Kuukauden kirja: Filosofi-keisarin mietteitä elämästä ja kuolemasta

PITKÄSTÄ aikaa löytyi tilaa kalenterista lukea filosofiaa. Lainasin kirjastosta teoksen: 

Aurelius, Marcus (2004). Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä. Suom.,  johdanto ja selitykset Marke Ahonen. Helsinki: Besam Books.

Teos koostuu 12 kirjasta ja suomentaja on liittänyt siihen lähes 100 sivua selityksiä

Aluperin todennäköisesti irtolapuille ja muistivihkoihin kirjatut viisaudet on julkaistu Marcus Aureliuksen tunnetuimmassa ja ainoassa säilyneessä teoksessa, jonka nimi on "Itselleni". Siinä muutetaan itseä ei maailmaa.

Aurelius kirjoitti teoksen sotaretkillä vuosien 170 ja 180 jaa.välillä. Hän oli tuolloin yli 50-vuotias, sairaalloinen ja odotti jo kuolemaa- joka tapahtuikin vuonna 180.  On kerrottu, että kirjoitusaikoihin Marcus Aureliuksen terveys horjui, ja hänen  käytti kipuihinsa päivittäin oopiumia, mikä ehkä näkyy kirjoitustyylissä.

Aurelius  kirjoitti teoksen  itselleen, oman henkisen kehityksensä oppikirjaksi. Se on siis eräänlaista terapiaa. Taustalla oli varmaan Epiktetoksen kehotus mietiskellä alinomaan filosofian totuuksia niitä muistiin kirjoittamalla ja lukemalla.

Kirja ei ollut tarkoitus julkaista. Mutta onneksi se on. Ja monelle kielelle käännettynä. Keskeisiä teemoja ovat maailma, ihminen, oikein eletty elämä ja oikein kuoltu kuolema.

Kokosin itselleni ajatuspalasista tällaisen koosteen.

Marcus Aureliuksen stoalainen maailma

Maailma, jossa elämme on paras mahdollinen, sillä se on jumalan luomus, jumalan, jonka tahto on  olemuksellisesti hyvä.– Marcus Aurelius

Stoalaiset uskoivat, että maailmaa (luontoa) ohjaa maailman järki. Kuulumme kaikki yhteen….

Stoalaisessa maailmassa järki ohjaa ihmistä ja maailman järki maailmaa. Kokonaisuus on siis järkevä. 

"Jokainen väline, työkalu ja kapistus toimi hyvin, kun se tekee sen, mitä varten se on valmistettu..."

"Vaikka jokin näyttäisikin tarpeettomalta ja suoranaiselta jumalan ilkeydeltä, sillä saattaa olla kokonaisuuden kannalta välttämätön tehtävänsä." 

"Jumalien  kansaa elää se,  joka jatkuvasti osoittaa heille sielunsa olevan tyytyväinen sille  osaksi annettuun ja tekevän sitä, mitä jumalhenki tahtoo."

"Jumalat ja ihmiset ovat saman maailmanvaltion kansalaisia ja siten saman lain alaisia."

Ihmiset eivät kykene suoraan hallitsemaan todellisuutta. On elettävä sopusoinnussa todellisuuden kanssa. Kaikkeus koostuu osista, jotka ovat kiinteässä suhteessa toisiinsa. Kokonaisuudella on sielut. 

"Yksi sielu on jaettu järjettömien eläinten kesken,  yksi älyllinen sielu on jaettu järjellisten kesken, niin kuin yksi maa kuuluu kaikelle maiselle ja niinkuin me näemme yhdestä valosta ja hengitämme yhtä ilmaa, kaikki näkevät ja sielulliset." 

"Kaikkeuden mieli on yhteisöllinen... Järjettömien  olentojen kesken  kehittyi heti paikalla laumoja ja katraita, poikasten hoivaamista ja eräänlaisia rakkaussuhteita .. Järjellisten eläinten parissa taas syntyivät valtiot ja ystävyyssuhteet ja kotitaloudet ja kokoukset ja sodassa myös sopimukset ja aselevot. "

" Järjelliset olennot, jotka on luotu tovereiksi samaan työhön, vastaavat erillisinä yhden yhtenäisen ruumiin jäseniä."

"Kaikki me työskentelemme yhdessä yhden lopputuloksen hyväksi, toiset tietoisesti ja ymmärtäen toiset tietämättään."

Kaikkeuteen kuuluu parempia ja huonompia. "Onhan se luonut huonommat parempien vuoksi ja paremmat se on sovittanut keskinäiseen yhteyteen." 

"Joka tekee vääryyttä, loukkaa jumalia.  Koska kaikkeuden luonto on luonut järjelliset elävät  olennot toistensa vuoksi, jotta ne olisivat toisilleen hyödyksi kunkin ansion mukaisesti, mutta eivät koskaan vahingoksi,  niin se joka rikkoo luonnon tahtoa vastaan,  aivan ilmeisestikin loukkaa samaa jumalatarta. "

Aurelius i - jos oikein luin - oli toisaalta sitä mieltä, että maailma ei muutu ja toisaalta, että se ei muutu.

" Maailma pysyy loputtomasti samanlaisena."

"Kaikki asiat ovat muutoksessa. Myös sinä itse olet alinomaan muutoksessa ja tavallaan tuhoutumassa, ja niin on koko maailma."

Marcus Aureliuksen ajatuksia ihmisestä

"Sivistynyt ja vaatimaton sanoo kaiken antavalle  ja kaiken ottavalle luonnolle: ”Anna mitä tahdot, ota mitä tahdot. "-Marcus Aurelius 

Aureliuksen filosofiassa ihminen on eläin, järjellinen eläin. Ihmisen sielu on järjellinen, Ihmisen järki on yhteinen jumalien kanssa.  

Parempi ihminen

"Ihanteellinen ihminen omaa järjellisen sielun. Sen omat erityispiirteet ovat: ihminen näkee itsensä, jäsentää itsensä, tekee itsensä millaiseksi ikinä tahtoo, korjaa itse kantamansa hedelmän… saavuttaa oman erityisen päämääränsä, missä  vain elämän päätepiste sitten odottaakin. Hyvä ihminen rakastaa  ja toivottaa tervetulleeksi kaiken, mitä hänelle tapahtuu ja on osaksi määrätty."

Paremmalla ihmisellä on tietoinen päämäärä. Tavoitteen tulee olla yhteisöllinen ja valtiollinen. Aureliuksella oli itsellään selvä päämäärä: 

"Minä etsin totuuttaa, joka ei koskaan ole vahingoittanut ketään, mutta vahinkoa kärsii se, joka pysyy itsepetoksessa ja tietämättömyydessä. "

" Kullekin on eduksi se, mikä on hänen omien edellytystensä ja luontonsa mukaista, ja minun luontoni on järjellinen ja valtiollinen. ” 

"  Varma asia on, että  minä olen osa kokonaisuutta, jota hallitsee luonto. Toinen on, että olen läheisessä suhteessa muihin kaltaisiin osiin."

Tässä nippu hyvän elämän ohjeita:

"Hän elää yksinkertaisesti ja häveliäästi ja hyväntuulisesti."

"Järjellisen johtosielun luonto on sellainen, että se on tyytyväinen itseensä, kun se toimii oikein ja saa siitä itselleen rauhan."  

" Hän ei tahraa  eikä tee levottomaksi paljoilla mielikuvilla sisällä rinnassaan asuvaa  jumalhenkeä, vaan säilyttää sen suopeana, seuraten hyvässä järjestyksessä jumalaa, puhumatta mitään mikä ei ole totta, tekemättä mitään mikä ei ole oikeudenmukaista."

Parempi ihminen ottaa elämän sellaisena, kuin se tulee vastaan. Hän tahtoo, mitä tapahtuu. 

"Hän ei harmistu kehenkään, eikä käänny siltä tieltä, joka johtaa kohti elämän päämäärää, minne tulee saapua puhtaana, rauhallisena, valmiina lähtöön, pakottomassa sovussa  oman kohtalonsa kanssa." 

Täydellistynyt ihminen toimii oikein ystäviään, perhettään ja isänmaataan kohtaan ylittämättä koskaan oikean pyrkimyksen oikeaa mittaa. Suomeksi hän toimii tunteettomasti (apatheia). 

Tunteet ovat epätosia uskomuksia. Marcus Aurelius piti  tunteita reaktioina tilanteessa, joissa emme saavutakaan haluamiamme päämääriä. Viisaan  ihmisen päämäärä on  apatia, tila jossa tunteita ei enää ole. 

Huonompi ihminen

Kaikki ihmiset eivät ole "parempia". Aurelius ymmärsi myös kehnoja ihmisiä. 

" On mielipuolista vaatia, etteivät kehnot ihmiset tee väärin, sillä silloin pyydät mahdotonta."

Heillä on oma roolinsa osana kokonaisuutta. Se tulisi ymmärtää.

"Petos voi olla tarkoitettu - ja pettäjä toteuttaa järjen suunnitelmaa, Tai hän on voinut toimia toisin - eikä voi sille mitään. Sekin on osa järjen suunnitelmaa."

"Kun joku rikkoo jossakin sinua vastaan, mieti heti, mikä käsitys hyvästä ja pahasta ohjasi hänen rikkomustaan."

"Kun joku moittii tai vihaa sinua tai kun ihmiset huutavat tällaista pään naamaasi, astu heidän sielunsa luo, käy sisään ja katso millaisia he oikein ovat…. Kuitenkin heitä kohtaan tulee olla hyväntahtoinen, sillä he ovat luonnostaan ystäviäsi." 

Toisin toimijoita tulee ymmärtää

"Aina kun kohtaat jonkun, kysy ensimmäiseksi itseltäsi ”Millaiset uskomukset tuolla on hyvästä ja pahasta." ... " Sitä paitsi sinun on mahdollista  käännyttää harhautunut, sillä jokainen väärintekijä on erehtynyt ja eksynyt tavoitteestaan. Jos pystyt, opeta toisenlaiseksi.Jos et., muista että juuri tätä varten sinulle  on annettu hyväntahtoisuus."

Epäihmiset

Aureliuksen maailmassa oli  myös epäihmisiä. Suomentajan mukaan sana tarkoittaa joko epäinhimillisen julmaa henkilöä tai muiden ihmisten seuraa vieroksuvaa ihmisvihaajaa. 

" Katso, ettet  ikinä tunne epäihmisiä kohtaan mitään sellaista, mitä epäihmiset  tuntevat ihmisiä kohtaan."

Marcus Aureliuksen ajatuksia oikein eletystä elämästä

Hyväksy ne asiat, joihin kohtalo sitoo sinut, ja rakasta niitä ihmisiä, jotka kohtalo tie polullesi, ja tee tämä koko sydämestäsi.– Marcus Aurelius

Elämä oli Aureliuksen mielestä  lyhyt. 

" Miten lyhyt on hetki syntymästä hajoamiseen, mutta syntymää edeltää ammottava kuilu ja hajoamisen jälkeen odottaa  toinen samanlainen äärettömyys." 

Elämä pitää  elää oikein... On alistettava itsensä järjelle... Elämä tulee elää oman johtosielun mukaan (arvot, tehtävä joka on annettu). 

Aureliuksen 3 perushyvettä olivat oikeudenmukaisuus, totuus ja kohtuullisuus.

"Varjele oma jumalhenkesi puhtaana ja suoraselkäisenä. Pidä kiinni tästä mitään odottamatta, mitään pakenematta, tyytyväisenä käsillä olevaan toimintaan, kun se on luonnon mukaista…"

"Viisaan ihmisen sielu on aurinko, joka kohtaa kaiken samalla järkkymättömällä tyyneydellä menettämättä mitään omasta loistostaan."

" Ellei se ole velvollisuus, älä tee sitä. Ellei se ole totta, älä sano sitä."

"Suorita käsillä oleva  seuraten oikeaa järkeä,vakavissasi, kaikin voimin, hyväntahtoisena, sivupoluille eksymättä."

"Hyväksy vastaantukevat asiat... Tahdo sitä, mikä tapahtuu...  Kaikella on tarkoitus... Joko elät täällä ja totut siihen vihdoinkin. Tai sitten lähdet täältä pois omasta tahdostasi. Tai sitten kuolet, ja palveluksesi on päättynyt. Muita vaihtoehtoja ei ole, joten ole hyvällä mielellä."

" Pidä mielessäsi elämän kokonaisuus, josta sinulla on vain vähäpätöinen osuus ja ajan kokonaisuus, josta sinulla on rajattu lyhyt hetki ja silmänräpäys ja kohtalo, josta sinä olet  pikkuruinen osa."

"Älä harmittele mielessäsi asioiden kulkua, eivät ne piittaa sinun harmitteluistasi. Kuinka naurettavaa ja turhaa onkaan hämmästellä mitään, mitä elämässä voi tapahtua." 

Luonteen täydellistyminen on sitä, että  elää jokainen päivä kuin se olisi viimeinen, riehaantumatta, lamaantumatta, näyttelemättä."

" Elä elämäsi kuin hetkellä millä hyvänsä joutuisit jättämään sille hyvästit; kuin eläisit jatkoaikaa, joka on yllättäen annettu sinulle lahjaksi. "

" Sinä et voi määrätä millaisia ihmisten tulee olla (sillä vain jumala on ”näytelmäkirjailija”) mutta sinun ei tarvitse myöskään ottaa vastaan passiivisena mitä tahansa , vaan voit yrittää vaikuttaa asioihin…"

"Rakasta taitoa, jonka olet oppinut, ja lepää sen sylissä."

Itsehillintä oli tärkeää. Itsehillintä oli hyve, joka vastustaa nautintoa- vihaa.

" Kun närkästyt jonkun rikkeesta, siirry heti miettimään, mihin samanlaiseen rikkeeseen olet itse syypää."

" Älä laahusta toimissasi,älä sekoile keskusteluissasa, älä hortoile mielikuvissasi. Älä käperry kokonaan sieluusi äläkä päästä itseäsi riehaantumaan, Älä jättäydy elämässäsi vaille vapaa-aikaa. "

Yksi keino oli rukousten kääntäminen

"Kunpa pääsisin eroon tuosta miehestä > Kunpa en haluaisi päästä  hänestä eroon "

Kiitoksia ei kannata kaipailla

"Ihmisjoukkojen kiitokset ovat  kielten naksutusta."

Marcus Aureliuksen ajatuksia kuolemasta

Kaikki kuolevat. Kaikki unohtuvat. – Marcus Aurelius

"Elämä on  muutosta. Puista tippuu lehdet. Asia johon ei voi vaikuttaa. Ruumiillinen muutos  ja hajoaminen tekevät tietynkestoisen säilymisen jälkeen tilaa uusille ruumiille…Muista siis, että tämän, mistä sinä muodostut, täytyy joko hajota tai sinun henkesi sammua tai siirtyä ja asettua toisaalle." 

Kuolemaa ei voi välttää. 

"Älä halveksu kuolemaa, vaan ole siitä mielissäsi, sillä sekin on vain sitä, mitä luonto tahtoo. Niinkuin ovat nuoruus, ja vanhuus, kasvu ja kypsyys, hampaiden, parran ja harmaiden hapsien saaminen, siittäminen, hedelmöittäminen ja synnyttäminen sekä kaikki muut luonnolliset toiminnot, jotka elämän vuoden ajat  tuovat mukanaan, niin on myös hajoaminen."

Eikä kannata pyristellä vastaan.

" Miksi kukaan taistelisi viipyäkseen täällä pidempään?… Älä myöskään lähde sillä mielellä, että sinut revitään pois, vaan niinkuin hyvän kuoleman kuolevan sielu pujahtaa vaivatta ruumiista, sellainen pitää olla sinunkin lähtösi heidän keskuudestaan. Luonto sinut heihin kiinnitti ja yhdisti, mutta nyt se vapauttaa. Lähden niinkuin lähtisin omieni luota, mutta en taistele vastaan, vaan lähden ilman pakkoa, sillä tämäkin on sitä, mikä on luonnon mukaista."

" Kuljen sitä tietä, joka on luonnon mukainen, kunnes vajoan maahan ja jään lepoon, kunnes henkäisen viimeisen kerran siihen, mistä päivittäin  vedän henkeni sisään, kunnes vajoan siihen, mistä isäni kokosi siemenensä ja  äitini verensä ja imettäjäni maitonsa..."

Kuolema kuuluu asiaan. Ja sitä kannattaa odottaa.

" Niinkuin nyt odotat, milloin sikiö tulee ulos vaimosi vatsasta,  odota samalla  tavalla sitä hetkeä, jona sielusi putoaa tästä kuoresta."

" Jos kuitenkin tahdot maallikolle  sopivan muistisäännön, joka pureutuu sydämeesi, niin parhaiten sinut tekee  sävyisäksi kuoleman edessä se, kun pysähdyt miettimään kaikkea, minkä parista saat lähteä ja luonteita, jollaisten seurassa sielusi ei enää tarvitse saastua."

Kuolematonta mainetta  ei kannata tavoitella.

" Muista aina tämä:  Lyhyen ajan kuluessa sekä sinä että hän olette kuolleita, hetken päästä ei edes teidän nimiämme ole jäljellä. "... "Lähellä on, että sinä unohdat kaiken; lähellä on, että kaikki unohtavat sinut." 

" Mieti myös elämää…jota eletään sinun jälkeesi… Miten monet eivät tunne edes nimeäsi, miten monet unohtavat sen saman tien, miten monet, jotka kenties nyt kiittävät sinua, kohta moittivat sinua. Muisto ei ole minkään arvoinen, ei maine eikä ylipäätään yhtään mikään."

Mitä kuollessa tapahtuu?

Stoalainen periaate oli, että yksilö palaa kuollessaan osaksi maailmanjärkeä odottamaan uutta syntymäänsä seuraavassa maailmansyklissä. Suomentajan mukaan Aureliuksella ei ollut selvää käsitystä mitä kuollessa tapahtuu.

"Joko kaikki hajoaa tai sielu palaa maailman sieluun siemeneksi,"

Itsemurha

Stoalaisessa etiikassa oli velvollisuus surmata itsensä silloin, kun hyveellinen elämä ei enää ole mahdollista ruumiin raihnaisuuden tai sietämättömien kipujen vuoksi. Myös Aureliuksen kerrottiin sairautensa loppuvaiheessa paastonneen jouduttaakseen kuolemaansa.

" Kun ruumis estää johtosielua toimimasta, kannattaa tappaa itsensä tekemättä siitä isoa numeroa." 

KIRJAA voi muuten lukea netissä:

https://archive.org/stream/imrls/Itselleni%20-%20Marcus%20Aurelius%20%28vuosina%20161-180%29_djvu.txt

Kirjoittajasta

Marcus Aurelius (121- 180): Keisari ja filosofi

Marcus hallitsi Roomaa19 vuotta  sen ollessa laajimmillaan. Aurelius oli valtakaudellaan lähes katkoksetta  sodassa Rooman eri naapurikansojen kanssa. Sekä germaaniheimot että muut kansat hyökkäsivät  Rooman pitkää Euroopan mantereen puoleista rajaa vastaan, erityisesti Galliaan. 

Aureliuksen oma isä oli espanjalainen. Kun hän kuoli setä, keisari Antoninus Pius adoptoi hänet omaksi pojakseen. Pius määräsi hänet seuraajakseen vuonna 138, kun Marcus oli vasta 17-vuotias. Setä kuoli vuonna 161 jaa.. Marcus suostui hallitsijaksi sillä ehdolla, että hän ja Lucius Verus hallitsisivat yhdessä. Käytännössä Verus oli hänen avustajansa.

Aurelius meni naimisiin Faustina nuoremman kanssa vuonna 145. Heidän kolmikymmen-vuotisen avioliittonsa aikana Faustina synnytti kolmetoista lasta. Suuri osa heistä kuoli

Marcus Aurelius kuoli vuonna 180 sotaretkellä markomanneja vastaan Vindobonan (nykyinen Wien) kaupungissa. Kuolinsyynä on pidetty tuolloin riehunutta Antoninuksen ruttoa. Hänen tuhkansa tuotiin Roomaan.  

Aurelius onnistui takaamaan vallanperimyksen pojalleen Commodukselle, josta hän teki kanssahallitsijan jo elinaikanaan vuonna 177.  Monet historioitsijat ovat katsoneet Rooman valtakunnan alamäen alkaneen Commoduksen aikana. Häntä pidettiin ihmishirviönä.

Marcus Aureliuksen kuolemaa pidetään yleisesti Pax Romanan, roomalaisen rauhan, ajan päättymisenä.

Suomentajasta

Marke Ahonen on klassillisen filologian dosentti, tietokirjailija ja suomentaja. Ahoselle myönnettiin syksyllä 2021 tiedonjulkistamisen valtionpalkinto teoksesta Oopiumia ja ajatusharjoituksia. Kirjoituksia antiikin lääketieteestä ja filosofiasta (Gaudeamus 2020).