Tässä blogilastussa esittelen jo edesmenneen professori Torsten Husénin 60 vuotta vanhoja ja yhä energisiä ajatuksia siitä, millainen koulun tulisi olla muuttuvassa yhteiskunnassa.
" On sanomattakin selvää, että meidän ei ole kasvatettava ja kehitettävä nuorisoamme vain nykyhetken yhteiskuntaa vaan myös – ja ennen kaikkea – tulevaisuuden yhteiskuntaa varten. Emme tosin tarkoin tiedä, millaiseksi tämä yhteiskunta on muodostuva."
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2020/01/ei-millaan-tahdo-pystya-enaa-oppimaan.html
Jonossa on vielä kolmas lastu, jossa on Husénin kuvaus paniikista, jonka Sputnik aiheutti Yhdysvalloissa.
Mutta nyt kouludebattiin. Ruotsi eli kirjan ilmestyessä kiivaan koulukeskustelun aikaa. Vastakkain olivat vanha ja uusi koulu. Tärkeä poiju Ruotsin koulunuudistuksessa oli ollut vuoden 1948 koulukomission periaatepäätös. Koko 1950-luvun koulu oli ollut valinkauhassa, ja keskustelua käytiin ilmeisen kovin sanoin. Lopullinen ratkaisu oli odotettavissa kirjan ilmestymisen jälkeen. Uusi koulu voitti.
Husén, Torsten. (1962). Koulu muuttuvassa yhteiskunnassa. Forum-kirjasto. Helsinki: Tammi. 230 s.
Vanha koulu (siis oppikoulujärjestelmä) oli Husénin mukaan tarkoitettu harvoille. Hän kuvaa oppikoulua karsintakouluksi, jonka keskeinen tehtävä oli lajitella lahjakkuudet ja katsoa ensi sijassa älyllisesti lahjakkaiden parasta. Lahjakkaat oli jo varhaisessa vaiheessa erotettava toisista oppilaista, jotka muuten olisivat heidän kehityksensä tiellä. Se vapautui mm. reputtamisen avulla oppilaista, joiden ei ole katsottu pystyvän teoreettisiin opintoihin. Koulu oli tehokas, kun se antoi opiskelukykyisiksi todetuille erikoisvalmennusta.
Vanhan koulun puolustajien mukaan Ruotsiin suunniteltu yhtenäiskoulu oli suurin vaara, mikä tuohon mennessä oli Ruotsin sivistyselämää uhannut. He vetosivat tuoreisiin kokemuksiin Yhdysvalloissa. Siellä venäläisten Sputnik (1957) oli juuri aiheuttanut valtavan koulukiistan. Uskoa John Deweyn nimissä kulkeneeseen uuteen kouluun romahdutettiin mm. armeijan voimin.
Uuden koulun myyntiä
Uusi koulu olisi monien koulu. Husénista koulun ei tulisi oll älyllisen estejuoksun harjoituslaitos. Jokaisen lapsen tuli tilaisuus kykyjensä kaikinpuoliseen kehittämiseen. Karsinta- ja erottelusysteemissä on myös vaarana lahjakkuuksien menettäminen. "Nuotan täytyy olla kyllin suuri, jotta se varmasti vetäisi esiin kaikki lahjakkaat yksilöt."
Eriytymistä olisi lykättävä; Demokraattiselle kasvatukselle on eduksi, jos erilaista sosiaalista syntyperää ja lahjakkuustasoa edustavat lapset saavat tilaisuuden olla kauemmin yhdessä, hän perusteli.
Uutta koulua myytiin ennen muuta dynaamisena kouluna, joka vastaa skolarisaation yhteiskunnaksi, koulutusyhteiskunnaksi muuttuvan yhteiskunnan tarpeisiin. Emme edes tiedä muuttuvassa yhteiskunnassa, mitä tullaan tarvitsemaan. Koulu ei voi enää antaa meille kaikkia niitä tietoja, joita aikuisina tarvitsemme. Koko varttunut ikä muodostuu sitten jatkokouluksi.
"Elämme kaikki yhteiskunnassa joka vaatimalla vaatii, että seuraamme kehityksessä mukana."Husén perustelee: Maapallo kutistuu. Tieteet muuttavat tekniikan ja keksintöjen välityksellä jatkuvasti olosuhteitamme. Tekniikka muuttaa yhteiskuntamme rakenteita. Uudet teknilliset keksinnöt synnyttävät uusia lakeja ja määräyksiä. Tuotantomuotojen ja kulkuvälineiden kehittyminen muuttaa jatkuvasti elämäämme ja olojamme.
Yhteiskunta on muuttumassa automation yhteiskunnaksi. Uudet teknilliset apuneuvot työpaikoissa ja niiden ulkopuolella vaativat oppimaan uusia taitoja. Rutiini- ja vaihetyön luontoisia vaatimat-tomampia töitä alkaa olla yhä vähemmän. Parin vuosikymmenen kuluttua ne ehkä ovat kokonaan kadonneet, hän ennustaa.
Yhä useammat toimivat palveluammateissa. Heidän täytyy osata puhua, kirjoitaa ja lukea paremmin ei vain äidinkielellään vaan useasti myös vieraita kieliä. Heidän täytyy osata sosiaalinen tekniikka, ihmisten käsittelytapa, ettei joudu risiriitoihin heidän toisten kanssa. Heiltä vaaditaan joustavuutta, eloisuutta, nopeaa mukautumiskykyä ja laajaa kokemusta.
Tosiasiat ja käsitykset, jotka tänään ovat tai joiden katsotaan olevan tärkeitä ja moitteettomia, ovat kenties jo huomenna vanhentuneita tai suorastaan harhattavia.
Massakommunikaatiovälineet avartavat näköpiiriämme. Tapaamme uusia sanoja. Propaganda syöksyy kimppuumme. On osattava valita ja hylätä ja pitää oma pää selvänä tuon moniäänisen kuoron pauhunnassa.
Kansalaisilta vaaditaan suurempaa ammattikoulutusta ja yleistä orientoitumiskykyä, jota arvitaan sopeuduttaessa elämiseen ja olemiseen. On kuin emme koskaan pääsisi valmiiksi tai tulisi täysin oppineiksi.
Uusi koulu olisi tarkoitettu kaikille. Oppilaista ei ole tarkoitus tehdä jonkinlaisia hakuteoksia, jotta he suoriutuisivat tutkinnoissa. Painopiste ei ole ensyklopedisten tietojen opettamisessa, vaan siinä, että opetetaan taitoja, joilla on käyttöarvoa monissa erilaisissa elämäntilanteissa. Koulun täytyy keskittyä kehittämään taitoja, jotka ovat erikoisesti tarpeen muuttuvassa yhteiskunnassa.
Koulussa on pantava enemmän painoa taitojen hankkimiseen kuin tietojen pänttäämiseen. Näillä Husén tarkoiti kykyä löytää tietoa, kysyä osata kriittisesti ja itsenäisesti valita ja hylätä näkökohtia siinä mainonta- ja propagandakuorossa, minkä suuri massa muodostaa, sellaista esteettisen arvostelukyvyn koulutusta, että pystyy vastustamaan huviteollisuuden huonoa makua. On tärkeätä kouluttaa nuoret myös käyttämään kehittävällä tavalla vapaa-aikaansa, sitä aikaa, joka tulevaisuudessa muodostaa pääosan heidän elämästään.
Pohdintaa
Yhtenäiskoulu - kuten tiedämme- voitti taistelun Ruotsissa. Elämme Suomessakin yhtenäiskoulun aikaa. Olemme eläneet jo about 45 vuotta. Husénin keinovalikkoon mahtuneista tasokursseista (erilaajuiset oppimäärät) ja linjoista on meillä luovuttu, eikä oppilaiden yksilöllisyys ole vain valinnaisaineiden varassa. Mutta kuinka ajankohtaisia ovatkaan edelleen monet hänen ajatuksensa tulevaisuuden yhteiskunnasta, sen koulusta ja sen pedagogiikasta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti