H.G. Porthan

SUNNUNTAIPÄIVÄN lastuna olkoon pieni aihio H.G. Porthanista (1739-1804), jolla on äärimmäisen mielenkiintoinen asema suomalaisen pedagogiikan kehittämisessä.

Porthan oli Turun akatemia kirjastonhoitaja ja kaunopuheisuuden professori, jonka pääansiot ovat ihan muualla kuin kasvatustieteessä. Tuohon aikaan retoriikaa ja didaktiikkaa pidettiin niin läheisinä, että profesorin oli luontevaa pitää luentosarjaa opetuksesta- Porthan olikin tiettävästi ensimmäinen, joka tästä teemasta luennoi, ja hänen ideastaan syntyi myös ensimmäinen opettajaseminaari kotiopettajiksi aikoville.

MINUA eniten kiinnostaa ja hämmästyttää näiden luentojen upea anti. Niissä itseasiassa tiivistyy jo lähes kaikki hyvään opetukseen liittyvät ideat.

Luokanopettajakoulutuksen sisäänpääsykirjassa keväällä 2009 oli mainio J. Tähtisen artikkeli " Henrik Gabrien Porthanin käsitykset opetuksesta ja oppimisesta". Artikkelin mukaan Porthan ei näytä tunteneen oman aikalaisensa Pestalozzin ajatuksia, mutta hän välitti Suomeen paljon muuta tärkeää.

KUVA: Porthaniin vaikuttaneita henkilöitä Tähtisen mukaan. Comeniuksen on itse lisännyt (hänhän oli havainnollistamisen idea isiä)

Porthanin opiskelijoilleen esittelemiin pedagogisiin ideioihin kuului mm. seuravaa:

• didaktiikka ei ole enää aineksen järjestämistä (logiikka)- oleellista on, kuinka herätetään harrastuneisuus, motivaatio (psykologia)
• HYVÄ OPETUS on jatkuvaa (eheä kokonaisuus, ei sirpaleisuus) ja vaihtelevaa
• oppiaines on läheistä (aikaisemmin ollut abstraktia, teoriaa ja esimerkkejä, deduktiibisesti), sillä on kosketus lapsen omiin kokemuksiin.
• oppiminen (opiskelu) on omakohtaista, aktiivista ja toiminnallista.
• oppilaille on riittävästi levähdystaukoja, ja lupa liikkua
• opetuksessa ei opetella asioita papukaijamaisesti ulkoa, vaan tavoitteena on oppilaiden itsenäinen ajattelu ja ymmärtäminen, siinä on tilaa keskimiselle ja oivaltamiselle.
• asioissa pitää edetä asteittain, helposta vaikeampaan, maltilla, induktiivisesti.
• tavoitteena on laaja sivistys (ei vain hyöty)
• opetuksen päämäärä on moraalinen; se on yksilön (itserakkaus) ja yhteisön (sympatia) tarpeita yhdistävää (valistuksen mukaisesti); itsekkäät motiivit on jalostettava
• hyvä opetus suunnitellaan ja toteutetaan hyvin. Se on selkeä ja elävää. Se synnyttää mielenkiintoa ja tarkkavaisuuta.
• On tärkeää luoda oppimista tukeva ilmapiiri ja tehdä opetustilanne lapsille miellyttäväksi.

Porthan esitteli myös käsitystä hyvästä opettajasta:

• hyvä opettaja on osaava ja ahkera, hän hallitsee sisällön, hänelle on hyvä opetustaito, tietoa lasten ja nuorten käyttäytymisestä.
• Hän on malli, hän on itse innostunut, pitää työstään ja haluaa kehittyä.
• Hyvä opettaja arvostaa, kunniottaa ja rakastaa oppilaita.

Opetus ei ole vain opettajan toimintaa. Porthan kuvasi opetusta myös oppilaan kannalta.

• Opetus on opettajan ja oppilaiden yhdessä työskentelyä, ei erikseen työskentelyä.
• Oppiminen edellyttää keskittymistä
• Opettajan tehtävä on auttaa ja tukea mm. havainnollistamalla ja kysymyksillä
• Tiedon muodostuksessa keskeistä aistihavainnot, kokemukset ja oppiminen (assosiaatio-oppi): kasvattaja vahvistaa tai tukahduttaa
• Mielihyvä ja mielipaha ohjaavat oppimista (opettaja käyttäköön palkitsemista ja rankaisemisesta)
• Mielikuvituksella ja tunteilla on suuri merkitys lapsen oppimisessa.

Mitä puuttuu? Porthaniin ei ollut tarttunut ideaa lasten keskinäisesä työstä. Olisi ehkä kannattanut lukea Pestalozzista :-)

KIRJALLISUUTTA

Hillilä, M. ja Räihä, P. (toim.) (2009). Samalta viivalta 3 - Kasvatusalan valintayhteistyöhankkeen (VAKAVA) kirjallisen kokeen aineisto 2009. Opetus 2000. Jyväskylä: PS-kustannus.