Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, toukokuuta 20, 2020

Unohdettuja pedagogeja: Ottilia Stenbäck. Osa 1



















Tyyni Tuulio julkaisi vuonna 1950 kirjan Ottilia Stenbäckin (1848 - 1939) elämästä. Löysin kirjan viime jouluna, ja nyt se on luettu. Kannatti. Vaikka olen jo aikaisemmin kirjoittanut Stenbäckin tärkeimmästä teoksesta "Kasvatusopin historian pääpiirteet" kolmekin lastua, en tiennyt hänestä ihmisenä enkä  hänen pedagogiikastaan juuri mitään. Opin samalla paljon tyttöjen koulun historiasta ja erityisesti ns. jatko-opetuksesta. Muistiinpanoja kertyi 25 sivua.

Tässä ensimmäisessä osassa piirrän lyhyen kuvauksen Stenbäckin elämäntyöstä. Toisessa osassa yritän tiivistää hänen omaa pedagogiikkaansa ja kolmannessa osassa esittelen hänen elämäntyönä kaksi merkittävintä näyttämöä: Helsingin suomalaisen tyttökoulun - jonka työtä muuten jatkaa Viikin normaalikoulu sekä koulun yhteydessä toimineen jatko-opiston.

Tyyni Tuulio tiivistää kauniisti Stenbäckin elämänkaaren:
" Ottilia Stenbäckin maallinen vaellus kesti yhdeksän vuosikymmentä. Se alkoi Maamme-laulun syntymävuonna ja  päättyi talvisodan aattona." 
Näihin vuosiin mahtuivat nälkävuodet, sortovuodet, ensimmäinen maailmansota, sisällisota...

"Tiila-täti" oli oman aikansa tunnetuimpia naisopettajia. Hän oli kaikkein ensimmäisiä uranuurtajia  suomalaisen naissivistyksen työmailla. Hän oli vaistoiltaan aristokraatti, Pohjanmaan talonpoikaiskansan jälkeläinen. Todellinen suomalainen. Hän oli saanut kummilahjana selkeän älyn ja hyvän terveyden. Luottamus Jumalaan takasi mielenterveyden. Näin Tuulio kirjoitti







































Lapsuus ja nuoruus 

Ottilian elämään ydin oli lapsuuden perhe. Perhe oli ns. sivistysperhe. Isä oli kirkkoherra. Äiti kotirouva. Lapsia heillä oli 13. Suvussa oli herännäisyysliikkeen johtajia. Kahdesta veljestä tuli  suomalaisuuden esitaistelijoita. Myös perhe vaihtoi kodin puhekieleksi ensimmäisten joukossa suomen.

Luonteeltaan Ottilia oli  ujo, arka, herkkä ja hän pillahteli itkuun herkästi. Hän oli lapsesta asti hyvin uskonnollinen.

Nuoruudessa kosijoita riitti, mutta elämään mahtui vain  yksi suuri rakkaus, mutta valitettavasti se oli yksipuolista. Niinpä hän eli neitinä elämänsä loppuun saakka.

Koulutie 

Ottilian oma koulutie alkoi tuon ajan tytöille tyypillisesti..  Hän  ei päässyt  tyttökouluun-  eivätkä päässeet muutkaan  hänen sisarensa, sillä perheessä oli  kuusi  poikaa,  jotka koulutettiin ensiksi.

Hän kävi  ns. kotikoulua. Opettajina eli guvernantteina oli  vähän vanhempia usein tuttuja tyttöjä ja poikia, jotka olivat käyneet joitain vuosia koulua.

Ottilia suoritti rippikoulun  14-vuotiaana ja hankki omin päin sellaisen osaamisen, että sai paperit  joilla pääsi Jyväskylän kansakoulunopettajaseminaariin vuonna 1869. Sieltä hän valmistui vuonna 1874 kurssinsa priimuksena.

Opettajattareksi ja johtajattareksi

Ensimmäisen opettajan pestin hän sai kotipaikkakunnalleen avatusta tyttökansakoulusta. Puolentoista vuoden kuluttua hän otti vastaan kevätlukukauden 1876 mittaisen,  hänelle tarjotun  viransijaisuuden  Helsingin yksityisestä suomalaisesta tyttökoulusta. Kansakoulunopettajattaresta tuli oppikoulu opettajatar. Koulun opettajakunta jokseenkin kokonaisuudessaan kuului pääkaupungin pieneen suomalaiseen seurapiiriin

Koulun ensimmäinen johtaja Minna Lindroos erosi samana keväänä tehtävästään solmiakseen avioliiton Julius Krohnin kanssa, ja Ottilia Stenbäck kutsuttiin koulun johtajaksi. Tätä tehtävää hän hoiti 43 vuotta.

Opettajankouluttajaksi

Vuosina 1880 - 1881 Ottilia  kävi stipendin turvin tutustumassa Ruotsin, Saksan ja Sveitsin tyttöjen koulutukseen ja kuunteli luentoja yliopistolla. Hän vakuuttui, että Suomalainen Tyttökoulu oli ajanmukaisesti ja  erinomaisen järjellisesti  järjestetty.

Kotimaahan palattuaan hän suoritti yksityisesti kasvatusopin tutkinnon ("pedagogik och didaktik samt uppfostrans och undervisningens historia") professori Clevelle. Cleve kirjoitti hänelle todistuksen:
"Neiti Ottilia Stenbäck on osoittanut omaavansa sellaiset tiedot  kasvatus- ja opetusopissa, että hän pystyy menestyksellä johtamaan tulevien opettajattarien opintoja näissä aineissa."
Tyttökoulun yhteyteen perustettiin vuonna 1881 jatko-opisto, joka valmensi tyttöjä  tyttökoulujen opettajattariksi ja myöhemmin pyrkimään kansakoulunopettajaseminaariin.  Ottiliaa pyydetiin johtamaan opiston pedagogiikkaa. Lisäksi hän opetti siellä kasvatusoppia vuoteen 1903 saakka ja kasvatusopin historiaa vuoteen 1929 saakka, jolloin Jatko-opisto lopetti toimintansa oppilaskadon vuoksi

Stenbäck oli hyvin kiinnostunut kasvatusopin historiasta, josta ei ollut suomenkielistä oppikirjaa. Vuosina 1890 ja 1892 hän julkaisi teokset: Kasvatus-opin historian pääpiirteet I ja II..  Teosta käytettiin vuosikymmenien ajan jatko-opistossa sen toiminnan loppuun saakka ja kasvatusopin opiskelussa, se oli kurssikirjana  kasvatusopin approbatur-arvosanaa varten Kirjosta otettiin uudet painokse vuosian 1901 ja 1908.

Toimittajana

Ottilia  toimitti 1880-luvulla lastenlehteä, jonka nimi oli Tilhi. Lehti ilmestyi joka toinen lauantai, tarjoten "vaihtelevaa, opettavaista ja huvittavaa lukemista lapsille". Lehden  avustajana toimi  mm. Topelius.

Siirtymä eläkkeelle 

Stenbäck jäi eläkkeelle tyttökoulun johtajataren tehtävästä vuonna 1919. Ero oli vaikea. Hän ei halunnut edes neuvoa seuraajaansa. Ero ei ollut täydellinen: Hänelle jäi edelleen jatko-opiston johto ja kasvatusopin historian tunnit kolmannella luokalla. Lukuvuoden 1920-21 hän toimi valmistavien luokkien sijaisena.

Vuonna 1925 hän luovutti paikkansa jatko-opiston rehtorina. Seuraajaksi tuli  Elsbeth Frey
Kasvatusopin historiaa hän opetti vuoteen  1929  saakka jolloin kunniakas jatko-opisto siirtyi historiaan.

"Ammattikerjäläiseksi"

Ottilia oli NNKY:n perustaja ja pitkäaikainen puheenjohtaja,  ja toimi sen piirissä kolme ja puoli vuosikymmentä. Yhdistys kantoi huolta nuorista naisista, joita saapui  kaupnkiin saapui joukoittain  palvelijattariksi, kauppa-apulaisiksi,  konttoristeiksi  tai opiskelemaan. Hyvän seuran puutteessa he  usein joutuivat harhateille. Eläkevuosina NNKY:stä tuli Ottilian pääasiallinen työmaa

Varsinaiseksi vanhuudenrakkaudeksi tuli vuonna 1927 perustettu Sörnäisissä toiminut tyttökoti.
Ottilia kehitteli itsestään ”ammattikerjäläisen” hellytti suurliikeiden johtajien sydämiä, kun tytöille oli saatava joululahjoiksi esim. kelkkoja.

Ottilia Stenbäckin säilytti energisyytensä varsin pitkään. Sitten voimat vähenivät parissa vuodessa.  Kesällä 1938 hän joutui sairaalaan keuhkokuumeen vuoksi, mutta toipui siitä. Kesäkuussa 1939 hän joutui uudellen sairaallaan, ja kuoli  91 vuoden iässä viimeisenä sisarusparvestaan.

Kirjoittajasta

Tyyni Tuulio o.s. Haapanen (1892 – 1991 ) oli kirjailija, kirjallisuustutkija, suomentaja ja filosofian kunniatohtori (1960). Hänen tuotantoonsa kuului useita elämäkertoja.

Ei kommentteja: