Mikä oli tosi kivaa?
Koulu päättyi lauantaina 3.6. Kouluväelle alkoivat ihanat aurinkoiset kesäilmat. Ja meille muillekin. Satoikin yhtenä päivänä?
Passi uusiksi ja nasta pikaloma Tallinnassa. Tosi pitkästä aikaa. Uimassa monta monta kertaa järvessä ja meressä. Juhannus Hartolassa Riitan ja Jonten mökillä. Hyvä seura ja Lempeä sauna tekivät kutaa. Auto kulki koko kuukauden kiukuttelematta.
Ei mitään isoja ostoksia. Halvat, lystit kesähousut. Ja PS:ltä viimeiset myymättä jääneet kirjat: 100 sanaa opetuksesta ja 100 sanaa kasvatuksesta extrahintaan. Niiden tarina on nyt tässä.
Innostavia tapaamisia kasvokkain: Rauno ja Päivi. Hannu Simola Sampo Suihko. Toivasen Tapsa. Pikkuäijät hoidossa, syömässä, nukkumassa, uimassa ja minigolfaamassa. Isommatkin lapset piipahteli. Ja Ruuti-herra.
Blogissa kävi useana päivän tuhansia piipahtelijoita. Yhteensä kesäkuussa yli 50 000! Outoa. Tässä kuussa kirjoitetuista lastuista suosituin käsitteli hallitusohjelmaa peruskoulun osalta.
Kesäkuussa myös herkuteltiin. Hyviä hotelliaamiaisia Helsingin Lapplandissa, Tallinnan Nordic Forumissa ja Tampereen Tammerissa. Maukasta synttärikakkua. Isoja uimarantajätskejä. Sopivan suolaista lammasta. Kuumaa grillimakkaraa. Lohikeittoa. Nugetteja. Susheja. Kiinalaista...
Kokouksia riitti vielä kesäkuulle. Vähän jo väsytti. Niiden(kin) ansioista talous oli kuitenkin kohtuullisen tasapainossa. Iloinen veropäätösmuutos oli ylläri. Marinin hallituksen sähkökompensaatio kattoi jo kolmannen kuukauden laskun. Eduskuntavaalien toimitsijapalkkioita Espoo ei kuun lopulla maksanut, vaikka oli niin luvannut. Saamarin Sarastie.
Viihdepuolelle osui kaksi helmeä: White Lotus- sarja ja Pyynikin kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla.
Mitä opin?
Yhtään tietokirjaa en lukenut. Erikoista. Kävin toki läpi hallitusohjelmaa. Ei mene hukkaan. Keväästä asti olin tiivistellyt pedagogisia ajatuksiani retorisesti. Tilaisuuksia puhua kun oli tarjolla, mutta oli oltava myös jotain uudella tavalla sanottavaa. Jenkkitoimittaja haastatteli kesän alussa peruskoulun tilasta. Kuun lopulla SuomiAreenassa oli lohkaistava jotain napakkaa amiksista. Näin oikein vaivaa, erityisesti koska paneelissa kullekin on aikaa vain muutama minuutti.
Kuukauden suru-uutinen oli kouluneuvos Atso Vilkkijärven kuolema. Lupasin pitää muistopuheen heinäkuussa hänen muistelmiensa ("Atso Vilkkijärvi- usein ensimmäisenä") toimittajana. Nyyh!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti