Kinnunen, Kari, Marjomäki, Ville, Nyback, Bror ja Tiensuu, Kyllikki. (toim.). (1989). Vapauden vankina. Saa vuotta kansanopistotoimintaa Suomessa. Helsinki: Suomen kansanopistoyhdistys.
IHAN aluksi vahvasti yksinkertaistaen pähkinänkuoressa: Mikä kansanopisto on? Kansanopisto oli alunperin vuoden mittainen sisäoppilaitos, jonka päätehtävänä oli tukea talonpoikaisnuorison vapaata sivistymistä ja syventää heidän kulttuuritietoisuuttaan. Alunperin kansanopistosta ei haettu ammattikoulutusta, eikä todistuksia. Kansanopistot halusivat olla vapaita myös valtion ohjauksesta. Vapaus oli sekä väline että tavoite.
Vuonna 1908 perustettiin Suomeen ensimmäinen kansankorkeakoulu, eli ”toisvuotinen kansanopisto”. Kansankorkeakoulu oli Suomessa 1980-luvulle asti joidenkin kansanopistojen tarjoama ylempi koulutusaste, joka mahdollisti korkeakouluopintoihin siirtymisen ilman ylioppilastutkintoa. - yhteiskunnalliseen korkeakoulun Tampereelle Kansankorkeakoulujen määrä kasvoi erityisesti sotien jälkeen. Enimmillään niitä oli työvuonna 1983-84: 42 ja 11 niistä itsenäisiä.
Ensimmäisen kansanopisto Suomessa perustettiin vuonna 1889 Kangasalle. Perustajana oli yksityishenkilö: Kälviän nimismiehen tytär, opettaja Sofia Hagman (1842 - 1900) . Se oli naisten käsityökoulu, jonka opetukseen kuului myös yleissivistävää opetusta. Toimina päätyi Hagman kuoltua.
 |
| Suomen ensimmäisen kansanopiston opettajia, oppilaita ja ystäviä. Kuva- kaappaus Sydän-Hämeen lehdestä vuodelta 2016. |
1. Sitoutumattomat, grundtvigiläiset kansanopistotKansanopistojen kehitys tähän päivään
Nämä kansanopistot olivat Suomessa luonteeltaan yleiskristillisiä ja moniarvoisia. Kun opiskelijat asuivat opistoissa he tekivät meillä käytännön töitä. Ne eivät olleet ammatillisia opintoja, vaikka niistä oli hyötyä omassa ammatissa. Tavoitteena oli maaseudun talonpoikien lasten sivistäminen mutta myös hyöty omaan ammattiin Varsinaiseen ammattiopetukseen suhtauduttiin kielteisesti.
2. Ruotsinkieliset kansanopistot
Vuosina 1889 - 1901 kaikkiin ruotsikielisiin maakuntiin perustetiin ensimmäiset ruotsinkieliset kansanopistot. Ne olivat ”säteilykeskuksia”, joiden tehtävänä oli ihanteellis-isänmaallisessa hengessä havahduttaa ruotsinkielistä väestöä näkemään vaakalaudalla olevat kansalliset arvot.Tarkoitus oli puolustaa ruotsin kieltä ja suomenruotsalaisten kristillistä kulttuuria
3. Kristilliset kansanopistot
Grundtvigiläinen liike oli yhtenäinen vuoteen 1907 saakka , sitten alkoi syntyä kristillisiä kansanopistoja. Niissä vieroksuttiin kansantanhuja ja illanviettoja. Tilalle tuotiin seuroja ja hartaushetkiä. Tavoitteena oli kunnon kansalainen ja Kristuksen opetuslapsi. Uskonnon opetusta lukuunottamatta Opetusohjelma ei juurikaan eronnut grundtvigiläisistä.
4. Työväenhenkiset kansanopistot
Ensimmäinen työväenhenkinen kansanopisto oli Työväen Akatemia Se perustettiin vuonna 1924.Tavoitteena oli kriittiseen ja tieteelliseen pohdintaan perustuva kasvatus, jonka tarkastelun kohteet määräytyivät työväenluokan tarpeista ja hararastuksista. Opetuksessa käytettiin korkeatasoisia usein yliopistosta peräisin olevia ulkopuolisia luennoitsijavoimia. Toisen maalmansodan jälkeen avattin mm. Sirola-opisto ja Voioinmaan opisto
5. Järjestövetoiset kansanopistot
Vuonna1972 myös toimihenkilöt saivat oman TVK-opiston. Rakennustyöläisten liiton kurssikeskus avattiin Siikarantaan vuonn 1983. KTV-opisto aloitti toimintansa vuonna 1985.
KIRJA päättyy kansanopistojen 100-vuotisjuhlavuoteen 1989. Paljon oli matkan varrella muuttunut.
Suomi oli itsenäistynyt. Yhteiskunta oli maallistunut, kaupungistunut, teollistunut ja elinkeinorakenne oli muuttunut agraarisesta tietoyhteiskunnaksi. Yhteiskunta alkoi edellyttää kansalaisiltaan yhä useammin todistuksia siitä, mihin tehtäviiin he ovat kelpoisia. Koulutustaso oli noussut.
Vuonna 1921 oli säädetty oppivelvollisuuslaki, joka vähensi tarvetta pohjasivistyksen antamiseen. Oppikoulunkäynnin osuuden raju kasvu toisen maailmansodan jälkeen vähensi sitä edelleen.
Sen sijaan tarve ammattikoulutuksen- jota alunperin nimenomaan vastustettiin- tarve kasvoi. Nuoret halusivat päästä ”elämässä eteenpäin”, uusiin ammatteihin kaupunkeihin.
Vuonna 1949 kansanopistoissa käynnistyi ensimmäinen ammatillinen linja: seurakunnallinen nuoriso-ohjaajakoulutus. 1950-luvun alussa kodinhoitajakoulutus. Alkoi kansanopistojen perinteisen autonomian murentuminen, vaikka sitä ei silloin huomattu. Näiden koulutusohjelmien sisältöjä ei enää määritellyt opisto vaan valtio. Vapaa-ajan toiminnanohjaajia alettiin kouluttaa 1950-luvulla kansankorkeakouluissa. Kristilliset opistot alkoivat kouluttaa nuorisonohjaajia seurakuntia varten. 1960-luvulla mukaan tulivat kotiavustajien peruskurssi, nuorisotyölinja, raittussihteerikoulutus ja matkailualan koulutus.
1960-luvun kriisi
1960-luku oli kansanopiston identiteettikriisin aikaa. Opiskelijamäärät kääntyivät vuosikymmenen puolivälissä laskuun. Oli aika uudistaaalunperin talonpoikaisnuorille suunnattua ohjelmaa.
Maatalousopetus lopetettiin kokonaan. Samoin vähennettiin käytännöllista opetusta. Tilalle tuli tietopuolista opetusta mm. vieraita kieliä.
Vuonna 1969 säädetty kansanopistolaki toi ohjelmaan 5-päivän lyhytkurssit. Yhä harvempi suoritti vuoden mittaista perusohjelmaa. Opetus eriytyi linjajakoiseksi. Siirtymä osaksi virallista koulutusjärjestelmää kiihtyi. Kansanopistot alkoivat järjestää kesälukiotoimintaa lukiolaisten kertauskursseiksi.
1970-luvulla lähes kaikissa kansanopistoissa toimi keskikoululinja. Peruskoulun oppimäärien todistuksenanto-oikeuksia myönnettiin kansanopistoille 1980- luvun alussa. Samalla useimmissa tapauksissa perusopetuksen jälkeisen lisäopetuksen (10. luokka) järjestämislupa. Lukion oppimäärän on voinut suorittaa viidessä kansanopistossa vuodesta 1985 alkaen. Epävirallisesti puhuttiin kansanopistolukioista. Ja huippuna: Avoimen korkeakouluopetuksen arvosanaopintoja.
Myös ammatillisen koulutuksen osuus kasvoi voimakkaasti. Kansanopistoissa järjestettiin seurakuntien päiväkerhojen lastenohjaajakoulutusta, kuntien nuorisotyösihteereiksi pätevöittävää koulutusta, päivähoitajakursseja, perhepäivähoitajien peruskoulutusta, päiväkotiapulaiskursseja, seurakuntasihteerikoulutusta ja kuntien kulttuuriohjaajakoulutusta. 1980-luvulla aloitettiin vielä lastenohjaaja- leikinohjaajalinjoja sekä vanhustenhuollon laitosapulaiskursseja. Näissä oli noudatettava viranomaisten laatimaa ja vahvistamia koulutusohjelmia, jota sai valtionapua.
Tilanne vuonna 1989
Vuonna 1989 Suomessa oli noin 93 kansanopistoa. Ruotsinkielisiä oli 17.
1. Sitoutumattomat, grundtvigiläiset kansanopistot- 34 kpl
Alunperin arvopohjana oli humanismi, puoluepoliittinen ja uskonnollinen puolueet-tomuus. Sitoutumattomissa kansanopistoissa alkuperäisen tradition painoarvo oli enää pieni. Ihmiset hakivat ¨kansanopistoista hyötyä: todistusnumeroita ja yhteis-valintapisteitä.
2. Kristilliset kansanopistot - 41-42 kpl
Tuorein oli Suomen Raamattuopisto Kauniaisssa. Ohjelmaltaan ne eivät juuri poikenneet muun kuin uskonnonopetuksen osalta. Kristillisissa opistoissa pidettiin aamu- ja iltahartauksia, jumalanpalveluksia, seuroja ja muia hengellisiä tilaisuuksia, mutta niiden määrä oli vähentyneet. Arjen henki on yhä tärkeä.
3. Työväenhenkiset kansanopistot - 3 kpl?
Työväen kansanopistot olivat aina olleet aikuisoppilaitoksia.
4. Järjestövetoiset kansanopistot- 13 kpl - ja lisäksi 3 erityiskansanopistoaVuonna 1989 kansanopistojen yleissivistävää koulutusta korvasi yhä enemmän kelpoistava koulutus, jossa on kyse tutkintojen, kelpoisuuksien, lisäpisteiden tai jatko-opintoihin auttavien opintosuoritusten tavoittelusta. Vapaudesta oli siirryty valtion ohjaukseen.
Kansanopistoista oli tullut järjestövetoisia, ne palvelevat etujärjestöjen Suomea.
Kansanopistot olivat erityisesti suuntautuneet täydennys- ja ammatilliseen aikuiskoulutukseen.
Kurssitoiminta oli jatkuvasta laajentunut ja pitkäkestoinen koulutus suhteellisesti vähentynyt.Kansanopisot olivat lähestyneet ja osittain integroituneet varsinaiseen koulujärjestelmään.
1980-luku oli Suomen kansanopistojen historian toimeliain vuosikymmen, jos mittareina käytetään opiskelijaviikkoja. Tuona kansanopistovuonna opiskelijoita oli perusoppijaksolla noin 6000 ja
erilaisten kurssien, lyhytkurssien suorittajia oli 45 000.
Uhkiakin nähtiin: pienenevä ikäluokat, ammatillisen koulutuksen voimakas kasvu, kansanopistojen tarjoaman koulutuksen vähäinen tuntemus, voimavarojen niukkuus ja taloudellinen ahdinko. Kansanopisto oli valtiolle kallis koulu. Nuorison peruskouluttajana sitä ei enää tarvita.
Sivistystietämisen on korvannut baconilainen hallintotieto, jossa arvokasta on tieto joka tuo valtaa.
Tilanne tänään
Netistä poimimieni tietojen mukaan " kansanopisto on Suomessa toisen asteen oppilaitos, joka antaa sekä yleissivistävää että ammatillista koulutusta yleensä kaikenikäisille täysi-ikäisille ihmisille, pohjakoulutuksesta riippumatta. Kansanopistot ovat yhä sisäoppilaitoksia, joissa opiskelijat asuvat kampuksella asuntolassa opintojen ajan.
Kansanopistosta on tullut Suomen laaja-alaisin oppilaitosmuoto. Monet opistot ovat osa laajempia oppilaitoskonserneja, jotka tarjoava myös omilla kampuksillaan kansanopisto-opintoja.
Opistot järjestävät sekä pitkäkestoista koulutusta että lyhytkursseja. Opiskelijalla on tilaisuus suorittaa myöhemmät korkeakouluopinnot mahdollistava lukion oppimäärä ja ylioppilastutkinto. Niissä voi valmentautua ammattiopiskeluun. Tarjolla on mm. näyttelijäntyön, hyvinvointivalmentajan ja poliisilinjoja. Opetus on kurssimuotoista.
Osa opiskelijoista on hyvin lahjakkaita. Osalla opiskelijoista on vaikeuksia sopeutua yhteisössä olemiseen ja asumiseen yhteisön säännöillä. Kansanopistoissa koulutetaan muun muassa syrjäytyneitä nuoria, maahanmuuttajia ja kehitysvammaisia, joiden voi olla muuten vaikea löytää tarvittavaa koulutusta. Kansanopisto tarjoaa kaikille opiskelijoilleen paikan rauhoittua ja jopa uudelleen rakentaa elämänsä kokonaistilannetta.
Kansanopistojen toiminnasta vastaavat erilaiset, pääosin yksityiset kannatusyhdistykset, säätiöt ja järjestöt, myös kunnat. Todennäköisesti tällä hetkellä toiminnassa on noin 80 kansanopistokampusta. Selviytyäkseen taloudellisesti osa kansanopistoista on pannut hynttyyt yhteen. Yhteistyökuvioita on haettu myös esimerkiksi niin, että jostakin opistosta on tullut toisen sivutoimipiste.
Uudellamaalla toimii seuraavat suomenkieliset kansanopistot:
- Helsingissä: Aktiivi-Instituutti, Helsingin Evankelinen Opisto, JHL-opisto, Kuurojen kansanopisto, ja Laajasalon opisto.
- Järvenpäässä: Seurakuntaopisto,
- Kauniaisissa Suomen Raamattuopisto ja Työväen Akatemia.
- Kirkkonummella Siikaranta, Kiljavan opiston Kirkkonummen toimipiste,
- Lohjalla: Kanneljärven Opisto
- Nurmijärvellä: Kiljavan opisto,
- Tuusulassa: Pekka Halosen akatemia
- Espoossa: Axxell
- Hangossa: Evangeliska folkhögskolan i Svenskfinland
- Karjaalla Lärkkulla ja Västra Nylands folkhögskola,
- Porvoossa: Borgå folkakademi..
- Raaseporissa: Lärkkulla ja Västra Nylands folkhögskola,
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti