Kirjoja

Kirjoja

lauantaina, syyskuuta 23, 2017

Syvyyttä arviointiin !

NURMIJÄRVEN alakoulujen opettajilla oli tänään vesopäivä. Teemana oli arviointi.  Tilaisuuden avasi Nurmijärven opetuspäällikkö  Kati Luostarinen ja käytännön ohjeita päivän järjestelyistä antoi koordinaattori Kristiina Pirnes.

Paikalle upouuteen Monikko-talon auditorioon  oli kutsuttu ohjelmatekstin mukaan kaksi asiantuntijaa. Minulla oli ilo ensimmäisenä hölskyttää tunnin ajan noin 260 luokanopettajan ops-ajattelua.

Kahvitauon jälkeen stagelle saapui tutkijatohtori, FL, KT Najat Ouakrim-Soivio, jota pidetään maan johtavana arvioinnin asiantuntijana. Kannatti jäädä kuuntelemaan.

Najat Ouakrim-Soivion luennon otsikkona oli "Mikä arvioinnissa haastaa opettajia."
Hän loi 75 minuutissa hienosti kokonaiskuvaa perusopetuksen arvioinnista. Kuinka se liittyy vahvoin sitein toisaalta opsin taustalla oleviin oppimiskäsityksiin ja toisaalta opettajan omaan arviointiosaamiseen.  Ja arviointiosaaminen taas liittyy vahvasti siihen, kuinka ymmärrämme arvioinnin käsitteen ja sen monet funktiot.

Arvioinnin käsitteestä

Vuoden 1998 perusopetussäädöksissä haudattiin käsite arvostelu. Miksi? Sana johti ymmärtämään arvioinnin aivan liian suppeasti,  finalistisesti.  Oikeasti arvioinnin tehtävä on tukea oppilaiden oppimista ja osaamista sekä opettajien opettamista ja ohjaamista kaikissa opetuksen vaiheissa- ei vain lopussa.

Arvioinnin perustana ovat oppimiskäsitykset, tavoitteet ja arvioinnin tehtävät.
  • Miten arvioidaan? Arviointitapa on sidoksissa kulloiseenkin oppimiskäsitykseen. Oppimiskäsitys ohjaa arviointitapaa: 
  • Mitä arvioidaan? Arvioinnin kohteena ovat tavoitteet: oppiminen ja siinä edistymisen, osaaminen, käyttäytyminen, laaja-alainen osaaminen ja oppiainekokonaisudet, työskentely, erikaiset taidot, arvot ja asenteet.
  • Miksi arvioidaan?  Arvioinnilla on erilainen tehtävä opetuksen eri vaiheissa.
 Ouakrim-Soivio eritteli arvioinnin käsitettä sen ajallisten funktioiden mukaan:
  • Diagnostinen arviointi selvittää lähtötason (esim. keskustelu ennen opetuksen alkua)
  • Formatiivinen arviointi ohjaa ja tukee oppimisprosessia ( vuorovaikutus:  esim. ystävällinen kannustus)
  • Summatiivinen arviointi mittaa lopputulosta: oppimisen määrää (esim. jakson koe)
  • Prognostinen arviointi ennustaa tulevaa menestystä (esim. sisäänpääsykoe)

Jako ei ole käytännössä ihan näin selkeä. Esim. formatiivisen ja summatiivisen arvioinnin suhdetta voi  kuvata letittämiseksi.

Uudessa opsissa fokus on aikaisempaa enemmän formatiivisessa arvioinnissa, palautteessa. Ouakrim-Soivio korosti, että hyvä palaute sisältää konkreetteja faktoja, joiden pohjalta oppilaalle syntyy oivallus omasta oppimisesta ja osaamisesta.  Palaute kannattaa antaa henkilökohtaisesti. Sen tulisi olla dialogista: myös oppilas voi ehdottaa. mitä kannattaisi tehdä suorituksen korjaamiseksi.

On tärkeää tarttua myös virheisiin. Virheisiin puuttuminen antaa mahdollisuuden oppia.

Arviointi on siis kiinteä osa opetusta, ja se tulisi myös suunnitella osana sitä.

Opettajan arviointiosaaminen

Opettajien arviointiosaaminen on sidoksissa siihen, kuinka syvästi hän ymmärtää arvioinnin käsitteen, opsin arviointikäsityksen ja niiden yhteydet eri oppimiskäsityksiin.

Miksi opsiin on tuotu itsearviointi- mihin oppimiskäsitykseen se liittyy? Oikea vastaus: kongnitivismi (jossa oppimisen keskiössä ovat ongelmanratkaisutaidot, kyky ymmärtää oppimiaan tietoja ja taitoja).  Entä miksi arkeen tuodaan vertaisarviointia? Mihin oppimiskäsitykseen se liittyy? Oikea vastaus: sosiokonstruktivismiin. Mikä on niiden funktio?

Itsearviointia tarvitaan, jotta voi ohjata omaa oppimistaan- mikä on keskeistä, jos oppimiskäsitys on kognitivistinen. Se voi olla:
  • reflektiota- jolloin oppilas tarkkailee ajatuksiaan ja tunteitaan
  • itsearviointia- johon vaaditaan jo oman toiminnan jäsentynyttä ymmärtämistä tai 
  • metakognitiota- joka tarkoittaa oman toiminnan ymmärtämista esim. tarkkailun perusteella. Vain   90% aikuisista saavuuttaa tämän viimeisen tason
Millään kupongilla ei voi korvata opettajan arviointiajattelua,  luennoitsija opetti.

Opettajan arviointiosaamiseen kuuluu myös kyky lukea opsin teksistä mm. , miten syvää taidon osaamista oppilailta edellytetään. Ja sen jälkeen taitoa laatia tehtäviä, joilla taidon laatutaso voidaan arvioida. Hyvä työkalu tietotason määrittelyyn on Andersonin ja Krathwohlin taksonomia (joka on parannettu versio Bloomin teoriasta). Sen mukaan tietämisessä on seuraavat tasot:
  • tiedot (faktat  ja käsitteet)  ja taidot  (menetelmätaito: esim. taito lukea dokumenttia; metakognitiivinen tieto esim. muistisääntö) yhdessä 
  • muistaa (tunnistaa, muistaa, palauttaa)
  • ymmärtää (tulkitsee, luokittelee, antaa esimerkkejä, tekee yhteenvetoa, päättelee. vertailee, perustelee)
  • soveltaa (käyttää ja soveltaa)
  • analysoi (erottaa, järjestää, jäsentää,  löytää esim. piilomerkityksiä)
  • arvioi (tarkustaa, arvioi, arvistele)
  • luo (kehittää,  suunnittelee,  tuottaa)
Kun siirrymme taksonomialla ylöspäin, vaihtuu myös oppimiskäsitys.

Oppilaan itsearviointitaidot

Najat Ouakrim-Soivion mukaan itsearviointitaidot eivät ole synnynnäisiä- niitä pitää harjoitella. Itsearvioinnin kohteena voi olla sekä produkti että prosessi.Näimme varoittavia esimerkkejä lapsille annetuista itsearviointilomakkeista. Ja saimme ohjeita, millaisia niiden olisi hyvä olla
  • Lapsen pitää tietää, mitä arvioidaan. Kielentäminen  on tärkeää.  Ei liian vaikea kieltä. 
  • Arvioidaan vain yksi taito kerrallaan.
  • Ei väittämiä, joita on vaikea arvioida.
Hienona esimerkkinä on Salpakankaan koulun  ns. arviointikala.

Vertaisarviointi

Vertaisarvioinnissa keskeistä on, että vertaiset arvioivat. Oppilas saa ymmärrystä omasta oppimisestaan: mitä jo osaa, mitä ei vielä hallitsee. Se tulee kohdistua tavoitteisiin. Sen tulee olla dialogista.

Jos opettaja tulee mukaan keskusteluun, asetelma muuttuu.

Arviointikeskustelusta oppimiskeskusteluksi

Monissa kouluissa on käytössä arviointikeskustelut. Najat Ouakrim-Soivio ehdotti, että niitä kehitettäisiin oppimiskeskusteluiksi. On fiksua lähettää  kysymykset etukäteen. Kysymyksistä tulee
Keskustelupohja. Keskustelun aikana opettaja sitten ruksaa vaihtoehtoja ja kirjoittaa tukisanoja.  Hänen mielestään ei ole mieltä kirjoittaa keskustelusta erikseen jälkikäteen raporttia.

Koulun arviointikulttuuri
Arviointikulttuuri on osa koulun toimintakulttuuria, ei erillinen osa-alue. Se koostuu arvoista, joiden pohjalta ovat syntyneet pelisäännöt ja toimintatavat.  Olisi kovin tärkeää aika ajoin pohtia koulun arviointikulttuuria yhdessä.  Esimerkiksi nyt (ja nurmijärveläisopeille olikin varattu siihen aikaan Vesopäivän päätteeksi.

LUENTOJEN jälkeen opettajat siirtyivät rehtorien vetämiin arviointipajoihin. Najat Ouakrim-Soivio kiersi pajoja ja vastasi kysymyksiin. Olipa kivaa pöhinää!

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Kiitos arviointipohdinnoista. Olen itsekin ollut Ouakrim-Soivion luennolla ja muistan miettineeni, että uuden opsin myötä arviointia yritetään joskus suorastaan vesittää esim. julistamalla pannaan summatiiviset kokeet. Ouakrim-Soivioltahan tällaista tuomiota ei tule.

Itsearviointia on hyvä tarkastella kriittisesti. Itsearviointia teetetään kovin pienilläkin oppilailla, vaikka itse asiassa he eivät siihen pysty, eivät varsinkaan monen asian arvioimiseen samanaikaisesti.

Sitä vastoin yläkoulun aineenopettajana olen hämmästellyt, miten monipuolisesti ja tarkasti päättöluokkalaiset osasivat arvioida erästä (monialaiseen oppimiskokonaisuuteen liittyvää) kirjoitustehtävää. He antoivat neljäsosanumeron tarkkuudella itselleen saman arvosanan kuin opekin. - Sari

Martti Hellström kirjoitti...

Kiitos hyvistä ajatuksista.

Martti