Innovaatio vuodelta 1962: Luokanvalvojan tunti

R.H. Oittinen

VUONNA 1962 Kouluhallitus lähetti oppikouluille   yleiskirjeen N:02056/11.5. 1962. Kirjeessä annettiin määräys  ottaa käyttöön seuraavana lukuvuonna  luokanvalvojan tunti.

Luokanvalvojan (luokan esimiehen) tehtävät oli kirjattu jo vuoden 1872 koulujärjestykseen. Ohjeita oli päivitetty Luokanvalvojan ohjesäännöllä (Kouluhallitus. Kiertokirje 665, 16.12.1929).

MUTTA nyt oli tehty innovaatio: luokanvalvojalle annettiin työaikaa valvontatyöhön- ja tunti oli mahdollista merkitä myös oppilaiden lukujärjestykseen.

Yeiskirjeessä 02056 silloinen kouluhallituksen pääjohtaja R.H. Oittinen korosti, että  luokanopettajan tunnin käyttöönotto oli uusi ja tärkeä asia. Tavoitteena oli tehostaa oppikoulun kasvatuksellista toimintaa. Erityistä huomiota tuli kiinnittää näillä tunneilla kansalaiskasvaukseen. Myös luonteenkasvatukseen olisi pantava painoa.

Kansalaiskasvatukseen suositeltiin  käyttäytymis- ja esiintymisharjoituksia. Luokkajuhlista haluttiin sivistyneitä. Opettajia ohjeistettiin käymään mm. keskusteluja oppilaiden tulevaisuudesta, opettamaan opintotekniikkaa ja läksyjen lukua sekä mm. hakuteosten jne. käyttää. Muita teemoja olivat mm. luonnonsuojelu,  kotiseututyö ja liikenneopetus. Työtavoiksi esiteltiin mm. opintoretkeilyä, käyntejä taidetilaisuuksissa, museoissa, näyttelyissä, tehtaissa ym.

Jokainen opettaja voi itse kouluhallituksen mukaan valita puolia, jotka sopivat hänelle parhaiten -oppilaiden  ikäkausi huomioon ottaen. Tarkempia ohjeita oli luvassa, kun luokanvalvojan tunneistaoli saatu kokemuksia.

KESÄLLÄ  1964 Kuopiossa pidettiin luokanvalvojan kurssi. Kouluttajana oli mm. maisteri Terttu Tupala Alppilan maankuulusta kokeilukoulusta.  Tuon kurssin pohjalta hän kirjoitti sitten teoksen:

Tupala, Terttu. (1964). Luokanvalvojan kirja. Helsinki: Kirjayhtymä

Terttu Tupala kirjoitti kirjan ei malliksi luokanvalvojille vaan virikkeiden antajaksi: "Näin voisi tehdä, tämä olisi varmaan hyväksi, tuota varottakoon."

Kirjassa luokanvalvojalle tarjotaan luvuton joukko rooleja. Hän on yhtä aikaa ammatinvalinnanohjaaja(n tiedonantaja),
avuttoman suojelija, informaattori (tietojen kerääjä ja jakaja mm. arvostelut, lukion kynnys…tiedon jakaja myös vanhemmille), kasvatusohjaaja, luokan edustaja (suhdetoimintamies), kokoaja  ja ymmärtävä tutkija, ohjaaja, , terveyspalveluneuvoja ja yksilön auttaja.

Luokanvalvoja auttaa oppilaita löytämään oma tiensä, hoitaa sijoitustoimintaa (esim. uusien oppilaiden kouluun tutustuttaminen),  laatii istumajärjestyksen, neuvoo valintatilanteissa, ohjaa ruokailua ja harrasteisiin, oikaisee hellästi nurjamielisiä, selvittää poissaoloja, säilyttää järjestyksen ja luottamukselliset tiedot, tarkkailee oppilaita ja heidän myöhästymisiään, vaalii mielenterveyttä, valvoo kokeita, luokkatilojen siisteyttä ja kaluston kuntoa... Melkoinen pesti siis.

Kasvattajana hänen teemojaan voivat olla: Henkisyyden kehittäminen (älyllinen, uskonnollinen, eettinen, esteettinen, isänmaallisuus- ja kansainvälisyyskasvatus, kansalaiskasvatus, kotiseututyö, perhekasvatus, taloudellinen kasvatus, tapakasvatus.

Hän ohjaa yksilöitä, luokkaa ja tekee yhteistyötä kotien ja muiden tahojen (mm. kirjastot, sosiaalihuolto, koululääkäri, terveyssisar...)  kanssa rehtorin alaisuudessa.

Luokanvalvojan tunnit ja niiden ohjelmat

Kirjan kuvitusta

Luokanvalvojan tunnin tarkoitus oli  antaa luokanvalvojalle aikaa hoitaa hänelle määrätyt ja muuten kuuluvat tehtävät sekä  antaa luokanvalvojalle ja luokalle tilaisuus  inhimilliseen yhdessäoloon ilman opetustilanteen luomaa jännitystä.

Vuoden 1962 ohjeiden mukaan luokanvalvojat saivat pitää lukuvuodessa  23 luokanvalvojan tuntia. Osalla niistä paikalla oli valvottava luokka, osalla yksittäinen oppilas (kahdenkeskisiä tapaamisia  ystävällisessä hengessä jokaisen oppilaansa kanssa ja yksityiskeskusteluja niiden kanssa joiden todistus antaa aiheen huoleen), osassa oppilaiden kotiväkeä (Luokanvalvojan vastaanottotunti). Niinsanotuilla luokanvalvojan ”korjaustunneilla” luokanvalvoja teki töitä itsekseen. Hänelle kuului hallintotehtäviä: luettelot,  lukujärjestys.  todistukset, poissaolot, ruokailuasiat, koululiput, matrikkeliluettelot, vapaaoppilasanomuksien käsittely...

Koko luokka paikalla

Luokanvalvoja sai varsin vapaasti päättää,  kuinka aika käytettiin.  Tunti voi olla kiinteän lukujärjestyksessä tai irrallinen. Idea oli, että kouluissa laaditaan koko kouluajan kattava ohjelma  näille tunneille.  Lukuvuoden alkuun ja loppuun tarvitaan aikaa  hoitaa informaatiotehtäviä (esim.
tietoja opintokäynneistä, kirjastosta, harrastusmahdollisuuksista).  Lukuvuoden aikana kasvatetaan ja annetaan mm. opinto-ohjausta (kuinka oppikoulussa opiskellaan, vaikeiden asioiden oppiminen,
läksyjenlukujärjestelyt, vapaa-ehtoisten aineiden opiskelu, opiskelutekniikkaa) .

Tupala antaa konkreetteja esimerkkejä siitä, kuinka opettaa läksyjen lukemista tyyliin: Mieti, mikä on pääsisältö? Otsiot? Opettajan käskemät alleviivaukset.Tutki kuvat ja kartat. Älä lue ”astmaattisesti”, pikku pätkä, tauko, pitkä pätkä. Kertaus, omintakeinen ajattelu. Lue ääneen kaikki, mikä sillä tavalla jää paremmin mieleen (esim. vieraat nimet) Kirjoita, alleviivaa, tee kuvioita. Luota itseesi.

Kokeissa vastaamiseen voi antaa tällaisia ohjeita: Lue koe kokonaisuudessaan rauhallisesti läpi.

Valitse ne tehtävät, jotka luulet varmasti osaavasi. Alitajunta autaa. Tarkista koe. Jaa aika oikein.

Kirjan kuvitusta

Tupalan kirjassa korostetaan, että luokanvalvoja tunneilla nimenomaan aktivoitaisiin oppilaita.  Luokanvavojan tunnin tuli olla yhteistoimintaa, jossa päätösvalta olisi suureksi osaksi oppilalla. Niillä tunneilla ei aineenopettaja opeta omaa ainettaan. ”Asiakeskeisyyden sijalle oppilaskeskeisyys ”
Luokanvalvojan tunneista tulisi tehdävirkistyshetkiä.

Tunneille voidaan kutsua asiantuntijoita. Niillä voidaan katsoa elokuvia ja kirjoittaa kertomuksia kansioon omassa perheestä.  Hyviä työtapoja olisivat mm. ideatalkoot, itsehallinto
itsehallinto, keruukilpailut, keskustelut, kummit, kyselytunnit, käynnit, luokkajuhlat, näytelmät ja näytelmäsarjat, retket, ryhmätyöt, sosiodraama, yöretket.

Hyviä työkaluja olisivat aloitelaatikko,  kummitoiminta (isosiskot ja -veljet), luokanvalvojantunnin täytettävä kansio (säännöt, lukujärjestys, järjestäjän tehtävä, opetajaluetelo, tapahtumat, muistiinpanoja opintokäynneistä, koekäyrät, sihteerin sivu…puheenjohtajan sivu, kuvia ja leikkeleitä), luokka- tai koululehti, sarjakuvat.

Oleellista olisi vaihtelu ja tarkoituksenmukaisuus. Havainnollisuus ja elämänläheisyys-

Yhteistyö

Tupala muistuttaa, että  on paljon muita, joiden puoleen luokanvalvoja voi kääntyä:
rehtori, kirjastonhoittaja. avustavat oppilaat (mm. luokkalehti, pj, siht, isoveli- ja sisajärjestelmä. ammativalinnanohjaaja, koulupsykologi, kasvatusohjaaja, vanhemmat…
koululääkäri, terveyssisar, vahtimestari. sosiaalityöntekijä

Kotien kanssa tehtävään yhteistyöhön Tupala suosittelee mm.  vastaanottotunteja, koulun esittely- ja tutustumistilaisuuksia, mielipidetiedusteluja ja ryhmätapaamisia.

Opettajien yhteistyöhön hän kannattaa ns.  luokkakonferensseja, joissa ovat paikalla kaikki luokkaa opettavat. Niiden päämäärä on lapsen paras ja periaate on yhteistyö.

Tupalan omat hienot arvot

KIRJASTA välittyvät Terttu Tupalan hyvin humaanit arvot. Luokanvalvojalla tulee olla oikea asenne:
demokraattinen kasvatusihanne. Kasvatustavoitteena on yhteisöön sopeutuva yksilö.
On hyväksyttävä lapsen itsenäistymispyrkimykset. On tunnustettava  yksilölliset erot.

Iskulauseen omaisesti hän tiivistää niitä opettajille:

Huomio, hyväksyntä, hoiva

Vaikeimmillaan hän tarvitsee eniten apua.
Murrosikäkin on läpäistävä
On tärkeämpää kasvattaa itse oppilasta kuin häntä koskevaa asiakirjakansioita

Ongelmaoppilailla on yleensä ongelmavanhemmat.

Tehtävämme on auttaa heitä (nuoria) ymmärtämään itseään, heidän on saatava nähdä kykyjensä laatu ja määrä ja tunnettava voimansa ja rajoituksensa.
Luottamus herättää luotamusta.
Ole kiinnostunut  hänestä. Oppilas on saatavat tuntemaan, että hän on tärkeä henkilönä.
Rakastakaa alaisianne ja näyttäkää se heille.

Luokanvalvojan kultaiset ohjeet: Auta häntä ratkaisemaan pulmiaan. Auta hänä auttamaan itseään.



JA oppilaille...
Herätä itsessäsi liikkeelle panevat voimat!
Luokanvavojan sana oppilaalleen: löydä oma tiesi.
Jokaisella on oikeus olla erilainen.

1960- luvulla(kin) oltiin huolissaan nuorisosta. Tupala kuvaa ajan huolia:  baari- ja katukasvatus, siirappimaiset iskelmät, tusinaromaanit. viikkolehtien halvat jutustelut, ”aikusmaiset”tavat ,  hollywoodilaiset esikuvat...

Hän jatkaa:  Nuorisomme ei ole   kauttaaltaan pinnallista, vailla määrätietoisuutta, vain huviteluhaluista ja rahanahnetta joukkoa, jonka orastavaa  ajattelua muovaavat elintasoa palvovien nousukkaiden elämänkäsitykset ja jonka vapaa-ajat täyttää sieluton show-bisneksen ihailu.  Valtaosa nuorisostamme on kehityskelpoista, etsintävaiheestaan onnellisesti selviytyvää, luotetavaa.

”Kun aikuiset kasvavat, niin nuoretkin kasvavat.”

Mitä luokanvalvojan tulee vaatia?

Kirjan loppupuolella Tupala pohtii, mitä luokanvalvojan tulee vaatia ja odottaa?

" Ennen kaikkea hänen tulee kohdistaa vaatimukset itseensä.  Halua perehtyä oppilaisiin.  Huumorin- ja tyylintajua. Jäänmurtajan päättäväisyyttä ja pastorin lempeyttä, elefantin kärsivällisyyttä ja  peipposen iloisuutta. Hänen on tartuttava asioihin tareen tullen vitkastelematta, mutta kyettävä myös nöyränä odottamaan, että ”hiljaisuudessa syntyisi ajatus.”

Itse asiassa hän hluaisi luopua luokanvalvoja-nimityksestä. Ei  luokanvalvoja ole ensisijaisesti valvoja vaan ohjaaja, luokanohjaaja.

Kirjoittajasta 

Terttu Tupalan manipuloitu kuva Ylen arkiston
videopätkästä.

FM Tupala, Terttu (1924 - kuollut ilmeisesti 2013) oli  arvostelija, kauno- ja oppikirjailija ja kääntäjä. Hän oli äidinkielen opettajana mm. Alppilan yhteislyseossa, josta siirtyi sitten kouluhallitukseen ylitarkastajaksi.

Eräs hänen oppilaansa kirjoittaa:

"Luokanvalvojamme Terttu Tupala …. oli aivan legendaarinen äidinkielen opettaja, jota oppilaat melkein jumaloivat."