Unohdettuja pedagogeja: Ukko Kivistö

BLOGILASTUSARJASSA "Unohdettuja pedagogeja" on unohduksesta pelastettu 11: Alfred Binet, Frederick Burk, Hugo Gaudig, Martti Hela, Jean Joseph Jacotot, Wilhelm Rein, Aliina Soininen, C.W. Washburne, William Wirt,  Laurin Zilliacus sekä ilman tuota epiteettiä ainakin Kyllikki Penttilä.

TÄSSÄ blogissa  Ukko Kivistö saa täyttää listan  täydeksi tusinaksi.

UKKO Kivistö - alunperin  Uuno Erland (Ukko) Åker  (vuoteen 1908 saakka) syntyi  30. 3. 1891 Helsingissä.  Perhe muutti pian Viipuriin. Siellä Kivistön isä -  työnjohtaja Johan Manasse Åker  hukkui pitkäsiimakalastusretkellä , kun Ukko oli 14- vuotias.

Ukko kävi Viipurissa  keskikoulun, ja teki sitten töitä viisi vuottta rautateillä, kunnes siirtyi nuorisotyöhön, ensin Helsinkiin vastaanottokodin apulaisjohtajaksi ja sitten  vuonna 1918 Turkuun NMKY:n nuorisotyön sihteeriksi.

Kansakoulunopettajaksi hän valmistui joko vuonna 1922 tai 1924. En ole löytänyt tietoa, missä seminaarissa hän opiskeli.

Vuosina 1922-28 Kivisto  toimi tuntiopettajana Turun kansakouluissa. Vakinaisen kansakoulun-opettajan viran hän sai vuonna 1928, ja pysyi Snellmanin kansakoulussa aina vuoteen 1956 saakka.

Puuhamies

TURUSSA Ukko tunnettiin puuhamiehenä. Hän oli kristitty ja isänmaallinen  raittiusmies. Hän oli mukana NMKY:n nuoriso- ja urheilutoiminnassa sekä partioliikkeessä Auran Tähti Pojat-lippukunnassa ja Sinisten Partiopoikien liitonjohtajana.

Hän oli myös ahkera nuorten- ja tietokirjailija. Toiset ihailivat syvästi hänen terve- ja reipashenkisiä nuorisoromaanejaan. Toiset syyttivät näitä poikakirjoja äitelästä kiltteydestä.

Omaa työtään kehittävä opettaja

Opettajana Ukko Kivistö  kuului uuden koulun miehiin heti 1930-luvulta lähtien.  Virolaisen koulunkehittäjän Johannes Käisin levittämä oppilaiden omatoimisuus-periaate  oli tuolloin lukuisen opettajien käytössä.  Opetettava aihe "ohjelmoitiin"; Aihe annetiin yhdelle oppilaalle ns.  erikoistyönä. Jos aihe oli laaja, se jaettiin osiin, jotka annettiin eri  ryhmille. Kummassakin tapauksessa työ koottiin työkirjaan. Työkirjaan merkittiin työn tulokset erilaisin piirroksin, lehtileikkein ja valokuvin. Työ voitiin  esitettää myös  muulla havainnollisella tavalla.  Sen jälkeen asiaan syvennyttiin perusteellisemmin opetuskeskustelussa, jolloin muutkin osatehtävien suorittajat saivat  tutustua niihin osiin aihetta, joiden erikoistutkiminen oli ollut toisten ryhmien tehtävänä. Pulpetit oli asetettu pöydiksi.  Erittäin merkitsevän roolin tässä opiskelutavassa saivat luokan käsikirjastot. Metodista puhuttiin mielellään työkouluna.

Tiedonjakaja

Kivistö julkaisi useita tällaiseen pedagogiikkaan kuuluneita tehtäväkirjoja. Yksi niistä on "Miten työkirja tehdään: ohjeita opettajille. (1934)" Esittelen sen lähiaikoina.

Hänen muita tietokirjojaan ovat mm. "Uutta etsimässä: koulutyössä saatuja kokemuksia" (1938) sekä  "Uudistuva koulu - uudistunut opettaja" (1941).

Uuden koulun työtavoista Kivistöä  innostivat myös opintoretket. Hän vei oman luokkansa luokkaretkelle sekä Tallinnaan että Tukholmaan - mikä oli Suomessa ihan tavatonta ja ylitti mm. Helsingin Sanomien uutiskynnyksen.

KIVISTÖ  jakoi kokemuksiaan toisille opettajille.  Löysin lähteitä. joiden mukaan hän esitelmöi kesällä 1934 Sortavalassa yleisessä kansakoulukokouksessa  oppilaan työkirjoista eri oppiaineissa. Hän  kirjoitti opettajille tarkoitetussa ohjekirjasessa: ” Onnellisia me, jotka saamme elää tässä ajassa. Kunpa emme käyttäisi asemaamme väärin… Päivän poltavien kysymysten joukossa on ollut etualalla oppilaiden omatoimisuus."

Vuoden 1936 kansakoulunopettajain kesäkurseilla hän  esitteli kieliopin opetuksen ohella käytettäväksi suunnittelemaansa työkirjajärjestelmää  kehottaen opettajia kokeilemaan sitä.

Vuoden 1937  kansakoulunpäivillä  hän esitelmöi HS:n mukaan "uudistuvan koulun päämääristä kuvaten sekä entistä ankaraa  koulumuotoa että  uudempaa, joka ottaa yksilöllisen kehityksen huomioon (HS  27.2. 1937).

Vuoden  1938 Kansakoulunopettajien työkirjakursseilla Porissa keynote-puhujana oli itse Joh. Käis. Hänen otsikkonsa oli "Oppilaiden omatoiminnan mahdollisuuksista koulutyössä". Kivistö esitteli  tuolloin   ryhmätöiden järjestelyistä.

Kesällä 1939 hän teki opintomatkan Yhdysvaltoihin, ja tapasi siellä mm. itsensä C.W. Washburnen. Tuon matkan kokemuksista hän julkaisi sodan päätyttyä kirjan "Amerikassa uutta etsimässä: koulumiehen matkahavaintoja." Esittelen senkin lähiaikoina.

Sotavuosina Kivistö toimi  Turun ja Porin läänin henkisen huollon johtajana.

Viimeiset vuodet

1950-luvulla Suomeenkin levisi  uusi ja erilainen nuorisokulttuuri.  Aikanaan niin radikaali Ukko Kivistö oli nyt "vanhanaikainen".  Hän osallistui  kommunismin vastaisen korkeakirkollisen  Moral Re-Armament –liikkeen toimintaan.

Hän kuului niiden turkulaisten vaikuttajien joukkoon, jotka paheksuivat 22. 10. 1956 järjestettyä Suomen ensimmäistä rock and roll –konserttia.

Jo edellisenä vuonna hän oli kirjoittanut Turun Sanomissa tuosta ajasta kuumeisena. "Nuorisoa kiinnostavat enemmän sivuseikat. He asettavat setusijalle kaiken muun ja koulu ja sivuseikaksi... Ehkäpä koulu voisi käyttää ohjelmassaan enemmän hyväksi lasten  nykyisiä harrasteluja."

Kansakouluopettaja Ukko Kivistö  kuoli 8.4.1962 71 vuoden ikäisenä kotikaupungissaan. Eräiden lähteiden mukaan hän oli noussut yliopettajan virkaan.