Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

lauantaina, joulukuuta 17, 2016

Retro-pedagogiikka GO GO GO

LUIN hienon kirjan. Tulin siitä iloiseksi ja surulliseksi.

Kansakoulun- opettaja Irja Tuomisen kokoamana ilmestyi vuonna 1980 teos: "Koulun kello soi.  Opettajat muistelevat." Kustantajana oli  Gummerus Jyväskylästä.

Tuominen oli koonnut 28:n  kirjoittajan ryhmän muistelemaan menneitä.  Lisäksi kirjaan saatiin 18 opettajahaastattelua. Tuotoksena oli  320 sivua opettajien muisteluksia kansa- ja kansalaiskoulusta vuosina ennan aikaa, jolloin Suomi siirtyi peruskouluun.

Kirjaan kirjoittaneet  "kokemusasiantuntijat" piirtävät kiehtovaa  kuvan suomalaisen kansanopetuksen neljästä ensimmäisestä sukupolvesta. Ensimmäinen niistä eli "miesvuotensa" 1860-1888, toinen 1889- 1917, kolmas 1917- 1944 ja neljäs 1945- 1972/77.

KUINKA kovia aikoja nämä opettajapolvet elivätkään? Kuinka kovaa työtä he tekivät? Ja kuinka vähän me nykyiset viides ja kuudes opettajapolvi heidän työstään tiedämme?

Ehkä kuvittelemme, että kaikki älykäs keksitään vastaan nyt? Marisemme kovin vaatimattomista asioista verrattuna heille esitettyihin vaatimuksiin.

Että naisopettaja ei saanut  avioitua. Tai leikata tukkkaansa lyhyeksi tai "hiihdellä liikoja kylillä". Että piti olla  moitteeton, täydellinen, kristillisiveellinen ihanneihminen. Että pienen palkan vuoksi  oli  oltava useita sivuhommia. Monet opettajat olivat oto- kanttoreita, hoitivat kotonaan postilaitosta ja vakuutusasioita, kirjoittivat lehtiin....He olivat kesän kolme kuukautta ilman palkkaa.  He siivosivat ja lämmittivät koulun, jakoivat ruuan. Sota-aikana naisopettajat olivat työvelvollisia.

AIKA viisaita ajattelivat. Poimin tähän muutaman:
" Koululaitos on perinteen ylläpitäjä tulevaisuuden hyväksi. Se pyrkii opettamaan ja välittämään tämän päivän oppilaille , mikä eilisessä oli sellaista, jota tänään voimme käyttää huomisen hyväksi." Pertti Hallikainen 
” Opetussuunnitelmaan pistettiin,  mitä toivottiin tapahtuvan,  toteutuminen olikin sitten toinen juttu.” Kauko Honkaniemi 
”Monilla hienoilla nimityksillä nykyisin vain hämätään asiaan vihkiytymättömiä.” Kauko Honkaniemi  

Vaikka herbart-zilleriläisyys jyräsi, kyllä myös nuo  ikäluokat  kokeilivat ja loivat uusia ideoita:  Tässä muutama esimerkki:

- demokraattinen opetus (Tiukat järjestyssäännöt, mutta niiden puitteissa toiminta on vapaata;  Siinä annettiin oppilaiden omatoimiselle luovuudelle suuri arvo, mutta siitä puuttuu  vapaan kasvatuksen estoton hulina.)
- kokonaisopetus (Aukusti Salo; kahden vuoden ops viikottaisten aihekokonaisuuksien varaan)
- korsukansakoulu (Asemasodan aikana sotilaat -kersantista sotamieheen- suorittivat keskenjäänyttä kansakoulua. Korsukansakouluja oli  tiettävästi kaikilla rintamilla. Koulua käytiin kolme päivää viikossa. Välipäivinä tehtiin kotitehtäviä)
- kouluradiopedagogiikka. Suoraa kerrontaa. Kuulokuvia.  Taidennautintoa. Opastusta lausumaan ja voimistelemaan.  Urheilusuuruuksien haastatteluja… Sota-ajan poikkeusoloissa itseopiskelu oli opettajavoimien puuttumisen vuoksi joillekin ainoa opiskelumuoto. Kouluhallituksen antamien ohjeiden mukaan laadittiin opetusohjelma. Oppiaineina  olivat alakansakoululaisille  ns. kokonaisopetus,yläkansakoululaisille  äidinkieli, laskento, historia ja luonnontieto. Oppikoululaisille opetettiin äidinkieltä, ruotsia, saksaa ja englantia.
" Oppilaiden olisi jo ennen tunnin alkua hankittava kulloinkin kyseessä olevasta asiasta tietoja, jotta he paremmin ymmärtäisivät opetusta. Kuuntelun aikana tulisi heidän tehdä muistiinpanoja. Kuuntelun jälkeen otetaan opittu tunnilla  tarkemmin puheeksi ja kuuustellaan, mitä siitä on jäänyt mieleen."
- periodiopiskelu: (1960-luvulla kokeiltiin tarkkailuluokissa  periodiopiskelua. Perodeja oli lukuvuodessa 5-6. Kukin kesti vajaan kuukauden. Sen aikana opiskeltiin vain 3-4 lukuainetta, mutta niitä opiskeltiin joka päivä.)
- radiovisio ( = radio-ohjelmaan liittyi sitä varten suunniteltu väriraina)
- urakkatyöskentely (1950-luvulla opettaja Hellä Siloma kokeili tarkkailuluokalla ”urakkatyöskentelyä” . Hän ilmoitti heti aamulla, mihin saakka sinä päivänä piti päästä. Jos kaikki meni hyvin, saattoi oppilas lähteä kotiin jo klo 12 vaikka päivä muuten olisi päättynyt  vasta kello 14. Ja oppilaat todella opiskelivat. Luokassa vallitsi täydellinen hiljaisuus oppilaitten valmistautuessa kertauskuulusteluun. läksyjen tarkastukseen jne. )

Olemme osa   upeaa opettajaketjua.  Miksi emme perehdy heidän kokemuksiinsa?  Meillä olisi totisesti paljon opittavaa paitsi 2010-luvun pedagogiikasta myös retropedagogiikasta.

Ei kommentteja: