Tällä viikolla sain ohjata opetusharjoittelua, opastaa opiskelijoita didaktiikan salaisuuksiin ja kouluttaa siuntiolaisia opettajia opsin syvyyksiin.
Erkki Kangasniemen muistelmat ovat nyt tukevasti painokoneessa, aikataulu pitää ja teos ilmestyy 1.10. Ensimmäiset tunnustelut toisen painoksen kustajantajan valinnasta ovat nekin jo käynnissä (ensimmäinen painos on tilaustyö).
Toinen kirja: "Yhdessä oppiminen", joten olen saanut työstä yhdessä Peter Johnsonin, Asko Leppilammen ja Pasi Sahlbergin kanssa, on siinä vaiheessa, että kriittiset ystävämme (kiitos!) ovat antaneet palautetta, ja nyt hiotaan muutoin valmista tekstiä vielä paremmaksi. Teosta esitellään muuten vuoden 2016 tammikuun Educassa oikein isossa salissa. Tervetuloa.
Eikä siinä kaikki kirjoitushommat: Tällä viikolla ilmestyi Luokanopettaja 2/2015. Oma juttuni Sanomalehtikasvatuksesta oli mahtunut mukaan. Lämmitti. Lähetin myös seuraavaan lehteen Luokanopettaja-lehden päätoimittaja Raimo Hautalalle kirjaesittelyn Pasi Sahlbergin upeasta teoksesta "Suomalainen koulun menestystarina". Toivottavasti julkaisevat. Luokanopettajan päiväkirjan työryhmä hioi sekin tällä viikolla lukuvuoden 2016-17 teemaa (jota ei vielä paljasteta).
VIIKKOON mahtui myös harrastuksia. Demareilla oli kolme kokousta. Espoon Perinneseura oli aktiivisesti mukana Syys-Matissa, jossa julkaistiin seuran uusin julkaisu: Maija-Liisa Kaistilan "Kierros Espoon Kirkon hautausmaalla". Muutenkin kirjat kävivät hyvin kaupaksi. Ideoimme myös syksyn seminaarin teemaa marraskuulle: Espoolaisen yrittämisen perinne.
TÄMÄN viikon kirvelevää suolaa oli hammaslääkärillä käynti ja Macin hajoaminen. Onneksi Mcare pelasti. Ja onneksi hampaita hoidetaan seuraavan kerran vasta puolen vuoden kuluttua.
VIIKKOON mahtui myös tärkeitä kohtaamisia ihmisten kanssa. Osuin kiinalaiseen ravintolaan yhtä aikaa Huplin Osmon ja Pelli-Kouvon Päivin kanssa. Nastaa, ja kuinka upeaa, että kiinan kielen opetus Espoossa nyt etenee- hyvissä käsissä. Ja samana päivänä sain halata myös Anni-Kaisa Erikssonia OKL:n pihalla. Ja hiukka kohottavaa oli, kun Auroran koulun apulaisrexi Ulla Hämäläinen kysyi jelppiä ops-prosessiin. Sitä tuntee itsensä tärkeäksi. Oma äitini pääsee pian muuttamaan yli 7 kuukauden remontin jäkkeen takaisin Lallukkaan- ja se on 86-vuotiaalle tosi upeaa.
Ehkä kaikkein suloisin kohtaamani ukkeli oli kuitenkin pojanpoika Mr. Milton, jota saimme vaimoni kanssa hoitaa keskiviikkoillan. Sydän ihan sulaa, kun toinen kommunikoi ilman kieltä- ja tosi taitavasti - ja opettelee matkimaan eri eläimiä.
AKU ANKAN hahmoista olen ilman muuta Hannu Hanhi. Elämä tarjoaa hienoja mahdollisuuksia käyttää jokahippua omasta osaamisesta. Saan tanssia ruusuilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti