TÄSSÄ lastussa esittelen kansanopiston pedagogiikkaa sellaisena, kuin se kuvataan kirjassa:
Kinnunen, Kari, Marjomäki, Ville, Nyback, Bror ja Tiensuu, Kyllikki. (toim.). (1989). Vapauden vankina. Saa vuotta kansanopistotoimintaa Suomessa. Helsinki: Suomen kansanopistoyhdisty
TANSKALAISEN kansanopiston pedagogiikan perusta loi N.F. S. Grundtvig (1783 - 1872 jaa.). Pedagogiikan historiaan tämä pastori, kirjailija, filosofi, historian opettaja, poliitikko ja oman aikansa paras puhuja on jäänyt ideoimalla vapaan sivistyslaitoksen yli 18-vuotiaille kansalaisille.
Grundtvig hahmotteli kokonaan uutta koulumuotoa, kansan yliopistoa, jossa opiskelijoilla ja opettajilla olisi läheiset välit, Tavoitteena oli luoda koulu, jossa ”isänmaanrakkaus vallitsisi ja äidinkieli kukoistaisi”. Opiskelijoiksi otettavilla olisi hyvä olla jo ammatti valmiina.
 |
| N.F.S. Grundtvig |
SUOMESSA kansanopiston pedagogiikka näyttää luottaneen enemmän kirjoihin ja lukemiseen.
Ensi vaiheessa oppaineina oliva uskonnon lisäksi - jota ei Tanskassa opetettu - humanistis-yhteiskunnalliset aineet. Aluksi fokus oli talonpoikaiskulttuurissa ja siitä liuttiin isänmaallisuuteen. Pian mukaan tulivat luonnontieteelliset ja käytännölliset harjoitusaineet.
Internaatti
 |
| Kuvakaappaus kirjasta. |
Kansanopiston omaleimainen menetelmä on opisto oppimis-ympäristönä, opistokotina. Itse opetukseen kansanopistot ovat aikojen kuluessa kehittäneet vapaan sivistystyön ideologian pohjalta opiskelijalähtöisiä opetusmenetelmiä. Opiston muukin opetustarjonta, kuin se linja, jonka on valinnut ja harrastus-mahdollisuudet ovat opiskelijoiden käytössä. Heillä on niinikään mahdollisuus käyttää kirjastoa ja erilaisia oppimisvälineitä ja opiskelutiloj
Pitkään kansanopiston erikoisuuksiin kuului opiskelijakohtainen opintojen ohjaus, minkä mahdollisti opettajien ja opiskelijoiden jatkuva läheinen vuorovaikutus. Opetus ja ohjaus oli mahdollista
henkilökohtaistaa. Pienessä yksikössä opiskelijan sai henkilökohtaista valmennusta ja tukea henkilökohtaisen opiskelusuunnitelmansa toteuttamisessa.
Sisäoppilaitosmuoto venyttää työpäivän aamusta iltaan. Virallisen ohjelman lisäksi epävirallinen yhteiselämä, sen järjestelyt ja vapaa-ajan toiminta kasvattavat. Tiiviissä yhteisössä on pakko sopeutua. Internaattiopiskelu suorastaan pakottaa toverikasvatukseen. Väittely, omaa kantaa tukevien perusteiden hiominen vertaisten kesken on ehkä paras ajattelun koulu. Siinä kasvaa ote maailmaan ja ajan mukana persoonallinen maailman-katsomus, kirjoittaa Seppo Niemelä. Projektiopinnot taas vievät ulos yhteiskuntaan.
Kristillisissä opistoissa ohjelmaan kuuluu myös aamu- ja iltahartauksia, jumalanpalveluksia, seuroja ja muita hengellisiä tilaisuuksia. Niiden määrä on kuitenkin vähentynyt.
Tapaus Finns
 |
| Kuvakaappaus Omnia Finns1891 facebook-sivulta. |
Suomeen levinnyt kansan-opistoaate innosti myös Helsingin lähipitäjät haluamaan pitäjäänsä kansanopistoa. Aktiivitoimijoina oli Helsingin yliopiston uus-maalainen osakunta.
Erityisesti ruotsinkielinen Espoo oli aktiivinen. Espoonkartanon omistaja Artur Gustaf Myrberg lupasi kansanopistolle Finnsin kestikievaritalon, ja niin kansanopisto perustettiin Espooseen nimellä Mellersta Nylands folkhögskola. Vuonna 1950 siitä tuli Finns folkhögskola.
Keski-Uudenmaan kansanopiston toiminta alkoi 2.11. 1891. Tarkoituksena oli edistää korkeampaa kansansivistystä, työskennellä luonteen jalostamiseksi ja ymmärryksen kehittämiseksi sekä antaa maanviljelijöille hyödyllisiä tietoja ja taitoja silmälläpitäen erityisesti järkiperäisen maatalouden edistämistä.
Kestikievaritalo osoittautui heti liian pieneksi, ja jo samana vuonna alettiin kerätä varoja uuteen toimitilaan. Vuonna 1897 uusi talo oli valmis, ja runsaan kymmenen vuoden kuluttua myös oppilas-asuntola.
Opintoihin kuuluivat äidinkieli (ruotsi), isänmaan historia, yleinen kulttuurihistoria, kunnallishallinto, maantieto, luonnonhistoria ja terveysoppi, laskento, kaunokirjoitus, viivoitinpiirustus, kirjanpito, laulu, veisto, voimistelu, maanmittaus sekä koulun harkinnan mukaan maatalous ja meijerioppi sekä kudonta ja ruoanlaitto.
Jos oli ilmoittautunut opistoon, kaikkeen opetukseen oli osallistuttava. Menetelmänä oli luento. Todistuksia koulusta ei saanut, mutta pyydettäessä johtaja antoi yleisen lausunnon ahkeruudesta, käyttäytymisestä ja arvion oppilaan omaksumasta tietomäärästä.
1950-luvulla Finnsin toiminta alkoi hiipui. Kun suuri osa oppilaista kävi oppikoulua, ei perinteisellä perusoppijaksomuotoisella kansanopistolla ollut paljoa tarjota. Kesällä 1973 kansaopisto lakkautetiinkin suunnattomien taloudellisten vaikeuksien sekä vakavan oppilaspulan vuoksi.
 |
| Olav Storgårdt |
Ihan samana vuonna 1973 Finns syntyi uudelleen. Apuun tuli Svenska Folkskolans Vänner- yhdistys. Rakennus oli liian arvokas purettavaksi.
Opiston johtoon palkattiin Olav Storgård. Hänelle luvattiin; jos hän saisi 30 oppilas-hakemusta, toiminta jatkuisi Hän sai.
Kunnostuksen suunnittelu alkoi heti- ja vuonna
1987 myös 1958 purettu torni pystytettiin uudelleen.
Tuohon aikaan nuoret suhtautuivat kriittisesti klassiseen ”opettajakeskeiseen” pedago-giikkaan, ehdottomaan kuriin ja jäsentelemättömään oppimateriaaliin. Heitä kiinnostivat mm. A.S. Neillin ajatukset. Koulumaailma oli täynnä muutosta haluavia nuoria.
Tällaisille nuorille tarjottiin nyt Finnsissä kansanopistoa, jossa vallitsi vapaus tenttipaineista ja todistuskiihkoilusta, opettajakeskeisestä koulumestari pedagogiikasta, järjestyssäännöistä. Tämä kiehtoi ja koulu täyttyi. Finnsissä alkoi mielenkiintoinen pedagoginen pöhinä.
Uusi pedagogiikka alkoi hahmottua. Perustaksi valittiin vapauttava pedagogiikka, toiminta-pedagogiikka. ja oppiaineiden integrointi.
Vapauttava pedagogiikka tarkoitti, että hylättiin järjestysäännöt. Tilalle tuli suurkokous päätösten foorumina. Opinnoissa vallitsi tenttivapaus. Todistukset olivat arvosanattomia. Itseä sai vapaasti toteutaa. Kilpailuhenki korvattiin vapaalla tiedonhalulla tiedon itsensä vuoksi.
Toimintapedagogiikka tarkoitti toiminnallisuutta. Oppilaat saivat puuhailla aktiivisesti verstaissa. Ideat ja valmiudet saatiin luennoilla, ja käytännön toteutus tapahtui usein vapaa-aikana, toisinaan yön hiljaisina tunteina. Tuloksena syntyi filmejä, diaesityksiä, näytelmiä... Työtapoina pajoissa oli ryhmätyökentelyä, keskustelua, pedagogista draamaa, ulospäin suuntautuvaa toimintaa. Käsien työ oli suuressa arvossa.
Oppiaineita integroitiin keskittämällä, pitämällä teemapäiviä ja projektikausia, luomalla oppiainekokonaisuuksia sekä teematyöskentelyllä.
Opettaja oli opiskelijatoverina, opetus nähtiin vuoropuheluna ja työskentely ongelmanratkaisuna.
Storgård oli siis löytänyt innostavan idean. 1970-luvulla nuorisoliike tarvitsi ohjaajia ja ajan henki arvosti luovaa toiminta. Niinpä Finnsiin ideoitiin kaksi linjaa: Lapsi- ja nuoriso-ohjaajakoulutus ja luova toiminta. Finns Folkhöskola oli näin tienraivaajien joukossa, kun kansanopistot aloittivat ammatillisen koulutuksen.
Ohjaajakoulutus oli 1-vuotinen. Luova toiminta oli runko, johon teoreettiset aineet sidottiin. Finnsin luovan toiminnan linjasta ei pyritty tekemään taidelinjaa. Jokaisen tuli saada vain kokeilla kaikkea.
Ohjaajaksi opiskelu tapahtui Finnsissa ja käytännön harjoittelu aluksi vapaa-ajankodissa Kauniaisissa. Uutta oli tutkiva ote. Harjoittelussa saadut kokemukset olivat pohja luokassa tehdyille analyyseille ja keskusteluille
Lyhytkurssitoiminta käynnistyi vuonna 1974. Se lisäsi opiskelijoiden määrää.
Opisto teki innokasta yhteistyötä ruotsalaisen kansanopistojen ja mm. opettajankoulutuslaitosten kanssa. Se kutsui luennoitsijoiksi pedagogiikan suurmiehiä kuten Brian Wayn.
Vuonna 1987 1-vuotisesta vapaa-ajanohjaajakoulutuksesta sai pätevyyden. Pian koulutus piteni 2-vuotiseksi. Seuraavaksi 2-vuotinen vapaa-ajan ohjaajakoulutus muutettiin 1- tai 2-vuotiseksi nuorisonohjaajalinjaksi. Nyt harjoittelu tapahtui pitämällä kerhoja ympäri Keski-Uuttamaata. 2-vuotinen koulutus vaihdettiin vielä 3-4-vuotiseksi keskiasteen kulttuurisihteerikoulutukseksi Vuonna 1987 käynnistyi myös kansainvälinen kehitysmaalinja.
Finns otti ensimmäisten kansanopistojen joukossa myös akateemiset kurssit opinto-ohjelmaansa. Yhteistyö Åbo Akademien kanssa loi mahdollisuuden suorittaa kasvatustieteen approbatur.
Vuonna 1989
Kirjan ilmestyessä oli kulunut 15 vuotta siitä, kun Finns oli herännyt kuolleista. Kirjoittaja oli edelleen positiivinen, vaikka pilviä näkyi jo taivaalla. Ohjeet olivat muuttuneet: kaikki aineet piti arvostella. Opiston ja linjamäärän kasvettua opettajilla ei ollut enää aikaa yksilölliseen ohjaukseen ja opetukseen. Opiskelijat olivat nuorempia ja vähemmän kiinnostuneita yhteiskunnasta. Suurkokous oli menettänyt alkuperäisen merkityksensä. Opiskelijoiden halu saada tutkintopaperi oli kasvanut suureksi.
Vuonna 2020:
Vuonna 20110 Svenska folkskolans vänner myi koulun suomen-kieliselle ammattioppilaitos Omnialle. Rakennukset on korjattu uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti