Ensimmäinen koulupäivä ja vähän arvioinnista

KUVA: Iso-Britannian lehdissä julkaistaan säännöllisesti koulujen testien tulokset eräänlaisena liigataulukkona

KEVÄTLUKUKAUSI on alkanut, ja ensimmäinen kevään koulupäivä hyvin takana. Uintijärjestelytkin sujuivat. Ensimmäisenä päivänä kaikki opettajatkin olivat rivissä yhtä lomanjatkajaa lukuunottamatta. JJ:n kanssa jäsensimme Oppimiskeskuksen torstaiksi osuvaa ensimmäistä koulutuspäivää.

VUODEN VAIHTEEN mediassa on koulukeskustelun pääteemaksi noussut oppilasarviointi ja erityisesti peruskoulun yhdeksäsluokkalaisten päättötodistukset. Kävi nimittäin niin, että Sanomalehti Keskisuomalainen hankki Opetushallitukselta tiedot todistuksista. Sitten se laati selvityksen, jonka mukaan peruskoulun päättötodistuksen keskiarvo vaihtelee hurjasti kunnittain. Korkeimmat keskiarvot löytyivät pienisstä kunnista. Lehti päätteli, että näissä kunnissa kuten Hailuodossa on Suomen välkyimmät oppilaat.

NÄINHÄN asia ei sitten kuitenkaan taida olla. Opetushallitus valisti omilla sivuillaan, kuinka vaikeasta asiasta koulujen paremmuudessa on kysymys. Opetusministerikin riensi kertomaan, ettei kouluja voi laittaa järjestykseen päättötodistusten perusteella.

JOLLEI kyse ole oppilaitten osaamiseroista, niin kyse on arvosteluvirheestä. Opetushallituksen laadunhallinnan ja seurannan johtaja Ritva Jakku-Sihvonen passittaisikin opettajat kolmen päivän täydennyskoulutukseen. Myös opetusministeri Sari Sarkomaa (kok.) lupasi lisätä opettajien täydennyskoulutusta, jotta he pystyisivät arvioimaan oppilaita nykyistä tasapuolisemmin. Suren puheenjohtaja Peter Johnson muistutti viisaasti, kuinka suuresta rahasummasta on kysymys, jos koko Suomen opettajaporukka pannaan kolmeksi päiväksi koulutukseen. Kuntien välillä on valtavat erot niiden kyvyssä rahoittaa täydennyskoulutusta.

MInisterin mukaan meillä on arviointiin hyvät ohjeet. Mutta miten niitä sovelletaan, siinä tarvitaan lisää täydennyskoulutusta. Onkohan ihan niin? Uskallan väittää, että opetussuunnitelman perusteissa on edelleen arviointia sekoittavia ajatuksia. Yksi esimerkki: Otetaanko työskentelytaidot huomioon vai ei? Jos otetaan, arviointi ei kohdistu vain tuloksiin eli osaamiseen vaan myös yrittämiseen. En pitäisi ollenkaan ihmeenä, että pienissä kunnissa oppilaiden tapa käydä koulua on koulun tavoitteiden kannalta myönteisempää kuiin suurissa kunnissa. Näin oppilaat saavat lisäpisteitä hyvästä koulukäyttätymisesta.

MUTTA kun selvityksen mukaan Hailuodon oppilaat päättävät koulunsa keskimäärin 8,7:n todistuksella, niin on pakko todeta, että asiat eivät ole kohdallaan. Missään koulussa keskiarvo ei voi olla noin hyvä. Se antaa tuon kunnan oppilaille ansaitsematonta etu lukioihin ja ammatillisiin oppilaitoksiin pyrittäessä. Ja se on vakava tasa-arvokysymys.

OPETUSHALLITUKSEN uusi pääjohtaja Timo Lankinen ehdotti- niinkuin moni osasi pelätä- tasotestejä (joskin määrävuosi pidettäiä). Niiden avulla koulu pystyisi vertaamaan luotettavammin oppilaidensa osaamistasoa muiden koulujen tasoon. Näillä testeillä on kuitenkin niin paljon opetusta vääristäviä sivuvaikutuksia, että oli oikein hyvä, että opetusministeri torjui valtakunnallisen päättökokeen järjestämisen kaikissa kouluissa. Peruskoulusta tulisi liian koekeskeinen. On vaikka kuinka paljon kansainvälistä näyttöä siitä, että opetus supistuu tällöin testeihin drillaamiseksi.

OLISI ongelmaan yksinkertainen ja halpa ratkaisukin? Kaivettaisiin naftaliinista ohje, jonka mukaan opettajan antaminen arvosanojen keskiarvon tulee olla 7-8 (tai jonkin muun) välillä, ellei ole jotain erityissyytä. Ihan ilman sivuvaikutuksia ei tämäkään lääke toimi.