Hyvä vuosi tämäkin. Hmm- tai oikeastaan pitää kirjoittaa: todella upea. Eikä tietenkään vähiten jo toisen, iloisen pikku-ukon vuoksi. Herra Miltonista tuli Teon isoveli lokakuussa. Sitä saa nyt olla kaksinkertainen ukki.
MUTTA muutoinkin. Koko pienelle suvulle kuuluu hyvää. Kaikilla lapsilla on töitä ja uusi koti. Äitikin on saanut asua koko vuoden tutussa Lallukassa remontin jälkeen. Vanhaan ikään kuuluvat suvun vanhempien kränkät ovat olleet hallinnassa. Keittiö tuli remontoitua. Auto on ollut suruton. Uusi iso tv oli hyvä hankinta. Ja Joulu. Joulu. Hitaita aamuja. Aikaa.
Töitä. Töitä.
TÄMÄ oli toinen kokonainen eläkevuoteni. Voi siksi tuntua oudolta, kun kehun töitä. Mutta minulla on ollut etuoikeus levätä osaamiseni päällä ja käydä pölyttämässä innostusta pedagogiikkaan- uuteen ja vanhaan.
Uuden opsin jalkauttamista on tuettu ympäri Suomea lyhyemmillä ja pidemmillä koulutussessiolla- ilokseni saimme aikataulun sopimaan myös Auroran koululle.
Myös kansainvälinen NPDL -hanke on tarjonnut mahdollisuuksia sparrata ikäluokkaa, jolla nyt on soihtu Suomen pelastamistyössä. Kaupanpäälle on tullut vielä tilausluentoja suomalaisesta rehtoriudesta, didaktisesta vapaudesta ja pedagogisesta esteettömyydestä.
Lisäksi olen ymmärrettävästi tosi kiitollinen vuoden aikana julkaistuista kolmesta kirjasta: Luokanopettajan päiväkirjasta Suomen Luokanoopettajille, Atso Vilkkijärven muistelmista Espoon Perinneseura ry:lle ja Opettajan Didaktiikasta Ps-kustannukselle. Ja tietysti vieläkin vuoden 2015 lopulla julkaistusta Yhdessä oppiminen- kirjasta - jota saimme esitellä tammikuussa Educassa ja syyskuussa Jyväskylässä. Tietokirjailijana olen sitä paitsi saanut olla mukana useissa paneeleissa. Se on virkistävää hommaa.
Olen saanut myös tehdä vuoden aikana mielenkiintoisia selvitystöitä sekä Espoon että Nurmijärven koulutoimessa. Ja pitää luentoja suomen lisäksi ruotsiksi ja englanniksi.
Ja kannattaa sekin mainita, että pian 10 vuotta täyttävän blogin kävijämäärä ylitti joulukuussa miljoonan rajan.
SILLAKSI työ- ja eläkevuosien välille valitsin mukaanlähdön sekä politiikkaan että seurakunnan luottamushenkilötoimintaan. Molemmissa olen viihtynyt. Olen saanut tehtäviä, joissa voi oppia uutta. Polittisen uran helmiä oli edustustehtävä Islannissa kesäkuussa ja SDP:n valtuustoryhmän veturin tehtävä. Yhteistyö opettajajärjestöjen kanssa on ollut tästä(kin) postista käsin hedelmällistä. EKOAY:n risteilyillä on edelleen nastaa. Toiminta valtuustossa jatkuu (ainakin) kevään ajan. Seurakunnassa vielä pari vuotta.
Warning.
SE on aihetta myöntää, että ikiliikkuja-Martilla on rajansa. Olen ollut liikaa poissa kotoa. Lomalle vaimon kanssa ei ole ehditty tarpeeksi.
Olen ottanut myös tehtäviä, jotka eivät ole edenneet haluamallani tavalla. Opettajan ura- tutkimushanke on seisonut vuoden Didaktiikka-teoksen kiireen vuoksi.
On myös juttuja, jotka ovat ikäväkseni hävinneet sumuun: Mm. koulukiusaamiseen liittynyt KIK- hanke. Ja Tajua Mut-hanke.
Niin ja myös ihmisiä katoaa tutuilta paikoilta. Ehkä isoin ikävä tulee sivistystoimenjohtaja Sampo Suihkoa, jonka kanssa olen saanut tehdä neljä vuotta tosi antoisaa yhteistyötä Nuorten elinvoimaisuus- kehittämisohjelmassa. Lisäksi tutuista pesteistä ovat lähteneet Opetushallituksen Irmeli Halinen, OAJ:n varapuheenjohtaja Kari Kinnunen, Datafisherin Markku Peltonen, Sukon opetuspäällikkö Elinä Rönkkö, Luokanopettajan päätoimittaja Raimo Hautanen ja Suomen Luokanopettajien puheenjohtaja Matti Sippola. Unohtamatta eläkkeelle/tms. jääneitä rexikollegoita: Paavo, Kokkala, Marjatta Larsio, Kari Louhivuori, Osmo Sorsa, Auli Tikkanen, Reijo Qvintus...
Mutta. Sittenkin.
HELLÄSTI hyvästelee tällaisen vuoden. Hyvällä mielin kohti tipatonta tammikuuta ja Uutta vuotta 2017, joka tarjoaa taas - niin vahvasti uskon - hienoja mahdollisuuksia kasvaa ja oppia uutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti