Isosta joukosta tehtävästä kiinnostuneita oli valittu kolme parasta pitämään kukin 20 minuutin opetustuokio yhdestä ihan oikean kurssin - EDUK 801- yhden oikean luokanopettajille suunnatun ryhmäkerran teemasta.
Aiheena oli "Ryhmätyö- ja vuorovaikutustaitojen merkitys osana koulun moninaisia vuorovaikutus-ympäristöjä."
Opetusnäytteet arvioi kasvatustieteellisen tiedekunnan opetustaitotoimikunta, mutta muukin yliopistoväki oli tervetullut seuramaan tuokioita. Meitä olikin parhaimmillaan noin 36. Kunkin näytteen jälkeen yleisöllä oli mahdollisuus esittää kysymyksiä.
KAIKKI kolme lehtorikokelasta piti mielenkiintoisen ja myös erilaisen luennon. Opin paljon. Puheen tukena oli kaikilla diaesitykset, joillakin myös videoclipsi. Yleisö osallistui "opiskelijoina" tuokioihin chattaamalla simuloiduissa ryhmätilanteissa. Viranhakijat eivät saaneet seurata toisensa esityksiä. Koko sessio oli ohi kello 10.30. Oli hienoa saada olla osa tällaista akateemista perinnettä.
SITTEN tulikin tekstiviesti. Voidaanko Vespa noutaa jo tänään. Ou Yeah!
Vespa kuntoon!
Muistaakseni maksoin tästä uudesta noin 2500 €.
Kerran kaadoin sen kotihiekalle. Argh. Onneksi oli vakuutus ja sain sen korjattua. Muuten olen vain nauttinut kesäisistä ajeluista.
Talviunet oma vespani otti aluksi Frank Nymanilla Kauniaisissa, ja viime vuodet akuttomana omassa autokatoksessa.
Sinne se sai ikävä kyllä jäädä seisomaan myös ihanan kesän 2019, koska olin laittanut akun ruuvit jne. niin hyvään talteen, etten niitä enää löytänyt. Ja sitten tuli muka muita kiireitä.
No. Viime viikolla lopulta ryhdistäydyin. Etsin Vantaalta korjaamon, joka osaisi panna paitsi akun paikalleen, myös huoltaa vespan, tarkistaa, miksi käynnistymisessä on ongelmia, mistä vinkuva ääni johtuu ja vaihtaa alle uudet renkaat. Ja mitä palvelua sainkaan ? Muutamalla kympillä Vespa haettiin kotipihalta.
Nyt saa jännittää, milloin tulee valmiiksi. No, maksaa, mitä maksaa, kesä 2020 tulee ja minä-iso-poika aion viilettää taas vespalla.
Pikku ilon aihe tämäkin
Macceja on ehtinyt olla jo melkoinen määrä. Ensin pönttömacci. Sen jälkeen iMacceja. Osatyökykyisiä läppäreitä on yhä hyllyllä kaksi ja yhä viriilikäytössä vuonna 2014 ostettu. Plus ipadit. Plus iPhonet.
Niin tyytyväinen. On tuotettu tekstejä ja tehty väitöskirja, on taitettu useita kirjoja. On editoitu kuulokuvia ja leffoja. Musiikinteko (Garage) on vielä ihanasti kokematta.
Mutta nyt tämä rakas MacProni vm. 2014 alkaa väsyä. Näppäimistön nro 8 + vasen (- merkki ovat kokonaan kuolleet. Nyyh.
Kävelin tänään reippaasti Sellon Tectoriin kuuntelemaan tuomion. Kestin kuin mies, ettei korjaus kannata enää tämän ikäiseen. Lasku tulisi olemmaan ainakin 600 €.
Helpotin surutyötä ostamalla hieman alle satasella irtonäppäimet kaiken varalta. Niiden avulla tulen saattamaan MacPron kunniaakasti hautaan.
Yhteensä ei-huono- päivä
Kello on nyt 18.54. Ei- huono-päivä. Sain vielä hoidettua asunto-osakeyhtiön hallituksen vaihtumisesta kertovat tiedot ao. rekisteriin. Ei ollut ihan pikku juttu. Tarkoitus oli hoitaa asiaa jo kesäkuussa 2019 :-)
PS:
Huomenna Ylen toimittaja soittaa klo 9 ja haluaa jututtaa koulujen työrauhasta. "Päivystävä dosentti"is still alive.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti