Eläkkeelle jäätyään - näin oletan - hän sukelsi oppikoulujen historiaan niiden synnystä vuoden 1872 koulujärjestykseen saakka. Syntyi kaksi yli 300- sivuista pienellä fontilla kirjoitettua teosta. Miksi vain siihen saakka? Hanho oli toisen osan ilmestyessä jo 76-vuotias. Elinaikaa oli enää 4 vuotta.
Hanho, J.T. 1947. Suomen oppikoululaitoken historia I. Ruotsin vallan aika. Helsinki: WSOY.
Hanho, J.T. 1955. Suomen oppikoululaitoken historia II.1809-1872 . Helsinki:WSOY.
LUIN kirjat oikeaoppisen konstrukivistisesti niin, että kokosin ensi yhteen sen, mitä ennalta olin oppikouluista merkinnyt muistiin, ja pudotin näiden teosten uudet ajatukset muistiinpanoihin eri värillä.
Ei mennyt hukkaan. Kokonaiskuvani oppikoulun historiasta jäsentyi, ja ihan uuttakin oivalsin.
Piirrän seuraavassa ensin mahdollisimman pähkinänkuorimaisen, yleiskuvan opillisen koulun kehityksestä ja nostan sitten erikseen esille pikku herkkupaloja Hanhon teoksista.
Opillisen koulun vaiheet yleisellä tasolla
Koulu syntyi Ruotsissa katolisen kirkon pappien ammattikouluksi. Aluksi oppilaat olivat köyhiä, ja kristikansa tuki heitä synninpäästön vuoksi. Keskiajan loppuun mennessä osasta papeista tuli vauraita, ja se houkutteli kouluun kaikkien säätyjen poikia - jopa aatelista.
Suomen ensimmäiset koulut saattoivat olla luostarikouluja, joita oli joitain kymmeniä. Usein Suomen ensimmäisenä ja tärkeimpänä kouluna pidetään kuitenkin Turun katedraalikoulu. Voi olla.
1400-luvun lopulla Suomen kaupungeissa toimi lisäksi muutama pedagogio. Näiden opettajat olivat pappeja ja luostarivelijä.
Uskopuhdistus
Vuonna 1523 valtaan nousi Kustaa Vaasa, joka omaksui luterilaisen opin. Kiirastulioppi kumottiin, ja sielujen pelastamistyössä tarpeettomiksi käyneet piispojen, kirkkojen ja luostarien uskovaisilta keräämät uhrilahjat määrättiin kuninkaalle vuonna 1527.
Luostarikoulut katosivat. Kirkon hoitamat koulut ajautuivat alennustilaan. Papin ammatti menetti imuaan. Oppilaat kaikkosivat kouluista.
Alkoi koulun hidas muutos yksinomaan kirkollisesta koulusta yleiseksi kansalaiskouluksi. Vaasa kehoitti rahvasta panemaan lapsen koulut, ja ryösti heidät teineinä kesken opintojen huonopalkkaisiksi kirjureiksi.
Vuonna 1571 maassa oli 7 oppilaitosta:
- Turun tuomiokirkkokoulu ja
- Viipurin triviaalikoulu, latina kouluja (varsinaisia pappien valmistuslaitoksia) sekä
- Rauman, Porvoon, Helsingin, Porin ja Naantalin pedagogiot tai lastenkoulut.
1600-luvulla Ruotsi kävi sotia ja laajeni. Valtakunta tarvitsi kouluttuja virkamiehiä ja puhdasoppisia pappeja. 1600-luvusta tulikin koulutuksen vuosisata. Opillista koululaitos uudistettiin useilla koulujärjestyksillä.
Vuonna 1630 Turkuun perustettiin Suomen ensimmäinen lukio ja 1640 Turun Akatemia. Pietari Brahe pani asioihin vauhtia. Vuodesta 1649 opillisen koulutuksen rakenne oli Suomessa tällainen:
- Akatemia
- Lukio - tehtävä oli kirkollinen.
- Ylempi triviaalikoulu - latinaluokkia ja rinnakkaisluokkana kirjuriluokka eli apologistan luokka).
- Alempi triviaalikoulu.
- Pedagogiot - opillisen koulun ja kansanopetuslaitoksen välimuoto - vastasi triviaalikoulun ensimmäistä luokka. Suomessa oli myös maalaispedagogioita.
Koulujärjestyksen pedagogiikassa näkyi monta Comeniuksen sormenjälkeä.
1700-luku
Valistuksen, hyödyn ja vapauden aikaa. Vuosisadan alku oli Suomessa yhtä sotaa ja kulkutautia. Venäjä hyökkäsi. Ruotsi romahti. Eliitti pakeni Ruotsiin. Koulut olivat Ison vihan aikana seisahduksissa.
Vuosisadan jälkipuolisko oli taas poliittisen vapauden ja hyödyn aikakautta- Kunnes Kustaa III nousi valtaan. Ruotsin koululaitoksessa 1700-luku oli varsin hedelmätön.
Suomessa oli yhteensä 28 koulua. Vuoden 1724 koulujärjestys piti muutoin rakenteet ennallaan, mutta pedagogioista ei annettu ohjeita. Opetus niissä jäikin epämääräiseksi. Opettajasta pääasiassa riippui, mitä aineita koulussa opetettiin ja miten tuloksellisesti.
Ruotsi hävisi Suomen Venäjälle 1808-1809 sodassa, josta Runeberg on kirjoittanut klassikkokirjan.
Juhlapuheer pidettiin Porvoossa.
Siirtyminen Venäjän alaisuuteen ei muuttanut suomalaisten kouluoloja. Uusi oppiaine oli venäjän kieli. Opillisen koulutuksen rakenne oli:
- ala- ja ylätriviaalikoulu,
- lukio,
- Turun Akatemia - Vuonna 1828 yliopisto siirrettiin Helsinkiin Keisarilliseksi Aleksanterin yliopistoksi. Statuuteissa luvattiin opettajille opetuksen vapaus.
Vuosisadan alku on koulutoimessa puheiden aikaa. Valtio käytti vain vähän rahaa oppikoululaitokseen.Kouluihin haluttiin reaaliaineita. Odert Gripenberg perusti Suomeen maamme ensimmäisen pelkästään realiaineisen oppikoulun. Vuosina 1806-1830 Turun katedraalikoulussa oli kaksi osastoa, toinen opilliselle uralle aikoville ja toinen ns. kollektoriluokka alempiin virkoihin tai elinkeinourille aikoville.
Vuosina 1809- 1841 oppikoululaitoksessamme toimeenpannut muutokset olivat vähäisiä.
Huomattavin oli Turun katedraalikoulun lakkauttaminen ja Turun lukion ja triviaalikoulun perustaminen.
Koulunkäynti oli ikivanhaan tapaan epäsäännöllistä. Oppilaita otettiin pitkin vuotta. He olivat pitkiäkin aikoja pois. Opettajat eivät pitäneet poissaoloista päiväkirjaa. Esim. Porvoon lukiossa yli puolet saatoi olla poissa. Opiskeluaikaa saattoi kestää 3- 7 vuotta, pitempäänkin.
Yksityisopetus kävi yhä suositummaksi. 1829 käynnistyi ensimmäinen J. H. Avellanin ”ylioppilasleipomo”. Se valmisti poikia yliopistoon.
- Ala-alkeiskoulu oli vaatimaton perustietoja antava koulu. - niille, jotka aikoivat valtion palvekseen tai sellaisiin ammatteihin, joihin tarvitaan jonkinlainen tieteellinen valmistus.
- Yläalkeiskoulussa jatkoi triviaalikoulujen työtä. Siellä oli kaksi linjaa: opillinen papeiksi, reaali- eli siviililinja johti muille elinkeinon aloille ja virkamiehiksi virkamiehiksi valmistuville (ns. siviililinja). Tarkoitus oli saada tarpeelliset tiedot lukioihin pyrkimistä varten.
- Lukiossa oli kaksi linjaa: toinen papeiksi, toinen virkamiehiksi valmistuville (ns. siviililinja). Tarkoitus oli hankkia sellainen tietomäärä, että opintoja voitiin jatkaa yliopistossa.
- Naisväenkoulut ”sivistyneiden vanhempien tyttärille” sellaisten tietojen hankkimieksi ja sellaisten käsitöiden harjoitamiseksi, joiden katsottiin kuuluvan huoliteltuun naiskasvatukseen.
1841 ja 1843- uudistuksilla ei oltu saatu poistettua vallinneita puuttellisuuksia opettajavalmistuksessa eikä opettajien palkkauskysymyksessä. Opettajat olivat myös eläkkeen suhteen eri asemassa kuin muut virkamiehet. Lukiossa latinankielinen opetus hidasyi etenemistä. Oppiaineiden paljous johti pintapuoliseen tietoon. Oppilaita oli liian paljon. 1848 pelättiin helmikuun vallankumouksen leviävän. Salaiset seurat kiellettiin. Vuonna 1850 ylioppilaat määrättiin pitämään univormua.
Vapauttaja-keisarin aikakausi
Vapauttaja-keisarin aikakausi
Kun vapauttaja-keisari Aleksanteri II nousi valtaan, alkoi innostava kehitys.Valtio kasvatti omat menonsa kaksinkertaisiksi. Opettajankoulutus kehittyi. Professorin tehtäviin kuului oppikoulunopettajien koulutuksen johtaminen
Vuoden 1856 koulujärjestyksessa oppikoulu "päivitettiin". Oppikoulun peruspiirteet säilyivät entisellään, se oli uudistettu painos edeltäjästään.
Tärkeiden uudistusten ajanjakso oppikoululaitoksemme historiassa alkoi 1860-luvun alussa.
Vuonna 1864 perustettiin ensimmäinen uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu.
Ja sitten tuli THE koulujärjestys. Vuoden 1872 uusi koulujärjestys pyyhkäisi pois kaikki vanhat oppikoulun muodot. Oppikoulut jaettiin:
- Alkeisopistoihin, (joiden nimi muuttui pian lyseoiksi). Niihin yhdistettiin yläalkeiskoulu ja lukio. Tuolloin syntyi 1900-luvulle kestänyt oppikoulun perusrakenne. 4 - tai 7 luokkaa. VII-luokka oli kaksivuotinen. Alkeisopistojen pääasiallisimpana tarkoituksena oli tieteellisen sivistyksen perustaminen
- Reaali- eli porvarikoulut olivat uusi koulumuoto. Ne olivat kunnallisia, kaksi- tai nelivuotisiksi päättäviä oppilaitoksai, joista siirryttiin suoraan ammattiin. Niiden tuli jatkaa ja laajentaa kansakoulun kursseja ja valmistaa oppilaita ammattikouluihin. Niiden historia oli lyhyt. Reaalikouluista oli vaikea päästä jatko-opintoihin, ja siksi niiden suosio jäi vähäiseksi. Jo vuonna 1883 oppilaspulaa poteneet reaalikoulut lakkautettiin tai muutettiin uudelleen alkeiskouluiksi.
- Alkeiskoulut olivat 2- tai 4-luokkaisia, ja ne vastasivat lyseon alaluokkia.
- Lisäksi oli 4- ja 7-luokkaisia tyttökouluja (”naisväenkoulut”); tyttökoulut ja korkeammat tyttökoulut.
Alkoi oppikoulun lopullisen rakenteen vimmaisen etsinnän aika, joka päättyi vasta 1914. Joka puolelle maata - pääasiassa yksityisin voimin- syntyi oppikouluja. Syntyi myös suomenkielisiä oppikouluja. Tytöt ja pojat saivat yhteiskouluja; Vuonna 1882 perustettiin ensimmäinen ruotsinkielinen yhteiskoulu. Vuoden 1883 koulujärjestyksen myötä koulut jaettiin
- Lyseoihin. Lyseot jaettiin edelleen klassisiin lyseoihin ja reaalilyseoihin. Reaalilyseot olivat latinattomia. Kummatkin olivat 8-luokkaisia. Reaalilyseoiden viiden alimman luokan oppimäärä käsitti muiden pohjoismaiden tapaan keskikoulun, jollaisten tarvetta teollistuminen nopeasti lisäsi. (nimitys oli alkeiskoulu??) ja
- Alkeisoppikouluihin.
Vuoden 1914 koulujärjestyksessä oppikoulu sai lopullisen rakenteensa: Alkeiskoulut muutettiin viisiluokkaisiksi keskikouluiksi. Lukio oli kolmiluokkainen. Lopulta opillinen koulu oli löytäny rakenteen: yliopistot, lyseot- yhteiskoulut, keskikoulut, joka imi lopulta 60 % ikäluokasta lukioon ja kesti peruskouluun saakka.
Herkkupaloja Hanhon teoksesta
Millaisia väärinkäsityksiä minulla oli ollut? Mitkä näkemykseni vahvistuivat?
Mitä ihan uutta löysin?
Millaisia väärinkäsityksiä minulla oli ollut?
En tunnistanut juurikaan varsinaisia väärinkäsityksiä.
Mitkä näkemykseni vahvistuivat?
Koulun selektiotehtävän juuria
1580: Valtioneuvoston mietinnössä todettiin: "Kouluissa on paljon oppilaita, jotka eivät voi eivätkä tahdo oppia mitään,vaan ovat siellä laiskuuttaan; lisäksi he keppostensa ja kerjäämisensä tähden ovat kansalle rasitus ja taakka. Sellaiset oppilaat oli latinakoulusta erotettava ja heiä sijoitettava kirjurikouluihin tai karkeisiin ammateihin tai palvelijoiksi."
1649: triviaalikouluun pyrkivistä oli poistettava heikkolahjaiset
1724: eräisiin triviaalikouluihin otettiin oppilaat aluksi puoleksi vuodeksi kokeeksi.
Koulunkäynnin poikkeuksellisuus - määrän suhteen
Aina 1800-luvun puoliväliin saakka koulunkäynti oli todella harvojen herkkua. Tiedot kolujen oppilasmääristä vielä 1700-luvulta ova epätäydelliset, mutta Hanho laskee, että Turun katedralikoulussa, Porvoon lukiossa ja kuudessa triviaalikoulssa oli 1748 oli yhteensä
572 oppilasta. Suomen väkiluku oli 1750 421 000, eli koulua kävi oli 1 promille väestöstä
- pedagogioiden oppilasluku tosin puuttuu.
Oppilaat olivat säätyläisiä. Esim. Turun katedraalikoulun oppilaista vuonna 1749 olo
- porvariston poikia 25.5%
- talollisten, torpparien ja muun rahvaaan poikia 24.2 %
- virkamiesten poikia 19 %
- käsityöläisten poikia 16 %
- aliupeerien ja sotamiesten poikia 14.3 %
Porvooon arkkihiippakunnassa oppikouluja oli 24, oppilaita 1095. Yhteensä oppilaita oli 2319
Suomessa oli tuolloin asukkaita noin 1,5 miljoonaa. Koulua kävi noin 2 promillea!
Lukuvuonna 1855-56 oppikouluja oli 53 kpl. Oppilaita oli niissä 3001. Suomen väkiluku oli vuonna 1850 noin 1,7 miljoonaa. Koulua käyviemn osuus oli näin 0,2 % eli 2 promillea !!!
Opettajankoulutus
H.G: Porthan piti 1700/1800- lukujen taitteessa kasvatusopin luentoja Akatemiassa.
Vuonna 1804 Turun Akatemiaan i määrättiin perustettavaksi Seminarium Philogicum antamaan opastusta kasvatustieteessä ja kehittämään taitavia opettajia julkista ja yksityistä opetusta varten.
Vuonna 1806 säädettiin, että tutkinnon tuli olla osaksi tietopuolinen, osaksi käytännökinen. Käytännöllisessä kokeessa oli saatava selville ”taipumukset ja opettajalahjat”. Käytännölliset opetusnäytteet annettiin katedraalikoulussa.
Vuonnan 1807 seminaari aloitti toimintansa. Vuonna 1819 seminaari oli rappiotilassa, eikä virkaa enää täytetty, sitä hoidettiin sijaisuudella. Vuonna 1828 virka lakkautettiin. 3-vuotisen opettajakurssin suorittaminen tuli kalliiksi. Ja jonkin ajan kuluttua ei edes valtio kouluihin opettajiksi pyrkiviltä ei vaadittu ohjesäännössä määrättyjä tutkintoja.
Vuonna 1823 Odet Gripenberg anoi senaatilta apua perustaakseen normaalikoulun eli kasvatusopillisen seminaarin. Hän ei saanut lupaa.
Vuonna1856 annettiin julistus, joka koski tulevien lukioiden ja koulujen opettajia. Niiden jotka aikovat lukioiden, ylä- ja ala-alkeiskoulujen sekä tyttökouljen opettajiksi, tuli kirjoittautua kasvatus- ja opetusopin professorin ylioppilaina jumaluustieteellisen tiedekuntaan ja suorittaa kasvatus- ja opetusopin professorin valvonnassa valmistava oppikurssi. Tämä ei koskenut ihan kaikkien aineiden opettajia. Oppikussi arvioitin 2-vuotiseksi. Valmistuakseen käytännöllisesti opettajantoimeen kasvatuopsin opiskelijoiden tuli kuunnella opetusta yliopistokaupungin ylä- ja ala-alkeiskouluissa ja sen ohella koulunjohtajan valvoessa toimia apulaisopettajina. Lisäksi he suorittivat ainetutkontoja.
Näin valmistuneet kasvausopin ylioppilaat ja kandidaatit voitiin ottaa kouluihin sijaisopettajiksi, mutta vakinaisiksi vasta sitten, kun he tuomiokapitulin valvonnan alaisina olivat vähintäin vuoen olleet opettajina ja sen jälkeen suorittaneet koulujärjestyksen mukaiset opetusnäytteet.
Vuonna 1864 perustettiin ensimmäinen uudenaikaisten periaatteiden mukainen harjoittelukoulu (ruotsinkielinen) normaali- eli mallikoulu oppikoulun opettajien harjoittelukouluksi. Vuonna 1869 määrättiin, että kasvatus- ja opetusopin professorin tehtäviin kuului kaikkien maassa valmistuvien oppikoulunopettajien opetustaidon kontrollointi opetusnäytteiden perusteella.
Suomenkielinen opettajankoulutus alkoi vuonna 1867, jolloin Helsingin ruotsinkieliseen normaalilyseoon perustettiin suomenkielisiä luokkia.
Opetusmetodit hukassa?
Opetusmetodit valuivat ylhäältä alas. Päämalli oli keskiajalla saarna. Luento- kuuntelu. muistiinpanot-kertaus ja sovelluksena väitely. Läksyt opeteltiin ulkoa, ja jos aikaa jäi, opettaja selitti ne.
Metodit ovat riippuvaisia olosuhteista, esim. kirjan hinnasta. Metodinen kehittely kiihtyi 1600-luvulla, mutta arkea ne eivät juuri haittaa. 1800- luvun puolivälissä oppikouluissa ei ollut mitään opetusoppiin perustuvaa opetusmenetelmää.
Mitä ihan uutta löysin?
Eriyttäminen
1649: Kuningatar Kristinan holhoojahallitus antoi 1640 ohjeen kun laaditiin vuoden 1649 koulujärjestystä: kouluopetus tulee järjestää niin, että otetaan huomioon oppilaiden ikä, taipumukset ja lahjakkuus.
1724. Triviaalikouluissa oppilaat jaettiin tietomääränsä perusteella läksyosastoihin. Siten luokalla saattoi olla:
- seniores
- juniores
- infimi- osastot
1571: Rangaistaessa oli käytettävä probaa - arestia, jalkapuuta, vitaa tahi keppiä. Oman äidinkielen käyttämisestä rangaistuksena aasin kuvan kantaminen.
Koulumestarin tuli pitää sopivaa kuria. Opettaja ei saanut olla liian ankara. Rangaistusta toimeenpanneessaan opettaja ei saanut syyllisen kimppun hyökätä melutean ja raivoissaan vaan hänen tuli säilyttää rauhallisuutensa.
1872: koulujärjestyksessä hylättiin vanha pelkoon perustuva kurinpito ja kiellettiin ruumiilliset rangaistukset ja muutoínkin korostettiin oppilaiden sivistynyttä kohtelua.
Opettajan kelpoisuusehdot
1571: vaatimukset opettajalle: pitää olla hyvä ja taitava
1595: Opettajia ei saanut palkata virkaan ennenkuin oli Uppsalan yliopistossa suorittanut tutkinnon - ihan uutta minulle.
1649: 1. Opettajan tulee olla elämäntavoiltaan nuorisolle esikuvallinen, 2. Opettajalla tuli olla riittävät tiedot niissä aineissa, joita hänen tuli opettaa, 3. Optetajalla tuli olla tehtäväänsä sopiva luonne ja pedagoginen taito.
1803: Turun akatemia esitti, että ”kaikki ylioppilaat, jotka haluavat ryhtyä lasten yleiseen tai yksityiseen opettamiseen… olivat velvolliset tutkinnosssa osoittamaan edistymistään kasvatus- ja opetusopissa, osittain edistymistään niissä tieteissä, jotka opettajalle ovat välttämätömiä… ”
1804 Turun Akatemiaan määrättiin perustettavaksi Seminarium Philogicum antamaan opastusta kasvatustieteessa ja kehittämään taitavia opettajia julkista ja yksityistä opeusta varten. 3-vuotinen seminaari perustettiin viideksi vuodeksi. Seminaari oli kolmivuotinen.
1806: säädettiin, että tutkinnon tuli olla osaksi tietopuolinen, osaksi käytännöllinen.Käytännöllisessä kokeessa oli saatava selville ”taipumukset ja opettajalahjat” Käytännöliset opetusnäytteet annettiin katedraalikoulussa.
1807 käynnistettiin Turun Akatemian pedagoginen seminaari tehostamaan opillisen koulun opettajien koulutusta. Laitos antoi Suomessa ensimmäinen järjestelmällistä opettajankoulutusta. Seminaari toimi 1820-luvulle saakka.
1872 uusi koulujärjestys: valintaan vaadittiin, että viranhakijan oli määrättynä aikana kuunnelltut opetusta ja osallistunut opetusharjoituksiin normaalilyseossa. Lehtorin virkaa pyrkivän tuli lisäksi olla FK ja aineessa korkein arvosana. Kollegalle riitti toiseksi korkein arvosana. Virkoja täytettäessä otettiin huomion opettamistaito ja taipumus, mikäli niitä olivat tukemassa riittävät tiedot
perustui pitkään alueelta viljatynnyreinä kerättyihin veroihin. Opettajat oppivat pian ottamaa myös osan teineille tarkoitetuista rahoista. Opettajien palkkaa on ollut ainakin uskonpuhdistuksesta alkaen aina liian alhainen. Ja sen jälkeen.
Viimeistää 1800-luvulla palkka maksettiin ihan rahana,
Oppilaiden rooli
Oppilaita käytettiin jo keskiajalla apuopettajina ennen muuta kuulustelemassa nuorempien läksyjä.
Myös ns. kouluvaltion ideaa toteutettiin meillä : 1571 ” koulussa tuli vanhan tavan mukaan olla oppilaista valittuja toimihenkilöitä, jotka valvoivat tovereidensa käytöstä ja ilmoittivat rikkomuksista rehtorille." Vuonna 1600 Turun koulussa oli
- Ylimmät toimihenkilöt notarius scholae - Ilmoitti oppilaat, jotka olivat pois koulutunneilta ja jumalanpalveluksista, valvoi järjestystä ja kirkkolaulun harjoitusta, kun opettajat olivat pois. Valvoi että lukionhuoneet siivotiin viikottain. Sulki karsseriin epäsiveellisä elämään viettävät. jne.
- Pedelli ja nuniator avasivat ovet klo 1/2 5 aamulla ja sulkivat ne illallla.
- Oppilaat lämmittivät ja siistivät kouluhuoneet, avasivat ja sulkivat ovet ja ikkunaluukut ja valmistivat patukat, joilla heitä rangaisiin
Jostain syytä olen aina ohittanut ns. Vanhan Suomen koulut, eli koulut alueelta, joka Turun rauhassa menetettiin Venäjälle. Siihen kuuluivat mm. Viipuri, Hamina, Lappeenranta, Käkisalmi ja Savonlinna.
Hanhon mukaan vielä kauan Isonvihan jälkeen 1710-1744 Viipurin läänissä ei ollut yhtään valtion oppikoulua toiminnassa, Vain yksi yksityinen saksalainen koulu. Vuonna 1745 aloitti Viipurin 5-vuotinen katedraalikoulu ja Haminan 2-vuotinen triviaalikoulu. Pedagogioita syntyi mm. Käsisalmeen, Lappeenrantaan ja Savonlinnaan.
Keisarinna Katariina II ryhtyi uudistamaan kouluja 1770-luvulla. Pyhän Pietarin seurakunnan koulu oli perustettu 1710-luvulla. 1760-luvulla se järjestettiin Francken laitosten esikuvien mukaisesti. Ny siitä tehtiin saksalaisen mallin mukainen mallikoulu, piirikoulu. Käyttöön otettiin itävaltalainen ns. normaaliopetusmenetelmä, jonka kehittäjä oli saksalainen Johannes Friedrich Hähn (1710- 1789)
Hähnin pedagoginen idea oli erikoinen: Kaikki, mikä lasten oli opittava, oli tarjottava heille tieteellisessä muodossa = oppikirjan sisällöt järjestettiin jäsennystalukoiksi. Oppilaiden oli kirjoitettava nämä taulukot ja opeteltava ne ulkoa, jolloin heidän muistiinsa painui koko koulukurssin lyhyt yhdistelmä. Ajan ja tilan säästämiseksi ja oppilaiden muistin harjoittamiseksi nämä jäsentaulukot oli kirjoitettava vain alkukirjaimin.
Vanhan Suomen koulujärjestelmäa kuului 1788 alkaen:
- Normaalikoulut - 3-4-luokkaisia, myös lyhyempiä
- Saksankielisiä kouluja
- Venäjänkielisiä kouluja
Koulujen valvonta ja tarkastus oli erotettu kirkosta ja oli tehokkaampaa. Uusia piirteitä oli aineenopettajien käyttö, palkintojen jakaminen oppilaille - filantropia- opetuksen miellyttäväksi tekeminen ja huomion kiinnittäminen oppilaiden taipumusten kehittämiseen. Painoa uusiin kieliin, matematiikkan ja luonnontieteisiin. Patukan sijasta kouluissa oli käytössä humaani kurinpitojärjestelmä.
Uutta olivat myös opetuspiirin kuraatorijärjestelmä, luokkan päiväkirja, poissaoloilmoitukset ja usein uudistuneet kirjalliset arvostelut.
Vuonna 1811 Viipurin lääni yhdistettiin taas muuhun Suomeen, Porvoon tuokiokapitulin alaisuuteen.
Vanhassa Suomessa oli tuolloin 13 koulua. Aivan erilainen koulujärjestely antoi ajattelemisen aihetta koulje uudistamiselle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti