EduDuon webinaari: Työrauha – Mitä voin ja saan tehdä?

Onpas mukavaa päästä taas kerran pohtimaan työrauhakysymystä. EduDuo – koulutustiimi tarjoaa nimittäin tästä teemasta opetus- ja kasvatusalan henkilöstölle (toki maksullisen) webinaarin keskiviikkona 20.3.2024 klo 9.00-15.00

Päivän aloittaa ”lakiope” Anu Rapala: Otsikkona on; "Näin hallitset luokkaa lain mukaan". 

Anu Rapala on luokanopettaja ja oikeustradenomi. Hän jakaa somessa lakitietoutta minuutin mitaisilla tietoiskuilla. Löydät niitä hakusanalla  lakiope.  

Hesari teki hänestä jutun viime marraskuussa:

https://www.hs.fi/kotimaa/art-2000009992566.html

Rapalan mielestä jokaisen opettajan tulisi tietää, mitä kurinpitokeinoja me voimme käyttää  perusopetuslain puitteissa.  Miten opettajat voisivat toimia missäkin tilanteessa lain puitteissa mm. luokan hallitsemiseksi?  Luvassa on myös  hieman tietoa rikoslaista. Lopuksi hän kertoo opettajiin kohdistuneista oikeustapauksista.

Tunnin lounastauon jälkeen klo 12.30 - 15  minä  saan sitten viritellä porukkaa pohtimaan työrauhahaasteita pedagogiikan näkökulmasta. Otsikkona on "Pedagoginen työkalupakki vahvistamaan työrauhaa luokassa".

Osuus koostuu  sekä tutkimusperustaisista että kokemukseen perustuvista toimintamalleista.  Tarkoitus on jakaa  kokonaisuuden napakoihin moduleihin (miniluentoihin), joita sulatetaan pienissä pajoissa.

Mukaan varmaan vielä mahtuu. Tässä linkki:

https://www.eduduo.fi/kauppa/luokan-tyorauha-kuntoon-webinaari/

Koulutustilaisuuden järjestää EduDuo, jonka takana on  kaksi Nokian Kortejärven yhtenäiskoulun  maisteriluokanopettajaa Mira Vänskä ja Pia Hakomäki.

Didaktiikkaa opettamassa!

Hieno torstaipäivä. Pääsi opettamaan pitkästä aikaa didaktiikkaa aineenopettajiksi opiskeleville monen alan taitureille.Monen alan taitureita siksi, että tämä ryhmä ei pätevöidy yhden, saman oppiaineen aineenopettajaksi, vaan heidän aineensa on melkein kaikilla kasvatustiede. Joten tarvetta ja tilaa on luoville ratkaisuille.

Kyseessä on tuttu  kahteen kertaan hiottu PED0032 -luentokurssi, jossa on  18 opetustuntia. Tällä kertaa pakettiin  kuuluu myös 18 tuntia ryhmäharjoituksia. Tänään aamupäivällä oli kahden luentotunnin  paketti ja iltapäivällä kahden ryhmätunnin vastaava. Seuraavilla viikoilla luentoja ja 4 tuntia  kerran viikossa ja ryhmiä samoin. Koulutus tapahtui Siltavuodenpenger 10:ssä, jossa on saanut tehdä hommia vuosikausia. Olipa nostalginen olo. Macin sai kiinni tykkiin. Didaktiikka- leffan äänen sai kuulumaan JBL:n kautta. Ja unohtuneen puhelimen laturin saa varmaan takaisin ensi viikolla :-)

Palkan vuoksi ei kannata olla kateellinen.  Yliopistolla palkkiot ovat kovin maltilliset. Mutta muuten kyllä kannattaa. Monet didaktiikat (yleisdidaktiikka, ainedidaktiikat, ikäkausididaktiikat ja eri oppilaitosmuotojen omat didaktikat) ovat älyä kutkuttava haaste myös kouluttajalle. Tosi etuoikeutettu olo. 

PS. En tällä kertaa tehnytkään työmatkoja  omalla autolla.  Julkisilla säästää sekä rahaa että ilmastoa ja saa sopivasti myös terveellistä kävelyä.  Menomatka bussilla ja junalla kesti 65 min- omalla autolla ehkä 50 min - kun löytyy parkkipaikka. Paluumatka metrolla ja bussilla.  Yhteensä matkat  8,20 €. Puolet halvempi kuin pelkät parkkimaksut.

Tutor-koulutus. Encore

 

Huikea (omasta mielestä) valmennuspäivä Järvenpäässä eilen. Aikamatka vuoteen 2017, jolloin Iris Peuran (Edita) luotsaamanna otettiin vastaan iso haaste:  Juha Sipilän hallituksen paras (ehkä ainoakin hyvä) idea: tutor-opettajahanke. Voi, että sitä sai juosta ympäri maata innostamassa  opettajia innostamaan vertaisiaan vuoden 2014 perusteiden ideoihin.  Keikkoja riitti jopa Korona-aikanakin.

Mutta nyt on ollut tömän teeman suhteen koulutusmarkkinoilla hiljaisempaa. Siksi olikin mieltä kohottavaa saada soitto Järvenpäästä - jossa olin saanut vetää vuonna 2017 tutor-ohjelmaa- tulla taas innostamaan pariakymmentä  vapaaehtoista opettajaa tutur-hommiin. Tällä kertaa "viran" titteli on digimentor, ja mentoroinnin kohde on uudet lukutaidot.

Tutor-valmennukset olivat edellisellä vuosikymmenellä pitkäkestoisia. Niihin sisältyi usein kolmekin lähipäivää, ennakko- ja välitehtäviä. Nyt aikaa oli kuusi tuntia taukoineen (9-15). Kattaus sovittiin hankkeen johdon kanssa tällaiseksi. 

Oli tosi nostalgista kaivella esiin varakovalevyiltä  lämpimiä muistoja sisältäviä diaesityksiä, koota niistä parhaita yhteen pakettiin ja päivittää sitä tarvitsevia.. Virkistin dioja visuaalisesti mm. sanapilvien avulla. 

"Noin niinkuin omasta mielestä" päivä sujui ihan kivasti miniluennoilla, lyhyillä clipseilla, pariporinoilla ja vakavaa asiaa huumorilla kastellen. 

Päivän päätteeksi pyysin osallistujia antamaan päivästä palautetta vähän liekkimielisellä sormitekniikalla. Asteikko oli  1-5. sen mukaan, kuinka hyvin päivän aikana sai sitä, mitä tuli hakemaan.

Sormia nostettiin ystävällisesti ihan runsaasti.

Osa uskalsi olla myös kriittisempiä. Niinkuin kuuluukin. Asiaa saattoi olla liikaa. Ja vauhtia. Ja ehkä jotkut asiat olivat entuudestaan liian tuttua mm. samanaikaisopettajuus. 

Kiitos ja tsemppiä jatkoon, Järvenpään digitutorit!

 

Viikkoraportti 48

 S ITÄ ollaan sitten jo   jouluputkessa. Pikkuisen on   luntakin paikoin maassa. Pakkasta. Jouluradio päällä autossa. Pitkät kalsarit jalassa. Torstaina oli ostettava jo vuoden 2022 kalenterisivut.

 Maanantai 29.11. 

Aikainen herätys. MB huoltoon Veholle ja sitten nenä pystyssä ajamaan hypridi-vaihtoautolla. Nousi kova autokuume, johon saisin FB:ssä vertaistukea.

Kello 15 alkoi Perinneseuran etäkokous, jossa hiottiin Espoon 1972-2022-teemaa. Hyvää säpinää. 

 Tiistai 30.11. 

Lepopäivää iltaan saakka. Peiton alla paperihommia.  Shoppailua  Jumbossa. Oma auto sisä- ja ulkopesuun. Johan laski kuume. 

Kello 17.30 Espoon demarien kunnallisjärjestön etä-kokoukseen vuoden 2022 hallituksen varapuheenjohtajan hattu päässä.

 Keskiviikko 1.12. 

Klo 10.30 Siltavuoren-penkerelle OpeUra- tutkimusryhmän kokoukseen. Hissi on yhä rikki. Ja kerrosoviin asennettu lukot.

Vespan akku irti, ja rakas vekotin talviunille. Klo 18-19 Webnaari erityisopeille. Paikalla etänä about 30. Hyvää keskustelua mm. inkluusiosta ilman resursseja.

 Torstai 2.12. 

Muutoin vapaapäivä, paitsi että klo 17.30 TSL:n Espoon ja Kauniaisten opintojärjestön syyskokous. Kiusallisia teknisiä ongelmia hybridissa, mutta homma hoidettiin kuitenkin. 

 Perjantai 3.12 

Perjantai oli taas kouluvaari-päivä. Työlistalla olio ulko- ja ruokailunvalvontaa, juhlava lipunnosto. Uskonnontunnilla Raamatun kertomus Jee-suksesta - nyt ppt-esityksenä musiikilla maustettuna.Ensi viikolla mukaan vielä enemmän yhteissoittoa.

Klo 15.30 vielä kunnallisjärjestön hallituksen ylimääräinen aluevaalikokous.

HYVÄ, työn ja levon tasapainiviikko. Päivän paras viesti: Omnia-kirjan lasti on saapunut painosta Virosta. Julkistus ja lounas tammikuussa. 

Luento opsista uunituoreille luokanopettajaopiskelijoille

HIENO päivä. Sain taas  kerran palata itselle rakkaaseen luentoteemaan perusopetuksen opetussuunnitelmasta. Kohdejoukkona olivat nyt uunituoreet Helsingin yli-opiston luokanopettaja-opiskelijat. 

Vedin volyntäärinä   "Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi I"- kurssin suuryhmäopetukseen kuuluvan 90 minuutin ops-luennon.  Paikalla heitä oli hieman satakunta vastuuopettajineen. Tai tarkemmin.siis Zoomissa.  

NOSTALGIAA! Tällä teemalla sitä sai vuodesta 2015 alkaen reissata ympäri maata. Kun perusteissa oli  tekstiä about 500 sivua, kovin harva opettaja oli jaksanut lukea sitä muuta kuin kursorisesti. Minut tilattiin puhumaan selkosuomea. 

Itse sisältöhän on monessa suhteessa huikean  upea, ja se kantaa sisällään edelleen arvokkaimmat POPS I ja II: ajatukset. Toki moni asia on muuttunut. Jo näiden perusteidenkin voimassaolon aikana. Mutta ydin on pysynyt: Omaleimainen, ehyt persoona, yksilö ja yhteisön rakentava jäsen, jonka on saatava kasvaa täyteen potentiaansa.

Tasapaino tradition ja tulevaisuudessa tarvittavien taitojen kanssa. Aineksia ja virikkeitä päälle, sydämelle ja käsille. Oppiaineita ja eheyttämistä.  Valinnaisuutta ja eriyttämistä. Menetelmällinen monipuolisuus ja oppilaan aktiivinen rooli. Demokratia.

NYT aikaa oli 90 minuuttia. Dioja oli 129. Puhepätkät olivat vartin mittaisia. Katsoimme muutaman videon. Opetussuunnitelma-käsitteeseen opiskelijoita johdatteli  7 minuutin videolla kolme maamme huipposaajaa: Ikäjärjestyksessä: Pertti Kansanen, Kari Uusikylä ja Riitta Jyrhämä. Toinen  video oli tehty Auroran koululla Jukka Jokirannan näytellessä vanhanaikaista opettajaa. 

Idea oli antaa opiskelijoiden makustella ihan omista lähtö-kohdistaan perusteissa tehtyjä valintoja. Zoomin Breakout-rooms-keskustelut ovat tähän tarkoituksen upeat. Luennon päätyttyä keskustelu jatkui omissa kotiryhmissä.

OLIN aikatauluttanut diat, ja koko aika tuli käytettyä. Ja Elviskin ehti lopuksi esittää loppulaulun:  https://www.youtube.com/watch?v=Xottawv7sb8

Kiitos, Kata, hienosta mahdollisuudesta saada omalta osalta innostaa nuoria tähän maailman upeimpaan ammattiin.

Omnian Tuhkimotarina?

OLEN saanut hienon tehtävän perehtyjä Omian koulutuskuntayhtymän historiaan. Keikka alkoi viime vuoden elokuussa. Tuloksia esitellään nyt ensimmäisen kerran huomenna keskiviikkona klo 16 alkaen. Omniaan kuuluva Espoon työväenopioston tapahtumassa. Näin sitä mainostetaan:

Omnian tuhkimotarina?

Tilaisuudessa luomme katsauksen Omnian kokonaisuuteen Espoossa. Miten Omnia on kehittynyt yksittäisistä ammattikouluista monialaiseksi koulutuk-sen- ja työelämän kehittäjäksi?

TAPAHTUMAN AIKA

Ke 2.6.2021 - 16:00 Ke 2.6.2021 - 18:00

Omnia on nykyisin ammatillisen koulutuksen ja osallistamisen keskus, innovaatiokeskus, vapaan sivistystyön kurssien tarjoaja, aikuislukiokoulutuksen osaaja ja nuorten osallisuuden vahvistaja. Omniaa kuvastavat nykyisin myös vahva kansainvälisyys, koulutusvienti sekä osaamisen jakaminen laajalla koulutuskentällä. 

Minkälainen yhteiskunnallinen ilmapiiri ja toisaalta poliittinen ilmasto on mahdollistanut tällaisen muutoksen? Mitä se on vaatinut muutoksen arkkitehdeiltä? Mikä on mahdollistanut toimimisen jatkuvan ja elinikäisen koulutuksen ja oppimisen puolesta? 

Tule kuulemaan ammatillisen koulutuksen ja espoolaisen sivistyksen tarinaa Omnian pitkäaikaisen koulutuskuntayhtymän johtajan Sampo Suihkon sekä espoolaisen koulutusasiantuntijan, opetusneuvos Martti Hellströmin kertomana. Tilaisuuden juontajana toimii Omnian viestintäjohtaja Päivi Korhonen.

Tilaisuus on verkossa.Vapaa pääsy. Ilmoittaudu mukaan Ilmonet -verkkopalvelussa (Tässä linkki:  https://ilmonet.fi/course/E213070)

JO tämän tilaisuuden valmisteleminen on ollut huikeaa hommaa. On  tehty videohaastatteluja, leikattu iMOvielle  clipsejä vanhoista dvd-levyistä... Tänään meillä on kenraaliharjoitus Omnian Sampola-studiossa, jossa tsekataan, että tapatuman teknikka ja manuaali toimii. Jännää...

Aikuiskasvatusta on tosi nastaa vetää

4 päivän viikko ja  aika puhki!  

:-)

MITEN ihmeessä neljän päivän viikko, jossa muuten on ihanan hitaat aamut ja oma tahti, on tämä-ikäiselle oikea haaste, kun pitääkin aloittaa opetus zoomissa torstaina ja perjantaina reippaana poikana klo puoli yhdeksän? Illalla uni maittaa. Yhteensä 10 tuntia on tietysti paljon.

EDELLISESTÄ  koulutussessiosta oli kulunut niin pitkä aika, että kaikenlaisessa tuli myös möhlittyä. Opiskelijat olivat kuitenkin upean armahtavaisia.

VIIKON  koulutusessiot olivat osa PED0062  "Opettaja työnsä tutkijana - tutkimusseminaari- kokonaisuutta." 

Oma 17 hengen ryhmäni koostuu aikuisopetuksen opiskelijoista. Kurssin ensimmäinen osa oli  tammikuussa. Nyt huhtikuussa on kolme sessiota ja  viimeiset  toukokuussa.

PED0062-kurssia kuvataan näin: 

"Tutkimus- tai kehittämisprojektissa opiskelija syventää pedagogista ajatteluaan ja kehittää tutkivaa työotetta pedagogisten ilmiöiden tarkastelussa. Opiskelija syventää kykyään pedago-gisten ilmiöiden käsitteellistämiseen ja kriittiseen ja analyyttiseen tarkasteluun tieteellisellä otteella. Opiskelija hahmottaa opettajan työtä ja opetuksen kehittämistä yhteisöllisessä ja yhteiskunnallisessa kontekstissa. Opintojakso antaa opettajan pedagogiset opinnot suorittaneelle valmiudet jatkaa opintojaan kasva-tustieteen syventäviin opintoihin. Tämä edellyttää tieteenfilosofista ja menetel-mällistä perehtymistä kasvatuksen alaan liittyvän tutkimustehtävän ja -suunn-itelman muotoilemiseen, toteuttamiseen ja tieteelliseen raportointiin"

KYSEESSÄ on sanottaisiinko noin about entisen teemaseminaarin vaatimustason kurssi. Meillä on kaikkiaan 32 tuntia aika laatia jokaiselle työsuunitelma ja sitten käsitellä itse työ. Työ voi olla kirjalli-suuskatsaus,  tutkielma tai tuotekehittely. 

TÄLLÄ viikolla sparrasimme itse kutakin työsuunnitelmissa. Ja meillä oli  ensimmäinen, hieno valmiin työn esittely ja opponointi. 

ETENIMME valmiin työn esittelyssä näin; 1. Dioilla kuvitettu lectio. 2. Opponentti esitti näkemyksiään, kehuja ja kysymyksiä. 3. Esittelijä vastasi 4, Yleisö jaettin breakout-roomseihin. Kukin huone antoi  keskustelun jälkeen omaa palautettaan.  5. "Väittelijä" vastasi niihin. 6. Opponentti veti yhteen. 7. Ja "Kustos" päätti tilaisuuden.

MIKSI tuo blogilastun otsikko? Koko ryhmä oli äärimmäisen itseohjautuva,  osaava, toinen toisilleen avulias  ja  rakentava.  Siis sivisyneen aikuismainen

KOLMEN edellisen lukuvuoden aikana olen saanut kouluttaa Helsingin yliopistolla  nuoria luokanopettajaopiskelijoita mutta myös toisen opinto-ohjelman aikuiskouluttajia. Huikeita ryhmiä molemmat.

ITSELLENI kurkistus  aikuiskasvatuksen  opetukseen on ollut äärimmäisen innostavaa. Keväällä 2019 sain vetää  EDUK312- 7*2 tunnin  luentokurssin "Oppimisen tutkimuksen klassikot". Oikeasti sain vain fasilitoida opiskelijat luennoimaan toisilleen,. Luennoille  ilmoittautui 63 opiskelijaa. Alustus ja keskustelu sai viedä 30 min. Kaikki olivat myös jonkin toisen ryhmän opponentteja. Innostava kokemus, vaikka arviointi- tenttiä ei ollut - sai muutaman hikipisaran irtoamaan.

SYKSYLLÄ 2019 sain vetää  aikuiskasvatustieteen ainedidaktiset luennot PED0032 Teemana oli opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi:  Jännästi nekin pidettiin  ryhmäistuntoina. Hyvin meni ja myös se oli myös innostava kokemus.

Huikea viikko. Huikea perjantai!

 

VUODEN 4. viikko oli ihan KYMPIN viikko. Tällaisia ei liikaa tule.

Helsingin yliopiston OpeUra- hanke heräsi PANDEMIA-lamaannuksesta. 

Saimme tehyä nastan aukeaman maiseriluokanopettajien urapoluista maaliskuun Luokanopettajalehteen. Ja samalla vanhemmat, oikeaa julkaisukanavaa yhä etsivät  artikkeliaihiot heräsivät henkiin.

KÄVIN ottamassa vaalikuvan. Vei tunti-paria toipua tuloksesta. Mutta  turha on peiliä/kuvaajaa  syyttää, kun naama on oma. Vaihdoin vanhuksen naaman käyntikorttiin.

VIIKON huippu oli  tämänpäiväinen PED0062 teemaseminaarin avaussessio. 

Kun yliopisto tarvitsi, lupasin ottaa vastuulleni johdattaa yksi  aikuiskasvatustieteen ryhmä tutkimuksen teon maailmaan. Jokainen osallistuja laatii pienen tutkielman, pedagogisen tuotteen tai tekee kirjallisuuskatsauksen itselleen tärkeästä kysymyksestä.

32 tunnin aikana etsimme yhdessä  sopivaa aihetta, tehdään tutkimussuunnitelmat, saadaan niiistä palautetta, otetaan opiksi ja kootaan aineisto, pidetään  esitelmä, niellään opponenttien palaute ja viimeistellään oma  raportti.

HIENO porukka. 

HUIKEA paluu 1980-luvun assistentin kuvioihin Ratakadulla.  Niin etuoikeutettu olo. Kesällä tulee 67 vee täyteen. Nyt nautitaan.

Keväkausi yliopistolla alkaa. Yippii!

JOULU on nyt hoidettu kanta, ja lepoa on saatu. Lupasin auttaa, jos yliopistolla  tarvitaan, ja kiva kun vähän tarvittiin.  

TÄLLÄ viikolla on taas alkanut yksi opettajankoulutuksen huippujaksoista: viiden viikon mittainen maisteriharjoittelu. Minulla on kaksi harjoittelijaa Vuosaaren Puistopolun peruskoulussa. Koulussa on peruskoulun luokat 1 - 9, ja se toimii kahdessa eri päärakennuksessa ja opiskelupaviljongeissa.

TÄNÄÄN päättyvä ensimmäinen viikko oli ns. orientaatioviikko, jonka aikana opiskelijoilla oli paljon tehtävää. Työaikaa oli  20 t. Sinä aikana seurattiin ohjaavan opettajan opetusta,  tutustuttiin  luokkaan, sen rutiineihin, sääntöihin  ja tietenkin oppilaisiin sekä  kouluun ja sen käytänteisiin, erityisesti koronaohjeisiin. Tosi tärkeää oli  perehtyä koulun opetussuunnitelmaan, koska opetus rakennetaan sen pohjalle.

EI siinä vielä kaikki. Harjoittelijaparin oli myös valmistauduttava  aloittamaan  oman opetus. Oli sovittava  mitkä 20 tuntia viikossa he opettavat. Missä järjestyksessä  pari- ja sooloviikot toteutetaan ja miten vastuut jaetaan. 

Ohjaavan opettajan valvonnassa laadittiin neljän varsinaisen opetusviikon suunnitelmat.  Näitä ovat; 4-viikon jaksosuunnitelmat kaikista opetettavista aineista. Ensimmäisen viikon viikkosuunnitelma, jossa näkyy mm. kellonajat,  tunnin tavoite jne. Kumpikin harjoittelijan laati erikseen henkilökohtaisen oman opettajuuden kehittymissuunnitelman. Oman  käyttöteorian pohjalta valittiin itselle konkreetit  kehittymistavoitteet = mitä erityisesti haluatte oppia/kokeilla. Juuri niistä asioista saa sitten palautetta.

PÄÄOHJAAJA  maisteriharjoittelussa on luokanopettaja. Didaktikolle  on varattu yhteensä yhteensä kuusi tuntia ohjausaikaa. Konkreetisti se tarkoittaa 4-5- tunnin seurantaa ja niistä annettavaa palautetta.  Ne tapahtuvat yliopiston ja Helsingin kaupungin päätösten mukaisesti etänä esim. teamsin välityksellä.  Mikäli harjoittelijat pitävät ns. ulkotunteja, didaktikko saa mennä seuraamaan niitä.

ENSI viikolla alkaa sitten itse opetus. Opiskelijoiden vastuulla on kutsua didaktikko teams-kokouksiin ja huolehtia, että laitteet toimivat. Hyväksi käytännöksi on osoittautunut laittaa 1 kpl läppäreitä luokkahuoneeseen niin, että kuvassa näkyy sekä oppilaita että opettava harjoittelija. Joku tiimistä liittyy lisäksi teamsiin myös puhelimella, ja lähettää kuvaa kiertämällä luokassa aika ajoin.

Aikuisopetuksen seminaari

SAIN myös toisen keikan. Kyseessa on 32-tunnin mittainen aikuisopetuksen seminaari, joka on osa laajempaa kurssia: Opettaja työnsä tutkijana. Seminaariin osallistuu yhteensä parikymmentä vähän varttuneempaa eri aineiden aikuisopettajaa. Kukin laatii pienen, kanditutkielmaa vaatimattomamman   pedagogisen tutkielman, jonka esittää toisille ja josta sitten keskustellaan tiedeyhteisölle ominaisella tavalla. Olennaista on kasvatustieteellinen,  didaktinen keskustelu.

Kokoontumiskertoja on seitsemän. Alkusessio 29.1. kestää kaksi tuntia, muut huhti-toukokuulle sijoitetut 4-6 tuntia kerrallaan. Eiköhän ne Zoomilla vedetä. Ja välissä lähetellään sähköpostia. 

KUN oli ekoja kertoja yliopistolla 1980-luvulla hommissa, olin professori Pertti Kansasen assistenttina gradu-seminaareissa. Sen jälkeen ole ollut kerran lisensiaattityön ja pari kertaa gradun  toisena tarkastajana.  Tosi nastaa pesti tämäkin. 

Syvemmälle syväoppimiseen

 

OLIPA  hienoa saada pitkästä aikaa sukeltaa syväoppimisen saloihin. Edellinen keikka oli vuosi sitten 22.11.

Keravan kaupunki oli nimittäin pyytänyt koolle koulujensa rehtorit ja  syväoppimisen os. NPDL:n kehittäjäopettajat. Paikalla heitä oli yli 30.

SYVÄOPPIMISEN idea tuotiin Suomeen vuonna 2014. Maahantuojana oli Microsoft ja sen rahoittama Pohjantähti organisaatio  starinaan Vesa Äyräs. Sittemmin vastuu on siirynyt Educodelle ja Editalle.

Tulevaisuustaitojen opettamiseen keskittyneen  globaalin tutkimushankkeen isänä on maailmankuulu koulun kehittäjä, kanadalainen professori- emeritus Michael Fullan. Hankkeessa on tänä vuonna mukana kouluja 9:stä maasta. 

Suomessa mukana on ollut  vuodesta 2014 alkaen 235 koulua 38:sta kunnasta. Kerava tuli mukaan kolmannessa aallossa vuonna 2017 ja jatkaa syväoppimisen kehittämistä edelleen.

TÄNÄÄN oli siis Keravalla Syväoppimisen etäpäivä. Minulla oli ilo puhua ja heittää dioja syväoppimisen juurista ja teoriasta sekä syväoppimisen ja opetussuunnitelma  yhteisistä tavoitteista. Aikaa oli 45 minuuttia ja dioja 90 :-). Päivän vei loppun  Ulla Rasimus. Ja hienosti vei.

OLI hienoa kuulla, kuinka systemaattisesti ja monin eri tavoin tulevaisuustaitoja on  täällä viety koulujen arkeen. Puhe oli positiivista, innostunutta, luovaa. Vanhemmat, hallinto ja päättäjät on saatu mukaan. Ideoita on jaettu koulujen kesken. Ja jaettiin tänäänkin.

Ullan johdolla koulujen joukkueet innovoivat itselleen myös  uusia "loikkia", kuten syväoppimisen laadulliseen tavoiteajatteluun kuuluukin. 

Pääsin vielä osallistumaan kuuntelijana loppukeskusteluun.  Osallistujista päivä oli ollut hyvä. Aikaa koulujen omalle keskustelulle arvostettiin. Teams-tekniikka toimi.  On tärkeää aika ajoin pysähtyä pohtimaan, missä mennään ja tiivistää taas, mitä syväoppimisesta voi uusille opettajille kertoa. Ja jo muutosteorian mukaan, on tarpeen virkistää hyvinkin eteneviä juttuja. 

Moni kouluista päättikin yhdistää  tulevaisuustaitojen harjoittelua muihin yhä aikaan haltuun otettaviin pedagogiin hankkeisiin, joita ovat mm. vahvuuspedagogiikka ja positiivinen pedgogiikka. Humpan sijaan tällaisista joskus irrallisista hankkeista tulee kokonaisuuksia. Uudenlainen ajattelutapa. Niinikään innostuttiin ajatuksesta imuroida syväoppimisen ideoita myös pedagogiseen johtamiseen.

Työrauhapaneeli. "2. tuotantokausi"

Työrauhaa kaikille!

TORTAINA  Helsingin  yliopiston kasvatustieteiden tiedekunnassa järjestettiin etänä uusille luokan-opettajaopiskelijoille  toisen kerran työrauhapaneeli. Opiskelijoilta on tullut palautetta, että teema on tärkeä eikä sitä käsitellä riittävästi.

Lehtori Kata Stenberg oli taas mahtava juontaja. Panelisteina  olivat tälläkin kertaa ADHD- tutkijana tunnettu tutkijatohtori Juho Honkasilta, Viikon normaalikoulun luokanlehtori  Reetta Niemi ja minä- tällä kertaa volyntäärinä ex-rehtorina. Uusia panelisteja olivat 6.luokkalainen Onni ja  tuore didakiikan lehtori Anna-Maija Niemi, joka on perehtynyt mm. erityisopetuksen käytäntöihin.

90 minuutin session rakenne oli samanlainen kuin viime syksynäkin. Ensin virittäjänä uupuneen opettajan kirjoitus Hesarista. Sitten viiden panelistin 2 minuutin alustukset. Sitten 4 väitettä ja vihreä ja punainen värikortti.  Väitteet olivat:

1. Älypuhelimet lisäävät työrauhaongelmia. Näytimme vihreää ja punaista. Vihreää korttia perusteltiin ärsykemäärällä ja myös käytännön kokemuksilla.  Punaista - ainakin minä- sillä, että opettajia on rääkätty kautta aikojen. Minäkin murrosiässä Tossussa.
2. Avoimet tilat lisäävät  työrauhaongelmia.Tässäkin näytimme molempia värejä, jotkut jopa kahta. Avoimet tilat avaavat monia mahdollisuuksia mutta myös kiusauksia. Taisimme olla yksimielisiä siitä, että alakouluissa tarvitaan seiniä. Ja Viikin solumallia, jossa on avoin tila, luokat ja pientiloja kehuttiin.
3. Opettajilla ei ole riittäviä keinoja. Punaiset kortit. Keinoja on. Itse suosittelin mm.pariopettajuutta ja yhteisöllisyyttä luovia  koko luokan projekteja esim. näytelmiä, joissa jokaiselle on oma "rooli". Kerroin myö Koskenniemen Matin vinkin: opettaja liittoudu  luokanjohtajien kanssa.
4. Vanhemmat tulisi vastuuttaa käytöstapojen opettamisessa.Vanhemmat pitää pitää ajan tasalla luokan tilanteesta. Meillä pitäisi olla yhteinen linja. Vanhempien pitää tietää, kuinka koulussa näissä tilanteissa toimitaan. 

Poimin talteen  toisten panelistien mainioita ajatuksia:

• Tärkein opettaja keino on katsoa itse  peiliin - Reetta
• Oppilaat mukaan suunnittelemaan luokan säännöt- Reetta.
• Työrauhajutuissa soitetaan opettajan puhelimelle kotiin. Oppilas itse kertoo, mitä on tehnyt ja opettaja kuuntelee.- Reetta 
• Työrauhan kannalta on tärkeää, että opetus on oppilaille mielekästä - Anna-Maija
• Panosta siihen, että olet perillä siitä, mitä luokassa oikein tapahtuu - Anna-Maija
• Ei riitä, että yksi opettaja pohtii työrauhaa. Kyse on koko koulun tomintakulttuurista. -Juho
• Netissä hyvää tietoa Prokoulu-hankkeesta - Juho
• Tunne- ja vuorovaikutustaidot ovat tärkeät- Juho
• Opettajalla on paljon keinoja tukea työrauhaa. Pitää miettiä, mitä vaihetta oppimisessa pitää tukea.-Juho
• Hyvästä käytöksestä saatu pizzan leivonta palkinto maistui hyvältä - Onni

Sitten  lehtori Markus Talvio  nosti chatista opiskelijoiden heittämiä kysymyksiä.  Heitä kiinnosti mm. jyräävätkö aktiiviset oppilaat hiljaisemmat,  kun heitä osallistetaan.  Opettajan on tärkeä tuntea luokan valtasuhteet ja itse muodostaa ryhmät ja jakaa tehtävä niin, että kukaan ei jää syrjään.

Joku pyysi myös vinkkejä sijaishommiin.  Annoin "viime vuosituhannella" pidetyillä sijais-opettajakurseilla jakamaamme kaksi  vinkkiä: 1) valmistele sisäänmenotunti teemasta, joka on itsellesi tärkeä ja tuttu 2) valmistaudu henkisesti, että  sijaisella leikitään. 

Loppuun oli pyydetty vielä lehtori Reijo Bymanin kommentaari. Reijo kiitteli paneelia antavaksi. Hän muistutti, että työrauhankin kannalta kyse ei ole vain opettajan ajattelusta vaan myös oppilaiden pedagogisesta ajattelusta.

Lopuksi opiskelijat antoivat chattiin paneelille arvosanan 4-10. Vaihteliväli oli 7-9, ja yleisin arvosana taisi olla kasi. Useampi kuin yksi harmitteli, ettei tällä kertaa päässyyt porisemaan pienryhmissä. Sitä kiiteltiin, että paneelissa oli myös jäsen, joka toimii itse luokanopettajana

Tässä vielä linkki vuodentakaisesta paneelista tehtyyn blogilastuun. Siellä on myös oma  1min 34 sekunttia kesävä clipsini, jonka näytin paneelistien puheenvuorovaiheessa. 

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/10/tyorauhasta.html

OPS- vielä kerran

Päivitetty Erkki Merimaan antamalla lisätiedolla.

VOI, että. Sain vielä kerran palata niin hienoon luentoteemaan perusopetuksen opetussuunnitelmasta.   Se oli nimittäin aiheena tänään  uusien luokanopettajaopiskelijoiden "Opetuksen suunnittelu, toteutus ja arviointi I" kurssin suuryhmäopetuksessa.  Paikalla heitä oli hieman yli 80. Tai siis Zoomissa. Tapahtuma toteutettiin ajan hengen mukaisesti etänä.

Tällä teemalla sitä sai vuodesta 2015 alkaen reissata ympäri maata.  Ja kyllä sitä käytiin läpi myös tutor-kursseilla ja jonkin verran NPDL:säkin.

Minut tilattiin nimenomaan puhumaan selkokielellä. Kun perusteissa on teksiä about 500 sivua, kovin harva oli jaksanut lukea sitä ajatuksella.  Itse sisältöhän on monessa mielessä upea, ja uusinkin opsimme kantaa sisällään edelleen arvokkaimmat tänä vuonna 50 vuotta täyttävän POPSI ja II: ajatukset.

Sanasto on vaihtunut,  ja rakenteissa on tehty isojakin muutoksia. Enää oppimäärissä ei ole tasokursseja, jotka sulkivat aikaan jopa 40 %:lta poikia tien lukioon. Kansalaistaito ja oppilaanohjaus - ala-asteelta- on siivottu pois. Terveystieto tullut tilalle. Kieltenopiskelun mahdollisuuksia on lisätty. Missän aineessa ei ole enää eri linjaa pojille ja tytöille. Oppiaineilla on uusia nimiä. Tekninen ja tekstiilityö on nyt käsityö. Uskontojen historiaa ja siveysoppia opetetaan nyt elämänkatsomustietona. Äidinkieli on nyt äidinkieli ja kirjallisuus. Kuvaamataito on kuvataide.Uskonto ei ole enää tunnustuksellista.

"Vuoden 2004 opsin perusteita, sorvattiin lausetta, joka sitten sai muodon "Perusopetuksessa oppiaineiden opetus on poliittisesti sitoutumatonta ja uskonnollisesti tunnustuksetonta". Tunnustuksettomuus koski siis kaikkia oppiaineita, esimerkiksi biologiaa. Tämä perusteiden lyhyt lause herätti luonnosvaiheessa myös voimakasta vastarintaa: "Tästä vielä sota syttyy", meitä uhkailtiin. No sotaa ei syttynyt. Nyt tunteet asian ympärillä ovat hiipuneet, niin että sinäkin esität sen vain toteamuksena: "Uskonto [oppiaineena] ei ole enää tunnustuksellista." Hyvä niin." – Erkki Merimaa.

Moni aine alkaa aikaisemmin kuin ennen, mm. vieras kieli, toinen kotimainen ja  yhteikuntaoppi. Luonnontieeellisiä aineita on myös niputettu.

MUTTA itse pedagoginen unelma on upea: Omaleimainen, ehyt persoona, yksilö ja yhteisön rakentava jäsen. Tasapaino tradition ja tulevaisuudessa tarvittavien taitojen kanssa. Aineksia ja virikkeitä päälle, sydämelle ja käsille. Oppiaineita ja eheyttämistä.  Valinnaisuutta ja eriyttämistä. Menetelmällinen monipuolisuus ja oppilaan aktiivinen rooli. Demokratia.

NYT aikaa oli 90 minuuttia. Dioja oli 140.  Heh. Opetussuunnitelmaan johdattelemassa  7 minuutin omatekoisella videolla oli  kolme maamme huipposaajaa: Ikäjärjestyksessä: Pertti Kansanen, Kai Uusikylä ja Riitta Jyrhämä.

Sitten minun monologiani 15 minuutin pätkissä.  Mukana oli myös videoclipsejä. Opiskelijoilla tehtävänä  rakentaa omaa ajateluaan ja kirjoittaa juoksussa ylös itselle tärkeältä tuntuvaa ja sitten vaihtaa ajatuksia pienissä ryhmissä. Zoomin Breakout-roomsit ovat tähän tarkoituksen upeat. Vaihtelin pienryhmien kokoa, ja näin  tuuletin kumppaneita

Pienryhmäporinoiden lopputuotoksena oli arvosana 4-10 kulloinkin käsitellylle ops-osuudelle.  Karkeasti opsin kasvatuspäämäärä + sisällöt,  metodilinjaukset ja arvointiperiaatteet saivat arvosanaksi  8, mutta vaihteluväli oli 6-10.  Alempia  arvosanoja perusteltiin muutamassa vastauksessa käytännönvieraudella.

KOKO aika tuli käytettyä. Ja Elviskin ehti lopuksi laulaa.

Lähiopetusta ohjaamassa

KIVA päivä eilen. Pääsi katsomaan eläviä oppilaita. Yksi maisteriharjoittelupareistani valitsi mahdollisuuden suorittaa viiden viikon mittainen harjoittelu perinteiseen tapaan lähiopetuksena korona uhmaten. 

Niinpä  menin  seuraamaan livena ekaluokan liikuntatuntia helsinkiläiselle  urheilukentälle.

HIENOSTI meni tunti. Kokeilin myös uutta ideaa ohjauksessa. Kuvasin tuokiota tunnista ja tein niistä pienen clipsin, joka katsoimme iltapäivällä opetusharjoittelijan kanssa  ohjaustuokion aluksi.  Lyhyestäkin pätkästä näkee itse itsensä ikäänkuin vierain silmin. Ja tunnin  rakenne jne. palaa mieleen.

MUOKKASIN siten clipsistä nastalla CLIPS-ohjelmalla sarjakuvaversion,  josta oppilaita ei tunnista niin, että se luokkaisi yksityisyyden suojaa. Sen voi katsoa klikkaamalla.

Olipa hienoa vetää kokoetäkoulutuspäivä!

HIENO työpäivä! Ensimmäinen kokopäivän valmennus sitten syyskuun 2019. Tuolloinkin  teemana oli varhennetun kielenopetuksen vertaiskoulutus. 

Paikkana oli silloin Lappeenranta-  kaksi kertaa. Jo paikkaan liittyy ihania muistoja. Kesäyliopistokeikkoja 1980-luvulla. Rexikoulutusta. Fiilis oli syyskuussakin hieno. Hallitus oli juuri vaihtunut, eikä ex-kokoomus-opetusministerin tutor-rahoitus enää jatkunut. Mutta vielä sai olla hetken  ikäänkuin jälkilyölyissä.

TASAN vuosi Lappeenrannan  jälkeen oltiin leikisti Lahdessa. Oikeasti siis etänä. Päijät-Hämeen 10:sta kunnasta: Asikkala, Hartola, Heinola, Hollola, Iitti, Kärkölä, Lahti, Orimattila, Padasjoki ja  Sysmä oli löytynyt parikymmentä englannin kielen opetuksessa taitavaa opettajaa, joiden viiden päivän koulutuskoonaisuuten mahtui yksi päivä  vertaisvalmentamisen taitoihin perehtymistä. Huom! Nimike on vaihdettu :-) Ja miten paljon muistoja näihin kuntiin liittyikään. Olen esim. syntynyt Lahdessa. Lapsuuden kesä Sysmässä Nuorena opettajana kursseilla Heinolassa. Tutuilla mökit Hartolassa ja Padasjoella Ja itsellä keikkoja melkein kaikissa.

Oli kohottavaa saada jakaa tälle porukalle  vuosina 2017-2019 koottuja tutor-valmennettavien kokemuksia. Noilla Educoden/Editan  kursseilla oli mukana ehkä tuhat opettajaa.  Dioja heitellessä tuli oikein nostalginen olo. 

Kuinka sitä  muuten jaksoikaan kiertää? Helsinki- Järvenpää- Hollola- Hämeenlinna- Kankaanpää- Kauhajoki- Kerava- Kokkola-Kotka - Kouvola-Kuopio-Kurikka- Lahti-Lappeenranta- Liminka- Lohja- Mäntsälä- Nurmijärvi- Paimio- Pielavesi- Turku-Uusikaupunki- Vaasa- Vantaa-Virrat...Mentiin omalla autolla, junalla, lentokoneella  ja bussilla. Tuli nähtyä kaikenlaisia majoitustiloja.

UUTTA oli nyt, että koko usein 3-4 lähipäivän paketti  väliehtävineen piti puristaa yhteen päivään. Eikun poimimaan rusinat pullista. Ja, että sessio vedettiin etänä. 

Olin toki jo viime kevään aikana etäopettanut Zoomilla luokanopettajaopiskelijoita parilla kolmella kurssilla ja mm ohjannut niin opetusharjoittelua,  mutta silloin vain max. 90 minuutin sessiossa. 

Kuinka selvitä kuuden tunnin vedosta? Itse ja osallistujat?

Kukaan ei jaksa tuijottaa ruutua niin pitkään? Kukaan ei opi vain kuuntelemalla.  

Niinpä päätin ottaa käyttöön parhaat Aatos Kaljusen, Michael Fullanin, Markku Pelkosen,  Kata Stenbergin ja Kirsti Longan aktivoimiskeinot. Tässä  listaa:

* artikkelien lukua ja oman ajattelun reflektiota,

* omien ennakkoajatusten tunnistamista ja haastamista,

* inserttien reflektiota ja niistä helmien puristamista ensin yksin ja sitten ryhmässä,

* omien ajatusten sanallistamista kirjoittamalla,

* uusien syöteiden kirjoittamista muistiin,

* siltausehtäviä yli taukojen.

Omasta päästä ja hyvistä kokemuksista kaivoin käytöön

* "apukouluttajaidean":  mm. Elvis lauloi "Let me Help".

* oikeasti riittävän pitkiä taukoja, 

* osallistujien puhuttelua omilla nimillä..

* riittävän lyhyitä sessioita. Longan mukaan kukaan ei jaksa keskittyä kuin 15 minuuttia.

PÄIVÄ päättyi yhteiseen arviointiin. Onnistuimmeko oppimaan sen, mitä halusimme ja jonka olimme päivän aluksi sanoneet äänen = Fullan ? Opimmeko ehkä jotain vielä arvokkaampaa? 

Pyysin jokaista vuorollaan arvioimaan myös tätä etämetodia ystävällismielisesti mutta kriittisesti. Toimiko tällainen rakenne? Palaute  oli kovin ystävällistä ja kannustavaa.

* Päivän rytmitys sai kiitosta.  Huomio ei repsahanut. 

* Lounastauko oli  riittävän pitkä. 

* Aikataulusta pidettiin kiinni. Pari mokaa tunnistin. Aina pitäisi lopettaa etukenossa.

* Ennakkokyselyä arvostettiin; ja sen tulosten läpikäyntiä ja huomioonottamista.

* Erityisen hyväksi julistettiin Zoomin break-out-rooms-ratkaisu. Koostumukseltaan vaihtelevissa pienryhmissä oli käyty arvokasta keskustelua. "Niissä pääsi tuulettamaan". Minulle tuli tunnelma, että näin korona-aikana, aikuistenkin ihmisnälkä kasvaa. Siksi hyvin ohjeistetut porinat ovat näissä valmennuksissa jopa tärkeämpiä kuin live-koulutuksissa.

* "Pakotus" kirjoittaa omia ajatuksia oli tehnyt hyvää. "Tuli mietittyä asioita."

OLI hienoa, että  yhdessä tutor-koulutettavien kanssa syntyneistä vinkeistä oli yhä apua. Tutor-konsepti  selkeytti myös vertaisopettajien tehtävänkuvaa. Bonukseksi ihan viime minuuteilla tuli vielä email-viesti OAJ:n Nina Lahtiselta, kuinka hoitaa heidän palkkaa-asiaansa kuntoon:-).

Terveisiä Kokkolasta

HIENO reissu. VR vei ja toi. Kokkola  juhli 400. vuottaan ja koulun alkua vuosittaisella tulevaisuusseminaarilla. Kerta oli kymmenes.  Nyt teemalla "Lapsiystävällinen Kokkola". Kerta oli myös viimeinen, jonka voimahahmona oli eläkkeelle ja uusiin haasteisiin  siirtyvä sivistystoimenjohtaja Peter Johnson. 

HIENO seminaari. Vaivaa oli nähty. Koronan vuoksi muotona oli eräänlainen hybridi. Livenä olivat kaupungintalolla esiintyjät ja 50-60 hengen yleisö turvaetäisyyksillä. Etänä skriiniillä  Mäntykankaan koulun  musiikkiluokan oppilaat ja tervehdyksen lähettänyt Presidentti Tarja Halonen.

LUENNOT olivat 30 minuutin mittaisia – kreikkalaiseen malliin. Päivän päähän oli sijoitettu vielä paneeli. Ote oli vakava mutta myös loppukesään sopien keveä. Kuulijoita osallistettiin värikorteilla, ryhmäporinoilla - ulkona auringonpaisteessa- ja tilaisuudella esittää kysymyksiä.  Tässä muutama ideahelmi ryhmistä:

" Tekoja ei vain  sanoja. Nyt satsaus maahanmuuttajalasten äiteihin. Varhaiskasvatus ilmaiseksi. Jokainen lapsi tahtoo tulla löydetyksi. Tarvitaan universaalin kasvatuksen rinnalle räätälöintiä, positiivista alueellista diskriminaatiota. Syvä huoli koronasta: eniten tarvisevat saivat vähiten. Vahvaa johtajuutta tarvitaan kouluissa kriisissä. Palvelut sinne, missä lapset ovat. Miksei ip-toimintaa muillekin kuin 1-2-luokkalaisille? "

OPIN paljon. Kokkolassa on tehty komeaa työtä lasten oikeuksien toteuttamiseksi. Kaikkien lasten. Yhtenä helmenä voi mainita Kokkolan maailmankoulun.  Lapsilähtöisyys on omaksuttu niin virkakoneistossa kuin päättäjien keskuudessa. Nuorisovaltuusto on aktiivinen toimija ja sitä kuullaan.  Tänä lukuvuonna on tarkoitus käynnistää myös lastenvaltuusto.

Ja paljon on saatu aikaan. Kaupunki palkitsi ansioituneita uranuurtajia Luca Hagman-palkinnolla ja  kunniamaininnoilla. Unicef myönsi kaupungille lapsiystävällinen kaupunki -tunnuksen. Onneksi olkoon.

Muutamia poimintoja luennoista: 

Kokkolan koulujen kronikka

KOULUNEUVOS Peter Johnsonin teeman oli "Pedagogion läksytyksestä 2020-luvun tulevaisuuden taittoihin". Elävän puheen lisäksi  näimme nastan clipsin kokkolalaisten koulujen ja koulurakennusten historiasta. Elokuvanäyttelijöinä oli kolme nuorisovaltuuston jäsentä. 

Johnson oli laatinut hienon tiivistelmän  koulun kehityksestä. Ehdin napata siitä kuvan. 

PÖNTTÖÖN nousi näistä elokuvan nuorista kaksi: Hawa Sesy ja Oona Kallio. Heidän ajatuksistaan välittyi upeasti lapsilähtöisyystyön idea: Jokainen nuori haluaa tulla löydetyksi ja kuulluksi. Omana itsenään.

Kasvatus ja sivistys

PAIKALLE oli kutsuttu kaksi professoria. Åbo Akademien professori Petri Salon teemana oli  "Kasvatus ja sivistys Suomen menestystarinassa". Hän avasi hienosti sivistyksen käsitettä. Sivistys tarkoittaa montaa asiaa. On  järjen sivistystä, jota tieteen ja kirjojen toivotaan edistävän. Järjen sivistys on sisäisen luonnon, maailman ja luonnon hallintaa.  Itsen tiedostamista. Maailmankuvaa. Sivistyminen on prosessi, jossa ihminen muotoaa omia ajatuksiaan itselleen uuden tiedon avulla. Tätä uutta tietoa suomalaiset saivat 1800-luvulta alkaen  mm. sanomalehtien, kansansivisystyön  ja koulujen kautta.

Mutta sivistyksessä ei ole kysymys vain tiedoista. Sivistys on myös sydämen sivistystä, jossa ihmisestä tulee aina enemmän ihminen. Jossa tavoitellaan täydempää ja parempaa. Tuon ajan uskonnollisella kielellä:  tavoite on olla yhä vanhurskaampi.

Sivistys on myös osallisuutta. Yhteiskunnallisuutta. Läsnäoloa toisten kanssa. Tähän viittaa jo medborgar- termin suomennos: kanssaporvari, kanssalainen- kahdella ässällä.  Muiden kohtaamista sellaisena kuin he ovat tässä ja nyt.

Summa summarum: sivistys on kokonaisvaltaista kehitystä. Tietoa, tahtoa, taitoa ja valmiutta yhteisölliseen toimintaan. Se on  osallisuutta, halua ja kykyä ottaa vastuutta itsestä ihmisenä  ja yhteisistä asioista.  Se on halua ja kykyä kohdata ja ymmärtää muita,  joiden näkemykset ovat erilaisia. Juuri sivistys mahdollistaa toisen ja toisenlaisuuden kohtaamisen. 

Sivistys lähtee kysymyksistä. Haastamisesta. Esim. Miksi meillä on pandemia? Millaiset arvomme ovat siihen johtaneet? 

Koululla on ollut suuri merkitys suomalaisen yhteiskunnan menestystarinassa.  Salo viittasi David Brooksin artikkeliin "Pohjoismaitten suuruuden salaisuus" 13.2.2020  New York Timesissa. 

Salaisuus on: Suomella on vahva  sivistysperinne jonka ytimessä on universaali koulutusperinne.

Mitä hyötyä tällaisesta sivistyspuheesta on opettajille  Salo kysyi "sivistyneesti" itseltään. Sivistyspuhe ilmentää  suomalaisten luottamusta opettajia ja koulua kohtaan. Me uskomme ja luotamme ammattilaisiin. Suomalainen koulu on hajautettu ja paikallinen. 

Sivistys näyttäytyy koulun arjessa kasvatuksessa. Koulujen huomio on ihmiseksi kasvamisessa. Tavoitteena on  monipuolinen kokonaispersoonallisuus, ja se näkyy mm. koulujen tuntijaoissa taideaineiden osuutena. Koulunpito on meillä kokonaisvaltaista. Kohtaamisen mahdollistavaa ihmisenä olemisen kasvua. Uskomme lapsiin. Meillä on hyvällä tavalla lyhyt koulupäivä.

Suomalainen koulu on  kestävällä tavalla vanhanaikaista. Sitä uudistetaan maltilla. Englaniksi tätä kuvataan termillä slow-education. Pitäydymme toimivaan.  Tällainen raamitus tuo ennustettavuutta.  Lapsille se tarkoittaa turvallisuutta ja huolenpitoa. Koulu on joillekin heistä  ainoa  ennustettava turvasatama.

Lasten oikeudet

Suomen Unicefin pääsihteeri  Marja-Riitta Ketolan  teemana oli "Lapsiystävällisyys muutosvoimana". Lapsiystävällisyyden käsitteen keskiössä on YK:n lastenoikeuksien julistus, joka on sitonut Suomea  vuodesta 1991 saakka. Se lupaa lapsille mm. suojelua, hoitoa, ruokaa, koulutusta,  tasa-arvoisuutta, oikeuden tulla kuulluksi ja vaikuttaa kehitystään vastaavasti.  Se velvoittaa valtioita ja kuntia tekemään lasten  etujen mukaisia ratkaisuja. Lapsen etu on otettava ensisijaisesti huomioon.

Ihmisoikeudet eivät toteudu  automaattisesti. Rakenteisiin on tehtävä lapsivaikutusten arvio. On pohdittava toimintatapoja. On turvattava riittävä rahoitus ja henkilökunnan osaaminen.

Onneksi on kaupunkeja, jotka toimivat näin. Kuten Kokkola.

Lapsikeskeinen opetus ennen ja nyt

OMA luentoni alkoi  lounastauon jälkeen. Vastavoimaksi nukahtamiselle valitsin vauhdin kiihdyttämisen:  95 diaa 22 minuutissa. Olin ajoittanut ne  elokuvaksi. 

 Olin työstänyt  luennon "sivistävän opetuksen" idealla, ts. haastoin  omat aiemmat itsestään selvyydet. Aloitin haastamisen jo lapsikeskeisen opetuksen käsitteestä.  Lapsikeskeisyyden käsitteen ytimenä on kuva lapsesta. Meillä on ollut ja on yhä lähes luvuton määrä erilaisia lapsikuvia. Minkä niistä valitseminen on reilua? Paha lapsi? Hyvä lapsi? Tyhjä taulu? Suojeltava lapsi? Kompetentti lapsi? ...

Päädyin siihen, että on nöyrästi lähdettävä niistä lapsen tunnuspiirteistä, tarpeista ja kehitystehtävistä  jota tänään tunnetaan. Lapsikeskeisiä ovat siten ne pedagogiset ratkaisut, jotka tehdään siksi, että lapset elävät lapsuutta.

Tämän jälkeen esittelin yhdessä Pertti Kansasen kirjoitamastani 100 suurta pedagogia-käsikirjoituksesta  tekemäni analyysin: Poimin näiden klassikoiden pedagogiikasta lapsikeskeisinä pitämäni ratkaisut. Lopputuotoksena syntyi yleiskuva siitä, mitä kaikkea ja erilaista lapsikäsitteinen opetus on ollut sekä  yleisimpien ideoiden ja  eniten ideoita käyttäneiden klassikoiden "Hall of fame"-listat.

Lopuksi vertasin näin syntynyttä kuvaa lapsikeskeisestä opetuksesta käsitykseen nykykoulusta.  Kyllä: suomalainen peruskoulu - erityisesti sen virallinen ops ja  ala-aste liikkuvat  juuri siihen suuntaan. Toteutamme erityisesti niitä ideoita, joita Uuden kasvatuksen liike keksi 100 vuotta sitten. Mutta pääosin maltillisesti.

• kohtia konkreettia autonomia, vapautta tehdä valintoja jne.
• eri taiteiden keinoja, esteettistä  kasvatusta
• omia  havaintoja ja niiden työstämistä
• aidoista ympäristöistä ja elämästä oppimista
• ryhmässä/yhdessä oppimista.

Ja kaiken kruununa opettajat, jotka tuntevat pedagogista  rakkautta oppilaisiinsa. Väitin.

Vaikuttava varhaiskasvatus

VIIMEISEN luennon piti seminaarin toinen professori: Tampereen yliopiston professori Kirsi Karila, joka on maamme johtavia varhaiskasvatuksen asiantuntijoita. 

Hän avasi  varhaiskasvatuksen varsin tuoreen käsitteen taustoja. Käsite on vielä vakiintumaton. Sekä kielenkäytössä että poliittisissa ratkaisuissa se sekoitetaan usei lastentarhatoimintaan ja päivähoitoon, joilla on ollut aivan eri  tarkoitusperät. 

Lastentarhat syntyivät Suomessa suojelemaan kaupunkien yksin päiväänsä viettäviä lapsia maailman pahuudelta. 

Päiväkodit taas syntyivät, jotta yhä useampi nainen pääsisi sodan jälkeen töihin. 

Varhaiskasvatuksessa  on kyse lapsen oikeudest: Lapsella on subjektiivinen oikeus päästä oppimisen ääreen.  Oikeudesta  saada opetusta,  ohjausta ja tukea kasvulleen.

ONKO suomalainen varhaiskasvatus vaikuttavaa? Kysymys ei ole helppo. Sen tulisi mahdollista  lasten elämänlaadun ja hyvinvoinnin.  Edistääkö se lapsen kehitystä ja oppimista pitkällä aikajänteellä?  Pitääkö se yllä yhteiskunnallista kehitystä ja vakautta?

Sen Karila tiesi sanoa, että mikä tahansa varhaiskasvatus ei ole yhtä vaikuttavaa. Vain laadukas varhaiskasvatus vaikuttaa positiivisesti. Tässä keskeistä on koulutus ja osaaminen.

TÄSSÄ lopuksi pikkuclipsi seminaarista:

Kerava & ym. Syvällä syväoppimisessa

Vesa Äyräs avaamassa ohjelmaa Keravalla 30.10.2017

HIEMAN yli kaksi vuotta sitten : 30.10.2017 kokoontuivat Keravan päiväkodinjohtajat ja  rehtorit Keravan kirjastolle syväoppimisen aloitusseminaariin.

Kaupunki oli päättänyt - ensimmäisenä kaupunkina Suomessa-  että koko  Keravan varhaiskasvatus, perusopetus ja lukiokoulutus osallistuvat NPDL-yhteistyöverkostoon eli syvä-oppimisen ohjelmaan vuosina 2018 ja 2019.

Niille, jotka eivät tiedä: NPDL-ohjelman taustalla on kanadalaisen kasvatusreformistin Michael Fullanin johdolla kehitetty oppimiskulttuurin muutosteoria.

Eteläisen Suomen syväoppimisen ohjelma - jossa oli mukana myös eräitä kouluja  ja lukiota Kauniaisista, Kotkasta, Nurmijärveltä ja Lappeenrannasta- toli  kaksivuotinen. (Pohjois-Suomessa vetovastuussa oli Vesan lisäksi Peter Johnsson).

Tänään 21.11. pidettiin ohjelman päätösseminaariin niinikään Keravan kirjastossa.
- Mitkään hautajaiset nämä eivät ole, totesin itse puheenvuorossani. Syväoppimisen ohjelma on  kokonaisvaltainen  ajattelutavan muutos ei mikään päiväperhonen.


SEMINAARIN  avasi NPDL Cluster Lead,  rehtori Vesa Äyräs. Vesa innostui syväoppimisen ideasta jo vuonna 2014.

Avauspäivänä  kaksi vuotta sitten hän oli ennustanut, että  Keravasta tulee tien näyttäjä muille kunnille.
Ja tänään hänellä oli täysi syy kehua ratkaisua. Ja mitä enemmän Keravan tuloksista kuultiin, sitä maireampi oli Vesan hymy. Avauspuheessaan Vesa korosti taitojen oppimisen merkitystä ja riittävän koherenssin välttämättömmyyttä muutoksen onnistumiselle.

Seuraavan puhujan   Edita Publishingin liiketoimintajohtajan Tomi‐Pekka Niukkasen puheen teemana oli: Mistä syväoppimisessa on kysymys.

Hän toi uunituoreita terveisiä Kanadasta, jossa NPDL-hanke senkun syvenee. Tomi-Pekka päätti esityksensä Michael Fullanin sitaattiin:

" Jos haluamme oppijoita, jotka voivat kukoistaa murroksen ja monimuotoisuuden aikana, soveltaa ajattelua uusiin tilanteisiin ja muuttaa maailmaa, meidän tulee nähdä oppiminen uudella tavalla:
Mikä on tärkeää oppimiselle
Miten oppimista vaalitaan
Missä oppimista tapahtuu
Miten oppimista arvioidaan
Tätä uutta tapaa nähdä oppiminen kutsutaan syväoppimiseksi!"


Kolmantena puheenvuoron sain sitten käyttää minä. Teemani oli:  NPDL ja opetussuunnitelma ‐ syvällä samaa. Yritin 25 minuutissa käydä läpi suomalaisen peruskoulun pedagogiikan historian ja osoittaaä että  sekä toisaalta opsin laaja-alaisen osaamisen ja toimintakulttuurin kehittämisen suuntien että toisaalta NPDL: avaintaitojen  taustalle yli 40-vuotisen johdonmukaisen tavoiteasettelun: Opetussuunnitelmissa on aina ollut myös laajempia kuin ainekohtaisia tavoitteita. Vaikka nimet ovat vaihdelleet ihanteet eivät.


Oululainen luokanopettaja, KM, NPDL New Measures Lead Paula Vorne vaihtoi juoksussa puheenvuoronsa teemaan:  Taidot oppimisen ytimessä > lapsen ja opettajan suhteeseen. Hän korosti pedagogisen rakkauden merkitystä.

Tasan kello 13.20 järjestäydyttiin jonoon. Vuorossa olivat mansikkakermakakkukahvit. Maiskis.

Hieman aikataulu venyi, mutta melkein kello 13.45  stagelle saapui  4 Case‐esimerkkiä toteutuneista, innostavista syväoppimisen projekteista. Mukana oli kolme casea Keravalta ja yksi Kotkasta.

KUN upeat caset oli taputeltu, varhaiskasvatusjohtaja Hannele Koskinen ja Perusopetusjohtaja Terhi Nissinen katsoivat taakse- ja eteenpäin. Puheenvuoron otsikko oli "This was the start and the journey will go on". NPDL:n ydin on tehdä maailmasta parempi. Se työ jatkuu.


LOPUKSI jaettiin Koulu‐/päiväkotikohtaiset diplomit. Ennen kuin  juhla päättyi kello 15.30, jaettiin vielä järjestäjille: Edistän Tomi-Pekalle, Iiris Peuralle ja Jaana Sundbergille sekä päivän kouluttajille tummaa suklaata ja tuulilasiin kiinnitettävät pehmoarpakuutiot keravalaisen rockabilly-bändin  Teddy ja Tigersin muiston innoittamina.

TÄSSÄ tämän blogilastun lukupalkaksi musaa 1980-luvun Keravalta:
https://www.youtube.com/watch?v=LOwObMbuKg0

Ja Teddylle vielä: R.I.P.

Utopiaa Istanbulista

TERVEISIÄ Istanbulista, pienen UTOPIA-koulun ja samaan yksityiseen  kasvatusalan yritykseen kuuluvien Small-Hands-päiväkotien yhteisestä jo 7:stä kansainvälisestä seminaarista. Tällä kertaa teemana oli "Modern students, modern skills, modern education."

SEMINAARI kesti kolme päivää. Ohjelmaa oli kolme päivää opettajille ja sunnuntaipäivä lasten vanhemmille.

Klikkaamalla saat kuvan isommaksi.

Torstai 7.11.

TORSTAI  oli matkapäivä. Taksilla Kalasatamasta ja Educoden Tutor-opettajien valmennus-tilaisuudesta  hyvissä ajoin Helsinki- Vantaan lentokentälle. Uusikylän Kari saapui paikalle sanotaanko Just on Time :-)

Turkish Airlines lensi mainiosti, mutta Istanbulin lentokentällä ehdin  eksyä monta kertaa.

Matkaa lentokentältä suomalaisille ja maltalaisille  vieraille tarkoitettuun HotelliA zadeen oli noin 50 km, ja niinpä pääsimme nukkumaan noin klo 01 paikallista aikaa.  Aikaa nähdä unia jäi muutama tunti.

HOTELLI Azde  oli hyvätasoinen, neli-kerroksinen  rakennus, ja se sijaitsi aivan mainiolla paikalla Euroopan puolella.

Aamiainen tarjoiltiin 7.30 alkaen, joten minä jätin sen joka päivä väliin.

 Perjantai 8.11.

Herätyskello soi klo  6.45, ja kyyti koululle lähti
7.30.  Utopia- koulu, jossa seminaari pidettiin sijaitsi ehkä 30 km:n päässä Aasia puolella. K

Utopia-koulussa on kolme koulurakenusta ja kolme pihaa.
Koulussa on noin 100 oppilasta ja arvelen, että ainakin 30
aikuista.  Ruoka tehdään itse. Turkissa on uusittu juuri
opetussuunnitelmaa, ja yksitykset koulut kuten Utopia nou-
dattavat sitä, mutta niissä saa myös lisäksi hieman
muutakin oppia.

Pikkubussilla olimme perillä klo 8.50.


Oli ihana kesäinen aamu. Aurinko paistoi lämpimästi.  Koulun pihalla oli tarjoilla pientä suolaista, kahvia ja teetä.  Aamu alkoi heti innovaatio  ihmettelyllä. En ollut koskaan nähnyt kahvimukiin laitattavaa suodatinvekotinta.

Aamupäivän ohjelma

Ensimmäinen seminaaripäivä oli tarkoitettu Utopian ja Small Hands- päiväkotien opettajille. Aamupäivän ohjelmassa oli kolme luentoa ja yksi tauko. Puolen tunnin lounaan jälkeen oli niinikään kolme luentoa ja yksi tauko.

Utopia-koulun perustaja Leman  Cetín avasi seminaarin. Maailma muuttuu, niinpä koulun ja  oppimisen tapojenkin tulee muuttua. Opettaja on äärimmäisen tärkeä. Opettajan on myös uskallettava muuttaa rooliaan.

Ensimmäinen vierasluenntoitsija oli  turkkilainen professori  Tanja Gurkan. Teemana oli: Millaista on olla opettaja 21. vuosisadalla. Tanja oli innostunut meilläkin paljon mielenkiintoa herättäneistä eri sukupolvien (Z-Y-Z) välisistä tarve-eroista ja siitä,  kuinka ne tulisi ottaa huomioon vaikka itse edustaa toisenlaista polvea.  Uusi sukupolvi haluaa oppia itselleen merkityksellisiä asioita.  He haluavat vaihtoehtoja. He haluavat tehdä yhdessä.  He etsivät valmentajaa ei perinteistä opettajaa. Keskustelu oli vilkasta mutta innostunutta.

Luennot tulkattiin realiaikaisesti turkiksi ja englanniksi. Ne

myös videoitiin myöhempää käyttöä varten.

Tämän päivän nuorien diginatiivin arjen keskeisin tarve on hänen mukaansa Wifi. Kahvilakin valitaan sen perusteella.

Itse jäin pohtimaan, ovatko lasten ja nuorten perustarpeet oikeasti muuttuneet- vai onko kyse pikemmin ihmiselle tyypillisestä kyvystä: adaptoitua ripeästi muuttuvaan ympäristöön.

TAUON jälkeen oli vuorossa Utopia-koulun pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Iso-Britanniassa asuvan Penny Tassoninin luento: Kuinka olla luova opettaja. Hän ei tarkoittanut luovuudella sitä, että opettaja luo vaan että hän opettaa luovasti- siis antaa tilaa oppilaiden luovuudelle.  Pennyn mukaan oleellista oppimisessa on kiinnostus ja innostus. Lasten kannattaa antaa mm. itse keksiä pelejä, joista oppii. Jokaiselle kuulijalle jaettiin peruna luovuutta virittämään. Mitä kaikkea sen avulla luova opettaja voikaan opettaa?

LOUNAALLE oli varattu aikaa puoli tuntia. Muut söivät sen kauniissa ulkoilmassa, me vieraat sisällä. Mukavia makuelämyksiä kummassakin paikassa.

Iltapäivän ohjelma

Lounaan jälkeen oli vuorossa minun 1,5 tunnin luentoni, jonka olin otsikoinut: Suomalaisen pedagogiikan timantit. Jäsensin pedagogiikkaamme kolmen opettajan tärkeä roolin kautta. Oppilaan edunvalvojana opettaja rakentaa oppilaisiin heistä aidosti kiinnostunutta ja välittävä vuorovaikutussuhdetta (ns. pedagoginen suhde).

Oppimisen liiderinä hän rakentaa opetusta niin, että se tukee  erilaisia  oppimisprosesseja. mahdollisimman  hyvin.  On vastaanottavaa, transformatiivista ja uutta luovaa oppimista. Tietoja, taitoja ja asenteita opitaan niinikään kaikkia eri tavoilla.

Opettaja  jäsentää  ja havannollista eri aisteilla oppiaineista  ja osaa liittää nyt työstettävän isoon kuvaan ja aikaisemmin tuttuun. Hän tankkaa  motivaatioita - ja on itse innostunut. Hän organisoi työn niin, että oppilaat eri työtavoin paitsi oppivat voivat myös käyttää oikeasti oppimaansa. Hän ei yritä oppia oppilaitten puolesta. Hän pitää tavoitteet kirkkaina.  Oppiminen huipentuu tuotokseen, jossa tietoa jaetaan ja maailmaan parhaimmillaan parannetaan.

Luokan  managerina opettaja rakentaa ryhmään ja tilaan turvallisuutta ja innostusta lisäävän struktuurin mm. säännöistä, rutiineista ja rituaaleista. Ja niistä kiinnipitämisestä.

Konkreetteina, praktisina ideoina näille rooleille esittelin mm. välittävän, lämpimän  puheen, jossa kuunnellaan molemmilla korvilla, epämuodolliset keskustelut oppilaiden kanssa, tavoitteisuuden, yhteissuunnittelun, monet tavat antaa näyttö osaamisesta ja lapsen perustarpeiden huomioonottamisesta.

Minun jälkeeni stagelle nousi Utopiaan Tanskasta palkattu eriyisopettaja Joergen Olesen. Hänen teemanaan oli luokan ulkopuolella annettava opetus.  Oppia voi myös muualla kuin sisätiloissa. Ja usein mielekkäämmin ja innostavammin. Ulos meno tuo paljon lisäarvoa mm. fyysiselle hyvinvoinnille.

Ensimmäisen seminaaripäivän päätti maltalaisen Peter Buttigiegin tunnin luento aiheesta: Opettaja fasilitaattorina ja luokkahuoneen managerina.

SEMINAARIPÄIVÄ päätyi klo 16.45, ja sen jälkeen vieraat ja heidän isäntänsä vietiin hienoon kalaravintolaan aivan Bosborin salmelle. Ja ruokaa riitti ja riitti...

Hotellille pääsimme illan jo pimeessä noin klo 23.

"Kasvatus ei ele  pullon täyttämistä, vaan liekin sytyttämistä."









Lauantai 9.11. 

Herätyskello soi aikaisin ja kyyti vei ripeästi. Toinen seminaaripäivä oli sekin korvamerkitty opettajille.

PÄIVÄN aloitti meidän oman: professori Kari Uusikylän luento teemasta Hyvä ja paha opetus sekä Pisa-menetyksen syyt.

Kari kertoi kuinka paljon suomalainen koulu on muuttunut parempaan suuntaan niistä (hänen) ajoista, jolloin opettajina oli sodan särkemiä miehiä. Hänellä oli useita oppilaiden  nöyryyttämisestä kertovia tarinoita- mutta myös  aivan päinvastaisista tilanteista, joissa yksikin hyvä opettaja oli ollut oppilaalleen ikimuistoinen.

Kari korosti jokainen oppilaan oikeutta tulla kohdelluksi arvostavasti ja yksilönä, joka saa käyttää omia vahvuuksiaan, lahjojaan.

" Jokaiselle lapsella pitäisi olla  ainakin yksi aikuinen, joka uskoo häneen."

TAUON jälleen oli vuorossa maltalaisen erityisopettajan Annabel Saidin luento Eriyttäminen luokassa. Annabel oli vakuuttava eriyttämisen ja inkluusion puolestapuhuja. Jokainen lapsi on erilainen.

LOUNAALLE oli varattu puolituntia. Turkkilainen kattaus oli taas hyvin maittava. Sen voimin jaksoi upeasti kuunnella  niinikään maltalaisen pienen kaupungin pormestarin Edward Saidin mielenkiintoista ja kauniisti kuvina juoksutettua luentoa  tämän kaupungin virkamiesten toimista tukea lasten oppimista ja koulujen toimintaa. Oppilaille järjestettiin mm. tilaisuuksia esiintyä.

Lyhyen tauon jälkeen oli vuorossa suomalainen äijätiimin kolmannen jäsenen Jukka Somerharjun luento Freinet-pedagogikkasta yhtenä tapana oppia. Jukka oli tuomassa tätä pedagogiikka Suomeen 1980-luvulla ja hän  perusti mm. Elävä koulu-seuran. Hän näytti autenttisia - tosi hauskoja clipsejä tältä ajalta, mm. aikanaan uria uurtaneesta hyvinkääläisestä Hakalan koulusta.

PIENEN tauon jälkeen viimeisen luennon piti  Utopian englantilaisen linjan  opettaja Sean Paul, joka vastaa mm. koulun ops-työstä. Hänen teemansa oli: Modernit oppilaat, modernit taidot.  Hän kertoi kolleegansa kanssa konkreeteista   eheyttämiskokeiluista, joissa yhdistettiin matematiikan ja englannin opiskelua.

SEMINAARI päättyi klo 17, ja sitten siirryimme opettajien autoilla Istanbuliin ravintolaan,  tällä kertaa Aasian puolelle. Runsaaseen illalliseen kuului nyt aitoa kebabbia. Ilta oli hauska,  ja nukkumaankin päästiin ajoissa.
 .
Sunnuntai 10.11.

Suomessa oli sunnuntaina isänpäivä. Täällä Turkin isän Alaturkin kuoleman muistopäivä.

Herätys taas ajoissa, sillä pikkubussi nouti meidät kello 7.50. Kolmannen päivä ohjelma jakautui konkreetisti kahteen kerrokseen. Opettajille oli omaa ohjelma  päärakennuksen alakerrassa, ja vanhemmille yläkerrassa. Vanhempia oli paikalla ehkä nelisenkymmentä.

SEMINAARIN aluksi muutaman minuutin yli yhdeksän soivat Alaturkin kuolinhetkellä  sireenit, ja seminaariväki lauloi seisaaltaan Turkin kansallislaulun.

Sali oli tosi täynnä uuden oppimisesta kiinnostuneita. Lapsilla oli seminaarin kolmen päivän  ajan lomaa. Viime kevään tapahtumassa  lapset olivat aktiivisesti mukana.

Leman avasi päivän puhumalla puolisen tuntia perheiden roolista globaalissa maailmassa.

" To be in Your own childś memories tomorrow. You have to be in their lives today."

Tämän jälkeen oli Uusikylän Karin vuoro. Luennon otsikkona oli:  Kuinka vanhemmat voivat ohjata lapsiaan kohti arvokkaita kasvatustavoitteita

Kari puhui lämmöllä lasten lahjoista ja lahjakkuudesta: Jokaista tulisi tukea löytämään oma juttunsa ja saamaan siihen ohjausta. Esimerkkinä hän käytti omaa  mahdollisuuttaan oppia soittamaan klarinettia.

PIENEN tauon jälkeen stagelle nousi jälleen Penny Tassoni.  Nyt myös opettajat pääsivät hetkeksi yläkertaan. Pennyn teemana oli "Miksi kirjoilla ja musiikilla on väliä perhe-elämässä?". Hän rohkaisi vanhempia lukemaan lapsilleen - vaikkapa aluksi vain viikon joka päivä 10 minuuttia.

LOUNASTAUON jälkeen professori Tanju Gurkan piti vanhemmille käytännössä saman luennon kuin perjantaina opettajille. Otsikoksi käsiohjelmaan oli kirjattu: " Haasteita, joita vanhemmat kohtaavat 21. vuosisadalla ja ehdotuksia ratkaisuiksi".

SEN jälkeen oli minun luentoni: Vanhempien pedagogisesta roolista Suomessa- opettamisvelvollisuudesta oppimiskumppanuuteen.

Loin (ainakin) itseäni kiinnostavan katsauksen kodin ja koulun (valtion) suhteisiin uudella ajalla.  Uskonpuhdistus pakotti kansan opettelemaan lukemaan- motiivi oli upea: muuten ei päässyt naimisiin. Mutta nöyrryyttävä

1700-luvulla Ruotsi-Suomessa säädettiin vanhemmille velvollisuus opettaa lapsensa lukemaan sakon uhalla.  Homma ei iseiltä eikä äideiltä kuitenkaan  toiminut. Niinpä  kirkko synnytti ensimmäiset rahvaan koulut - lapsille ja aikuisille (vrt. 7 veljestä). Aluksi opettajina olivat papit ja kun he kypsyivät niin lukkarit ja kylän nohevat pojat. Kansa oppi,  mutta hampaita kiristellen tai jalkapuussa istuen.

1800-luvulla fennomaaninen eliitti näki rahvaan lukutaidon - ja laajemmin kansansivistyksen- välttämättömäksi. Autonomiseen Suomeen syntyi aluksi filantrooppisia kouluja ja sitten  1800-luvun puolivälin jälkeen kansa- ja oppikouluja.

Rahvas ei innostunut vapaaehtoisista kouluista, päinvastoin se piti niitä herrojen touhuina. Mutta porvaristo kyllä; se alkoi perustaa vimmatusti oppikouluja. Sen lapsille avautui sitä kautta tie virkamiehiksi, kun 1700-luvun lopulla oli luovuttu aatelin etuoikeudesta näihin virkoihin.

Sisällissodan jälkeen Suomeen säädettiin oppivelvollisuus. Poliittisille harhapoluille joutuneet vanhemmat eivät saaneet estää lasten kouluttautumista. Rahvaan lapset pantiinkin tiukkaan kuriin. Opettajat alkoivat myös (pakko)sivistää  vanhempia ja opettaa heille,  kuinka lapsia tulee -kasvattaa.

(Vasta) Toisen maailmansodan jälkeen myös rahvaan kotien suhtautuminen koulutukseen muuttui myönteiseksi.  Oppikoulu oli selkeä tie parempiin työtehtäviin. Ympäri maata- myös maaseudulle - perustettiinkin vanhempien toimesta yksityisiä oppikouluja, ja 1970-luvulla taisi jo 60-70% ikäluokasta käydä tätä koulumuotoa.

PERUSKOULU takasi sitten lopullisesti saman maksuttoman koulupolun kaikille taustasta riippumatta. On ikävää lukea, kuinka vielä peruskoulun alkuvaiheissa opettajat vastustivat monissa paikoissa konkreetisti vanhempainyhdistyksiä, mutta viimeistään 1990-luvun laman aikoina vanhempien merkitys opettajien yhteistyökumppaneina kirkastui.

TÄNÄÄN suomalainen koti ja koulu ovat paitsi kasvatus- parhaimmillaan myös oppimiskumppaneita. Toki media nostaa edelleen riidanaiheita, mutta  tosiasia on, että meillä Suomessa vallitsee harvinainen luottamuksen kulttuuri. Yhä useammassa koulussa vanhemmat nähdään arvokkaana tasavertaisena resurssina.

Konkreettisina onnistuneina yhteistyömuotoina esittelin mm. yhteiset juhlat, leirikoulut, toiminnalliset vanhempainillat ja vanhempien vertaistoiminnan.

Jatkossa koulun tulee avautua ja kutsua  sekä luoda rakenteita, joilla ympäröivä maailma: vanhemmat, isovanhemmat  ja kylän toimijat saadaan jakamaan arvokasta osaamistaan.

KLO 15.05 suomalaisdelegaatio pakkautui sitten autoihin ja sai  kyydin hotellille.  Oli upeaa saada hetki seikkailla ihan omin päin Istanbulin kapeilla kaduilla. Illan suussa tapasimme toki vielä muutaman seminaarivieraan pikapizzan äärellä. Ja sitten pehkuihin.

Maanantai 12.11.

Maanantai oli kotiinlähtöpäivä. Onneksi ilmakin oli pilvisempi. Kun ei tarvinnut ehtiä mihinkään. minäkin ehdin neljänteen kerrokseen aamiaista katsomaan (ja pari siivua maistamaan). Kävimme kolmeen pekkaan pikaisesti Suuressa Basaarissa, ja sitten iki-ihana Leman tulikin jo  Jeepillään noutamaan meidät lentokentälle.

Noin 40 minuutin automatkalla ehdimme jakaa kokemuksiamme seminaarista.  Ja vaikka mistä muustakin.

ITSE lento Suomeen sujui vallan mainiosti.

Hieno reissu. Vaikka kalenteri hukkui. Mutta home sweet home myös.

Summaa

NYT kun keikasta on muutama päivä, pystyy jo hieman paitsi referoimaan myös reflektoimaan koettua. Omat luentoni valmistuivat viime tipassa. Sain niihin punaisen langan, mutta paljon olisi vielä voinut tiivistää  asioita.


Kari Uusikylä piti omaperäiset äärimmäisen vahvasti ihmisten tunteita koskettaneet luennot, joissa näkyi upeasti jokaisen lapsen ihmisarvo ja opettajan työn eettinen luonne,

Jos Kari ja minä hänen yhtenä oppilaanaan olemmekin pedagogiikan dinosauruksia, Team Suomen kolmas jäsen: Jukka Somerharju oli elävä esimerkki uusia, avoimen pedagogiikan ratkaisuja etsivistä arjen opettajista.

Vaikka me kaikki vieraat tulimme  eri ilmansuunnista, kaikilla meillä  oli hyvin samat,  globaalit ajatukset:  Jokainen lapsi on arvokas. Jokaisella on  lahjoja. Erilaisuus on rikkaus. Inkluusio on arvokasta. Kilpailu vahingoittaa. Oppiminen on enemmän kuin mieleenpainamista. Muuttuvassa maailmassa on opittava paitsi traditio myös tukevaisuustaidot ennen muuta oppimaan oppimisen taito. Oppia voi monella tavalla ja kaikkialla- ja eritysesti taiteen keinoin. On tärkeää löytää oma intohimo ja luoda sille elintilaa. Koulu ei selviä haasteita yksin. Kodeilla on äärimmäisen tärkeä kasvatusrooli, joka alkaa aamupalasta ja päättyy iltasatuun.

KAIKILLA meillä luennoitsijoilla oli palava halu jakaa ajatuksiaan ja auttaa Lemanin  koulua  sen valitsemalla tiellä. Mutta vähintään yhtä paljon meillä oli opittavaa tästä koulusta. Kuinka vähintääkin varsin haastavassa kulttuurisessa tilanteessa uskalletaan ja jaksetaan etsiä ja kokeilla uutta?  Aivan käsittämätöntä on, että tällainen pieni koulu voi ilman mitää  kunnallista tai valtakunnallista apua rakentaa ympärilleen kansainvälisen oppimisverkoston.

Ilmeisesti seuraavan kerran kohtaamme Suomen Educassa tammikuussa. Kari Uusikylä luennoi siellä pian julkaistavasta kirjastaan, jossa hän palaa yhteen tärkeään teemaansa: lahjakkuuteen.