kohdistuviin muutoksiin  ja näiden muutosten reseption yleisiin muutosteoreettisiin esteisiin. Alustuksen jälkeen siirrytään Open Space-metodin mukaisiin omaan kiinnostuksen mukaisiin pienryhmiin ideoimaan seuraavia oman pedagogiikan kehittämisen askelmerkkejä. 

Teema-alueeseen voi etukäteen tutustua Martin blogissa (http://pedagogiikkaa.blogspot.fi). 

100 ilmaista ja helppoa opsvinkkia löytyy osoitteesta: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/07/100-helppoa-ops-ideaa.html 

Rehtoreille ja koulujen johtoryhmille löytyy niinikään vinkkejä muutoksen johtamisessa osoitteesta: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2016/07/noin-100-muutosreseptia-rehtoreille.html 

Open Space-metodista enemmän: http://pedagogiikkaa.blogspot.fi/2015/11/open-space-menetelmasta.html  

Lisätietoja Veso-kouluttajasta
Martti Hellström on espoolainen kasvatustieteen tohtori ja opetusneuvos. Martti  jäi kesällä 2014 eläkkeelle  Auroran koulun rehtorin virasta. Hän ehti toimia myös lähes 20 vuotta Luokanopettajalehden päätoimittajana. Tällä hetkellä Martti on vapaa bloggaaja,  tietokirjailija ja kouluttaja. Hänen  tunnetuimmat teokset ovat  "Sata sanaa opetuksesta" (2008) ja "Sata sanaa kasvatuksesta" (2010).  

Ja  Hämeenlinnasta miestä viedään vauhdilla takaisin Espooseen,  Kirkon kymppiin vetämään Tuomiokirkkoseurakunnan ns. tulevaisuustyöryhmän työkokousta.

YÖKSI kotiin :-)

Hellström on Tour 2016

TOTTAKAI on liikuttavaa ja haikeaa seurata lasten ja opettajien innostusta puhkuvaa kouluvuoden aloitusta, kun itse ei enää ole siellä laulamassa "Nosta jalkaa, nyt se alkaa...."

MUTTA heti on sanottava, että koulun arkityöstä luopuminen on antanut huikeita mahdollisuuksia kehittää omaa didaktista ajattelua. Ja tietysti siihen kannustavat ja innostavat myös tarjoutuneet  mahdollisuudet käydä esittelemässä niitä sille pedagogijoukolle, jolle kasvatuksen soihtu nyt kuuluu. Tiedän, että olen tässä suhteessa aika Hannu Hanhi. Seuraava ops-keikka on Paimion ja Sauvon rexeille Helsingissä torstaina 8.9. otsikolla  "Perusopetuksen muutos ja tulevaisuuden näkymät."

Ops tuli- mikä muuttui? Mikä meitä estää?

SYKSY on alkanut  tutuilla ops-luennoilla, mutta sitä mukaa, kun ops jalkautuu arkeen, asetelma muuttuu ja luennoilla yhä tärkeämmäksi nouseat tavoitteiden avaamisen rinnalle muutoksen kanssa toimeentulemisen taidot. Nautin suuresti ajatuksesta, että saan taas sukeltaa väitöskirjani "Muutosote" teema-alueeseen  muutoksen johtamiseen. Konkreetisti se vaatii  uusien diojen ideointia. Tulikaste on Netfoorumissa 16.9. Katajanokalla. Siellä noin 20 minuutin tietoiskuni otsikkoni on: "Ops uudistuu. Mikä meitä estää? Eväitä muutosteoriasta". Seminaarin ohjelma löytyy tästä linkistä.

Peruustuspeilistä näkee eteenpäin

OLEN niitä pedagogiikan dinosauruksia, jotka sitkeästi uskovat väärin nimittäin niin,  että peruutuspeiliin katsomalla näkee myös eteenpäin. Meitä, joita pedagogiikan historia kiinnostaa, ei ole liikaa. Ehkä siksi juuri minulle on avautunut mahdollisuuksia taustoittaa jälleen kerran ajankohtaisiksi tulleita pedagogisia ideoita kuten yksilöllinen oppiminen (eli Johannes Käisin termein omatoimisuus). Odotan innolla "Kohti yksiköllistä oppimista"-seminaaria, jossa muina "coachaajina" ovat mm. Pia Lumme, Pekka Peura ja Markus Humaloja.

Kehittyykö kehitys?

OPETUSMETODIEN kehittymispolku kiehtoo minua. Olen saanut käsitellä sitä sekä "Yhdessä oppiminen"-teoksessa että pian painoon lähtevässä uudessa didaktiikkateoksessa. Kehitys ei ole ollut johdonmukaista eikä kasautuvaa, joten älyllistä haastetta riittää, jos haluaa kuvata sitä. Hionta-aikaa on syyskuun puoliväliin. Maanantaina 19.9. Jyväskylässä on koolla useita satoja opettajia. Saan yhdessä Peter Johnsonin, Asko Leppilammen ja Pasi Sahlbergin kanssa perehdyttää heitä yhteistoiminnallisuuteen. Oma teemani on "Yhteistoiminnallisuus ja pedagogiikan historia". Päivän konsepti on tosi jännä. Ks. enemmän 

Avain tulevaisuuden taitoihin on oppimistehtävissä?

NPDL- hanke (New Pedagogics for Deep Learning) taas tarjoaa minulle mahdollisuuden sukeltaa systemaattisen koulutusreformin ytimeen. Konseptin idea opetuksen kehittämisen kuvaamisesta laadullisina "loikkina" ja hankkeen tutkiva ote ovat innostavia. Ensimmäinen NPDL-keikka on Turussa 31.8. Sparraan silloin opettajajoukkoa tehtävänannon kehittelyn saloihin. Onneksi myös Vesa Äyräs jatkaa valmentajana.

Huikeaa pääsiäistä!

JUURI tätä kirjoittaessa muistin kauhukseni,  kuinka  ennen Wanhaan maaliskuu oli tosi tiukkaa aikaa. Rexin kalenterissa oli virkavaaleja, vuoden budjettia, johtokunnan kokousta, seuraavan lukuvuoden hahmottelua, luokkasijoitteluja jne....

NIITÄ ei enää ole eläkeläisen työlistalla, mutta tulee pääsiäistauko nytkin tarpeeseen. Monenmoisella muulla sitä on saanut palautettua mieleen, mitä stressi oikein on.

MAALISKUU on nimittäin ollut melkoista haipakkaa. Yhdessä oppiminen- teosta on puffattu. Luokanopettajan päiväkirjan 2016-17 ilmestymiselle on skoolattu. Atso Vilkkijärven muisteluksia ja Didaktiikka -teosta on väännetty. Erkki Kangasniemen muistelmien uusintapainos on juuri tulossa painosta.

Luennoitukin on: NPDL:sta, opsista, pedagogisesta esteettömyydestä, suomalaisesta rehtoriudesta  ja  pedagogiikan ja tilojen suhteesta. Hotellitkin ovat tulleet tutuiksi tällä kertaa Jyväskylässä ja Turussa.  On reissattu omalla autolla, taksilla ja lentokoneella.

Vaimo on kaiken päälle hoitanut keittiöremonttia, kun minä olen rientänyt kokouksesta toiseen.

MUTTA nyt alkaa viiden päivän loma. Hienoa. Ihanaa. On taas aikaa lukea ja kirjoittaa. Ja viettää aikaa perheen kanssa.

Pikku tauko

Päivän saldo oikein hyvä. Erkki Kangasniemen kirjan korjaukset tulivat painosta näytille. Hienoa työtä ovat tehneet.

Maaliskuun jännittävimmän luennon diat tehty. Kalenteri on pantu ajantasalle.  Laskuja maksettu ja lähetetty. Kiireellisimmät sähköpostirästit hoidettu. Kovalevyltä vapautettu tasaisin välein tilaa.

HUOMASIN juuri tehneeni taas kaksi päivää macillä naputustöitä lähes aamusta iltaan.

Nyt tekee  pieni tauko hyvässä seurassa oikein hyvää.  Ettei eläkeläinen pala loppuun.

PALATAAN asiaan.

Papereita, ajatuksia ja asioita järjestykseen

TÄNÄÄN tällainen tunnelmakuva.

Tein listoja seuravien viikkojen työtehtävistä. Aika ajoin on hyvä koota yhteen, mihin kaikkeen onkaan itsensä taas luvannut.

Ihan hyvältä näyttää. Monenlaista piisaa, ja varmaan aikakin.

LUPAUDUIN nimittäin  kahteen omaan lahjakkuustasooni nähden varsin vaativaan juttuun.

Jyväskylässä on kirjamessut kolmen viikon kuluttua lauantaina 12.3., ja taivuin edustamaan "Yhdessä oppiminen"- teoksemme tekijöitä kouluasioita koskevaan paneeliin klo 12.30. Stagelle nousevat myös Hannu Simola ja Ari Pokka.

TOINEN tilaisuus on  Nova Schola Finlandia –hankkeen II-aallon kaksipäiväinen seminaari Vantaalla, johon lupasin valmistaa tunnin alustuksen 23.3.2016 klo 13.00 -14.00 koulurakennuksesta tiloineen oppimisympäristöna  yhteisoppimisessa.  Jotain siihen suuntaan.

Teema on minulle haastava. Olen tehnyt koko koulu-urani töitä täysin mahdottomissa, jopa terveydelle vaarallisissa koulutiloissa, joihin raivasimme itse tilaa meille tärkeille toiminnoille (esim. teatterin ja bändikämpän). En koskaan uusissa, tai moderneissa kouluissa. Kalusteetkin  pitkälti hankimme muilta kouluilta, kun ne  saivat peruskorjauksen yhteydessä uudet.  Omassa pedagogiikassani fyysinen tila, pulpetit jne.  on  ollut pitkälti yhdentekevä. Sen sijaan oppimisympäristön henkinen tila, innostuneisuus, välittäminen, yhdessä asioiden tekeminen, yhteistoiminnallisuus ja  yhteisöllisyys, opettajien ja oppilaiden pedagoginen suhde ovat ehdottoman tärkeitä.

NYT on kalenteri oikein sopivasti koko viikonlopun tyhjänä, joten lauantain ja sunnuntain voi käyttää omiin ajatuksiin tutustumiseen, muiden viisauksien ajatusten ja uusien ideoiden metsästykseen.

Laiska töitään laskee, mutta mutta...

RAKAS päiväkirja!

Takana huikea viikko hienoja tapahtumia. Maanantaina NPDL-seminaari. Tiistaina pitkästä aikaa tutkimusta Rokan Pekan kanssa. Teimme SPSS:llä koeajoja. Ja Luokanopettajan päiväkirjatyöryhmän työkokous. Työn alla on jo 26. lukuvuosi. Huikeaa. Ja illansuussa vielä kansalaispaneeliin  Tapiolaan puhumaan koulutuksesta.

Keskiviikkona Pohjantähti-hankkeen webinaari, jossa muina vieraina  Pasi Majasaari, Saku Tuominen ja Saija Tynkkynen. Palaan vielä myöhemmin tuon webinaarin antiin. Sieltä tutkimusryhmän kokoukseen OKL:lle ja sieltä vielä Etelä-Espoon demarien syyskokoukseen.

Torstaiaamuna  kello 9 Yleen. Yle-Kioski tekee tv-ohjelmaa kouluasioista, ja ohjelmaan lupautuneelle oikealle asiantuntijalle oli tullut este. "Päivystävä dosentti" paikkasi. Sitten tämän syksyn viimeiset kerrat opetusharjoittelun ohjausta ja Nuorten elinvoimaisuus-ohjelman syksyn viimeinen kokous. Meillä oli upea mahdollisuus tukea kolmen eri järjestön pikavauhdilla organisoimaa toimintaa syrjäytymisvaarassa oleville lapsille ja nuorille, joiden määrä kasvaa nyt Espoossa hurjaa vauhtia. Yhdistyksillä oli kullakin oma missio. Yksi tukee musiikilla, toinen kuvataiteella, kolmas liikunnalla.

HIENO viikko, mutta liika on liikaa.

Tänään perjantaina kalenterini on ihan tyhjä. Eläköön hidas aamu. Kiiretön aamukahvi - ja Hesarikin on taas jaettu. Ja ensi viikkokin muistuttaa menoiltaan edes kaukaisesti normaalin eläkeläisen viikkoa.

Betonoin muuten eilen kiitäessäni työkeikalta toiselle autoradion Jouluradion kanavalle. Olen jouluihmisiä. Nyt alkaa nousu jouluun.

Hopean harmaata arkea!

ARKI ei ole harmaata, vaan hopean harmaata- sanoi aikoinaan näyttelijä Marja Korhonen. Just niin.  Kyse on juuri siitä, miten elämään suhtautuu.

HUOMENNA  on  siis luvassa  hopean harmaa päivä- ellei ihan kultainen. Saan sukeltaa taas kerran Auroran koulun historiaan vuosina 1989- 2014 ja kertoa  tällä kertaa ihan  tuoreelle  opettajapolvelle tarinaa taitavasta ja innovatiivisesta kouluyhteisöstä- opettajista, oppilaista ja vanhemmista-  jotka selättivät yhdessä vaikka minkälaisia ja tosi kurjiakin ongelmia.

Eikun Bonon hatut päähän ja reflektoimaan 25 vuoden vaiheita. Luento on osa OKL:n didaktiikan kurssia.  Diapaketin kansikuvassa on yksi näiden vuosien pedagogista helmistä: Ulla Hämäläisen ja Katri Schirayn  ryhmäintegraatioluokka.

TÄNÄÄN sain vierailla taas Kaunaisten Mäntymäen koululla. Se on yksi Helsingin yliopiston kenttäkouluista, joissa suoritetaan ns. maisteriharjoittelu (tämä harjoittelu korvaa ikivanhan päättöharjoittelun).

Koulu on tosi monessa jutussa mukana, ja opettajat hyvin innovatiivisia, joten harjoittelukouluna se on mitä mainioin. Ja niin ovat opetusharjoittelijatkin.

Huikea viikko nro: 38

HUIKEA viikko takana. Suolaa ja sokeria. Vaikka olin nyt kyllä - myönnän- organiseerannut itselleni turhan tiukan aikataulun, nyt kun kaikesta on selvitty, on hieno tunnelma.

Tällä viikolla sain ohjata opetusharjoittelua, opastaa opiskelijoita didaktiikan salaisuuksiin ja kouluttaa siuntiolaisia opettajia opsin syvyyksiin.

Erkki Kangasniemen muistelmat ovat nyt tukevasti painokoneessa, aikataulu pitää ja teos ilmestyy 1.10. Ensimmäiset tunnustelut toisen painoksen kustajantajan valinnasta ovat nekin jo käynnissä (ensimmäinen painos on tilaustyö).

Toinen kirja: "Yhdessä oppiminen", joten olen saanut työstä yhdessä Peter Johnsonin, Asko Leppilammen ja Pasi Sahlbergin kanssa, on siinä vaiheessa, että kriittiset ystävämme (kiitos!) ovat antaneet palautetta, ja nyt hiotaan muutoin valmista tekstiä vielä paremmaksi. Teosta esitellään muuten vuoden 2016 tammikuun Educassa oikein isossa salissa. Tervetuloa.

Eikä siinä kaikki kirjoitushommat: Tällä viikolla ilmestyi Luokanopettaja 2/2015. Oma juttuni Sanomalehtikasvatuksesta oli mahtunut mukaan. Lämmitti. Lähetin myös seuraavaan lehteen  Luokanopettaja-lehden päätoimittaja Raimo Hautalalle  kirjaesittelyn Pasi Sahlbergin upeasta teoksesta "Suomalainen koulun menestystarina". Toivottavasti julkaisevat. Luokanopettajan päiväkirjan työryhmä hioi sekin tällä viikolla lukuvuoden 2016-17 teemaa (jota ei vielä paljasteta).

VIIKKOON mahtui myös harrastuksia. Demareilla oli kolme kokousta. Espoon Perinneseura oli aktiivisesti mukana Syys-Matissa, jossa julkaistiin seuran uusin julkaisu: Maija-Liisa Kaistilan "Kierros Espoon Kirkon hautausmaalla". Muutenkin kirjat kävivät hyvin kaupaksi. Ideoimme myös syksyn seminaarin teemaa marraskuulle: Espoolaisen yrittämisen perinne.

TÄMÄN viikon kirvelevää suolaa oli hammaslääkärillä käynti ja Macin hajoaminen. Onneksi Mcare pelasti. Ja onneksi hampaita hoidetaan seuraavan kerran vasta puolen vuoden kuluttua.

VIIKKOON mahtui myös tärkeitä kohtaamisia ihmisten kanssa. Osuin kiinalaiseen ravintolaan yhtä aikaa Huplin Osmon ja Pelli-Kouvon Päivin kanssa. Nastaa, ja kuinka upeaa, että kiinan kielen opetus Espoossa nyt etenee- hyvissä käsissä.  Ja samana päivänä sain halata myös Anni-Kaisa Erikssonia OKL:n pihalla. Ja hiukka kohottavaa oli, kun  Auroran koulun apulaisrexi Ulla Hämäläinen kysyi jelppiä ops-prosessiin. Sitä tuntee itsensä tärkeäksi. Oma äitini pääsee pian muuttamaan  yli 7 kuukauden remontin jäkkeen takaisin Lallukkaan- ja se on 86-vuotiaalle tosi upeaa.

Ehkä kaikkein  suloisin kohtaamani ukkeli oli  kuitenkin pojanpoika Mr. Milton, jota saimme vaimoni kanssa hoitaa keskiviikkoillan. Sydän ihan sulaa, kun toinen kommunikoi ilman kieltä- ja tosi taitavasti - ja opettelee matkimaan eri eläimiä.

AKU ANKAN hahmoista olen ilman muuta Hannu Hanhi. Elämä tarjoaa hienoja mahdollisuuksia käyttää jokahippua omasta osaamisesta. Saan tanssia ruusuilla. 

Haipakkaa täälläkin

JOS oikein muistan, kouluissa eletään nyt juuri sitä kuukautta, jossa pitää tehdä kaikki. Mutta voi sitä aikataulunsa ahtaa täyteen eläkkeelläkin. Vaikka pitäisi juoda rauhassa aamukahvit ja lukea lehdet. Kuinka sitä onkaan onnistunut ahtamaan kaikki samaan viikkoon  kaikki?

Erkki Kangasniemen muistelmien teko on kiivaimmillaan. Innostavaa ja vain vähän ahdistavaa.  Taitetun tekstin on oltava painossa ensi viikon alussa, ja vielä riittää  töitä.

Eilen oli politiikkapäivä. Espoon budjetti ei ole ihan kevyt juttu. Tänään olin tekemässä sekä tiedettä että edistämässä uskontoa. Huomenna visioidaan Tampereella  tieto-ja viestintätekniikkaa ja strategioidaan illansuussa  Espoon sivistystoimen ensi vuotta.  Torstaina on vuorossa Tajua Mut- hankkeen ohjausryhmän kokous ja  puolilta päivin Espoon kehittämisohjelmien yhteinen seminaari, johon  pitää tehdä 10 minuutin alustus. Macci tökkii.  Argh. Saas nähdä kuinka käy.  Perjantai on ihanan  tyhjää. Tyhjiö täyttyy muistelmien viimeistelystä. Lauantaina lennetään Ouluun sytyttämään ops-kiimaa. Sunnuntaina naputus jatkuu kunnes loppuu.

ENKÄ pätkääkän valita. Itse olen tätä halunnut. Juuri tätä.

Fab Four ja juustoinen kalakeitto

Pasi Sahlberg, Asko Leppilampi, Martti ja Peter Johnson

AAMU alkoi hammaslääkärin penkillä- siksi irvistän (hymyilen) kuvassa. Hampaan välit nyt puhtaat. 299 €.

Tuossa vaiheessa kello oli  jo 11, aurinko taas paistoi ja "Yhdessä oppiminen"-teoksen koko kirjoittajaryhmä tapasi ensimmäisen kerran Face to Face. Onnistuu se näinkin.

Teksti on nyt  valmis taittoon.  Edessä on vielä sen luettaminen ns. kriittisillä ystävillä.

Kuva on otettu Finlandia-talon puistossa, heti kun Pasi Sahlberg  oli pitänyt huikean luennon. Kansainvälisessä rehtoritapaamisessa oli tosi monta tuttua. Harmi, että ehdin vain piipahtaa. Espoolaisikin rexejä oli paikalla puoli tusinaa.

KELLO 14.30 oli seuraava tapaaminen OAJ:n tp.tiloissa. Erkki Kangasniemi ja me hänen kirjansa toimittajat Timo Kettunen ja minä tapasimme myöskin ensimmäisen kerran kaikki kolme Face to Face. Tai tarkemmin: Edellisen kerran tapasimme noin neljä vuotta sitten, jolloin idea kirjasta syntyi. Mutta nyt on oikea hetki. Aikataulu on tiukka.  Kirja julkistetaan 1.10.

KLO 18 kotona. Upeaa ajaa tällaisella kelillä - ja tällaisella mielellä - Vespalla kotiin, suoraan ruokapöytään, jossa odottaa juustoinen kalakeitto. Maiskis.

Töihin, töihin, sanoi Lapatossu

KAVERIT, näin se vain on. Kesä meni ennenkuin ehti tullakaan. Laskin viisi kaunista päivää ja kaksi puolikasta.

ELOKUU on alkanut. Ja hieman yli viikon kuluttua alkavat koulut täällä päin Suomea.

KALENTERISTA huomaan kauhukseni, että minunkin lomani on pian loppumassa, vaikka eihän eläkeläisella oikeasti lomaa olekaan.

NPDL täytyy kaivaa naftaliinista, Vesa Äyräs palaa hommiin ja on aika näyttää, että Onenote-sovelluksemme toimii. Perjantaina pääsen kouluttajaksi Hämeenlinnan, Hattulan ja Janakkalan rehtoreiden kauden avajaisiin Paikkana on Hattula-pirtti. Otsikkoni  kuuluu kutkuttavasti: "Uusi opetussuunnitelma tulee, muuttuuko mikään oikeasti sinun koulussasi?" Perjantaina on myös deadline lupaamalleni Kehitysvammaliiton Ketju-lehteen lupaamalleni sivun jutulle oppimisesta.

LAUANTAIN seison Espoon Perinneseuran teltalla Leppävaarassa Kotiseutupäivien kunniaksi. Samana iltana lähdemme sitten vaimon kanssa pikku kotimaan loma-työ-retkelle, jonka yhteydessä saan alustaa ops-jutuista Lapualla ja Pyhäsalmella. Ensimmäinen yöpaikka on Naantali. Viimeinen Pyhäsalmi. Viiden päivän matkan varrelle osuu lisäksi ainakin Raahe, Pori ja Vaasa. Meneeko 1000 km rikki?

Vuosi nro 1 eläkeläisenä

NÄIN se on. Ensimmäinen vuosi eläkeläisenä on voitettu kanta.

Eläkkeelle siirtyminen on yksi suurimpia elämänmuutoksia. Siksi päätinkin tarkkaan seurailla, kuinka se minulta sujuu.

Lyhyesti. Se on isompi juttu, kuin tulet ajatelleeksi. Kannattaa valmistautua jo ajoissa. Ehkä jo vuotta ennen. Minä aloitin painattamalla käyntikortin, jossa en ollut enää rehtori. Sillaksi kahden elämänvaiheen väliin otin politiikan.

Tällaisessa muutoksessa on yhtä aikaa kaksi prosessia: irtautuminen vanhasta ja liittyminen uuteen. Ja väliin kannattaa ottaa selkeä pysäkki.

1. Pysäkki

Pysäkki on piste, riitti. Minun pysäkkini oli kahden viikon Beatles-Tour ystäväpariskunnan kanssa. Reissu joka latasi. Suosittelen sellaista.

2. Irtautuminen

Irtautuminen on luopumista ja purkamista. Työstä, työkavereista, päivän rytmistä, monista työhön  kuuluvista esineistäkin. Mutta myös professiosta, sen tuomasta asemasta jopa vallasta. Enää ei ole esimiehiä, ei alaisia, ei yleisöä.

Minun  kohdallani sattui niin, että työpaikkani: Auroran koulun vanha rakennus tyhjennettiin ja purettin juuri samoihin aikoihin. Konkreettisen purkutyömaan seuraaminen tuki omaa prosessiani.

Voi olla, että joillekin sopii kertakaikkinen lähtö aivan muualle, toiseen kaupunkiin.  Minulle sopi taas se, että  tietyt säikeet vanhaan saivat jatkua, toki hieman uusissa rooleissa. Työpaikalla kävin  vieraana, enkä kauhean usein. Entisiä työkavereita tapasin nyt politiikon ja ikäänkuin mentorin rooleissa. Avustajana  kirjoitan yhä Luokanopettaja-lehteen, ja päiväkirjatyö jatkuu.

Irtaudun, mutta rauhallisesti.

3. Liittyminen uuteen

Eläkkeelle siirryttäessä työura siis jää. Siitä irtaudutaan.  Tilalle tulee ns. kolmas elämä, tuntematon vaihe, johon pitäisi kiinnittyä. Sen ydin on vapaus, jollaista ei ole ollut koskaan. Lähin vastaava vaihe on lapsuus ennen kouluikää- mutta lapsi on vielä riippuvainen vanhemmistaan. Nyt saan itse tehdä ihan mitä haluan (ainakin niin kauan, kunnes väistämättä edessä olevat krämpät iskevät). Vapaus ei ole ihan rajatonta. Tulot laskevat suurella osalla-  siksi moni säästää jo etukäteen- mikä onkin viisasta. Voi myös tehdä keikkaa, ja siten pitää yllä aikaisempaa kulutustasoa.

Moni meistä eläkeläisistä  täyttää työstä vapautuvan ajan uusilla harrastuksilla ja esim. matkustelulla. Tai tekemällä jotain, jota ei ehtinyt työtä tehdessä tehdä. Minulta "kesken" olivat jääneet  tutkimushommat. Olin ajattelut käynnistää toista väitöskirjaa vastaavan  tutkimuksen. Näin saisin hautakiveen dosentin tittelin. Tein ihan tutkimussuunnitelmankin, mutta tilalle tulivat tutkimusryhmä, joka selvittelee ensimmäiset maisteriluokanopettajien urakehitystä sekä kaksi selvitystyötä, joita sain tehdä tutkivalla otteella. Toinen oikein toimitettiin, taitettiin ja julkaistiinkin.

Summa Summarum

Näyttää siltä, että minä kuulun siihen osaan  eläkeläisistä, jotka osaavat kyllä irtautua työpaikastaan mutteivat kunnolla työn tekemisestä. En osaa kokoaikaisesti vain olla, myönnän. Vaimo osaa. Mutta niistä hetkistä, jolloin saan ukin roolissa hoitaa pikku-ukkoa yhdessä mummin kanssa, osaan nauttia.

En ottanut vastaan (puolivakavasti) tarjottua reksin pestiä, enkä  pätkäsijaisuuksia. Mutta huomaan, että ensimmäiseen eläkevuoteen tuli kuitenkin melkoinen määrä ihan duunia, enemmän kuin olin ajattelut: opettajankoulutusta, täydennyskoulutusta ja konsultointia. Tällainen oman osaamisen jakaminen sopiikin seniorille.

Lisäksi kirjoitin paljon. Vaikutan varmaan kahjolta, kun kerron että työn alla on yhä yhtä aikaa seitsemän teosta. Ensimmäisen eläkevuoden aikana myyntiin asti ehti Luokanopettajan päiväkirjan 25. painos.  "Yhdessä oppimisen"- teoksen käsikirjoitus on nyt taitossa.

Aika ajatella ja pohtia -muistellakin-  on tämän kolmannen vaiheen ylittämön rikkaus. Aikaa kannattaa käyttää harkiten. Varsinkin loppukeväästä ylitäytin kalenterin. Onneksi vaimo pakotti kahden viikon matkalle.

TÄNÄÄN alkaa sitten toinen eläkevuosi. Luulen, että se  on helpompi. Realiteetit on  tajuttu, ja uuteen tapaan olla totuttu.  Uusi Auroran koulu rakentuu huikeaa vauhtia, ja sen nousua katsoo iloisilla, mutta jo ulkopuolisilla silmillä.
  

Edelleen hämmästelen näitä ilmoja, mutta tuotetaan sitten sisältöjä

HÄMMÄSTELEN.  Tänäänkin aurinko paistaa kello 20. Mitä hyötyä siitä on kenellekään? Miksi ei voi paistaa klo 10- 13, joka olisi mitä parhain aika mennä Oittaalle.

NOOH. Toisaalta kun on käsittämättömän vääränlainen ilma, voi keskittyä ajattelemiseen ja kirjoittamiseen. Eihän nyt päivää kannata haaskata luonnon oikkujen vuoksi.

PÄIVÄ alkoi ja päättyi  "Yhdessä oppiminen"- teoksen viimehetken tuunauksilla. Sahlbergin Pasilta oli saatu kirjan viimeinen luku, ja se on nyt käyty läpi. Nousin kello kuusi, ja tein siihen omat huomautukseni. Ja nyt - hetki ennen siirtymistä "House of cards"- tv-sarjan pauloihin, lähetin kirjoittajaporukalle omat ehdotukseni kunkin pääluvun reflektiotehtäviksi.

Koko tekstin ehdoton deadline on keskiviikkona. Kaikki kiva loppuu aikanaan.

JOO ja näiden välissä olin pari tuntia yhden ex-esimieheni väitöstyön vertaissparraajana. Hauskaa. Ja toiset kaksi tuntia kokoamassa haastatteluaineistoa. Huikeaa. Ja vielä toiset kaksi tuntia lukemassa samaa muistelmateosta varten 1980-luvun Luokanopettaja-lehtiä ja panemassa tärkeitä asioita muistiin. Nostalgista.

SELLAINEN työpäivä (tai mikä tämä nyt on- eihän elkuilla ole työpäiviä).