Tänään esittelyvuorossa on teos 1980-luvulta, ajalta jolloin opetuksen tutkimuksessa kognitivismi syrjäytti ns. behavioristisen opetusajattelun. Kyseessä on alunperin vuonna 1984 englanniksi julkaistu teos:
Novak, J.D. ja Gowin, D.B. (1995 ). Opi oppimaan. Helsinki: Gaudeamus
Kari E. Nurmi kuvailee esipuheessa teosta yhdeksi kognitiivisen kasvatuspsykologian moderneista klassikoista. Siinä näkyy puhtaimmillaan tämä uusi lähestymistapa, joka syrjäytti 1970- ja 80-luvuilla usein opetusteknologiaksi nimitetyn behavioristisen opetusajattelun, johon kuuluivat selkeät yksityiskohtaisesti muotoillut tavoitteet ja yksilöä manipuloivien palkkioiden soveltaminen halutun käyttäytymisen vakiinnuttamiseen. Kun behaviorismissa oppiminen nähtiin käyttäytymisen muutoksena, niin kognitivisteille oppiminen oli muutos ajattelusta, toiminnasta ja tunteesta koostuvan kokemuksen merkityksessä.
Tuohon aikaan opetus oli usein valmiin tiedon painamista muistiin sellaisenaan. Uutta tietoa ei kytketty oppilaiden mielessä jo oleviin. Kognitivismissa näyttää olevan jo aihiona konstruktivismin ydin: käsitys tiedosta ihmisten rakentamana. Siinä oivallettiin, että oppimisessa on suhteutettava uusi tieto aikaisempiin tietoihin ja tietoväittämiin ja että uutta tietoa on myös sovellettava uusissa yhteyksissä. Tällöin oppimisesta tulee mielekästä. Vielä turvallisen "wanhanaikaisesti" ajateltiin, että oppiminen ei tapahtu ponnistuksitta- toisin kuin nyt, kun ihaillaan mm. peleissä tapahtuvaa luonnollista oppimista.
Jo tuolloin kuitenkin ravisteltiin opettajan ja oppilaan pedagogista roolia. Nähtiin, että oppilaiden on itse opittava. Oppilailla on vastuu, jota ei voi jakaa. Heidän on otettava se vastuu. Opettaja ei voi olla vastuussa oppimisesta. Kun opettaminen on prosessi, jossa etsitään aktiivisesti kokemuksen merkityksen muuttamista, sekä opettajien että oppilaiden energiaa vapautuu. Opettajat vapautuvat vastuusta saada oppilaansa oppimaan ja he voivat keskittyä opettamiseen. Oppilaille oppiminen muuttuu mielekkääksi, kun he ottavat siitä itse vastuun ja oivaltavat itse asioita. Opetuksen päämääräksi tulee yhteisen merkityksen saavuttaminen.
Kognitivismi korosti ajattelun kehitystä, oppimisen mielekkyyden vaatimusta, ja sitä, että tunteet kuuluvat ajatteluun. Suuntauksen taustateorian oli Ausubelin mielekkään oppimisen teoria. Mielekkyys oli psyykkistä elämyksellisyyttä- siihen ei riittänyt pelkkä looginen johdonmukaisuus.
Ausubel jakoi oppimisen toisaalta vastaanottavaan vs. keksivään, toisaalta ulkoaoppivaan vs. mielekkääseen. Vastaanottavassa oppimisessa informaatio annetaan. Keksivässä oppimisessa oppija tunnistaa ja valikoi opittavana olevaa informaatiota. Tavoitteena oli (itse, yhdessä) keksivä ja mielekäs oppiminen.
KIRJAN keskeisenä sisältönä on kaksi käytännön ajatteluvälinettä: käsitekartoitus ja tietovee.
Käsitekartta
 |
| Klikkaamalla saat kartan suuremmaksi. |
Käsitteet ovat keskiössä, koska ihmiset ajattelevat käsitteillä. Käsitekartat palvelevat käsitteiden ulkoistamista ja ne parantavat ajattelua.
Käsitekarttaa tehdessä huomaa asioita. Kyseessä on luova prosessi. Oivallukset herättävät tunteita, ja näin syntyy mielekästä oppimista. Paperille piirtyy oma (aiempi) käsitys, johon uudet faktat on tarkoitus suhteuttaa. Käsitykseen voi liittyä väärinkäsityksiä, ja tämä taas helpottaa opettajan työtä.
”Tärkein yksittäinen oppimiseen vaikuttava tekijä on se mitä oppija jo tietää”
– Ausubel 1968
Novakin mallissa käsitekarttaan kirjataan siis käsitteet, piiretään yhteyttä osoittavat viivat - jos halutaan niin nuolina- sekä kirjoitetaan lause (väitelinkki), joka kuvaa napakasti käsitteiden välistä suhdetta. Käsitteet tulisi sijoittaa paperille hierarkisesti niin, että avainkäsitteet ovat paperin yläosassa. Tähän laittamassani kirjasta poimitussa Taide-sanan käsitekartassa olen itse voimistanut hierarkisuutta graafisin keinoin.
Opettaja voi käyttää käsitekarttaa moniin tarkoituksiin. Niiden avulla voidaan kartoittaa oppilaiden ennakkotiedot. Yksi tekniikka on antaa esim. kuusi käsitettä ja pyytää oppilaita kirjaamaan niiden välille linkkilauseet. Opiskelijat pannaan nöin penkomaan tiedollisia rakenteitaan. Käsitekarttaa voi käyttää myös muistiinpanojen tekemiseen pikakirjoituksen tapaan. Sen avulla voidaan tehdä yhteenveto opitusta. Käsitekarttaa voidaan tehdä yksin tai yhdessä.
Opettajaa käsitekartta autta myös opetuksen suunnittelussa. Hyvin tehty käsitekartta auttaa ns. muuntamisen ongelmassa : miten saada opetettava tieto pedagogisesti käyttökelpoiseen muotoon.
Se myös monipuolistaa arviointia ja nostaa näkyviin oppilaiden virhetulkinnat.
Novakin mukaan hyvä käsitekarttaa on suppea, täsmällinen. Visuaalisena siitä näkee yhdellä silmäyksella aiheen hierarkiset suhteet.
Tietovee
 |
| Klikkaamalla saat kuva isommaksi. |
Tietovee visualisoi samalla tavalla kuin käsitekartta hierarkisesti jonkin tutkittavaa työtä. Työkalussa on kolme osaa: (1) havainnoitava kohde, ilmiö, (2) Tätä ilmiötä käsittelevän artikkelin tms. käsitteellinen rakenne hierarkisesti. Piirroksen alareunasta edetään vasenta laitaa pitkin ylös kirjaamalla käytetyt käsitteet, sitten teoreettiset periaatteet ja jos on niin myös teoriat (tai vieläpä filosofiat tai maailmankuvat). Kolmas osa on metodologinen. Kuvataan, miten artikkelin uusi tieto on syntynyt. Piirroksen alareunasta edetään oikeaa aitaa pitkin ylös kirjaamalla miten aineisto kerättiin (muistiinpanot esim. haastattelu), mitä faktoja saatiin (esim mittauksisaa), miten tulokset esiteltiin (esim. tilastollisesti), miten niitä tulkitttiin (selitykset, yleistys?) , mitä vastauksia saatiin esitettyihin kysymyksiin (mitä uusia tietoväittämiä saatiin) ja lopulta kuinka arvokkaita uudet tiedot ovat.
Kognitivismi tänään
 |
| Esimerkki 2010-luvun tavasta laatia käsitekartta. Klikkaamalla saat kuvan suuremmaksi. |
Kognitivismin aikakausi ei kuitenkaan kestänyt kauaa. Jo 1980-luvun lopulla alettiin puhua konstruktivismista tai tarkemmin konstruktivismeista (mm. situationistis-sosiokonstruktivistien oppimiskäsitys). Niissä maistuu jo vahvemmin myös episteeminen muutos, josta jo Novakin ja Gowinin teoksessa on alkusolu: kenelläkään ei ole oikeita käsitteitä - siis luopuminen tosi tiedon ihanteesta.
KÄSITEKARTAT ovat kuitenkin yhä käytössä. 2010-luvulla ne ovat tulleet yhä visuaalisemmiksi ja niitä voidaan laatia paitsi käsin myös tietokoneella.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti