DOSENTTI Liisa Horelli jaksaa yllättää positiivisesti. Tämän aamun Hesarin vieraskynässä hän kertoo, että Italiassa julkinen valta on velvoitettu laatimaan sunnitelmia, kuinka esim. tietyssä kaupungissa palvelut ja ihmisten arki sovitetaan toisiinsa. Aika on ymmärretty resurssiksi, jota on koordinoitava. Tällaista ajansuunnittelua hän kutsuu aikapolitiikaksi.
SUOMALAISET kuuluvat Horellin mukaan elämänrytmiltään maailman kiireisimpiin kansoihin. Kiire ja hötkyily ovat kai näyttöjä siitä, että meillä ajankäytön suunnittelu on ymmärretty ajantäytön suunnitteluksi. Liian usein asiat kasautuvat ja kaatuvat päällekkäin, koska aika ei jousta.
Aikapolitiikalla pyritään lisäämään hyvinvointia (ei tehoa). Ideahan on hurjan radikaali. Suunnittelijat meilläkin joutuisivat kohtaamaan "ikäviä" kysymyksiä. Miksi iltaisin ei pääse hoitamaan virastoihin asioita? Jos yhteiskunta vaatii ihmisiä kolmivuorotyöhön, kuinka heille voidaan taata laadukas perhe-elämä? Kuinka estää työtehtävien valuminen aikaan, joka on varattu palautumiselle?
Jos asiaa tarkastellaan koulutyön kannalta, voimme kysyä niinkin yksinkertaisen kysymyksen kuin, miksi taitavimmat ja ammatissaan innokkaimmat opettajat joutuvat olemaan pois opetuksesta hakiessaan täydennyskoulutusta? Pitäisikö koulutyön aikapolitiikka aloittaa sillä, että kouluvuoden rytmiä miettittäisiin uudestaan ja riisuttaisiin siitä jo tiedossa olevat opetuksen laatua heikentävät toimintasumat?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti