Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus

Salokannel, A. (1918). Uno Cygnaeus ja nykyaikainen kansakoulun uudistus. Kasvatusopillisia tutkielmia 8. Toimittanut Mikael Soininen. Helsinki: Otava.

Päivitetty 28.1.

ONNEKSI on Helmet. Sain helposti luettavaksi lähes kadonneen teoksen, jossa vertaillaan 1900-luvun alun kansakoulua (Opetussuunnitelmakomitean ideoita) niihin suunnitelmiin, joita Uno Cygnaues alunperin esitteli. Vertailu auttaa tunnistamaan Cygnaeuksen pedagogiikkaa. Hieman yli 100-sivuinen teos on helppolukuinen- ja antava.

Pääasia selviää jo Mikael Soinisen kirjoittamasta esipuheesta: "Kansakoulu on joutunut oppikoulun vaikutuksen alaiseksi enemmän kuin alkujaan oli tarkoitettu ... kansakoulusta ei pitänyt muodostua kaukaisilla, abstraktsisilla tietoaloilla liikkuvan oppi- ja virkamieskoulun vaivaiskasvuista jäljennöstä." Lentävä lause kuuluu: "Takaisin Cygnaeukseen”.

Cygnaeuksen ehdotukset eivät siis tulleet sellaisenaan hyväksytyiksi kansakouluasetukseen. Ainakin seuraavat ideat ammuttiin alas:

• Kunnollinen alkuopetus on kivijalka. Kun kansakoulu perustettiin, maaseudulle ei luvattu alakouluja- ainoastaan kaupunkeihin. "Vailla seisoo yhä kansakoulu". (Tilanne korjaantui vasta oppivelvollisuuslain jälkeen 1921). Perustaksi jäi siten parannettu kotiopetus. Ehkä juuri tästä syystä Cygnaeus korosti, että kansakoulun oli kasvatettava kykeneviä äitejä, joiden pyhä tehtävä oli kasvattaa järkiperäisesti. Kirkon ylläpitämiä kiertokouluja Cygnaues piti hylättyinä kantoina.
• Cygnaeus ajoi asumakoulua, jota käytäisiin 6 viikkoa vaille koko vuosi. Kansakoulusta tuli käymäkoulu.

Moni asia meni kirjan mukaan läpi. Tässä niitä:

• Havainto-opetus. Tiedon alkulähteenä pidettiin havaintoja. Opetuksessa rikastetaan tietokykyä. Luonnonmukainen, havainto-opetukseen perustuva järjellinen lastenkasvatus tähtäsi kaikkien henkisten voimien kehittymistä. Harjoitetaan lasten aistimia ja teroitetaan tarkkaavaisuutta, opetetaan selvästi sanomaan, millaisia mielteitä havainto heidän mielessään herättää... Cygnaeuksella havainto-opetus oli kuvapitoista, ja sen väitettiin johtaneen kuvainpalvontaan.
• Havainto-opetuksen tuli johtaa toimintaan (esim. muovailua, rakentelua, piirustus, maalaus, laulu, leikki, kirjoitus, näytelmäesitykset)
• Cygnaeus näyttää (minun käsitykseni mukaan) olleen narrativiisuuden esi-isiä. Hän korosti hyvien kertomusten kasvattavaa merkitystä niin uskonnossa kuin historiassakin.
• Cygnaeus periaatteessa vastusti "kuolettavaa, konemaista, lapsen luonnonvastaista opetustapaa, jossa...vaaditaan abstraktisten opinkappaleiden, sääntöjen ja määritelmien ulkolukua...miltei yksinomaan kirjatyötä (esim. katekismus)...Havaintopetus kulki asiasta sanaan, esimerkistä sääntöön.
• Kuitenkin Cygnaeus kannatti myös ulkoaopettelua. Ulkoa piti opetella mm. raamatun jakeita, virsien säkeitä kirjepohjia jne.
• Cygnaeuksen ohjeet lukemisen opettelusta olivat kaavamaisia. Lukeminen läheni ulkolukua. Siihen kuului moneen kertaan jauhamista, joka kuolettaa harrastusta. Lukeminen oli kaiken pohjana, myös kieliopin; lukemisesta tuli helposti kieliopillista saivartelua.
• Kirjoittaminen oli jäljentämistä suoraan kirjasta tai muistista (ei vapaata kirjoittamista).
• Ilman muuta cygnaeuslainen on idea käsitöistä. Töitä tehtiin mallin mukaan. Pojilla ja tytöillä oli eri käsityöt.
• Laululla oli Cygnaeukselle iso merkitys. "Laulu yhdistää ja kohottaa sydämiä... laulamaan opitaan yhdessäolon virkistämiseksi ja jalostamiseksi itse koulussa."
• Liikunnassa Cygnaeus suosi järjestettyjä leikkejä mm. liikeleikkejä.
• Cygnaeuksen mukaan läksyt piti tehdä koulussa, ei kotona (huom. koulua oli asumalaitoksessa lähes koko päivä)
• Tytöillä ja pojilla oli erilainen tuntijako ja erilainen oppimäärä monessa aineessa (mm. pojilla teknistä työtä taloutta ja maanviljelystöitä, tytöillä käsitöitä, puutarhatöitä, ja lastenhoitoa). Pojilla oli enemmän mittausoppia kuin tytöillä. Tyttökoulussa opeteltiin taloustöitä, ruuanlaittoa ja pyykin pesua. Pojat siistivät huoneen, hakkaavat halot ja kantoivat ne huoneeseen. Cygneus ei puoltanut yhteiskasvatusta (tämä oli minulle uutta).
• Historian opetuksessa kerrottiin ja luettin kertomuksia ja lyhyitä elämänkertoja. Kurssi ei ollut yhtenäinen.
• Luonnontieteissä käytettiin havainto-opetusta. Opetus nojasi paljolti oppikirjan käyttöön ja karttaan. Cygnaeuksen ideana oli myös koulukasvitarha.
• Ruumiillinen kasvatus oli tärkeää. ”Älköön opettaja kärsikö mitään likaa lasten ruumiissa, vaatteissa, vihoissa, kirjoissa tai muussa...eikä myöskään tomua ja siivottomuutta kouluhuonessa.” Tavoitteena oli tottuminen terveelliseen elämäntapaan.
• Cygnaues kannatti kasvatusopillista voimistelua, raitista ilmaa ja kylmää vettä. Ohjelmaan kuului maltillisia sotilaallisia harjoitteita pojilla. mm maaliin ammuntaa, kiipeämistä ja kilpajuoksua.
• Hän tunsi myös motivaation, mielenkiinnon periaatteen. Läheinen, tuttu, herättää harrastuksen (huom! sana jo täällä ennen Herbartia). Katsellaan ja selitetään esineitä.
• Cygnaeus kannatti leikkiä lastentarhassa, mutta leikin tuli olla järjestettyä (esim puupalikoiden rakentelua).

Loppulauseena Salokannel kirjoittaa, ettei pohdi, missä määrin Cygnaeuksen ehdotukset olivat hänen omiaan ja missä määrin niihin on vieraita esikuvia. Joka tapauksessa Cygnaeus suunnitteli kansakoulun, joka ei saattanut olla vain kirja- ja lukukoulu, vaan etupäässä työn ja toiminnan koulu. Suomen kansakoulu "oli saava käytännöllisen ja yleishyödyllisen luonteen", joka toiselta puolelta tavoitteli nousevan kansan henkistä ja siveellistä kasvua.