Amerikassa uutta etsimässä vuonna 1939. Osa 2

UKKO Kivistön teoksessa "Amerikassa uutta etsimässä"  esitellään yksi varhaisimmista - ja unohdetuista ns. uuden koulun pioneereista:

Frederik Burk

Burk (1862- 1924)  oli  San Fransiscon valtion opettaja-seminaarin johtaja. USAn koulunuudistusliike sai alkunsa  siellä Burkin tekemästä uudistustyöstä vuosina 1911-12.

Burk vastusti marssikolonnaksi kutsumaansa luokkaopetusta.  Etenemistahdin siinä määrää mystinen, kuviteltu keskinkertainen oppilas. Osalta oppilaista aika menee hukkaan, ja he tottuvat  laiskotteluun. Toinen osa oppilaista ei saa riittävästi aikaan annetussa ajassa.

Burk  hyökkäsi tasatahtisuutta vastaan ja ajoi yksilöllisyyttä. Oppilailla oli samassa luokassa eri valmiusaste. Jokaisen lapsen tuli  saada oppia ne eri asiat, joihin hän kulloinkin oli valmis.

Luokaton luokkaopetus

Burkin mukaan  koulun ja opettajien metodit ovat lapsia varten, eivätkä koulua  ja opettajia varten. Ellei koulu sovi lapselle, on koulu ja opetusmetodi uudistettava, ei lapsi. Lasten  piti  saada työskennellä omien kykyjensä mukaan. Ratkaisuksi hän esitti luokatonta luokkaopetusta.

Burk loi 1910-luvulla  yksilöllisen opetusjärjestelmän. Siihen kuului ns. itsekehittäviä lukukirjoja, lasten harjoituskirjasia ja työkirjoja. Kirjoissa asiat selitettiin selkeäsi  ja lapsentajuisesti. Niissä oli paljon  kuvia. Näiden kirjojen avulla oppilaan piti kyetä oppimaan itsekseen uusi asia, johon hän oli psyykkisesti valmis.  Jos  hän tarvitsi vähän apua, sitä sai joltakin edistyneemmältä oppilaalta tai opettajalta. Burk antoi seuraavankaltaisia ohjeita:

• Kirjoita opettava asia yksinkertaisesti.
• Jaottele esitys osiin. 
• Anna lapsille yksilöllisiä töitä, ja anna heidän edetä omassa tahdissa.(Hitaille erikoisharjoitusta).
• Pidä työhetket lyhyinä.
• Kannusta
• Anna oppilaiden itse tarkistaa  työ. 
• Älä anna kotitehtäviä.
• Anna seuraavan luokka-asteen tehtäviä heti, kun lapsi on siihen valmis - omassa luokassa.
• Älä jätä ketään luokalle.
• Täydennä yksilöllistä työtä luovalla ja sosiaalisella toiminnalla; tuo koulupäivään taidetta, musiikkia, käsityötä, näytelmiä ja ajatusten vaihtoa lasten kesken 

Oppilaalle annettiin  kirjallinen suunnitelma kurssista. Edistyminen ja suoritukset  merkittiin heti muistiin. Suulliset kuulustelut  lopetettiin.

Seminaarion opiskelijat tekivät itsekehittäviä lukukirjoja Burkin johdolla. Mutta  Kalifornian kouluviranomaiset  kielsivät  seminaaria julkaisemasta niitä ! On väitetty, että kiellon takana olivat oppikirjakustantamot.

Burkin kuuluisia oppilas: C, W. Washburne 

Carleton W.  Washburne aloitti työuransa jonkinlaisena toimistovirkailijana huijariksi osoittautuneessa yrityksessä ja jäi työttömäksi. Niinpä hän otti johtajaopettajan pestin eräässä maalaiskansakoulussa  lähellä Los Angelesia. Uudet ideat alkavat muhia hänen päässään. Seuraavasta opettajapestistä hänet erotettiin liian toverillisena.

Washburne otti yhteyttä Burkiin, jonka ajatuksiin hän oli tutustunut, suoritti Kalifornina yliopistossa kasvatusopillisia tutkintoja ja  kokeili Burkin johdolla omia menetelmiään. Vuonna 1914 hänestä tuli Burkin työtoveri.

Pienen- Kauniaisten kaltaisen - Winnetkan kaupungin vanhemmat  halusivat juuri noihin aikoihin uudistaa  kansakouluaan ja etsivät sinne johtajaa. He kirjoittivat Burkille, ja tämä ehdotti  uudistusmieheksi oppilastaan  C.W. Washburnea.  Lokakuussa 1919 Washburne matkusti Winnetkaan ja otti  paikan vastaan.

Siellä otettiin nyt käyttöön Burken menetelmä, joka Ukko Kivistön sanoja mukailleen " tehosi, säästi aikaa, vähensi takapajuisuutta ja teki kouluelämän opettajille ja oppilaille onnellisemmaksi ja tuloksellisemmaksi."

Seuraavassa lastussa enemmän Washburnesta ja Winnetkasta,

PS.

Olen kirjoittanut aikaisemmin, vuonna 2016  blogilastun Burkista. Se löytyy tästä linkistä:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2016/04/unohdettuja-pedagogeja-frederick-burk.html