Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, toukokuuta 28, 2022

Kuukauden kirja: Opettamisen taito

Koskenniemi, Matti (1966). Opettamisen taito. Johdatusta toisen asteen koulun opettajan työhön. 4. tarkistettu painos. Helsinki: Otava.

ESITTELEN tätä Koskenniemen kirjaa jo toisen kerran. Ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1953. Kuusi vuotta sitten innostuin toisesta painoksesta, joka ilmestyi vuonna 1959.  Tämä 4. painos on tarkistettu laitos. Peruskoulu-suunnitelmat olivat  pitkällä Kouluuudistus-toimikunta oli juuri julkaissut mietintönsä. Ja jo neljän vuoden kuluttua ilmestyi klassikko Didaktiikka. Peruskoulua varten.

TÄMÄ kirja oli siis tarkoitettu nuorille ihmisille, jotka olivat  päättäneet ruveta toisen asteen - siis silloin oppikoulun ja ammattikoulun opettajiksi. 

MIKSI? Opetuksen päämäärä

Koulun ja sen opettajien tehtävänä oli Koskenniemen mukaan tietenkin huolehtia siitä, että sen oppilaat saavuttavat tietyt normit, standardimitat, jotta voi täyttää tuon ajan tehtäviä. Mutta tämän lisäksi monesti yhtä tärkeää oli avustaa kasvavaa  hänen tämän hetken pyrkimyksissään ja ongelmissaan. 

Toisen asteen koulun tehtävä on ennen muuta pyrkiä  ihmisen kasvattamiseen. Hyvän ihmisen kasvattamiseen. (vrt. Rousseau)

Tärkeitä tavoitteita on myös itsekuri. Työrauha on vain välitavoite - itsekuri on lopullinen tavoite.

Opettajaa tarvitaan opetuksessa.  Opettajan tehtävä on osoittaa mikä on oppimisen arvoista. Häntä tarvitaan myös neuvomaan, miten työ on suoritettava.


MITÄ: Opetuksen sisällöt

Koskenniemi ei ota kantaa eri oppaineiden keskinäiseen arvoon.  Sisällöt määritellään opetussuunnitelmassa. Oppikoulussa oli tuolloin voimassa vuoden 1941 oppiennätykset. Mutta niitä on karsittava vastaamaan oppilaiden edellytyksiä. Ja: Emme opi koulua vaan elämää varten.

Koskenniemen mukaan Yhtä tärkeää kuin taito suorittaa opintoja opettajan antaminen ohjeiden mukaan, on taito asettaa itselleen tavoitteita ja suunnitella työnsä sekä taito punnita, onko nuo tavoitteet saavutettu. Tässä Koskenniemi oli aikaansa edellä.

MITEN: Opetuksen menetelmät

Koululla on kolme keinoa kasvattaa: oppiaines, koulun työ- ja elämäntapa sekä opettajan vaikutus ihmisenä.

Voimassa oli myös vuoden 1941 metodiset ohjeet.

Koskenniemi korostaa menetelmien monipuolisuutta.Erilaiset  tavoitteet edellyttävät erilaisia  opetusmenetelmiä. Hän jäsentää karkeasti, että luokka on opettajan johdolla yhteisessä työssä tai luokka jakaantuu työhön, joilloin kullekin oppilaalle tai  oppilasryhmälle on omat tehtävänsä. Tähän jakoon uppoavat sitten kaikki  koskeniemeläiset työtavat, joita hän esittelee erikseen. Tässä muutama poiminta hänen ajatuksistaan:

  • Kyselevä opetus ei ole kuulustelua vaan sillä on opastava ja kehittävä tarkoitus.
  • Kyselevää opetusta kannattaa kehittää kohti vuoropuheista opetusta (ja opetuskeskustelua). Kysymysten on oltava kielellisesti huoliteltuja. On osoitettava oliko vastaus oikein. Pään nyökkäys ok
  • Opettaja voi  selostaa tai näyttää tai esittää
  • Opettaja toimii eräänlaisena tulkkina. Hän kääntää kuultua tai luettua esitystä oppilaiden tajuamalle kielelle
  • Ryhmätyö on hyvä työtapa: Kumppani on tehokas apuopettaja. Tärkeä vaihe on töiden koonta.
  • Kertaaminen on tärkeää. Myös oma-aloitteisesti.
  • Palkinnot ovat ok. Rangaistukset eivät. Voimassa oli  vuoden 1872 koulujärjestys.
  • Huumori on myös keino
  • Hyviä keinoja ovat myös välittömät kokemukset mm. retkillä
Opetuksen apiuvälineistä nousevat esiin  mm. oppikirja (pääasiallinen)  ja liitutaulu. 

Arvostelu

Arvostelun tulee palvella sekä yksilöä että yhteiskuntaa. Sen on oltava luotettava. Luokalle jättämisen hyötyä Koskenniemi epäilee - mitä sillä on voitettavissa? 

Didaktisia periaatteita

Koskenniemi selvästi arvostaa lapsuutta. "Aikuisten luvattuun maailmaan ei ole syytä pitää liikaa kiirettä." (vrt.Rousseau)

Toinen tärkeä periaate on oppilaiden erilaisuuden hyväksyminen. Tämä edellyttää oppilaantuntemusta (vrt.Quintilianus ). 

Hän suosittelee myös oppilaiden osallistamista: "Osallisuus työn tavoitteen asettamiseen on oppilaan aktiivisena pysymisen tärkeitä edellytyksiä." Työn tuloksellisuuden kokeminen  on oppilaan aktiivisena pysymisen tärkeitä edellytyksiä ."

Oppiaineksen osalta on tarpeellisen karsinnan lisäksi mainio idea sisältöjen muotoilu ongelmiksi (vrt. Dewey)

Oppitunnin on oltava kokonaisuus. Koskenniemi yksinkertaistaa esittelemäänsä Soinisen kaavaa kolmeen vaiheeseen:

Oppitunnin on oltava kokonaisuus:
  1. Valmistavat toimenpiteet - raekuuromainen kuulustelu
  2. Perehtyminen- tehtävän ilmoitus, perehtyminen jaksoittain osista kokonaisuuteen johtavaa tietä. Lopuksi kokoaminen.
  3. Harjoitus: kotitehtävä selvästi.

Hyvä opettaja

Poimin kirjasta hyvän opettajan ominaisuuksia. Kokosin tällaisen listan.

HYVÄ(LLÄ)  OPETTAJA(LLA) (ON) 

  • Aineenhallinta - ja hän pitää omasta aineestaabn
  • Huumorintajua
  • Integratiivinen menettelytapa (ei autoritäärinen)
  • Myönteisyyttä, joka on oppimisen pääedellytys.
  • Kasvattaja tahtoo tai ei
  • Päättäväinen
  • Sisäinen kutsumus
  • Sovittaa opetuksen oppilaille (karsii oppiaineksen juuri käsillä olevan oppilasparven edellytysten mukaiseksi)
  • Aloittaa opetuksen siitä, missä oppilas on
  • Tietynlainen etäisyys
  • Oikeidenmukainen
  • Oma persoonalinen ote työhön (se on parasta, mitä opettaja saa aikaan)
  • On kiinnostunut oppilaiden harrastuksista 
  • Oppilaan tuntemusta
  • Pitää oppilaista
  • Suunnittelee tuntinsa. Tunnin tehtävä on tietty oppikirjan katkelma.








Kirjoittajasta

Matti Koskenniemi oli tämän painoksen ilmestyessä kasvatustieteen professorina Helsingin yliopistoilla. Hän kirjoitti opetusoppeja kahdelle opettajasukupolvelle: sodanjälkeiselle peräti kaksi kappaletta  ja peruskoulujärjestelmään siirtyneelle sukupolvelle vielä yhden yhdessä Kaisa Hälisen kanssa.

Olen tässä blogissa esitellyt hänen ajatuksiaan useassa lastussa. Tässä linkkejä niihin:




Ei kommentteja: