Mikä on lopulta koulun perustehtävä?

SAIN peukkuja ja kuraa, kun kerroin hämmästyksestäni, että käydyn muun kuin valtio-opillisen juristisen keskustelun perusteella perussyy koulujen avaamiseen kesken korona-epidemian  oli se, että etäkoulu ei suojele lapsia heidän omilta vanhemmiltaan.

Tottakai avaus  oli tarkoitettu provokaatioksi, mutta ei yksinomaan. Yhtä paljon se oli kutsu pohtia, mikä on koulun perustehtävä ja mikä kuuluu muille viranomaisille.

Emeritus-professori Hannu Simola on pitkään kritisoinut sitä, että kouluista on  tehty  kaikkeuden keskuksia. Niiden oletetaan ratkaisevan kaikki ongelmat. Mikään insituutio ei siihen pysty.

Näin joudumme insituution käsitteeseen. Klassikkoteoksessaan "Kasvatussosiologia" Kalevi Kivistö ja Tapio Vaherva määrittelivät institution vakiintuneeksi tavaksi ratkaista jokin ongelma. Nerokasta. Hmm. Mitähän ongelmaa koulu siis ratkaisee?

Mone kasvatustieteilijät ovat yrittäneet jäsentää  koulun perustehtävää - siis ongelmia, joita koulun avulla ratkaistaan. Löydetty lista on pitkä. Poimin ne, mitkä tunnistin.

Koulu on ratkaisu moneen ylevään ongelmaan:

• Kuinka kasvattaa kasvavaa? Kuinka sivistää, sosiaalistaa, rakentaa  luonnetta, joka sitoutuu hyvään?
• Kuinka siirtää kulttuuriperintöä/yleissivistystä  tai ainakin sen parasta osaa uudelle sukupolvelle ja myös uudistaa sitä?  Kukin saakoon kykyrakenteensa  ja taipumustensa mukaisen osuuden kansakunnan sivistysperinnöstä.
• Kuinka pätevöittää nuoret olemassa oleviin ammatteihin ja tulevaisuuden vaatimuksiin?  Koulu tuottaa osaamista, tietoa, taitoa, fiksua suhtautumista, jotka luovat pohjaa ammatinvalinnalle ja työelämätaidoille. 
• Kuinka pätevöittää kasvavat osaaviksi kansantalouden toimijoiksi ja demokraattisen yhteiskunnan jäseniksi? 
• Kuinka tukea jokaisen kasvua  ainutkertaiseksi yksilöksi? Kuinka tukea yksilöitymistä, omaksi eheäksi itseksi kasvua ja omien vahvuuksien löytämistä?
• Kuinka auttaa nuoria löytämään oma kutsumuksensa?
• Kuinka kasvattaa siveellistä luonnetta, luonnetta, joka sitoutuu yhteiseen hyvään?
• Kuinka sopeuttaa omaleimainen yksilö kunnon yhteisvastuulliseksi kansalaiseksi äärimmillään jopa uhraamaan oma henkensä? 
• Kuinka  ylläpitää yhteiskunnan kiinteyttä? Kuinka rakentaa yhteiskuntaan kiintymystä? koheesiota, yhteenkuuluvuuden tunnetta?  Kuinka sulauttaa  eri ryhmiä?
• Kuinka turvata yhteiskunnan jatkuvuus valikoimalla, selektiolla, luokittelulla ja karsinnalla niin että jokainen on koneistossa omalla paikallaan? Kuinka johdattaa  jokainen lapsi  valmistumaan sille alalle, siihen tehtävään, mikä hänelle parhaiten sopii, missä hän voi palvella yhteiskuntaa ja hyödyttää itseään ja perhettään 
• Kuinka löytää erikoislahjakkuudet, jotta voimme yhdessä kukoistaa?
• Kuinka eheyttää kriisien jälkeen yhteiskuntaa?

Koulu näyttää olevan ratkaisu myös moniin ei-niin ehkä -yleviin, jopa  piiloisiin ongelmiin.

• Kuinka säilyttää lapset terveinä, ruokkia heidät  ja mahdollistaa näin vanhempien työssäkäynti? Kuinka toimia  tenavatupana, johon vanhemmat  voivat jättää lapsensa siksi aikaa, kun hoitavat muita asioita.  
• Kuinka varastoida työelämän kannalta hyödyttömät nuoret ja taata aikuisille työpaikat?
• Kuinka  pitää  lapset ja nuoret  poissa pahanteosta? 
• Kuinka suojella  lapsia ja nuori, kun vanhemmat eivät ole paikalla.

JA viimeiseksi: Kuinka tunnistaa lapsilleen tuhoisat vanhemmat? Kuinka suojella lapsia omilta vanhemmiltaan? 

ARGH. Mikään instituutio ei selviä näin ristiriitaisista tehtävistä. On varmaan priorisoinnin MUST. On oikea aika kirkasta koulun ja opettajien perustehtävä.