Kuntavaalit 2017

Kuntavaalit 2017

perjantaina, lokakuuta 21, 2016

Kuukauden kasvatusalan kirja: Puhujan kasvatus

KUUKAUDEN KIRJA:
Quintilianus, M.F. (2014 ). Puhujan kasvatus.  I-IV-kirja. Turku: Faros. Suomentanut: Aulikki Vuola


Espanjalaissyntyinen Marcus Fabius Quintilianus (35- 95 jaa.) oli  roomalainen asianajaja, konsuli ja valtion palkkaama retoriikan opettaja. Useat keisarit olivat hänen suosijoitaan.
Hän opetti  omassa puhujakoulussaan siihen saakka, kun hän jäi  eläkkeelle. Quintilianusta pidetään Rooman suurimpana - myös ainoana merkittävänä  kasvatusteoreetikkona ennen kirkkoisä Augustinusta.

Eläkevuosinaan Quintilianus kirjoitti kuuluisimman teoksensa, puhetaidon 12-osaisen oppikirjan ”Institutio Oratoria”. Sitä  voidaan pitää ensimmäisenä didaktiikan kirjana. Tästä kirja(sarja)sta on nyt ilmestynyt suomeksi neljä ensimmäistä osaa. Teoksessa Quintilianus kuvaa, kuinka ylimyksestä koulutetaan täydellinen  puhuja ensin litteratorin alkeiskoulussa, sitten grammatikon ja lopulta reettorin koulussa.

Julkisen koulun kannattaja

Quintilianus kannatti  laadukkaita julkisia kouluja,  joissa oppilas oppii välttämättömiä sosiaalisia taitoja ja hyötyy muiden oppilaiden opetuksesta, erityisesti virheiden korjaamisesta.  Opetusryhmä sai olla suuri. Suuri kuulijamäärä innostaa.  Hänen mukaansa kaikki hyvät opettajat ovat mielissään  isosta kuulijamäärästä ja katsovat ansaitsevansa kunnon yleisön. Heikkotasoisemmat opettajat  taas tuntevat  omat rajansa, eivätkä pane pahakseen keskittyä yhteen ainoaan oppilaaseen ja toimia siten kaitsijan  (paedagogus) tehtävässä.

Ryhmän suuri koko ei haittaa, koska ppettajan ääni ei ole niinkuin ruoka, josta riittää vähemmän yhdelle mitä useampia syöjiä on,  vaan se suo auringon tavoin saman verran valoa ja lämpöä kaikille kuuljoille.”

Samassa ryhmässä oli hyvä olla eritasoisia oppilaita. Kilpailu siivittää opinnoissa pidemmälle ehtineiden menestystä ja  herkässä iässä olevien vasta-alkajien on mukavampi jäljitellä oppilastovereitaan kuin opettajaansa siksi että sen on helpompaa.

Opetukseen dynamiikkaa tuo oppilaiden keskinäinen kilpailu. Lapselle on  hyödyksi olla tovereita,  joita hän voi  aluksi jäljitellä ja jotka hän pian jo haluaa ylittää taidoissa.  
Kilpailuhalu  kasvaa kehuista. On noloa olla vertaistaan huonompi ja hienoa voittaa joku etevämpi toveri.  

Opetusnäkemys

Quintilianus kirjoitti kirjan nimenomaan  jalosukuisille pojille puhetaitoa opettavalle. Kirjan alkusivuilta voi hahmotella  hänen opetuskäsitystään.  Saatteen mukaan  ohjeilla ei mitään arvoa, jos  oppilaalla ei ole luontaisia  valmiuksia puhetaidon alalle. Niistä ei ole hyötyä lahjattomalle ihmiselle.

Oppilas tarvitsee siis lahjat, asiantuntevan, oivallisen opettajan, sinnikkään opiskelun ja jatkuvan harjoittelua. Asiat piti ymmärtää.  Hän ymmärsi lapsuuden eritysluonnetta.  Ihminen ei ole missään muussa  iässä  niin väsymätön. Poikaikäiset kestävät  luonnostaan paremmin vaivannnäköä kuin nuoret miehet.

" Opettajan velvollisuus on opettaa, oppilaiden velvollisuus puolestaan osoittautua oppivaisiksi, kumpikaan ei riitä ilman toista.  Niinkuin ihminenkin saa alkunsa molemmista vanhemmistaan ja siemenet kylvetään maahan turhaan, elleivät ne päädy peltoon muokattuun vakoon, samoin ei kaunopuheisuuskaan pääse varttumaan, ellei opettajaa ja oppilasta yhdistä keksinäinen yhteisymmärrys."

Ikäkausipedagogiikkaa

Quintilianus oli ensimmäisiä, joka ymmärsi lapsuutta psykologisesti. Yleensä lapsia pidettiin tuohon aikaan tyhminä. Quintilianuksen mielestä lapset käsittivät asioita nopeasti ja heillä oli luonnollinen halu oppia.

Opetus oli aloitettava varhain, mutta opinnoillakin on lapsuusvaiheensa. Opettaja ei saa kuormittaa heiveröisiä oppilaitaan…Kapeasuistakin astiaa nopeasti täytettäessä nestettä valuu yli, mutta se täyttyy kyllä vähitellen, jos siihen kaataa vähitellen tai jopa tipan kerrallaan. Vastaavasti on otettava huomioon, minkä verran lapsen mieli pystyy vastaanottamaan tietoa: käsityskyvn ylittävät asiat eivät pääse kiinnittymään lapsen mieleen, koska se ei ole vielä tavallaan tarpeeksi avautunt niiden omaksumiseen. Pienet lapset omaksuvat helpommin pieniä asioita.  Aivan pienikin lapsi pystyy jo painamaan mieleensä monenlaisia asioita.  Opetuksen on oltava aluksi lapsille leikinomaista. Lapselle tulee esittää kysymyksiä ja antaa tunnustusta. Norsunluisia kirjaimia kannattaa antaa leikkikaluiksi. Lapsen on hyvä oppia iloitsemaan  osaamisestaan.

Eriyttämistä

Quintlianus kuvailee  erilaisia lapsia: velttoja, sellaisia, jotka eivät siedä käskyjä, pelokkaita...Niitä jotka työskentelevät  pitkäjänteisesti ja niitä joiden työskentely on nopea kuohahdus. Opiskeluinto on kiinni pojan omasta tahdosta, sitä ei voi pakottaa. Mutta silti on hyvä antaa kaikille virkistystaukoja.

Erilaisille lapsille piti opettaa eri asioita ja eri tavalla. Opetusta piti siis  eriyttää.  On tunnistettava  lasten lahjat.` Kokenut opettaja tarkastelee opetettavakseen uskotun pojan lahjoja ja luonnetta.

Muisti oli Quintilianuksen mukaan  lahjakkuden merkki. Hyvä muisti omaksuu helposti ja pitää luotettavasti mielessä muistiin painetut asiat. Seuraavaksi tärkein ominaisuus on jäljittelykyky.
Todella lahjakas poika on myös hyväkäytöksinen.   Ihanteellinen oppilas omaksuu hänen mukaansa opetettavat asiat vaivattomasti ja esittää välillä kysymyksiä, mutta ennemminkin seuraa perässä kuin rientää opettajan edelle. Vastahakoinen lapsi kannatti tehdä kateellisesksi suuntaamalla opetus toiselle oppilall.

Opetussisältöjä piti  eriyttää oppilaiden lahjojen mukaan. On hyödyllistä opettaa siten, että edistetään kunkin oppilaan omia luonnonlahjoja ja ohjataan tämän taipumuksia mieluiten siihen suuntaan, jonne ne luonnostaan viittaavat.

Quintilianus kuvailee ihanneoppilaista näin: " Haluaisin opetettavakseni sellaisen pojan, jota kehuminen kannustaa ja maine ilahduttaa ja joka itkee häviölle jäämistään. Tällaista lasta on kasvatettava vetoamalla hänen kunnianhimoonsa, moite sattuu hänen kipeästi."

Heikkolahjaisia tuli ohjata vain heidän luontaisten taipumustensa suuntaan. Näin he ovat tehokkaampia ainoassa osaamassaan asiassa.

Kasvatuksen ja opetuksen päämäärä

Quintilianuksen  kasvatuspäämäärä oli terve sielu terveessä ruumiissa. Sielun kasvatuksen päämääränä oli humanitas - rikas ja monipuolinen inhimillisyys.

Kasvatuksen  ja opetuksen sisällöt

Puhetaito oli Quintilianukselle ihmisen ja kulttuurin kehityksen korkein päämäärä. Puhetaidon lisäksi tärkeää oli moraalikasvatus. Vain hyvä mies saattoi olla hyvä puhuja.  Jo alkeiskoulussa oli tärkeää osata kirjoittaa hyvin ja nopeasti.

Keskeinen oppimateriaali oli hyvät puheet. Hän halusi  opettajienkin huolehtivan imettäjien tapaan siitä, että he ruokkisivat herkässä iässä olevien oppilaiden mieltä pehmeällä ravinnolla ja sallisivat näiden ns.  imeä miellyttävänkin  oppiaineen maito.

Myös monesta muusta aineesta oli hyötyä (Ars Liberales). Erikseen hän kirjoittaa mm musiikista,  matematiikasta ja komedianäyttelijän opettamasta esiintymisesta  ja elehtimisestä. Quintilianus kannatti  jo Platonin ja Aristotelesin esittämää peräkkäisyysperiaatetta. Kaikkia aineita ei tulisi opettaa yhtä aikaa, vaan yhtä tai kahta ainetta yhdellä kouluasteella.

Opetusta ja kasvatusta tuli eheyttää. Jäljennettävissä teksteissä tuli olla moraaliopetus. Ajankuluksi kannatti opetella kuulusien miesten sanoja ja valikoituja kohtia runoista,

Opetus tuli antaa kreikaksi.

Kasvatuksen ja opetuksen keinot

Keskeinen kasvatuksen väline oli kasvattaja. Pojan vanhempien tuli olla sivistyneitä. Oli harkittava, mitä lapsen kuullen puhuttiin ja tehtiin, koska lapset olivat innokkaita matkimaan. Lapsen hoitajien   kielenkäytön tuli olla virheetöntä.  Tärkeitä olivat myös puhujatoivoa kaitsevat korkeasti oppineet orjat. Orjan  jatkuva seura muokkaa parempaan suuntaan niitäkin tovereita, joiden vaikutusta on aluksi syytä pelätä.

Opettaja teki työtä vastustuskyvyttömien lasten kanssa. Siksi häneltä vaadittiin nuhteettomuutta, harkintaa ja  suunnitelmallisuutta. Opettajiksi tuli ottaa vain kaikkein parhaita, oppineita, taitavia ja lapsen tasolle asettumaan pysyviä.  Opettajan tuli olla kuin isä: luja muttei ankara, ystävällinen muttei liian tuttavallinen. Opettaja ei saanut olla veltto ja periksiantava. Hänen tuli puuttua havaitsemiinsa virheisiin menettämättä itsehillintäänsä. Opettajan henkilökohtainen auktoriteetti ja esikuva tehosivat paremmin kuin pakko. Opettajan oli osattava varoittaa niin, ettei rangaistuksia tarvita.

Opetusmenetelmän tuli olla mahdollisimman ankara. Opettajan oli vaadittava oppilaita kuuntelemaan häntä tarkkaavaisesti ja kurinalaisesti. Pehmeä kasvatus  rappeuttaa kaiken sielun ja ruumiin. Toisaalta Quintilianus uskoi kehumisen voimaan.  Etenkin nuorimmille oppilaille oli varottava valitsemasta kuivakkaa  ja ikävystyttäävää opettajaa.

Opettaja, joka hoiti opetuksensa oikealla tavalla, sai oppilaat kiintymään itseensä ja ihailemaan häntä. Jäljittelemme innokkaasti niitä ihmisiä, joita kunnioitamme.

Oppilaille hän antoi ohjeen: "Mieltykää opettajiin yhtä paljon kuin itse opintoihin. Pitäkää heitä henkisinä joskaan ei ruumiillisina vanhempinanne."

Keskeisin opettajan opetusväline oli elävä sana. Opettajan oli kerrottava omia ajatuksiaan ja kokemuksiaan.

Tärkeää oli lukea hyviä puheita.  Opettaja itse opetti luettavien puheiden ansioita ja heikkouksia, mutta kannatti myös esittää oppilaille kysymyksiä ja testata  näiden arvostelukykyä.  Tekstejä luettiin ääneen. Luokka pantiin hiljaiseksi ja yksi lukijaksi. Opettajan oli itse luettava joka päivä ääneen jokin teksti…elävästä äänestä saa taysipainoisempaa ravintoa. Ennen muuta pitäisi lukea eturivin kirjailijoita.  Toisaalta hänestä kannatti lukea ääneen myös kehnoja ja virheitä sisältäviä puheita. … Puheita ei tullut opetella ulkoa -  Vain valikoituja kohtia.

Harjoituspuheen pitäminen oli Quntilianiksen mukaan uusin ja hyödyllisin harjoittelumenetelmä. Oppilaiden oli myös annettava esittää kirjoittamiaan  puheita.

Puhujalla  on oltava hyvä muisti. Sitä kehitettiin ennen muuta harjoittelulla.  Selkeää puhumista kehitettiin lasketelemalla hankalia sanoja.

Hän kannatti myös  vaihtelua.

Oppilaiden pieksemistä  Quintlianus ei kannattanut, vaikka se oli yleisesti sallittua.  Hän vastusti  ruumiillista kuritusta siksikin, ettei  rangasitusmuotoa tarvita lainkaan, jos oppilaalla on uuttera opintojen  valvoja mukana.

Reettoreilta hän vaalti paljon. Opettajan on pidettävä ankaraa kuria ja hillittävä oppilaiden käytöstä. Hänen on oltava ankara, muttei tyly,  ystävällinen muttei liian tuttavallinen. Hänen on puhuttavaalinomaa kunniallisuudesta ja hyveellisyydestä. Hän ei saa kiivastua helposti, muttei liioin ummistaa silmiään.

Toverit stimuloivat toisiaan, ja suuri joukko myös opettajaa. Oppilas oppii myös muille oppilaille opettavia asioita.  Koulussa syntyi myös elinikäisiä ystävyyssuhteita  Tovereiden tuli kuitenkin olla parhaita mahdollisia.  ”Jokaisen koulun uskotaan turmelevan oppilaiden moraali, ja toisinaan se turmeleekin, mutta voihan näin käydä kotioloissakin”.

Erityisesti siirryttäessä reettorin kouluun murrosiässä vanhemmista tovereista oli myös vaaraa.  Herkässä iässä olevat pojat oli  pidettävä erossa varttuneemmista  ja vältettävä näin siveellisyysrikos.

Opetuksessa edistymisen arviointi

Quintilianus piti virheiden korjaamista tärkeänä, mutta se piti tehdä taidolla. Korjaukset on tehtävä oppilaan ikätasoon sopivalla tavalla ja huomioitava höneltä vaadittavissa suorituksissa ja niiden korjaamisessa  hänen voimavaransa. Itse Quintilianus kertoi vakuuttavansa aina oppilaalle hänen pystyvän parempaankin.

Reettori ei saa  olla oppilaiden virheitä korjatessaan liian pisteliäs, eikä missään nimessä pilkallinen.  Hän ei saa kehua esityksiä liian ylitsevuotavasti, muttei toisaalta olla liian ankarakaan. Joitakin kohtia esityksessä  tulee kehua,  joitakin vain suvaita, joitakin myös muuttaa.  Oppilaat voivat myös välillä lannistua, jos opettaja korjaa heidän virheitään liian ankaralla kädellä. He eivät enää usko kykyihinsä ja käyvät alakuloisiksi, saatavat lopulta alkaa inhota koko koulunkäyntiä.

Myös toverit osallistuivat palautteen antamiseen. Heidät oli opetettava reagoimaan hillitysti (ei saa hyppiä). Vastavuoroinen kohteliaisuus oli sekin haitallista.

Summaa

Quintilianus kirjoitti kirjansa noin 1900 vuotta sitten. On mielenkiintoista, kuinka monet hänen ajatuksistaan ovat yhä ajankohtaisia. Näitä ovat mm.
- ajatus, että lahjakkuutta tarvitaan, mutta se ei riitä. Tarvitaan myös ponnistelua
- holistinen kasvatuspäämäärä
- kasvattava opetus
- kunnianhimoon vetoaminen
- lapsuuden ymmärtäminen omaleimaisena ikäkautena, johon opetus on sovitettava
- omille vahvuuksille rakentaminen
- opettajan ja oppilaan suhteen merkitys
- opetuksen näkeminen opettajan ja oppilaiden yhteistoimintana
- ruumiillisen kurituksen vastustaminen
- usko palautteen merkittävyyteen: kehumiseen ja kannustamiseen
- usko opettajan merkitykseen
- varovaisuus kielteisen palautteen antamisessa
- vertaisten hyödyntäminen opetuksessa (jäljittely)  ja palautteen antamisessa
- yhdysluokat

Toisaalta on todettava, että monesta hänen esittämästäään ajatiksesta on irtauduttu Näitä ovat
- ankaran kurin ihanne
- muistin merkityksen ylikorostaminen
- opettajan auktoriteettiasema
- opettajan siveellisyyden korostaminen
- oppilasta kouluun seuraava kaitsija (vrt. kuitenkin kouluavustaja)
- puhetaidon ylikorostaminen opetusohjelmassa
- usko jatkuvaan harjoitteluun?
- usko kilpailun hyödyllisyyteen
- vieras kieli opetuskielenä

Quintilianuksen omat aikalaisensa eivät häntä ymmärtäneet. Monet Insitutio Oratoriossa esitetyt  ajatukset koulukasvatuksen kehittämiseksi, esim. ruumiillisesta kurituksesta luopuminen,  eivät  toteutuneet moniin vuosisatoihin. Keppi kuitenkin poistettiin roomalaiskouluista hänen ansiostaan.

Quintilianuksen teos löydettiin uudelleen 1400-luvun alussa, ja sen humaaneilla kasvatusperiaatteilla  oli suuri merkitys  sekä renessanssin että humanismin aikana kouluopetuksen kehitty-miselle.

Ei kommentteja: