Ensimmäisenä suomalaisena opetusoppina pidetään yleensä piispa Johannes Gezeliuksen ohjeita kansan sisälukutaidon opettamiseksi 1600-luvulla.
1860-luvulla syntyi kansakoulu ja ensimmäinen opettajapolvi, joka sai kunnon koulutuksen ammattiinsa. Uno Cygnaeuksen vävy, seminaarinopettaja Olai Wallin toimitti vuonna 1883 ensimmäisen suomeksi painetun opetusopin: ”Kansakoulun yleinen kasvatus- ja opetusoppi”.
Saman ajan oppikoulunopettajille oman oppaan ”Grunddrag till Skolpedagogik” kirjoitti vuonna 1884 kasvatus- ja opetusopin professori Z. J. Cleve.
Toinen kansanopettajapolvi sai opiskella professori Mikael Soinisen (1895, 1901,1906). opetusoppien avulla. Soinisen kirjoja luki vielä myös kolmas opettajapolvi aina 1940-luvulle asti.
Professori Matti Koskenniemen ”Kansakoulun opetusoppi” (1944) lopetti sitten Soinisen teosten valtakauden. Sen ideoilla koulutettiin neljättä opettajapolvea.
Viides opettajapolvi siirtyi peruskouluun. Se sai tukea ammattiinsa useista opetusopeista. 1970-luvulla luettiin professori Erkki Lahdeksen ”Peruskoulun opetusoppia” (1969) sekä Matti Koskenniemen ja Kaisa Hälisen ”Didaktiikkaa lähinnä peruskoulua varten” (1970).
Lahdes kirjoitti opetusopin/didaktiikan tarkasti ottaen neljälle vuosikymmenelle. ”Peruskoulun uusi opetusoppi” (1977) ilmestyi, kun koko maa oli siirtynyt peruskouluun. Lahdeksen kolmas opetusoppi ”Peruskoulun didaktiikka” ilmestyi vuonna 1986.
Kuudes opettajapolvi on tehnyt työtään 90-luvun laman jälkeen. Sen ensimmäinen didaktiikka oli vuonna 1997 ilmestynyt Lahdeksen viimeinen opetusoppi ”Peruskoulun uusi didaktiikka”. 2000-luvun ainoan didaktiikkaoppaan kirjoittivat professorit Kari Uusikylä ja Päivi Atjonen. "Didaktiikan perusteet" ilmestyi vuonna 2000.
Riitta Jyrhämän, Martti Hellströmin, Kari Uusikylän ja Pertti Kansasen kirjoittama "Opettajan didaktiikka on ensimmäinen, uusi yleisdidaktiikan teos 16 vuoteen!
Hiukka ylpeänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti