Ville Auvinen on Uuden testamentin eksegetiikan tohtori. Hän on tutkinut mm. historian Jeesusta ja varhaiskristittyjen Vanhan testamentin tulkintaa ja käyttöä. Teos kuuluu ”Tätä on kristinusko” - kirjasarjaan, jonka taustalla on kristinuskon alkutaipaleen henkilöitä, tapahtumia ja käsityksiä selvittelevä, akateemiseen tutkimukseen perustuva hanke.
Toisin kuin useat aikaisemmin esittelemäni Jeesus-aiheiset kirjat, tämä on tieteen ehdoin kirjoitettu kirja, joka ei kuitenkaan pyri vetämään mattoa uskon jalkojen alta, kuten eräs kirjaa esitellyt netissä kirjoitti. Silti kirja tarjoaa myös uskon näkökulmasta yllätyksiä ja pohdittavaa.
Jeesuksen elämänkaari
Auvinen kuvaa Jeesuksen elämänkaarta mielenkiintoisesti. Jeesus oli Galilean juutalainen mies, joka jo omana aikanaan aiheutti liikehdintää. Toiset liittyivät häneen, toiset taas vihasivat häntä. Hän syntyi 4 ekr. Isä Joosef oli rakentaja (ei puuseppä), ja hän oli todennäköisesti mukana rakennushankkeissa Sepforiksessa. Äiti oli Maria. Perheessä oli Joosefin ja Marian yhteisiä lapsia, tai (aikaisemmin) leskeksi jääneen Joosefin lapsia.
Jeesuksella oli veljiä, jotka kuuluivat Jerusalemin alkuseurakuntaan. Veljet eivät kuitenkaan
seuranneet hänen hänen elinaikanaan.
Runsaan 30 vuoden iässä Jeesus joutui kosketuksiin Johannes Kastajan innokkaan, mutta lyhytaikaiseksi jääneen kastajaliikkeen kanssa. Johannes kastoi hänet Jordan virrassa. Tästä kasteesta
alkoi Jeesuksen julkinen toiminta. julistajana, opettajana ja parantajana. Jeesus toimi pienissä kaupungeissa ja maaseudulla kolmen vuoden ajan. Hänen toimintansa päättyy huhtikuun alussa 30 jkr. Jerusalemin edustalla oilevalla teloituspaikalla. Hänet ristiinnaulitaan ja haudataan kalliohautaan.
Parin päivän kuluttua alkaa levitä kertomus Jeesuksen ylösnousemisesta, tyhjästä haudasta ja Jeesuksen ilmestymisestä monille ystävilleen. Usko ylösnousemukseen ja ylösnousseeseen synnyttää Jerusalemiin ensimmäisen seurakunnan. Seurakuntkokoontuu yhdessä muistelemaan Jeesusta, hänen opetuksiaan, rukoilemaan yhdessä ja odottamaan Jeesuksen paluuta. Uusi usko alkaa levitä myös lähiseuduille.
Jeesuksen keskeiset opetukset
Auvisen mukaan Jeesuksen keskeisin opetus liittyi Jumalan valtakuntaan. Minkälainen tuo Jumalan valtakunta oli?
Jumalan valtakunnassa oli erilainen etiikka kuin tuon ajan juutalaisilla. Viimeiset tulisivat ensimmäisiksi. Pienin olisi suurin. Portot ja publikaanit ennen fariseuksia.
Toinen usein toistuva teema Jeesuksella liittyi eettisiin arvoihin. Ne nostettiin aivan uudelle tasolle. Vihollista tuli rakastaa. Kiroajien puolesta tuli rukoilla. Etiikan ytimessä oli ehdoton, rajaton lähimmäisen rakkaus ja anteeksiantaminen.
Erityisesti Jeesus kutsui syntisiä Jumalan valtakuntaan. Hän söi ja eli syntisten ja hylkiöiden kanssa.
Jeesuksen ihmeteot
Auvisen mukaan Jeesus tunnettiin omana aikanaan nimenomaan ihmeiden tekijänä. Juutalaisuudessa Messiaan tuloon liittyi ihmeiden tapahtumista. Ihmeteot olivat tunnusmerkkejä, joista Jeesus voitiin tunnistaa Jumalan lähettämäksi Messiaaksi. Jeesus paransi ja antoi syntejä anteeksi. Ylösnousemus oli viimeinen ihmeteko. Myös Jeesuksen opetuslapset tekivät ihmeitä.
Miksi Jerusalemiin?
Tutkija kysyy: Miksi Jeesus lähti Jerusalemiin. Hän olisi voinut toimia vuosia kaikessa rauhassa Galileassa. Siihen täytyi olla syy.
Niinikään hän kysyy: Miksi maalaisopettaja, joka ei pyrkinyt nostattamaan aseellista vallankumousta, teloitettiin pahimmille rikollisille tarkoitetulla tavalla? Ristiinnaulitsemisen oli häpeällistä. Sitä edeksi raaka ruoskinta.
Vastaus löytynee Jerusalemin temppelista. Temppeli oli juutalaiselle ylimistölle valtava bisnes. Se pelkäsi myös menetettävänsä juutalaisille Rooman myöntämän laajan autonomian.
Jeesuksen kuolema
Auvisen mukaan Jeesuksen kuolema ei ole piste vaan kaksoispiste. Jeesuksen kuoleman jälkeen syntyi kristillinen seurakunta, joka uskoi hänen nousseen kuolleista. Tuo usko levisi pian juutalaisten keskuudesta koko kreikkalaiseen ja roomalaiseen maailmaan. Jeesus-liike ei jäänyt vain yhdeksi juutalaiseksi lahkoksi muiden joukossa.
Opetuslapset olivat niin vakuuttuneita, että julistavat ylösnousemusta henkensä uhalla. Kaikki heistä- Johannesta lukuunottamatta saivat perimätiedon mukaan veritodistajan lopun.
Neljä evankeliumia
Kirjan ehkäpä kiinnostavin osuus alkaa evankeliumien kirjoittajien analysoinnilla. Mitä kukin heistä painottaa Jeesus-kuvassaan.
Matteus keskittyy Jeesuksen opetustoimintaan. Jeesus on lainselittäjä, uusi Mooses, joka opettaa Jumalan tahtoa uudella ja Moosesta suuremmalla auktoriteetilla; "Teille on opetettu - mutta minä sanon… Betlehemin lasten murha muistuttaa lasten murjaa Mooseksen aikana. Matteuksen tekstissä vanhan testamenttin ennusteeet toteutuvat Jeesuksessa, hänen elämässässää ja kuolemassa. Jeesus syntyy Pyhästä hengestä neitseellisesti mutta on Daavidin jälkeläinen Joosefin kautta.
Markuksen Jeesus on kärsivä, kuoleva Messias, jonka messiaanisuuden Pietari tunnistaa. Tämä messias ei ole voittoisa sotapäällikkö, vaan kärsivä ja kuoleva ihmisen poika.
Luukkaan Jeesus on syntisten ystävä. Myös hänen Jeesuksen sikiää Pyhästä hengestä ja syntyy neitseellisesti Marian kautta. Luukkaan Jeesus puhuu Jumalasta isänä.
Johanneksen evankeliumi on kristologia: Jeesus oli Jumalan poika, joka oli lähetetty maailmaan tekemään isänsä töitä. Tämä Jeesus kuolee tyynenä. Jeesuksen kuolema on korotus.
Paavali ja Jeesus
Paavali ei kirjan mukaan ole kristinuskon keksijä. Paavali ei koskaan tavannut fyysistä Jeesusta. Hän kirjoitti, ettei Jeesuksen tuntemisella ennen kuolemaa ole merkitystä. Hänen Jeesuksensa kuoli
ristillä Jumalan kiroamana, meidän sijastamme. Paavali ei ottanut kantaa neitseelliseen syntymään.
Hänelle oleellista oli pelastusteko.
Kriittisyyttä?
Käytännössä kaikki yksityiskohtaisempi tieto Jeesuksen elämästä täytyy selvittää UT:n evankeliumien pohjalta. Niissä esiintyviin tietoihin täytyy kuitenkin Auvisen mukaan suhtautua kriittisesti. Ensinnäkään yksikään evankeliumi ei ole silminnäkijäkuvaus vaan ne on kaikki koottu useista varhaisemmista suullisista ja kirjallisista lähteistä.
Toiseksi uskonnollinen/teologinen ja historiallinen totuus sulautuvat niissä yhteen, ja historiallinen totuus jää paikoitellen teologisen totuudenvarjoon. Erityisen selvästi tämä näkyy Johanneksen evankeliumissa, joka poikkeaa synoptisista evankeliumeista ratkaisevasti sekä Jeesuksen toiminnan että opetuksen kuvauksessa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti