Kuukauden kirja: Uuden maailman koulu

Siukonen, Wilho (1946). Uuden maailman koulu.
Matkahuomioita  Amerikan  koululaitoksesta.
Helsinki: Tammi. 

HUHTIKUUN kasvatusalan kuukauden kirja olkoon seminaarinjohtaja Wilho Siukosen postuumina vuonna 1946 julkaistu teos "Uuden maailman koulu".  Siukonen kuoli vuonna 1941, ja melkein valmis kirja jäi kesken. Vaimo viimeisteli sen sitten julkaisukuntoon.

KIRJA kertoo amerikkalaisesta koululaitoksesta sellaisena kuin Siukonen sen koki opinto-matkoillaan vuonna 1911 ja 1938. Teos on yhä kiinnostava. Miksi? Mitä annettavaa  meille voi olla 80-100 vuotta sitten saaduista koulukokemuksista?

Paljon. Monen uusimman perusopetuksen opsimme ydinidean juuret löytyvät  noin kaukaa- sekä ajallisesti että maantieteellisesti.

Näin Siukonen kuvailee uuden maailman koulua. Väliotsikointi on minun.

Arviointi (palaute)

Opettaja on aina opastamassa, neuvomassa,  innostamassa ja rohkaisemassa.

Draama

"Voitaisiinko sanoa, että mitään ei ole opetettu, mutta kaikki on draamallisesti eletty, näytetty, asia on omaksuttu, mutta ei pelkkä asia, vaan myös asiaa ympäröivä henki, asian elämänympäristö."

Eheyttäminen

Oppiaineet on  jaettu kursseihin. Oppiaineita on myös yhdistetty ns.  ”General course”-  kursseissa.

Lapsenomaisuus

"Leikinomaisuus antaa leiman kaikelle työlle (esim. leikitään kauppaa)".

Kaksi ensimmäistä vuotta eletään pääasiassa lasten maailmassa.  Työ on koetettu saada hauskaksi, virkistäväksi ja harrastukselliseksi. Alempi kansakoulu on  leikkitoimintaa. Kolmantena vuonna enentyvät aikuisten asiat.

Monialainen oppimiskokonaisuus

Opetuksessa on uniteja (kokonaisuuksia),  esim. kirjastoviikko, jolloin  tutustutaan kirjastoon,  rakennetaan luokkaan oma kirjasto, kirjoitetaan itse... jne.

Oppimiskäsitys

"Lähtökohtana  on lapsi omine haluineen ja pyrkimyksineen". " Elämäntavat eletään. Niitä ei tyrkytetä, ei opeteta vaan menestyksellinen oleminen vaatii niiden oppimista."

Oppimisympäristö

Tällainen koululuokka voisi olla Suomessa vuonna 2017
aivan uudenaikainen. Ei pulpetteja. Mukavia tuolia,
tilaa työpajoille....

Alaluokilla ei  ole pulpetteja, luokkahuone on olohuone. Luokkaan tullaan vapaasti. Olohuoneessa on oltava tunnin ajan. Muuttuvaisuus on nykyaikaisen luokkahuoneen paras ominaisuus. Kalusto on siirreltävää.

Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoo kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se tuo elämän luokseen tai astuu itse elävään  elämään.

Amerikkalainen koulu etsii kosketusta mitä vaihtelevimien elämänmuotojen kanssa.

Positiivisuus

Amerikkalaisessa koulussa pyritään siihen että jobkin on hobbya. Koulutyö on leikinsävyistä, tunteeseen vetoavaa… se mahdollistaa luomaan lapsenomaista henkeä koko kouluaikaan ja tekemään nuoruusajan kokonaan otolliseksi luomaan iloisen mielialan valoisaa hohdetta kaikkeen koulutyöhön, raskaaseenkin.

Hymyillen eletty elämä on parasta elämää, ja tähän iloiseen elämään koulu kuljettaa lapsen.

Tekniikka

Radion käyttöä suositaan. Se luo laajennetun kouluohjelman;  taiteilijat, näyttelijät, kirjailijat ja erilaiset ammattimiehet tulevat oppiaiden luo luokkaan.

Työtavat

Meillä opettaja kysyy- oppilaat vastaavat.  Täällä oppilaat opiskelevat, heidän täytyy kartttaa tietojaan, heidän on ponnisteltava voimiaan, heidän tulevaisuuttaan tässä rakennetaan…
Koulu on häntä varten, hänen tulevaisuutensa hyväksi toimiva, opettajat ovat  tämän opiskelun auttajia ja edistäjiä.

Koko koulutyö on  lapsenomaista totuttautumista suuren ulkomaailman elämän muotoihin.
ollaan rakennusmestareita, teknikoita, maalareita. Sitten päästään kirjastonhoitajiksi, hoidetaan pientä kauppaliikettä, leikitään juhlatilaisuutta jossa totutaan erilaisiksi toimihenkilöiksi: lippujen myyjiksi, ovimiehksi, airuiksi... Ympäristö on tekemistä täynnä.

Yläluokilla on myös ammattiaineita.

Toimintakulttuurin kehittäminen: demokratia ja osallisuus

Eräässä koulussa oli joka keskiviikko keskustelutunti, jossa opettajat olivat mukana. Opettajien tehtäviinsä ei kuitenkaan kuulu järjestyksen valvonta. Siitä oppilaat pitävät itse huolen. Opettajat ovat kuulemassa ja oppimassa kuten kaikki muutkin. Asialistalla on kurinpitoasioita. Erään kerran tilaisuudessa harjoiteltiin vaaleja.

" Amerikan koulu pyrkii valmistamaan oppilaansa demokraattiseen yhteiskuntaan sopeutuviksi. Se tahtoo kokea elämän sykettä väliitömästi suoraan, joko niin, että se tuo elämän luokseen tai astuu itse elävään  elämään". Keskeinen väline tässä on yhteiskuntaoppi.

Toimintakulttuurin kehittäminen: monipuoliset työtavat (ja oppimisympäristöt)

Uuden maailman koulun toiminta ei perustu sarjaan oppitunteja, kuten meillä vielä tänäänkin, vaan päivään mahtuu monelaisia muitakin toimintamuotoja (MH). Siukonen kertoo mm. seuraavista.

1. Yhdessäolotilaisuus (assembly)
2. Vapaa keskustelu. Kouluviikkoon kuuluu tunti, jossa käsitellään uutisia, viikon työ... Silloin tehdään suunnitelmia ja käydään keskustelua esim. käyttäytymisestä konserteissa.  Ajankohtaiset kuvat luokan seinällä.
3. Sanomalehti- tunti: jokainen merkitsi paperille, mitä halusi.
4. Lounas ja kertomuksia
5. Kirjastotunti
6. Musiikki-iltoja, taide- ja virkitystilaisuuksia 

Äidinkieli oli jaettu erillisiin osiin, joissa harjoiteltiin konkreetteja taitoja: kirjoitus, lukeminen, kirjastonkäyttö....

Toimintakulttuurin kehittäminen: Yhdessä oppiva yhteisö

Jo lastentarhassa opitaan: 

1. Sopeudu toisiin.
2. Auta toista.
3. Yhdessä on opittava toimimaan

Luokka ei Amerikassa hiljene, kun opettaja tulee luokkaan, vaan kun toiminta alkaa.  Opettajan pulpetin  paikka ei tavallisesti ole korokkeella vaan sivulla, samalla tasolla kuin oppilaspöydät ja tuolit.

Tutkiva oppiminen, opettajan  ja oppilaan rooli

Amerikkalaisessa koulussa kysymykset ovat oikeita, eikä  virikekysymyksiä.

Valmistava keskustelu rakentuu meikäläistä suuremmassa määrin oppilaiden omavaraisen tiedon arvostamiseen ja käyttämiseen.

Ihanteellinen tapa on sellainen, jossa  oppilas katsotaan aktiiviseksi etsijäksi ja kyselijäksi ja opiskelu on  itsenäistä toimintaa  referenssitöitä, laajempaakin kirjastonkäyttöä, kokeita, retkeilyhuomioita..

Oppilailla on tilaisuus kysellä, lausua mielipiteitään ja pohtia koulun käsittelemiä asioita ja tämä kaikki suoritetaan halulla ja harrastuksella.

Opettaja on jonkinlainen  selvilleottotoiminnan ohjaaja ja kysymyksiin vastaaja. Oopettajalla yleinen opastusvelvollisuus (opetusvelvollisuuden lisäksi). Amerikassa  asian syöttäminen osina tai kokonaisuutena on outoa.

Vahvuudet ja oma kiinnostus

Amerikkalaisessa koulussa etsitään lapsen omia kykyjä ja taipumuksiaja kehitetään niitä mahdollisuuksien mukaan. " Jokaiselle löytyy tehtävää, joka miellyttää, jossa saa tuloksia ja johon toisenkin kerran palaa."

Yläluokilla on  mahdollisuus toteuttaa omia henkilöllisiä toiveitaan erittäin laajassa mitassa.

Isommilla oppilailla on valittavanaan valinnaisaineita; ”elective” 

Yhteenvetoa

Siukonen vertailee teoksessa amerikkalaista koulua suomalaiseen:

" Suomessa koulu on tahdon kasvatusta. Läksyjenantosysteemi asettaa opettajan ja oppiladen tahdot vastakkain.  Samoin erilaiset kurinpitotavat. Suomalainen koulu kasvattaa sisua."

Suomessa lähtökohtana on koulu, ei oppilas. Suomessa opettaja on käskijä, kaikki osaava malli-ihminen ja oppilas käskettävä, tietämätön  hulttimus. Oppilas on vapaa vain välitunneilla.

Suomessa syventävä käsittely tunnin lopussa on  opitun kokoamista, yleisnäkemyksen luomista siveellisten… ohjeiden antamista. Piste lauseen loppuun. Meillä asia on opittava ytimiä myöten.

"Amerikkalaista koulua kuvaa opettajan ja oppilaan samantasoisuus. Kaikki toiminta tapahtuu oppilaan ja hänen tulevaisuutensa puolesta... Koulusta puuttuu suomalainen komentosävy ja suomalainen koulujärjestys: Suora rivit. Liikkua ei saa." Opettajatkin seisovat jonossa. Oppilastuomioistuin voi  todeta opettajan syylliseksi.

Amerikassa syventävä käsittely on opitun omakohtaista elämistä, painumista  asian syntyihin syviin.

Amerikassa opetellaan tuntemaan oppilaitten luonteenpiirteitä (pienet ryhmät). Valvojat kutsuvat oppilaita kotiinsa.

Siukonen näki molempien koululaitosten arvon: Amerikkalainen koulu on pintapuolinen, ja suunnitelmallisen opiskelun useinkin korvaa satunnainen tapaus. Yleiskatsaus opiskeluasioihin jää vajavaiseksi, mutta mikä yleistiedossa menetetään, erikoisopiskelussa voitetaan.

Loppuarvostelu on  "varmaankin suuressa määrin myönteinen".

" Olisin valmis  siirtymään aika askeleen amerikkalaisen koulun tapojen puoleen."

TEKIJÄSTÄ

Wilho  Siukonen (1885- 1941) oli suomalainen säveltäjä, kuoronjohtaja ja oman  aikansa maamme johtava musiikkipedagogi. Siukonen valmistui filosofian kandidaatiksi vuonna 1911 ja kanttoriurkuriksi vuonna 1913. Filosofian tohtoriksi  hän väitteli vuonna 1935 koululaisten laulutaidosta.

Aluksi hän teki töitä  oppikoulunopettajana Kouvolassa ja Toijalassa.  Vuodet 1917-1935 hän toimi Sortavalan seminaarin lehtorina ja vuodesta 1935 kuolemaansa saakka Rauman seminaarin johtajana. Erityisesti hän ansioitui koulujen musiikinopetuksen kehittäjänä.  Siukonen teki  opintomatkoja mm. Yhdysvaltoihin, ja niiltä matkoilta hän keräsi ym. kirjassa kuvattuja tietoja.