Työrauhaa!

Saloviita, T.(2007). Työrauha luokkaan. Löydä oma toimintamallisi. Jyväskylä: PS-kustannus.

SUNNUNTAIN kunniaksi luin oikein kirjan ja tein siitä muistiinpanot.

PROFESSORI Timo Saloviita on koonnut vuosikymmenien aikana kiteytyneistä opettajaviisauksista yhdeksän keinon ohjelman, jolla jokainen opettaja pystyy hänen mukaansa rakentamaan luokkaansa työrauhan. Paljon luvattu ongelmasta, joka on hyvin yleinen. Tutkimusten mukaan peräti 22 % opettajista on kokenut rasittavia työrauhaongelmia kuluneen puolen vuoden aikana. Neljäsosa oppilaista pitää luokkansa työrauhaa huonona ja 10 % oppilaista erittäin huonona.

YHDEKSÄN KOHDAN TOIMINTAMALLI on kiinnostava, vaikka sen kohdat esitellään kirjassa ystävällisesti sanottuna lukijaa virkistävän erimuotoisesti. Näin ne itse ymmärsin:

TASO I Ongelmien ennaltaehkäisy:

Keinoilla 1-4 voidaan ennalta ehkäistä yhdeksän kymmenestä työrauhaongelmasta etukäteen.

(1) Hyvän opetuksen turvaaminen
Työrauhaongelmia estävät hyvin suunnitellut, vaihtelevat ja kiinnostavat oppitunnit. Opetus tulee sovittaa oppilaiden edellytyksiin, ja etenemisvauhtia tulee pitää luokassa sopivana

(2) Opettajakarisman kehittäminen
Karismalla tarkoitetaan sitä, että oppilaat pitävät opettajasta.

(3) myönteisen suhteen rakentaminen oppilaisiin
Portaat 2 ja 3 näyttävät kietoutuvan toisiinsa. Myönteinen suhde oppilaisiin edellyttää aitoa kiinnostusta, kunnioittavaa kohtelua ja oikeudenmukaisuutta. Vasta kun opettaja on saanut suhteensa oppilaisiin kunton, hän pystyy ohjaamaan heitä kohti oman käyttäytymisen parempaa hallintaa. Erityisesti riskioppilaat tarvitsevat henkilökohtaista ja tukea antava ympäristöä.

(4) Sääntöjen ja rutiinien suojaaman koulutyön kehittäminen kouluvuoden ensipäivistä alkaen
Opettaja voi rakenta omalle auktoriteetilleen tukea kehittämällä ympäristöä (mm. istumajärjestys, liikenne), sääntöjä ja rutiineita. Säännöt ovat kirjallisia, rutiinit eivät.

Kyseessä ovat luokan johtamisen ja hallinnan käytännölliset taidot, joilla rakennetaan luokkaan johdonmukainen järjestys ja keskinäisen auttamisen. yhteisö. Millainen on päivän alku, tunnin alku? Kuinka toimitaan, kun myöhästytään tai unohdetaan tavaroita? Kuinka pyydetään puheenvuoro? Saako luokassa liikkua tai keskustella? Miten pyydetään apua? Mitä tehdään, kun oma työ on valmis? Miten toteutetaan tunnin siirtymävaiheet? Kuinka oppitunti ja koulupäivä lopetaan ?

Taso 2: Varsinaiset väliintulemisen keinot eli korjaavat toimet

(5) Epäsuorien sanattomien keinojen (esim pedagoginen katse) käyttäminen
Niiden avulla voidaan pysäyttää jopa puolet kaikista häiriön aluista. Hiljaisuuden vaatiminen on Saloviidasta luonnotonta.
Hälinän lisääntyessä: tee muutos, poista häiritsevä esine, motivoi, keksi hetkeksi hänelle muuta myönteistä, kehu aktiivisia, käytä merkkejä...

Toiseen keinokimppuun kuuluvat Ilmeet, eleet, fyysinen läheisyys, kosketus ja fyysinen ohjaaminen.

(6) Suorien sanallisten vaikutuskeinojen käyttäminen
Anna ohjeet yksitysesti (et nolaa) ja lyhyesti. Keskity tekoihin. Kiitä hyvästä. Käytä minäviestejä. Toista.

(7) Seuraamusten eli rangaistusten käyttäminen (joskus)
Virallisia rangaistuksia on käytettävä joskus- mieluummin kuitenkin sovitusta ja hyvitysta.

(8) Voimakkain väliintulon muoto: oppilaan kanssa keskusteleminen
Keskustelussa opettaja pyrkii tavoitteellisesti kehittämään hyvää suhdettaan oppilaaseen. Tämä on tarpeen, kun oppilaalla on toistuvia hankaluuksia.

Keskustella voi kahdenkesken tai toisten kuullen. Mielenkiintoisesti Saloviita ehdottaa, että opettaja kutsuisi oppilaan luokseen ja sanoisi (toisten ehkä kuullen): " Tarvitsen apuasi. Minulla on ongelma. Voisitko auttaa? Mitä minun pitäisi tehdä, jotta innostuisit tästä... ".

(9) Luottamuksen rakentaminen.
Ole oppilaan puolella.

MILTÄ LISTA TUNTUU? Kattavalta. Näyttää valitettavasti kuitenkin siltä, että sen noudattaminen onnistuu vain opettajalta, joka on kaikissa suhteissa hyvä opettaja. Eikö muilla ole mahdollisuuksia? Lisäksi Saloviidan tapa esitellä oma mallinsa "oikeana" hieman hämmästyttää. Varsinkin, kun hän toisaalla tekstissä korostaa, ettei mitään oikeaa tapaa ole.

Kirjaa mainostetaan uusien opettajien henkiinjäämispakkaukseksi. Hmmm. Joka tapauksessa aihe on tärkeä, ja Saloviidan teosta kannattaa suositella. Lukija saa varsin monipuolisen kuvan työrauhan käsitteestä. Helmiä (mm. opettajan auktoriteetista, murrosiästä ja toiminnasta, kun oppilas saa raivkohtauksen) löytyy, vaikka välillä vähän oudoista paikoista. KIrjan viimeistelyssä on vain tainnut kiire yllättää. Hieman moittisin lopuksi ratkaisua, jossa kouluntason tekijöiden merkitys on rajattu tarkastelusta.