Miten taataan, että opettajia on tulevaisuudessakin?

 TERVEISIÄ Porthaniasta. Vähän tuli haikea olo. Kolmekymmentä vuotta sitten imin siellä mm. teatteritiedettä. Ja monet tentit istuttiin sen saleissa.

TÄNÄÄN paikalle mentiin Jyväskylän yliopiston järjestämän seminaarin paneeliin. 75 minuutin aikana pantiin taas maailma paremmaksi.

Paneelissa oli siis viisi jäsentä. Nauhoitin jutustelut, ja tässä Valitut Palat.

Kaikille osallistujille yhteisiä näkemyksiä

Näistä asioista kaikki olivat ihan samaa mieltä:

• Suomi on aivan erityinen maa.  Muualla maailmassa opettajan ammatti on 2.-4. valinta. Opettajiksi saadaan siellä ne, jotka eivät pääse muualla. Ja he eivät pysy kouluissa. 
• Meillä ei ole suurta vuotoa opettajan ammatista. Suomessa opettajien liikkuvuus ei näy samalla lailla kuin muualla. Meillä liikkuvuus on lähinnä kasvatusalan sisällä. Kasvatusalaa ei kokonaan jätetä.
• On varmistava, että jatkossa(kin) on hyviä opettajia ja riittävästi. Hyvät opettajat ovat järjestelmämme laadun  tae.
• On varmistettava, että opettajia riittää koko maahan. Päätökset lakkauttaa opettajankoulutuslaitoksia ovat lyhytnäköisiä.
• Meillä on pulaa jo nyt tietyistä opettajaryhmistä; erityisluokanopettajista, ruotsinkielisistä lastentarhanopettajista. Kohta on tosi pula ammatillisten oppilaitosten opettajista
• Miehistä on pulaa. Miehiä tarvitaan opettajiksi. Jos miehiä alalle halutaan, palkkatasoa on nostettava ja työoloja on parannettava. Miehet eivät hakeudu alalle, jossa työ on raskasta ja palkka kehno. Yliopistotkin naisistuvat. Ehkä pääsykokeissa pitäisi mitata muitakin valmiuksia,  joita tarvitaan työssä? 
• Alan imuun vaikuttaa aivan keskeisesti itse työ. Opettajat eivät kiinnity ammattiin, jolleivat olosuhteet ole  kunnossa.  Työolosuhteet on tehtävä sellaisiksi, että työstä saa myös itselleen ja että voi siinä onnistua.  
• Työntekijä haluaa merkitystä työlleen. Tarvitaan myös 






joustavuutta. 














• Opettajien on voitava jatkossakin vaikuttaa paitsi omassa luokassaan myös omassa koulussaan.
• 
Opettajan urapolkuun tarvitaan vaihtelua, vaikka opettajana voisikin toimia koko iän. Siirtyminen 

kokonaispalkkausjärjestelmään  mahdollistaisi ammatin sisällä variaatioita (Aulis Pitkälä).  


• 
Koulujen työyhteisöjä on  kehitettävä. Tarvitaan yhteiset tavoitteet.  




Yksityisen  ammatinharjoittamisen roolista on kasvettava ulos. Opettajaa ei saa jättää 






pulmien kanssa  yksin. On saatava tukea toisislta opettajilta ja  moniammatilliselta tiimilta. On luovuttava ajattelutavasta:  Minun on selvittävä yksin. On korostettava yhdessä tekemistä.








• Koulutuspolitiikkaan kaivataan yhteisiä linjoja, ja kaikkien sitoutumista niihin: vaikeiden alueiden koulujen osalta myös opettajien ja huoltajien.
• Opettajankoulutukseen kaivattiin (1) lisää tietoa karusta arjesta, enemmän realiteettia romantiikan sijaan. (2) lisää TVT-osaamista. (3) enemmän koulutusta monikulttuurisuuteen ja (4) erilaisten, erityistä tukea tarvitsevien oppilaitten kohtaamiseen (5) enemmän huomiota vuorovaikutustaitoihin, yhdessä tekemiseen, moniammatillisuuteen.
• Testeihin suhtauduttiin kriittisesti (Aulis Pitkälä ehkä myönteisimmin).

Paneelin puheenjohtajan tärkeä puheenvuoro

" Koulutus on kriisissä Kaliforniassa.  Merkittävin tekijä on heistä huonot opettajat. Miksi opettajat ovat huonoja?  Koko koulujärjestelmä on valjastettu palvelemaan standardisoituja testejä.  Koulun on oltava teache-proof. Opettajilla ei ole päätösvaltaa. Työ täyttyy byrokratiasta.  Yhteiskunta moittii julkisesti koko ajan opettajien työtä. Opettajan työtä arvioidaan oppilaitten testimenestyksen kautta.  Osassa paikkakuntia opettajan  palkkakin on  kytketty siihen. Opettajia erotetaan huonojen testitulosten vuoksi.    Yleinen luottamus kouluun ja opettajaan on rapautunut. Suomessa  tilanne on totaalisen erilainen. Meillä on kyvykkäät opettajat, jotka pystyvät ottamaan vastuun ja heillä on tilaa ottaa se. Oleellinen kysymys on: Millä pidetään luottamus opettajiin?"

Panelistien helmiä

Aulis Pitkälä

Aulis Pitkälä on  sivistystoimenjohtaja Espoossa. Hän edusti paneelissa  työnantajia.

"Työnantajan näkökulmasta on tärkeää, onko riittävästi opettajia. Opettajatarvetta on vaikea ennakoida. Mutta kun 50 % erityisluokanopettajista on epäpäteviä, kyseessä on virhearvio , jota ei pidemmän päälle voida sietää."

" Millainen on 21. vuosisadan koulu?  Kestääkö pisa-menestys? Vastaako koululaitos haateisiin. Minusta ei riittävästi. On harmi, että keskustelu tulevaisuuden tarpeista päättyi tuntijakokärhämään. Keskustelua on jatkettava."

"Haluaisin avata hallintoa opettajille opettajankoulutuksessa, jotta saadaan hallintoon ihmisiä, joilla on kenttäkokemusta."

"Ihme, että koulujärjestelmämme toimii. Jokainen tekee työtä eri suuntiin, kunnat ja koulut  mitä lystäävät. Ehkä avainsanana on luottamus."

Aila Paloniemi

  

Aila Paloniemi on toisen kauden kansanedustaja. Ensimmäiseltä ammatiltaan lastentarhanopettaja, toiselta toimittaja.

"Mikä huolettaa? Väestöpyramidi. Meiltä katoaa pian työvoimaa 12 000 henkeä. Joka neljäs nuori tarvitaan hoiva-ajalle. Riittääkö koko maahan ammattitaitoisia opettajia?"

" Suomessa on jo pitkään jatkunut tilanne, jossa erot kasvavat tuloissa, terveydessä ja  hyvinvoinnissa. Tämä näkyy kouluissa. Jo 8-vuotiailla on ongelmat näkyvissä, mutta tunnistaminen ei johda mihinkään toimenpiteisiin. Opettajille pitäisi tarjota moniammatillista apua.  Opettajat ovat  ongelmaperheiden kanssa kädettömiä. Kouluun tarvittaisiin perhetyöntekijä. "

Tuomas Kurttila

Tuomas Kurttila on Suomen Vanhempainliiton toiminnanjohtaja. 

"Opettajien liikkuvuus on hyväksyttävä. On surkeaa, jos ammatista hypätään toiseen päättömästi.Oman ammatin sisällä on oltava vaihtelevuutta. Työntekijä rikastuttaa, jos hyväksytään, että tulevaisuuden työurapolut ovat rikkonaisia, outojakin. "

" Kaksi asiaa on mielessä: (1). tapa tehdä työtä  muuttuu väistämättä. On kysymys. sukupolvisuudesta Nuorilla on edelleen työn arvo ok. Mutta he haluavat  joustavuutta ja  tarkkarajaisuutta työn ja muun elämä välillä. Työ on myös  moniammatillistunut. Opettajien on  vaikeaa tehdä yhteistyötä.  (2). tapa johtaa työtä, ihmisiä, joilla on erilaiset tavat ajatella työstä. Rehtoreita on voimaannutettava. He tarvitsevat osaamista johtaa opettajia  uuteen työkulttuuriin. "  

" Arvolähtöisyys on voimistumassa. Oleellista on nyt paikallisuus.  Suurten kansallisten tarinoiden aika ohi (viittasi minun pateettiseen puheeseeni). Tärkeää on kuinka koulussa arki sanoitetaan. Opettajan työn tulee olla enemmän kuin vain selviämistä arjesta." 

" Opettajan työ tulisi tehdä läpinäkyväksi. Se ei ole pelkkää kevätjuhlaa. Luottamus lunastetaan arjessa. Ammatin imago ei saisi olla höttöä."

" Pojille ei kuitenkaan tapahdu kovin pahaa, vaikka heitä opettaa nainen."

Minna Oksa

Minna Oksa on lastentarhanopettaja ja luokanopettajaopiskelija.  SOOLin puheenjohtaja. 

" Johtamis- ja alaistaidot jokaiselle opettajalle... Yrittäjyyskasvatusta ja kansalaisvaikuttamista. Monipuolisia opetusmenetelmiä. Mentor-idea.

" Opettajankoulutusta pitäisi muuttaa, että työ koulussa muuttuisi."

" Kiinnostuneita  riittää opetusalalle. Ei ole huolenaihetta."

" Vakava-koe yritti saada meihiä koulutukseen. Kirja piti lukea ulkoa.  Pojathan ei aina halua lukea kirjaa ulkoa. Uusi valintasysteemi on jopa epätasa-arvoistanut tilannetta. Jyväskylään pääsi yksi mies!Miehiä todellakin tarvitaan."

Martti Hellström

Minä siis edustin paneelissa kokeneita opettajia.

" Opettajan ammatin keskeinen vetovoima on työ ja siitä syntyvä imago. Tunteeko opettaja, että häntä kohtaan olla reiluja? Hallitseeko hän työnsä? Saako hän sellaista palkkaa, että sillä voi asua ja elää? Kokeeko  hän onnistuvansa? Saako hän tukea? Kokeeko hän, että työllä on kohottava merkitys, liittykö siihen sivistyksellinen näky siitä, että opettaja kasvattaa parempia ihmisiä, jotka rakentavat parempaa maailmaa.”

" Suomi repeytyy. Työn ehdot poikkeavat eri kunnissa. On syntymässä jako:   rupuopettajat ja hienoa laatua, hyvissä olosuhteissa tuottavat opettajat."   

 "Kannattaisiko pohtia, miksi aikaisemmat sukupolvet syttyivät opettajan ammattiin? Kuinka juuri meilläVenäjän vallan aikana, syntyi päätoiminen opettajuus, opettajankoulutus, kuinka opettajat tekivät kansallista  rakennus- ja sivistystyötä lukutaidottoman taikauskoisen kansan keskuudessa yhdessä rintamassa taiteilijoiden kanssa? Kuinka suuri merkitys olikaan saksalais-suomalaisella pedagogiikalla, jossa  kasvattaja  herättää ja jalostaa lapsessa uinuvan potentian. Mitä vastaavaa voimme tarjota uusille opettajille? Maailmassa, jossa  jokainen surffaa omassa onnellisuudessaan. Uusi sukupolvi taitaa sitoutua toisi heikosti koko kansakunnan pelastamiseen? Sytyttäisikö kansallisesti yhteinen koulutuspolitiikka,  koko maan kouluttamisesta, kaikkien lasten koulututtamisesta."

Loppupuheenvuoroni oli tällainen:

10 tekoa, joilla  varmasti tuhotaan  suomalainen koululaitos:

Ajakaa alas professionaalinen autonomia. 



Lisätkää kyykytystä.



Haukkukaa mediassa opettajien syyksi kaikki yhteiskunnalliset ongelmat.



Tehkää koulutuksesta maksullinen.



Lyhentäkää opettajien kesälomaa.



Hajottakaa systeemi ja tehkää osauudistuksia osa kerrallaan ja päällekkäin.



Ravistelkaa systeemiä järjettömillä uudistuksilla.



Tuokaa kouluun testejä ja standardeja.



Pitäkää huolta, että opettajat ovat surullisia ja tyytymättömiä. Lisätkää työn vaativuutta ja ajakaa palkkataso alas.



Lomauttakaa opettajat ja opettakaa lapset opiskelemaan ilman opettajaa.

Tiivistetysti sama http://www.youtube.com/watch?v=esaVMwy6QgU

Yhteenvetoa

Paneelin puheenjohtaja Hannele Niemi veti puheenvuoroja yhteen pitkin matkaa. 

"Aika paljon on kehitettävää… Olenko nyt samassa maassa, mistä on kertonut Yhdysvalloissa...Mutta täytyykin katsoa koulutusta  kriittisesti..."


Hänen loppurepliikkinsä oli seuraava:  "Kiitos.  Kyllä näillä eväillä syntyy hyvä koulu, hyvä opettajankoulutus, hyvä yhteiskunta.  Ryhdytään töihin."

LISÄYS 3.2.2011. Virallinen muistio löytyy osoitteesta: http://ktl.jyu.fi/ktl/opetarve/seminaari/paneelikeskustelu