Kirjoja

Kirjoja

maanantaina, toukokuuta 20, 2019

Koulu-uutisia Turkista.Osa 1

LÄMPIMIÄ terveisiä Turkista, ja tarkemmin Istanbulista. Olin saanut kutsun tulla Jukka Somerharjun kanssa sparraamaan Istanbulin Aasian puoleisella puolella sijaitsevaa Utopia-merkkistä yksityiskoulua heidän pedagogiikan kehittämistyössään.

MUTTA ennenkuin ryntään kertomaan itse sparrauksesta ja Utopia-koulusta, on  varmaan perusteltua esitellä lyhyesti koulunpitoa Turkissa. Siksi vähän aikakin minä siitä tiesin.

Koulunpito ennen kuin Turkista tuli tasavalta (1923)

OSMANNIEN  valtakunnassa (1298- 1923)  peruskoulutus - kun sitä alettiin antaa -  annettiin  pääasiassa moskeijoiden yhteydessä toimineissa  kouluissa. Niissä opetettiin Koraania ja islamin periaatteita ja pyrittiin kasvattamaan hyviä muslimeja.

1800-luvulla suhteet länsimaihin tiivistyivät, ja myös länsimainen koulutusjärjestelmä levisi  Osmanien valtakuntaan. Maahan perustettiin uskonnollisen koulutuksen rinnalle  länsimaisin periaattein toimineita maallisia oppilaitoksia. Jännite vanha uskonnollisen ja uuden sekulaarin koulutuksen välille syntyi ja lopulta sekasotku oli täydellinen.

Koulunpitoa tasavallan alussa 

TURKISTA  tuli tasavalta vuonna 1923. Tasavallan perustajan ja ensimmäisen presidentin Kemal Atatürkin johdolla tehtiin koulutusuudistus.

Atatürkin koulu-uudistuksen tavoitteena  oli luoda  keskusjohtoinen, moderni ja kansallinen koulutusjärjestelmä, joka loisi kansakunnalle vanhoista sidoksista vapaan uuden identiteetin.

Valtio otti myös imaamikoulutuksen vastuulleen ja  perusti  imaamikouluja. Ne olivat ammattikouluja, jotka keskittyivät nimensä mukaisesti imaamien kouluttamiseen. Ylempää teologista koulutusta tarjonneiden medresien tilalle perustettiin modernisoituja teologisia tiedekuntia.

Koulusota tiivistyi. Vastakkain olivat  tästä lähtien sekulaarisuutta, turkkilaista nationalismia, tasavaltalaisuutta ja valtiojohtoisuutta ajanut  ns. kemalistinen kansanosa ja toisaalla osmaniajan kultaisia vuosia haikaillut muslimi-identiteettiään korostanut  uskonnollinen kansanosa.

Vuoden 1971 sotilasvallankaappaus

Vuonna 1971  Turkissa tehtiin sotilasvallankaappaus. Se muutti poliittista ilmapiiriä. Imaamien koulutus  muuttui 4-vuotiseksi keskikoulun jälkeiseksi ammattilukioksi.  Ns. imaami-saarnaajalukioiden tehtävä oli valmistaa työntekijöitä uskonnolliselle palvelusektorille huolehtimaan imaamin ja saarnaajan toimesta ja koraanikursseista.

Nämä suljetut imaamisaarnaajakeskikoulut avattiin kuitenkin  uudelleen jo vuonna 1974, ja  1970-luvun loppupuoli oli uskonnollisen koulutuksen kannalta erityisen suotuisaa aikaa.

Vuoden 1980 sotilasvallankaappaus

Sotilaat kaappasivat vallan seuraavan kerran  vuonna 1980. Uusien imaamisaarnaajakoulujen perustaminen pysähtyi muutamaksi vuodeksi.

Koulujärjestelmän uudistukset 1997 ja 2002

Turkin koulutusjärjestelmä uudistettiin vuonna 1997 ns. post-modernin vallankaappauksen yhteydessä. Valtaan nousu sekulaari armeija. Iso osa kouluista suljettiin- Hallitus pidensi oppivelvollisuutta viidestä vuodesta kahdeksaan ja sulki keskikoulutasolla toimineet imaamisaarnaajakoulut. Myös imaamisaarnaajalukioista valmistuneiden pääsyä yliopistoon vaikeutettiin  merkittävästi.

Vuoden 2002 tilanne


Vahvasti uskonnollinen ja isänmaallinen AKP-puolue  nousi valtaan vuonna 2002.  AKP:n arvoista nouseva isänmaallisuus on erilaista kuin kemalistinen isänmaallisuus, jolla oli  vuosia ollut merkittävä asema turkkilaisessa koulutuspolitiikassa. Kemalismi painotti turkkilaista kansallisvaltiota, valtion ja uskonnon eroa ja sekularistisen valtiojärjestyksen merkitystä. Presidentti Erdoğanin ja AKP:n visiossa haikaillaan osmaniajan kunnian päiviä, jolloin Turkki oli islamilaisen maailman johtaja ja merkittävä toimija myös suurvaltapolitiikassa.

Case  vuonna 2007

Espoolainen luokanopettaja Jukka Jokiranta kävi vuonna 2007 tutustumassa turkkilaiseen Hacikuran kouluun lähellä Alanyan kaupunkia. Koulussa oli 1200 oppilasta. Julkaisimme jutun Luokanopettaja-lehdessä 1/2008. Tässä poimintoja jutusta:

" Kaksi kertaa viikossa kaikki koulun oppilaat kokoontuvat pääoven eteen ja aloittavat koulupäivän laulamalla rehtorin johdolla Turkin kansallislaulun." 

" Kun suomalaisten koulujen ala-aulassa on kaikkien presidenttien kuvat, niin alanyalaisen koulun käytävässä on Kemal Atatürkin kuva. Hän on turkkilaisille sama kuin suomalaisille Mannerheim, Kekkonen ja Arvi Lind yhdessä persoonassa."

" Koulupäivä on Hacikurassa normaalisti kuuden tunnin pituinen: aamupäivällä neljä  ja iltapäivällä kaksi tuntia. Oppilaat tulevat suurimmaksi osaksi lähikortteleista; osa oppilaista haetaan vuoristokylistä oppia saamaan."

" Opetus näyttää olevan pääosin opettajajohtoista, mutta lempeää ja ymmärtäväistä. Vieraan ennakkokäsitys turkkilaisen kouluopetuksen autoritäärisyydestä romuttui. Nokialandista saapunut vieras oli ennalta varautunut siihen, ettei tietokoneiden merkitys olisi Alanyassa kovin suuri. Päinvastoin:  tietokoneluokka on ahkerassa käytössä."

" Kouluruokailu on järjestetty erilailla kuin meillä. Keskellä päivää on tunnin siesta,  jolloin lähes kaikki oppilaat käyvät kodeissaan syömässä. Tämän mahdollistaa turkkilainen kulttuuri, jonka mukaan kotona on aina joku huolehtiva aikuinen - usein äiti, mummo tai täti."

" Koulutoimessaan syystä tai toisesta hitaasti edistyvät oppilaat voivat saada opetusta lauantaisin neljän tunnin ajan kuten myös erityisen lahjakkaat oppilaat."

Uskonto voittaa alaa

Vuonna 2010 kemalistista kansanosaa järkytti vuodesta 1933 kouluissa luetun “Atatürk-valan” poistaminen koulujen pakollisista käytänteistä.

Imaamisaarnaajalukioihin ilmoittautuneiden opiskelijoiden lukumäärä on jatkuvasti noussut. Vuonna 2011 imaamisaarnaajalukioista valmistuneet saivat jälleen yhtäläiset mahdollisuudet jatkaa opintojaan yliopistoissa myös muissa kuin teologisissa tiedekunnissa .

Vuoden 2012 uudistus

Kuvan saa suuremmaksi klikkaamalla.
Vuonna 2012 Turkissa siirryttiin  4+4+4-koulutusjärjestelmään. Oppivelvollisuus piteni 8-vuotisesta 12-vuotiseksi. Peruskoulun jälkeen on jatkettava neljä vuotta lukiossa tai ammatillisessa koulussa.

Esikoulussa opetetaan 3-5-vuotiaita lapsia. Esikoulu­opetus on vapaaehtoista, ja  se maksaa.

Peruskoulussa opetetaan  6-14-vuotiaita  lapsia.  Peruskoulu  on  kaikille pakollinen. Valtion kouluissa opetus on maksutonta ja  yksityiskouluissa maksullista.  Valtion peruskou­lussa  oppilailla on  yhtenäinen koulupuku  ja esim.  korujen käyttö on kielletty. Peruskoulu päättyy päättökokeeseen, joka suurelta osin määrittää oppilaiden jatko-mahdollisuudet.

Peruskoulun jälkeen siirrytää  4-vuotiseen lukioon. Lukiojärjestelmä koostuu  yleissivistävistä lukioista, ja ammattiin  (esimerkiksi matkailualalle) valmistavist atai muuten erikoistuneista (esimerkiksi uskonnolliset Imam-Hatip -koulut) lukioista.

Lukio päättyy päättökokeeseen, jonka läpäisseet voivat osallistua yliopisto-opinnot mahdollistavaan ÖSS-kokeeseen.

Imaamisaarnaajakeskikoulut on avattu uudelleen. Opilaat voivat siirtyä imam hatip -kouluihin jo neljän lukuvuoden jälkeen - siis 10-vuotiaina.

Maallistunut väestönosa pitää imaamisaarnaajalukioita  uhkana, ja konservatiivinen muslimiväestö kokee hyvinä ja hyödyllisinä.

Julkiset yliopistot ovat  maksuttomia, mutta  yksityisten yliopistojen lukukausimaksut ovat  tyypillisesti useita tuhansia euroja. Myös yliopistojen taso vaihtelee maassa suuresti.

Tilanne tänään

Uskonnolliset kouluista  on kiistelty  Turkissa kohta sata vuotta. 2010-luvulla  kaikissa valtion kouluissa on vahvistettu  uskonnon asemaa. AKP:n mukaan koulujen perustaminen on oikeutettu hyvitys uskonnollisen väestön kokemalle syrjinnälle sekulaarin opposition valtakautena.

Maallistunut väestö kokee, että AKP yrittää islamisoida Turkkia. He huomauttavat, että  10-vuotias  lapsi on  aivan liian nuori tekemään päätöksiä ammatillisesta suuntautumisestaan. Presidentti Erdogan – itsekin imam hatip -koulun kasvatti – on julistanut haluavansa kasvattaa Turkkiin uskonnollisen nuorison. Puolue on väläytellyt uskonnollisten arvojen opetuksen aloittamista jo päiväkodissa. Evoluutioteorian opetus on poistettu lukioiden opetusohjelmasta.

Koulujärjestelmässä on muitakin  isoja ongelmia. Oppimistulokset ovat olleet huonoja. PISA-vertailussa Turkki oli vuonna 2016 sijalla 49, Suomi taas viides. Koulujen laatu ja taso vaihtelevat, ja siksi  yksityiskouluihin riittää kysyntää. Oppimiserot eri taustoista tulevien oppilaiden välillä ovat suuria, koulutuksen laatu vaihtelee ja opettajien koulutus on puutteellista.

Toisaalta hallitus on saanut aikaan myös  parannuksia. Turkin Pisa-tulokset ovat parantuneet.

Merkittävä ero  Suomen ja Turkin koulutusjärjestelmässä on se, että opettajalla on Turkissa paljon suurempi rooli. Opetus on hyvin opettajakeskeistä.

Ei kommentteja: