Viimeinen kesäaikapäivä

Alimmassa kuvassa panelistit Ari, Martti, Maarit Korhonen ja
juontaja Timo Forss.

HIENOA, että huomenna siirrytään ns. normaaliaikaan (kesäaika). Ensi yön uni pitenee tunnilla. Tekee kutaa, sillä tällä viikolla aikaisia herätyksiä on ollut ihan riittävästi.

TÄNÄÄN hypäsin mersuun klo 7.30. Kello  8.30 olin perillä Riihenmäen koululla Mäntsälässä pölyttämässä ops-innostusta.

Laihduin heti varttitunnissa kilon, kun osoittautui, ettei talon langaton videotykki tunnistanut Maccia. Ei vaikka väliin vedettiin HDM-kaapeli. Ei auttanut kuin siirtää diat pdf-muodossa teollisuus-standardin mukaiseen laitteeseen. Jäi videot ja musat kuulematta. Mutta kuvat näkyivät.

90 minuutissa käytiin  läpi 1000-sivuinen ops. Stand-up-pedakoomikkona yritin pitää positiivista virettä ja vauhtia yllä (ks. keskimmäinen kuva. Tanks Sari Auramo!).  Kun auditoriosta kuuluu naurua, tietää, että paikalla on fiksua porukkaa.  Monta tuttuakin jaksoi kuunnella. Heinoa.
Sekin oli tärkeää, että  opettajat pääsivät aikataulun mukaan syömään lounasta.

Kirjamessuille

SITTEN uudelleen mersuun ja kohti Pasilaa ja Helsingin kirjamessuja. INTO-kustannus oli buukannut minut kahteen paneeliin esittelemään yhteistoiminnallista oppimista.  Kullervo-salissa oli hienosti väkeä paikalla, ja juontaja Timo Forss veti keskustelua jouhevasti. Ekan session voisi tiivistää vaikka näin:

"Suomalainen koulutusjärjestelmä on ehkä maailman upein. Mutta hyvä se ei ole vieläkään. Puuttuu johtajuutta. Puuttuu eri tasojen yhteistoiminnallisuutta. Puuttuu resursseja. Suomen järjestelmän vahvuus on sen eettisyydessä ja opettajien huikeassa osaamisessa.  Pidetään huolta näistä upeista opettajista ja varmistetaan heille mm. oman rehtorin tuki ja riittävä perehdytys.  Digitaalisuus on tätä aikaa. Sitä tulee ottaa mukaan opetukseen, jos halutaan, etteivät lapset ja nuoret pidä koulua museona. Mutta sen tulee tuottaa aitoa pedagogista lisäarvoa tiedon keräämisessä, muokkaamisessa ja/tai jakamisessa (tanks ILONA ja Risto Korhonen)."

KLO 14.50 minulla ja Maaritilla oli vielä toinen 20 minuutin keikka. Kumpikin meistä esitteli teoksiaan ja kantojaan suomalaiseen kouluun. Yksimielisiä olimme siitä, että edessä on kipua, kuin kiirastulta, koska koulutuksen on muututtava, kun maailma muuttuu. Mutta ei epäilystäkään siitä, etteivätkö suomalaiset opettajat selviä tästä.