Kirjoja

Kirjoja

keskiviikkona, huhtikuuta 24, 2013

Väkivalta ja pedagogiikka

video

Päivitetty 25.4.

LOMAT on lusittu, ja takana on oikea työpäivä. Koulun jälkeen ajoin Helsinkiin Akavatalolle  OAJ:n järjestämään työsuojeluvaltuutettujen koulutustapahtumaan. Järjestäjillä oli hätä, kun yksi oikea luennoitsija oli peruuttanut, ja minä sitten lupasin paikata. Sovimme teemaksi väkivallan pedagogiikan näkökulmasta. Teema osoittautui hyvin mielenkiintoiseksi. Perusteesini oli, että oikealla tavalla (ilman kauhistelua) ymmärretynä väkivalta ( siis etymenologisesti: valta joka perustaa voimaan) läpäisee kaiken kasvatuksen. Kasvatus on tästä vinkkelistä kasvattajan  ja kasvatettavien pääsääntöisesti ystävällismielistä taistelua. Aikoinaan opettajat murskasivat oppilaan perisynnin  turmelemaa tahtoa mm. hakkaamalla. Myöhemmin omaa tahtoa koulittiin mm. nolaamalla. Nyttemmin pakottamisen tilalle on tullut erilaiset suostuttelun, taivuttelun ja motivoinnin keinot.

Pitkään  oppilaiden ainoa keino vastata oli pilkka. Kasvatusopin historia tuntee mm. erilaiset karnevaalipäivät, joissa opettajat saivat huutia. Pitkään kestänyt vastaisku on antaa opettajille pilkkanimiä, häiritä opettajaa ja olla tekemättä vaadittuja asioita. Siis aktiivista ja passiivista vastarintaa.

Kun minä olin murrosikäisenä Tossussa teimme kaikenlaista kurjaa  provosoidakasemme opettajia. Tämän päivän oppilaat tekevät samaa kuvaamalla kännyköillään.

KASVATUKSEN perusparadokseja nimittäin  on, että kukaan ei halua tulla toisten kasvattamiksi. Ja silti muu ei ole mahdollista.

PEDAGOGIIKKA on käsitemaailma,  jossa karu todellisuus nähdään arvokkaana, kauniisti, eettisesti. Usein pedagogiikka on Pertti Kansasen sanoin "sunnuntaipedagogiikkaa". Se on sitä silloin, kun se ei tunnista kasvatuksen liittyvää taistelua vallasta, sanoo MH.

LASTEN ja nuorten vastaanpaneminen on luonnollista ja upeaa. Todellinen kasvattaja löytää satoja rakentavia keinoja kohdata se. Luennon lopuksi esittelin tässä blogissa aiemmin kuvaamaani kasvatuksen kartan ja kuhunkin yhdeksään ruutuun kuuluvia, kasvatusopin historian suurhahmojen esittämiä keinoja. Muitakin kuin sen, mihin Alppilassa jouduttiin turvautumaan.

1.5 TUNTIA kului siivillä.

2 kommenttia:

Liisi Juvonen kirjoitti...

Hei,
Juuri näin on nähtävä. Kasvatus on väkivaltaa. Sosiologina käytän miellään käsitettä interventio, sekä ei kuulosta niin raadolliselta ja huono puoli on, ettei sitä aina edes ymmärretä. Olen miettinyt asiaa (opettajien täydennyskouluttajana) opettajan näkökulmasta ja tullut siihen tulokseen, että enää ei oikeastaan voi puhua opettamisesta vaan ohjaamisesta. No, tarkkaan ottaen sekin lienee interventio, mutta ohjattavan suostumuksella. Tarvitsemme edelleen taitavia opettajia väkivaltaisiin tekoihin. Kiitos ajatuksia herättävästi blogista!

Anonyymi kirjoitti...

Alppila-jutun väkivaltaisuudesta:
Opetustoimenjohtaja Rauno Jarnilan arvio Antti Korhosen menettelystä:
http://www.hel.fi/static/public/hela/Opetuslautakunta/Suomi/Esitys/2013/Opev_2013-05-07_OLK_5_El/0328D66D-F212-41D3-9211-7F38E0F28B00/Oikaisuvaatimus_palvelussuhteen_purkamisesta.pdf

Rauno Jarnila on varsin pätevä ja varsin tasapainoinen arvioijana.