 |
| Kinahmon kansakoulun pojat käsityötunnilla 1929. Kuva lainassa Polvijärven Kinahmon ala-asteen nettisivuilta. |
TÄMÄNAAMUISESSA kolmannessa osassa tutkiskelen Ahosen teosta toisen ja kolmannen kansakoulun-opettajapolven näkökulmista. Millaiseksi kansakoulunopettajan opettajuus muuntui toiseen maailmansotaan mennessä?
Toinen opettajapolvi
OMASSA jaksottelussani toinen ammattimainen opettajapolvi sijoittuu autonomisen Suomen viimeisiin vuosikymmeniin 1890-1917.
Näin vuosina sääty-yhteiskunta etuoikeuksineen muuntuu tänä aikana demokratian suuntaan. Suomea yritetään venäläistää. Venäjällä kuohuu. Kenraalikuvernööri Bobrikov murhataan. Myös Suomessa nähdään 1905 suurlakko. Vuonna 1906 toteutetaan Suomessakin eduskuntauudistus. Maailma ajautuu ensimmäiseen maailmaansotaan. Venäjällä tapahtuu vallankumous, ja vuonna 1917 Suomi julistautuu itsenäiseksi. Tämän tiedämme entuudestaan.
Ahonen kuvaa, kuinka Kansa jakautuu yhä edelleen säätyläisiin ja rahvaaseen. Säätyläisistä tulee porvareita, rahvaasta työläisiä- joksin teollistuminen on hidasta. Pääosa ihmisistä saa elantonsa maanviljelyksestä - vielä vuonna 1920 66 %. Maa on köyhä, ja elintaso nousee hitaasti.
Toisen opettajapolven opettajuudesta
Toinen opettajapolvi pääsi aloittamaan uraansa toisenlaisesta tilanteessa kuin ensimmäinen. Vuonna 1881 oli siis luotu ensimmäinen opetussuunnitelma (Mallikurssit). Uran ensimmäisellä vuosikymmenelle annettiin piirijakosäädös, joka määräsi kunnille koulupakon. Kansakoulun kansallisuutta rakentava tehtävä korostuu, kun vuosisadan taitteessa alkavat venäläistämistoimet- tiedämme sen muualta.
Toinen sukupolvi teki työtään autonomian ajan loppuun saakka. Sen henkiseksi isäksi nousi Mikael Soininen. Uno Cygnaues oli kuollut 1888. Soininen toi Suomeen herbartilaisen didaktiikan, jossa opettajan asema nousee korkeammaksi kuin koskaan. J.F. Herbartin idean mukaan nimenomaan opettaja muovaa oppilaitten ajatukset hyvillä kysymyksillään. Oppilas imee tiedot aivoihinsa tarkkaavaisesti kuunnellen ja mielessään kysymyksiä ratkaisten. Tiedämme tämän muualta.
Jo toisen sukupolven aikana ajetaan voimakkaasti oppivelvollisuutta, mutta se toteutuu vasta kolmannen sukupolven aikana.
Toisen opettajapolven opettajuuden ydinpiirteenä on selkeys . Oppiminen perustui opetukseen. Opettaja opettaa koko luokkaa yhtäaikaa (yksiläksyisyys).
Miksi haluttiin säätää oppivelvollisuus?
Jo Cygnaues oli toivonut oppivelvollisuutta, jotta kansakoulu ja sen antama oppi leviäisivät. Monesta syystä kansakouluaate ei levinnyt vapaaehtoisuuden pohjalta odotetulla tavalla.
Oppivelvollisuutta kannattivat filantroopit ihmisoikeutena. Mm. Preussissa oppivelvollisuus oli säädetty paljon aikaisemmin- mutta siellä tausta-ajatuksena oli vahvan valtion ihanne, kansalaisilla oli siksi velvollisuus oppia valtion haluamat asiat.
Oppivelvollisuusliikettä johti Mikael Soininen. Perusteluna oli yleisen äänioikeuden edellyttämä riittävä kansalaissivistys. Soininen johti komiteaa, joka teki esityksen laiksi. (1907): Siinä oppivelvollisuus ei koskenut kaikkia. Kustannussyistä ulkopuolelle olisi jätetty sairaalloiset, säälittävistä kotioloista tulevat ja haja-asutusseutujen heikkokykyiset oppilaat.
Kaikki eivät kannattaneet oppivelvollisuutta. Sitä vastustettiin, koska se leikkaisi vanhempien kasvatusoikeutta. Komitea ehdottikin, että säädettäisiin vain oppivelvollisuus koulupakkoa. Yhteiskunta ei tunnustanut vanhempien rajatonta valtaa lapsiinsa. Oppivelvollisuusliike sai taakseen miltei koko poliittisen kentän. Oppivelvollisuus hyväksyttiin vuonna 1910 eduskunnassa, mutta venäläismielinen senaatti ei sitä hyväksynyt, eikä tsaari vahvistanut lakia.
Kolmas kansanopettajapolvi
Kolmas opettajapolvi tekee työtään ensimmäisen tasavallan aikana 1919-44 (Minun jaottelussani 1918 alkaen). Elettiin kansalaissodan jälkeistä aikaa. Vastakkain olivat vuoden 1918 jälkeen: rikkaat ja köyhät.
1918 sisällissodan jälkeen puolue-elämän rakenne muuttui. Vanhasuomalaisista tuli Kansallinen Kokoomus: Kokoomus halusi säilyttää yhteiskuntaa. Kokoomus halusi rangaista kapinoitsijoita. Nuorsuomalaisista tuli Kansallinen Edistyspuolue. Se halusi eheyttää yhteiskuntaa. Maalaisliitto oli nouseva puolue. Se ja edistyspuolue olivat keskustaa. Keskusta katosi, että syynä kapinaan oli tietämättömyys ja onnettomat olosuhteet (ns. kiihotusteoria).Vuonna 1919 vaaleissa oli myös SDP, joka edusti vasemmistoa.
Keskustalla oli poliittinen valtakausi 1919-22. Kansansivistys oli eheyttämisen keskiössä. Oppvelvollisuus oli nimenomaan edistyspuolueen ja Soinisen hanke. Sen etenemistä auttoi, että Soininen oli opetusministeri 1918-19.
Opoivelvollisuuden läpimeni ei ollut itsestään selvää edes keskustan sisällä. Maalaisliittolainen, pohjalainen opettaja William Sippola ajoi supistetun kaltaista kansakoulua. Kansakoulu ei tuollaisena voisi olla pohjakoulu. Oikesto vastusti alakansakoulua. Kun vanhemmat eivät enää opettaisi lapsilleen kotoa lukutaidon aakkosia, kodit luopuisivat kokonaan lasten opetuksesta. Oppivelvollisuutta vastustivat myös kirkon kiertokoulun kannattajat. Ja ne, jotka kantoivat huolta valtion ja kuntien rahoista. Mikael Soininen lohdutti heitti ” alakansakoulun opettajat olisivat halpapalkkaisia naisia”. Vasemmistoa hankasi kysymys uskonnonopetuksesta. Kompromissiksi saatiin mahdollisuus opiskella siveysoppia. Nuori valtio uskoi luonnollisesti ajatukseen kansallisvaltiosta, jolla on yksi yhteinen sivistys. Siihen kuului luterilainen uskonto.
Vuonna 1921 laki meni läpi. Oikeisto halusi laittaa oppivelvollisuuden avulla kansan järjestykseen. Lähes viimeisena maana Euroopassa Suomi sai oppivelvollisuuskoulun.
Millainen oppivelvollisuuskoulusta tuli?
 |
| Perukan kansakoulurakennus, jossa toimi aluksi vain alakansakoulu. Kuva lainassa netistä. |
OPPIVELVOLLISUUSKOULUUN kuului nyt alakansakoulu myös maaseudulla. Sitten kansakoulu. Ja kansakoulun jälkeen jatkoluokat. Valtio maksoi kuluista 3/4.
Vasta oppivelvollisuus teki koulunkäynnistä säännöllisen ja yleisen. Koulunkäynti piteni. Pakko toi kansakoulun joka kylään. Siirtymäaika tosin oli pitkä (vuoteen 1936). Maan eri osat tulivat koulutuksellisesti yhtenäsemmiksi. Maaseudun ja kaupunkein välille jäi kuitenkin eroja mm. jatkoluokissa. Haja-asuusalueilla kansakoulua toteutettiin supistetut kouluna. Supistetun (ts. nuorimmat oppilaat kävivät koulua lyhyemmän ajan) suosio kasvoi. 1930-luvun lopulla maaseudulla 1/4 koulusta oli sellaisia.
Pakko myös esti koulun keskeyttämisen (tavallista 11-12 vuoden iässä). Kaikki eivät kuitenkaan käyneet kansakoulua. Tarpeiltaan erilaiset lapset jäivät sen ulkopuolelle. Vain isojen kaupunkien tuli järjestää apukoulu. Vähitellen niihin syntyi myös tarkkailuluokkia.
Säätyläiset panivat lapsensa kaupungeissa valmistaviin kouluihin ja sieltä oppikouluihin. Oppikouluun meni esim. vuonna 1930 12% ikäluokasta. Kaupungeissa enemmistö oppikoululaisista tuli juuri valmistavista kouluista. 11-vuoden iässä kansa jaettiin kahteen ryhmään: kansakouliulaisiin ja oppikoululaisiin.
Alakansakouluista tuli erittäin moderneja. (Aukusti Salo kehitteli niihin kokonaisopetuksen didaktiikkaa). Alakansakoulun laaja-alainen ohjelma oli nyt mahdollinen kaikille .
Yläkansakoulut olivat neliluokkaisia. Kansakoululaiset saivat ilmaiset oppikirja ja koulutarpeensa. Köyhät koululaiset saivat lisäksi vaate- ja ruokatukea. (oikeisto äänesti nurin ilmaisen kouluaterian).
Kansakouluun jatkoluokat se sijaan jäivät käytännässä kauniiksi, toteutumattomaksi ideaksi. Kaupungeissa piti olla oikeita jatkoluokkia, maaseudulla riitti neljä vvt 25 viikon aikana.
Vuonna 1925 julkaistiin opetussuunnitelma maalaiskansakouluja varten. Ahosen mukaan siinä näkyy arvoyhtenäinen, valkoinen pyrkimys. Historian ja maantiedon opetus on kansallisesti rakentavaa.
Uskonto on tärjeää.Ahosen mukaan kansakoulusta tuli sisällöllisesti valkoisen talonpoikaisväestön koulu, jossa kansakuntaa rakennettiin valkoisten, voittajien arvoilla: kodin, uskonnon ja isänmaan hengessä. Moniarvoisuus oli vierasta.
Tuon ajan kansakoulun oppikirjat olivat lukukirjatyyppisiä. Niissä asioita esiteltiin tunteisiin vetoavalla tavalla. Valtio näyttäytyy vahvana. Ihanteena on yhteen hiileen puhaltava kansakunta.
Keskustan toiveet kansakoulusta, jossa eri tavoin ajattelevat kansalaiser tottuisivat toisiinsa muuntui sittenkin valkoisten arvojen levittämiseksi.
Kolmannen opettajapolven opettajuudesta
 |
| Kansakoulun opettaja Katri Hellberg 1930-luvulla kokeita korjaamassa. Kuva lainassa Polvijärven Kinahmon ala-asteen nettisivuilta. |
Kansakoulunopettaja opetti kansaa, pääasiassa maanviljelijöiden ja työläisten lapsia.
Uusi haaste oli pakko. Kaksi ensimmäistä opettajapolvea olivat saaneet oppilaikseen vapaaehtoisia. Nyt kouluihin tuotiin oppilaita, jotka eivät sinne halunneet. Oppivelvollisuuskoulun piti eheyttä ja yhdenmukaistaa yhteiskunta. Käytännössä havinnyt osapuoli sitoutettiin voittajien arvoihin.
Opettajien oli totuttava siihenkin, että fyysinen kuritus oli kielletty- mitä monet jopa erästä opetusministeriä myöten pitivät täysin turhana säädöksenä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti