Luokanopettaja Kaija Kuivasen eläkekahveilla

Kaija piti tilaisuuden päätöspuheen.

 Keskiviikkona Auroran koulun henkilökunnan kahveilla oli  historian havinaa. Rehtori on vaihtumassa. Opettajia ja muuta henkilökuntaa on lähdössä pois kokonaan tai osaksi aikaa. Kahvia, kakkua, kukkia, kauniita puheita...

Kaija eläkkeelle

Lopuksi saatettiin luokanopettaja Kaija Kuivanen  eläkkeelle. Rehtori Nina Viitanen piti tosi kauniin puheen, johon oli koottu myös Kaijan 4b-luokan oppilaiden silminnäkijä-todistuksia siitä,  miksi juuri Kaija on maailman paras opettaja.

Kaijan ura Aurorassa on todella hieno.  Hän on opettanut Aurorassa (mammalomat mukaan lukien) 35 vuotta.  Siihen ei ole pystynyt täällä kukaan muu kuin viime vuonna eläkkeelle jäänyt Uma Jutila.  He molemmat ovat upea malli omaan kylään ja omaan työyhteisöön sitoutumisesta. Sellainen muuntaa opettajuutta taitavasta oppituntien pitämisestä aidoksi ja syväksi kasvattajuudeksi.

Oma pikku puheeni

Myös minua oli vihjattu pitämään puhe Kaijalle. Kävin siinä läpi yhteistä 25 vuoden matkaamme Lippajärvellä.  Tai jo vähän pidempää. Minä olen ollut Kaijan yksi opettaja OKL:ssa. Ja Kaija taas oli opettajana valitsemassa minua rehtoriksi Auroraan keväällä 1989. Tuolloin opettajia kuultiin ja he kuulustelivat hakijoita :-) 

Muistelin huikeaa 80-/90-lukujen taitetta, jolloin rahaa riitti kaikkeen, mitä vain keksittiin. 90-lukua, jolloin a)  Suomessa todella luotettiin opettajiin. Kaikkea sai kokeilla. Ja mehän kokeiltiin. Keskitimme välitunnit siestaksi. Parhaimmillaan opettajilla oli yli 30 omaa kehittämishanketta. Keksimme jopa omia oppiaineita.  b) Suomessa ajauduttin ennenkokemattomaan lamaan.  Raha ei riittänyt enää mihinkään. Silloin tarvittiin todella Team-Auroran luovuutta ja innovatiivisuutta. 2000-lukua, jolloin tämänkin koulun kansainvälistyminen kiihtyi. Pisa-tulokset toivat vieraita ovista ja ikkunoista, Olimme mukana useissa kansainvälisissä hankkeissa, niistä yksi kiinnostavimmista oli Futures. TIP-hankkeessa organisoimme siestan lisäksi myös iltapäiväksi  kymmeniä oppilaskerhoja. Reissasimme Luunjan koululeirille. Perustimme ryhmäintegraatioluokkia- joissa kehitysvammaisen lapset saivat käydä koulua yhdessä tavisten kanssa.  Niitä oli meillä oli kaksi, ja toista veti Kaija taitavien koulunkäyntiavustajien kanssa.

Kaija oli usean kehittämishankkeen avainhahmoja. Erityisesti vuosikymmenien mittaisessa koko koulun näytelmä-hankkeessa. Siinä hän yhdessä mm. Uma Jutulan, Mirja-Riikka Kilposen ja Katri Schirayn kanssa loi uskomattoman upeat musiikkimaisemat valtavine kuoroineen ja opettajista ja oppilaista koostuvine bändeineen. Onneksi monista niistä on DVD-tallenteet.

Kaikilla juhlijoilla  oli päässä jokin hattu tai peruukki. Minulla oli tohtorin hattu. Ja siitäkin kiitosta kuuluu Kaijalle ja koko ensemblelle. Juuri tämä innovatiivinen porukka sai minut innostumaan tutkimaan muutosta ilmiönä  myös teoreettisesti.

Kaunis kiitos!

Kaijan viisaat ajatukset

KAIJA piti tosi koskettavan  puheen.  Kun minä olin hoitanut historia-puolen, hän keskittyi omien sanojensa mukaan jakamaan omia hyväksi kokemiaan ideoita työtä täällä  jatkaville.  Hän kertoi aikanaan voimaantuneensa mm. Jukka Sarpilan opettamasta KISS- ideoilogiasta (Keep It Simple, Stupid). On uskallettava karsia ja keskittyä. Ja  Pekka Leinosen OPS-tiivistyksestä kolmeen kirjaimeen TTT ( oppilaalla on 3 roolia: tutkija, toimittaja ja taiteilija). Niissä tiivistyy opetussuunnitelman keskeinen message. Kaija korosti yhteisen tekemisen merkittävyyttä- jonka avulla voi myös paikata omia osaamisaukkoja ja jaksaa paljon paremmin.

Täyden kympin Kaija, tämä meidän Kaija!