Kuukauden kirja: Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat.

Niemi, Markku (2019). Peruskoulun unohdetut alkuunpanijat. Vapaa kansalaistoiminta 1960- ja 1970-lukujen suuressa koulunuudistuksessa.  Helsinki: Into

Dipomi-insinööri Markku Niemi lupasi isälleen kirjoittaa kirjan oman isänsä ja eräiden muiden vapaaehtoisten kansalaisten merkittävästä panoksesta peruskoulun kehittämistyölle 1960- luvulla. Työstä, josta  kiitokset  ovat mennyt muille. Hyvä että lupasi. Hyvä että piti lupaksensa. Hyvä että isällä oli omaa arkistomateriaalia, sillä viralliset olivat kadonneet.

Kaikki alkoi Kiukaisten kunnassa Satakunnassa  siellä toimintansa vuonna 1959 käynnistäneen yksityisen Kiukaisten yhteiskoulun huikeista peruskoulua ennakoineista  innovaatioista. Ja sitten sekä samassa kunnassa vuonna 1964 synnytetystä  Koulu-uudistus ry:stä.  Yhdistys teki koulunuudistuksen eteen kova  työstä. Joka ovat unohtunut. Tai jos kirjaa uskoo, niin tahallaan unohdettu.

Peruskoulu kohti

Peruskoulu on maamme  ylpeyden aiheita. On väitetty, että  peruskoulun idea olisi kopioitu  Ruotsista tai jopa Itä-Saksasta. Kirjan mukaan  suomalainen peruskoulu on kuitenkin kotikutoinen idea. On totta, että peruskoulun nimi lainattiin Ruotsista. Mutta Ruotsi valitsi jo vuonna 1959 omalle peruskoululleen linjajakoisuuden, Suomi lopulta ei sitä vaan laajan valinnaisuuden. Ruotsissa opettajankoulutus jatkui seminaaeissa, meillä  se siirtyi yliopistojen OKL:lle. Ruotsissa peruskoulu-uudistus toteutui varsin kivuttomasti. Suomessa ei- täällä alkoi lähes vuosikymmenen  kestänyt koulusota. Historiaa harrastavat tietävät, ettei se edennyt itsekseen eikä kiistoitta. 

Peruskoulun kiivaimpia vastustajia varsinkin suunnittelun alkuvaiheessa olivat oppikoulujen ja kansalaiskoulujen opettajat. Ja minun muistaakseni myös yliopistoväki sekä Kouluhallituksen oppikouluväki. Pelätiin mm. ylioppilastulvaa. 

Puolustajia taas olivat kansakoulunopettajat. Puolueista puolesta oli vasemmisto ja vastaan oikeisto.  Uuden koulujärjestelmän kannattajat heräti naapurimaan Ruotsin esimerkki,

Keskustassa Maalaisliitossa  oltiin molempaa mieltä.

Virallisesta historiasta on saattanut syntyä kuva, että peruskoulun keskeiset ratkaisut ovat syntyneet nimenomaan hallintokoneistossa tai kasvatusinoilijoiden pääsä.  Niemen kirja haastaa tätä kuvaa. Monet ideoista tulivat akiivisilta kansalaisilta, joista osa kohosi myöhemmin korkeisiin tehtäviin kuten Jaakko Itälä, Erkki Lahdes ja Erkki Äärynen. Heitä yhdisti tämä Koulu-uudistus ry.

Ratkaiseva pointti osui vuoteen 1963. Eduskunta hyväksyi tuolloin laajalla enemmistöllä Ahti Karjalaisen  hallituksen valtakaudella kahdeksan  kansanedustajan tekemän toivomusaloitteen. Siinä hallitusta kehotettiin ryhtymään kiireellisiin toimenpiteisiin peruskoulumme uudistamiseksi vuoden 1959 koulukomitean hahmottamien linjausten pohjalta. Hallituksen tuli antaa kiireesti peruskoulujen uudistamisesta tarkoittavat lakiesitys. Ponsi oli peruskoulujärjestelmää siirtymisen kannalta yhtä tärkeä kuin siittäminen on lapsen syntymälle. 

Nyt asetettiin R.H. Oittisen johdolla  peruskoulukomitea valmistelemaan lakiesitystä säännöiksi, joilla määriteltäisiin yhteniskoulujärjeselmän perusrakenne. Vuonna 1965 asetettiin L.A.P. Poijärven   koulunuudistustoimikunta tukemaan komitea määrittelemään peruskoululle tavoitteet. Toimikuntaan otettiin mukaan Itälä, Aukia ja Äärynen Koulu-uudistus ry:stä.

Kiukaisten yhteiskoulu

1950-luvulla oppikouluja syntyi kuin sieniä sateella. Nahkatehtaan omistaja Aarne Hellemaa - kuva vasemmalla - ja  pappi Onni Niemi halusivat sellaisen myös Kiukaisiin. Mutteivat millaista oppiḱoulua tahansa vaan kokeiluoppikoulun,  sellaisen jota sopeuttaisiin kansakoulussa annetun alkuopetuksen jatkajaksi. Koulun perustajilla oli vahva kristillinen arvopohja. Jokaista lasta piti tukea, ja koulun piti olla ilmaista, jotta kaikilla olisi mahdollisuus mennä oppikouluun ja elämässä eteenpäin.  

Koulua ei halunnut Kiukaisiin kukaan muu kuin Niemi Ja Hellemaa. Ei kunta ei kouluväki ei kuntalaisekaan. Mutta koulu perustettiin. Paikkakuntalaiset panivat  lapsensa  mieluummin naapurikuntiin kuin patruunan kouluun. Myös paikalliset kansakoulunopettajat taktikoivat koulua vastaan antamalla muihin oppikouluihin hakeutuville parhaat lähtöpisteet.

Koulu toimi aluksi viisiluokkaisena.  Laajentumisluvan 8-luokkaiseksi se sai 9.7.1959. Koulun rakenne oli jo peruskoulun ala-aste- yläaste mallin alkuaihio. Koska maailma kansainvälistyi, otettiin Englannin kieli ensimmäiseksi kieleksi 3. luokalta. 

Oppilaspulan takia Kiukaisten koulu avattiin ulkopaikkakuntalaisille. Oppilaita tuli eri puolilta Suomea ja heille järjestettiin asunnot. 80-paikkainen asuntola  perustettiin tehtaan tyhjiksi jääneisiin asuntoihin. Koulu oli  näin osittain sisäoppilaitos. Moni muuten yleissivistävää koulutusta paitsi jäänyt sai uuden mahdollisuuden. Koulu antoi useille aikaisemmin kouluissaan vaikeuksiin joutuneille mahdollisuuden suorittaa ylioppilas- tai keskikoulututkinto.

Koulun tärkeimipiä kokeiluja oli sen linjajakoisuus: kaupallinen ja tekninen linja, jotka alkoivat oppikoulun neljänneltä luokalta ja kestivät aina ylioppilastutkintoon saakka. Kaupallisella linjalla opetussuunnitelmaan kuului kaupallisia aineita, kirjanpitoa ja konekirjoitusta. Lisäksi oli kirjakauppa-alan harjoitusmyymälä, jossa linjan oppilaat tutustuivat käytännössä liikkeen hoitoon. Kuvaamataito oli mainospiirustusta.

Teknisellä linjalla opiskeltiin ns. tekninen peruskurssi. Tämä linja edellytti lukiossa laajan matematiikan kurssia. Kuvaamataito oli teknistä piirustusta ja teknisiä töitä kuului lukionkin opetussuunnitelmaan. 

Lisäksi yhteiskoulussa kokeiltiin ns. kolmiluokkaista keskikoulua, joka pohjasi kansakoulun kuudelle vuodelle. 

Kiukaisten yhteiskoulua ei enää ole.

Kiukaisten yhteiskoulussa ja lukiossa oli enimmillään yli 400 oppilasta. Peruskoulun tultua, Kiukaisten yhteiskoulusta jäi jäljelle lukio. Lukio lakkautettiin vuonna 2011, ja Kiukaisten yläaste lopetetiin vuonna 2017.

Koulu-uudistus ry 

Ossi Niemen ja Aarne Hellemaan johdolla oli perustettu jo vuonna 1962 Koulu-uudistus ry.  Yhdistys  pyrki edistämään koulu-uudistusta vaikuttamalla  yleiseen mielipiteeseen ja päättäjiin. Se  teki ehdotuksia,  järjesti asiantuntijapiirejä ja yleisökokouksia. 

Työrukkasekseen se organisoi Koulusuunnitelmatoimiston. Aluksi sen nimi oli  Koulututkimuslaitos.

Kesällä  1964  järjestettiin Turun yliopiston myötävaikutuksella Rauman seminaarin tiloissa ensimmäinen englanninkielenkurssi - Kouluhallituksen kuvalla.   Kielikurssn a käymällä kansa- ja kansalaiskoulunopettajat  voisivat saavuttaa peruskoulunopettajan pätevyyden. 

Vuonna 1965  pelättiin että kouluhallinen heikkous vesittää koko peruskouluhankkeen.  Viralliset  tahot koettiin koulu-uudistuksen suurimmaksi jarruksi 

Niinpä Koulu-uudistus ry,  julkaisi  Koulusuunnittelutoimiston asiantuntijoiden - mm. Jaakko Itälä, Pekka Aukia, Onni Niemi, Erkki Äärynen-  kirjoittama  kirjan "Todellisen uudistuksen tie". Teoksessa vaadittiin koko suomalaista koulutusjärjestelmää järkevämmäksi. Uudistuksen tarvetta perusteltiin   yhteiskunnan voimakkaalla rakennemuutoksella, joka nostaa koulutusvaatimuksia..

Ensin oli  järjestettävä kansakoulun ja keskikoulun suhde. Peruskoulusta hahmoteltiin kolmiasteista: 1-2, 3-6 ja 7-9-luokat. Ylimmällä asteella  olisi kaksi pääopintosuuntaa: käytännöllinen ja teoreettisempi. Teoreettisemmalla  linjalla olisi  paljon valinnaisia aineita.  Erilisissa olosuhteissa tarvitaan erilaiset sovellutukset.  Maalle pienet alakoulut  1-3 lk  ja iso yläkoulu, kaupungeissa 9-vuotiset koulut.

Seuraavaksi tuli ratkoa  peruskoulun suhteet ammattikouluun, opistoihin ja lukioon. II-asteelle  teineille ehdotetiin kampusmallista nuorisokoulua. 

Aikuisten III -asteella yliopistojen  tulisi sovittaa yhteen tieteelliset tavoitteet ja  käytännön elämän vaatimukset.  Mm. lääkäreiden ja opettajien koulutus tulisi järjestää  omissa korkeakouluissa. Koulutusjärjestelmä tulisi suunnitella kokonaisuutena

Tavoitteena oli yhtenäinen koulujärjestelmä, jossa jokaisella lapsella olisi mahdollisuus löytää omia taipumuksiaan ja yhteiskunnan tarpeita vastaava yleinen peruskoulutus ja ammattikoulutus. Koulutusmahdollisuuksien tuli olla  riippumattomia vanhempien varallisuudesta, perheen koosta ja asuinpaikasta Myös lasten erilainen kehitysrytmi tulisi ottaa huomioon, 

Koulusuunnittelutoimisto 

Koulusuunnitelmatoimisto siirtyi vuosiksi 1964-1967 tekemään koulu-uudistukseen liittyvää tutkimus- ja suunnittelutyötä  Väestöliiton tiloihin, jossa toimiston  oto-puheenjohtaja  Jaakko Itälä on esimiehenä

Koulusuunnitelmatoimisto oli ensimmäinen toimisto, joka alkoi tehdä kunnille  ja maalaiskuntien liitoille suunnitelmia uuteen koulutusjärjetelmään varautumiseen. Ensimmäinen tilaustyö oli Kiukaisten koulusuunnitelma.  Tällainen työ olisi kuulunut valtion elimille, mutta valtion virkakoneisto oli liian hidas ja sillä oli  liian vähän henkilökuntaa. Näin Väestöliiton tiloihin syntyi kansalaisjärjestön voittoa tavoittelematon konsulttitoimisto suunnittelemaan peruskoulun toteutusta, kun yhteiskunnalta puuttui yhteinen visio, eikä ollut riittäviä resursseja valmistelutyöhön. Ensimmäisinä suunnittelijoina olivat  Pekka Aukia ja Jaakko Itälä. Toimisto valmisti muun muassa  aineistoja valtioneuvoston vuonna 1964 asettamalle peruskoulukomitealle.

Jaakko Itälän tehtävät muuttuivat vuonna 1966. Alunperin kasvatusasiain sihteeriksi ja sitten apulaisjohtajaksi palkatusta miehestä tuli Väestöliiton toiminnanjohtaja. Yhteistyö  kesti vuoteen 1967 asti, jonka jälkeen toiminta alkoi eriytyä. Itälää  käytettiin paljon koulunuudistuksen asiantuntijana, ja hän alkoi  suunnittelutoimiston aikaansaannoksia  Väestöliitolle. Toimiston nimi ”unohtui” monista asiakirjoista.  

Vuonna 1968  Itälä siirtyi Mannerheimin Lastesuojeluliiton toiminnanjohtajaksi. Kousuunnittelutoimisto siirtyi Kansalaiskasvatuksen keskuksen tiloihin. Syntyi uusi yhteistyöjärjestö.Koulutyön palvelutoimisto Kopa. Tarvetta olisi ollut; yhtenäiskoulu oli  päätetty toteuttaa mutta sen olemusta ja osatekijöitä ei tunnettu. Millaista metodien tulisi olla? Entä koulutilojen? Toimina loppi lyhyeen. Valtiovallata ei löytynyt tahtoa rahoittaa Kopan toimintaa. Myös koko koulunuuudistus ry:n isä; Aarne Hellemaa jättäytyi pois koulupolitiikasta. Ahkerasti koulusuunnitelmia mm. Lappiin laatint  Onni Niemi siirtyi Rauman seminaariin lehtoriksi.

Jyväskylän koulunuudistuspäivät

Suomen Ylioppilaskuntien Liito  järjesti t kolmipäiväiset Koulunuudistuspäivät Jyväskylässä vuonna 1966. Päivillä käytiin läpi mm. ajankohtaisia  vasta valmistuneen L.ArviP. Poijärven johtaman Koulunuudistustoimikunnan ajatksia.  Paikalla olivat a maan nimekkäimmät  koulu-, talous-ja  kulttuurielämänkin edustajat.  Koulusuunnittelutoimisto oli  alustajajoukossa  hyvin edustettuna; Kouluhallinto ja koulusuunnittelu-pääpuheenvuoron käytti Jaakko Itälä, peruskoulu-uudistuksen kustannuksista alusti Pekka Aukia ja lukioasteen oppilaitosten yhdistämisestä ja koulusuunnittelusta alusti Onni Niemi. Onni Niemi - kuva vasemmalla-  ja Aarne Hellamaa  mainitsivat jälkeenpäin, että nämä koulunuudistuspäivät  olivat  tapahtuma, jossa peruskoulun vastustajien selkäranka murtui ja heiltä loppuivat argumentit. 

Peruskoulu nyt

Suomi siirtyi peruskouluun vuosina 1972- 77.  Moni asia on niistä ajoista muuttunut.  Niemen mukaan 1990-luvulla alkoi voimistua yksilökeskeinen ajattelu. Kilpailu- ja markkinahenkisyys levisivät koulumaailmaan,  ja tasa-arvon ideaa alettiin murentaa. Suomesta oli tullut professori Sirkka Ahosen sanoin: kilpailukykyvaltio. Jokainen oppilas alkoi olla  oman onnensa seppä. Kouluja ajettiin keskinäisen kilpailuun. Tukitoimia suunniteltiin kohdennettavaksi ensisijaisesti kilpailussa hyvin menestyville kouluille.

Onni Niemelle ja muille demokraattista koulu-uudistusta ajaneille tämä oli katkera pettymys. Markku Niemi lainaa emeritusprofessori Kari Uusikylää, jonka mukaan lasten ja nuorten lahjakkuuden, luovuuden ja onnellisen elämän edellytyksiä ei luoda vaan tuhotaan kilparadoilla.

Tänään kiivasti digitalisoituvassa maailmassa koulutustarpeet ovat aivan eri kokoluokkaa kuin peruskoulun alkuvaiheessa. Olemmeko jälleen tilanteessa, jossa tarvittaisiin rohkeita uudistuksia ja uudistajia.

Kirjan päähenkilöistä

Aarne Hellemaa 1902 - 1985) oli diplomi-insinööri ja  Friitalan nahkatehtaan perustajan Arthur Hellmanin poika. Hän perusti Kiukaisiin oman nahkatehtaan:  Satanahka oy:n. Tehtaassa oli 400 työntekijää.  Hellemaa oli kristitty liikemies ja aktiivinen toimija. Hänen aloitteestaan perustettiin Kiukaisiin  kansalaisopisto, vapaapalokunta sekä tuo Kiukaisten yhteiskoulu. Hän oli keskeinen vaikuttaja - varmaan rahoittajakin - Koulun uudistus ry:ssä.

Kansallisessa tasolla hän luopui koulunuudistusharrastuksestaan 1960-luvun lopulla ja siirtyy edistämään nahkateillisuuta Afrikan kehitysmaissa.

Onni Niemi   (1914- 2011)  toimi  Harjavallan seurakunnassa nuorisopappina ja siirtyi sieltä Kiukaisten kansalaisopiston tilapäiseksi johtajaksi. Vuonna 1956 hänestä tuli toimintansa juuri  aloittaneen Kiukaisten kokeiluoppikoulun ensimmäinen rehtori ja Koulun uudistus ry:n toimija. Koulu ja yhdistys viitoittivat tietä valtakunnalliselle peruskoulu-uudistukselle. Niemestä tuli uudistuksen yksi keskeinen taustavaikuttaja.

Onni Niemen suurtyö Koulusuunnittelutoimiston konsulttina oli Lapin läänin koulutussuunnitelma. yöura päättyi Rauman OKL:n historian ja uskonnin didaktiikan lehtorina. Akateemiselta arvoltaan hän oli KT.  Eläkkeelle jäätyään Miemi  kirjoitti omakustanteisina kirjoina mm. teokset Sata vuotta pähkinänkuoressa ja Sodan jälkimainingeissa.

Jaakko Itälä  (1933 - 2017]) oli valtiotieteen maisteri ja kunniatohtori. Hän  nousi kirjan esittelemien vaiheiden jälkeen hyvin merkittäväksi valtakunnalliseksi vaikuttajaksi. Hän oli  liberaalisen puolueen puhenjohtaja, kansaedustaja ja kaksi kertaa myös opetusministeri sekä kaupunginvaltuutettu. Hän johti keskiasteen uudistusta ajanutta komiteaa. Itälää pidetään Suomen koulujärjestelmän uudistajana. Hän ajoi muun muassa peruskoulu-uudistusta.

Työura oli sekin merkittävä; Itälä  ehti Wikipedian mukaan toimia Ylioppilaslehden toimittajana, Akavan tiedotussihteerinä, Yläneen keskikoulun rehtorina,  Gummeruksen mainospäällikköna, Kunnallisvirkamiesliiton järjestösihteerinä, useissa eri tehtävissä ensin Väestöliitossa ja sitten   Mannerheimin Lastensuojeluliitossa.

Ks.  

https://docplayer.fi/113669909-Koulu-uudistusprosessin-kayntiinpanon-unohdetut-arkkitehdit-aarne-hellemaa-ja-onni-niemi.html

Innovatiivisia kouluja Osa 3b: Tapiolan yhteiskoulu

22 vuotta sitten ilmestyi mielenkiintoinen teos: 

Holma-Kokkanen, H., Kalsta, M., Kervinen, M., Pajari, R., Känsälä, U.ja Siivola, L. (toim.) 1998. Opintiellä. Tapiolan yhteiskoulu, koulu ja lukio 1958 - 1998.  Espoo: Tapiolan Yhteiskoulun Tuki ry.

Se kertoo - uskallan sanoa - yhden  Suomen kaikkein innovatiivisimman koulun: Tapiolan yhteiskoulun ja sen työn  jatkajien Tapiolan koulun ja Tapiolan lukion 40:stä ensimmäisestä vuodesta. Äärimmäisen aktiivisen vanhempien yhdistyksen kustantamassa teoksessa niistä kertovat entiset ja silloiset oppilaat, vanhemmat, opettajat, rehtorit ja muu koulun väki. Jo tämä kirjoittajien joukko kertoo, kuinka poikkeuksellinen yhteisö TYK on ollut.

Varsinaista kronikkaa on 157 sivua. Opettaja- ja oppilasmatrikkelia  92:n sivun verran. Kuvat elävöittävät tarinointia.

Oli pakko kirjoittaa jatko-osan aiemmin julkaistuun blogilastuun:

http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivisia-kouluja-osa-3-tapiolan.html

Noin 20 ensimmäistä vuotta

20 ensimmäistä vuotta TYK oli merkittävä espoolainen opinahjo ja innovatiivinen kokeilukoulu. Mission - jonka on lausunut koulun johtokunna pitkäaikainen puheenjohtaja Urpo Ratia  voisi tiivistää: 

”Koulun tulee olla sellainen, että siellä jokainen oppilas tuntee olevansa hyvä jossain. Jos hän ei ole hyvä oppimisessa, hän voi olla hyvä harrastuksessa.” 

20 lukuvuoden ajan opetukseen tuotiin uusia ideoita - monen juuret olivat Yhdysvalloissa ajalta ennen Sputnikia.  Uusia opetusmenetelmiä kokeiltiin.  Ohjelmaan mahtui tiedettä, taidetta ja urheilua.

Kerhotoiminta oli laajaa. Lukion oppilaat tekivät näytelmiä. SuperS- kaitafilmejä kuvattiin

Koululla oli  vahvat tukijouko. Tapiolan Yhteiskoulun Tuki ry ja naistoimikunta hankkivat rahaa kerhoihin, opintomatkoihin ja mm.  AV-välineisin. Tapiolaan mm. perustettiin Suomen ensimmäinen ATK-kerho vuonna 1964.

Koulun johtoa: Urpo Ratio, Tauno Kajatsalo ja
Reino Nieminen. Kirjan kuvan pohjalta muokattu.

Koululla oli vahva vanhenpien tuki. Tapiolan Oppikoulun tuki ry. keräsi rahaa mm.  Marraskuun markkinoilla, joihin tehtiin  käsitöitä, leivottiin, kerättiin kirpputotiritavaroita… oli arpajaisia. He organisoiva ohjelmallisia iltamia ja Vanhempien Wallattomia  jälki-istuntoja. Niihin saatii  perhetuttavilta apua. Aarre Elo toi  tapahtumiin julkkiksia, ja kalliit liput myytiin loppuun.  Stagella olivat mm. Matti Kuusla, Tommi Rinne,  Aikamiehet, Pirkko Mannola... Vanhemmat majoittivat kansainvälisiä vieraita,  järjestivät kahvituksia ja pitivät iltapäiväkahvilaa.

Koulu avautui ulos ja teki yhteistyötä. Tapiolan kamerakerhon kilpailuihin osallistuttiin  ja - menestyttiin. Liikennekilpailussa polkupyörillä poliisiopiston oppilaat antoivat tarkastusrasteilla pisteitä.

 

Ei ihme, että TYKistä tuli yksi Espoon suosituimmista kouluista. Koulu oli myös eliittikoulun maineessa.  Kansakouluissa prepattiin sen sisäänpääsykokeisiin. 

Oppilaat arvostivat koulua sen rennon vapaan ilmapiirin ja hyvän opetuksen vuoksi. Ja vanhemmat tulosten.TYKiä kutsuttiin TKK:n esikouluksi - siksi usea sen oppilas sai opiskelupaikan Dipolista. Koulu tuotti monen alan huipposaajia. Ooppilaista tuli arkkitehteja, taidealan professoreita...

Koulun hallinnon muodosti johtokunta, rehtori ja kaksi apulaisrehtoria. Toinen apulaisrehtori vastasi taloudesta toinen kokeiluista. Koulun ensimmäinen rehtori oli Tauno Kajatsalo. Vuonna 1967  hänen menehdyttyään  traagisesti kesken lakkiaispuhetta, rehtoriksi nousi Heikki Niemelä. Iltalinjaa johti aluksi apulaisrehtori Reino Nieminen (1969-73).

20 ensimmäistä vuotta jakautuvat kolmelle vuosikymmenelle. Tehdään niihin pikainen aikamatka.

1950-luku

Tapiola oli  1950-luvulla uusi ja uudenlainen lähiö, puutarhakaupunki. Espoon pitäjässä oli tuolloin vain kolme oppikoulua. Tapiolaan muutti korkeakoulutettua aktiivista väkeä. Niinpä Tapiolan asuntosäätiössä heräsi ajatus  omasta  oppikoulusta. Pohdintojen jälkeen nopeimmaksi vaihtoehdoksi todettiin Helsingin Uuden Yhteiskoulun haaraosasto. Se toimikin Silkkiniityn kupessa parakissa kaksi lukuvuotta 1956-1958. 

Kun HUYK ei sitten  muuttanutkaan Tapiolaan, haettiin perustamislupaa  uudelle Tapiolan yhteiskoululle. Lupa saatiin vuonna 1958. Koulu oli yksityinen oppikoulu. Ensimmäisena lukuvuonna koulussa oli   muutama luokka, ja ne mahtuivat  vuokrarakennukseen ja parakkeihin. Samalla aloitettiin oman koulurakennuksen sunnnittelu- ja rakennustyöt. Rakennuksen  suunniteli arkkitehti Jorma Järvi. Eikä siitä ihan tavallista tullutkaan.

Tärkeä poiju koulun historiassa osui vuoteen 1959:  koulun johtokunnan puheenjohtajaksi saatiin  visionäärinen Urpo Ratia, joka pian antoi "käskyn": Kokeilkaa. Heti ei tapahtunut mitään. Mutta pian kyllä.

1960-luku

Kirjan kuvitusta.

Syksyllä 1961 koulukokonaisuus oli valmis. Koulu oli omaleimainen rakennustaan myöten. Osa luokkahuoneista oli kuusikulmaisia. Käytävillä oli katujen nimet. 

Koulu oli käytössä aamusta iltaan, ja  toimintaa oli myös viikonloppuisin. Voimistelusali oli Tapiolan Hongan kotisali. Ennenkuin Tapiolan kirkko valmistui, samassa salissa pidettiin jumalan-palveluksiakin.

Koulussa otettiin käyttöön linjajärjestelmä: Keskikoulussa  oli kolmannelta luokalta alkaen valittavana kolme  linjaa: humanistinen, kaupallinen, tekninen. Kullakin linjalla oli oma opettaja-johtaja. 

1960-luvulla koulussa toteutettiin virallista kokeilutoimintaa Kouluhallituksen luvalla. Teemoina oli mm.  ainevalintaisen tuntijaon/lukusuunnitelman  kokeilu alkoi vuonna 1968. Pakollisia aineita oli vain kolmannes. Joukko-oppiin perehdyttiin  pohjois-maisessa PMOU:n kokeiluohjemassa.

Ja kokeiltiin ihan ominpäinkin erilaisia opetusmenetelmiä  ja sisältöjä mm. oppilastöitä fysiikassa,  metsäretkiä biologiassa ja minimaantiedettä. Opettajat tekivät kokeilumonisteita, joista kehittyi oikeita oppikirjoja useaan aineeseen. Jokaisella luokalla oli oma tutor-opettaha 

Opettajat tekivät yhteistyötä ja opettivat yhdessä ryppäitä - Trumpin systeemillä.

TYK:sta  kasvoi eliittikoulu, menestyjien koulu. 

Kirjan kuvitusta. 

Vuosi 1963 oli  erityisen merkittävä: Ensimmäiset ylioppilaat valmistuivat ja koulun musiikinopettajana aloitti arvostettu musiikki- pedagogi Erkki Pohjola. Syntyi legendaarinen Tapiolan kuoro. Koulusta tuli  erittäin kuuluisa musiikkiluokka- toimintansa vuoksi. Tapiolan kuoro teki vuosina1966- 1982 kaikkiaan  23 kansainvälistä konsertttikiertuetta. (Jossain vaiheessa kuoro itsenäistyi. Vuotta en ole löytänyt,)

Aivan vuosikymmenen lopulla saatiin perustaa kouluun iltalinja. Perustamislupa myönnettiin 16.5.1969 kolmiluokkaiselle keskikoululle ja kolmiluokkaiselle lukiolle. 

1970-luku

 

Tapiolan Yhteiskoulu  eli kulta-aikaansa 1970-luvulla. Se oli kokeilukoulu, joka vastasi kansainvälisiin pedagogisiin haasteisiin. Tärkeää toiminnan kehittämisessä  oli oppilaskeskeisyys ja kokeellisuus. Opettaja astui alas kateederilta ja hänestä tuli oppilaitensa työtoveri. Koulussa oli omaa kouluneuvosto-toimintaa jo ennen valtakunnallista järjestelmää - Ratian junior Board.  Yhdysoppilastoiminta käynnistettiin.

Vuonna 1970  TYK valittiin OECD:n innovatiivisten koulujen listalle ja mukaan suureen kouluopetuksen innovaatiotutkimukseen. Haluttiin, tietää, miten innovaatiot hakeutuvat kouluihin ja miten uusien opetusmenetelmien toteutumista voidaan koulussa edistää. Tutkimuksen suoritti Lyyli Virtanen. Koul oli aktiivinen jäsen  IADAS-yhdistyksessä, joka  järjesti  kansainvälisiä useapäiväisi'ä seminaareja. Teemoja olivat mm.  kriitinen kansalaisuus, opsien uudistaminen, joustavat opetusjärjestelyt, oppilaiden ohjaus ja osallisuminen koulun hallintoon…Koulu oli myös mukana  kokeilemassa kurssimuotoisuutta.

TYKin joukkueet - niin pojissa kuin tytöissä
olivat niin Suomen kuin Euroopankin
oppikoulujen huipputasoa. Kirjan kuvitusta,

Opettajat maistelivat uusia työtapoja: ohjelmoitua opetusta, projekteja, kemian laboratorio-iltapäiviä, tutkielmia. Matematiikkaan liitettiin joukko-oppia. Kouluun rakennettiin  maan ensimmäinen kielistudio. Uutta oppiainetta: Ilmaisukasvatusta kehiteltiin.  Luotiin upea taiteidenvälinen oppiaineyhdistelmä: KTM kuvaamataide- teatteri musiikki. Keksittiin keskikoulun alkuun science.

1960-luvulla ideoitu linjajärjestelmä vaihtui vuonna 1970   aine- ja kurssivalintaiseen opetus-suunnitelmaan. Oppilaat saivat nyt suuren vapauden valita oppiaineita ja niiden suppeampia, laajempi ja erikoiskursseja. Matematiikassa  oli esim.  lyhyitä, pitkiä ja ylipitkä kursseja. Pitkän englannin ja ruotsin lisäksi sai valita keskikoulun neljänneltä seraavan vieraan kielen.

Joka vuosi oli kulttuurikilpailuja. Joulujuhlissa oli upeat usein oppilaiden kirjoittamat teatteriesitykset . 

Avauduttiin maailmaan ja tehtiin oikeasti. Tapiolan uimahallissa kaikki suorittivat uimakandidaatti-tai maisteritutkinnon. Aika harva oppilaat pääsivät  haastattelemaan presidentti Kekkosta.  Tykkiläise pääsivät. Kouluneuvosto lähetti torstai-aamuisin keskusradiouutiset. Ajokortin suorittaneille lukiolaisille järjestettiin St-ajot.  Oppilaat järjestivät myös itse tapahtumia mm. Kamputsean nälänhädän lievittämiseksi. 

 

Kerhotoiminta jatkui vilkkaana. 70 % oppilaista kuului 70-luvun alussa johonkin kerhoon. Oli marimekkopaitaisia  ja Vuokkohameisia kuorolaisia ja koripalloilevia  koulutovereita. 

Osaamista  jaettiin muillekin kouluille. Järjestettiin mm. uimaopettajakurssi lukiolaisille - myös muista lukioista.

LISÄYS 16.7.  Koulussa oppilaaksi vuonna 1960 tulleelta Jukka Vilskeeltä: 

" Hyvää tekstiä. Jäi kuitenkin kaivelemaan TYK:n koululaisurheilutoiminnan puute. Koulu oli erittäin aktiivinen myös vapaaehtoisen urheilutoiminnan tukijana toiminnassaan. Osallistuttiin Ateenassa koululaisten EM-kisoihin koripallossa ja mestaruus tuotiin Tapiolaan, kansainvälistä toimintaa oli paljon myös jääkiekossa ja yleisurheilussa. Kotimaassa TYK oli aivan omaa luokkaansa. Koulun urheiluseuraa Viestiä luotsasi aina koulun oppilas ja johtokunnan muodostivat niin ikään oppilaat. Ansiokkaat liikunnanopettajat sparrasivat. Paljon tämän toiminnan kautta tuli selviöksi oppilaiden yhteistoiminta ja innovatiivinen tulevaan suunnistaminen. Itse vedin Viestiä parin vuoden ajan ja voisi sanoa, että oppi monella tapaa oli merkittävä. Ehkäpä siksi olen toiminut urheilun monissa luottamus-tehtävissä myös koko aikuisiän ja osallistunut yhteiskunnalliseen toimintaan aktiivisesti. TYK antoi paljon monella sektorilla, kiitos maantiedon opettajani Lyyli Virtasen, jonka johdolla kiinnostuin maailmanpoliittisista asioista ja työurani olikin voimakkaasti kansain-välisyyspainotteinen alkaen vuosien mittaisesta työstä Tansanien vesiministeriössä. Koulu antoi erinomaiset eväät oppilaille!"

 

Ja samaan aikaan Suomi oli siirtymässä peruskoulujärjestelmään, mikä tulisi merkitsemään loppua yksityiselle TYK:lle. Koululta alkoivat myös rahat loppua. Vuonna 1972 koulun talous alkoi jo tiukentua, ja vuonna 1976 koulun taustayhteisö: Tapiolan yhteiskoulu oy ajautui konkurssiin. Toinen taustataho: Tapiolan koulukiinteistö oy siirtyi sitten varoinen ja velkoineen Espoolle.

Viimeiset ajat olivat kurjia. Kouluhallitus pysäytti yksityisten koulujen ideoinnit ja kokeilut .Vuonna 1976 Espoo sijoitti Hakalehdon koulun 600 oppilasta opettajien  korvaavaan kouluun liittyvän lakon ajaksi Tapiolaan. Tuli ahdasta ja ankeaa. 

Noin 20 seuraavaa vuotta

Syksyllä  1977 Espoo siirtyi peruskoulujärjestelmään.  Peruskouluun siirryttäessä kunta otti TYKin omistukseensa. Koulu jatkoi toimintaansa kolmena eri oppilaitoksena: Tapiolan yläasteena ja lukiona sekä  Tapiolan lukion iltalinjana. Tarkastellaan niitä hieman erikseen.

1. Yläkoulu

Yläkoulu sai nyt oman rehtorin, kanslistin, oman hallinnon ja oman koulupiirin. Yläkoulun rehtorina toimi vuodet 1977- 1980 Osmo Hurmola ja sen jälkeen Raili Jyrkinen ja hänen jälkeensä 1997 alkaen Raili Pajari.

Opettajista yläkouluun jäivät  virkaiältään nuorimmat. Mutta sen jälkeen opettajien vaihtuvuus oli vähäistä. Monet opettajat olivat hyvin aktiivisia, ja he toimivat mm. ohjaavina opettajina. 

Yläasteen opettajille siirtyminen peruskouluun ei ollut pelkkää riemua. Aikaisemmin oppikoulun sisäänpääsykokeilla valikoituneen oppilasaineksen tilalle tuli valikoimaton, koko ikäluokkaa vastaava oppilasjoukko. Mukana oli myös oppilaita jotka vieroksuivat koulunkäyntiä.  Syntyi paljon häiriöitä, joihin ei oppikouluaikana oltu totuttu: Poissaoloja, koulutyön laiminlyömistä, kouluhaluttomuutta, oppimisvaikeuksia. Opettajat harmittelivat, kun suhde oppilaisiin lyheni 3 vuoteen. Koulussa toimi  10-luokkia muutaman vuoden ajan.

Musiikkiluokkatoiminta alkoi vakiintua katkon jälkeen. Taidekasvatus jatkui.Yläkoulu oli  mukana yleisökasvatusprojekteissa Suomen Kansallisooperan ja Tapiola Sinfonietan kanssa. Peruskoulun valinnaisaineiden kokeiluoppiaineeksi  saatiin  ilmaisukasvatus vuonna 1985-

Tapiolan yhteiskoulun Tuki ry:n taloudellinen tuki mahdollisti edelleen laajan kerhotoiminnan.

Kokeilu- ja kehittämistoiminta jatkui järjestelmänvaihdoksesta huolimatta. IADAS yhteistyö jatkui vaihtuvin, yhteisin kokeiluteemoin: Erilainen oppilas, Tulevaisuus,  Siltojen rakentaminen - kuinka vahvistaa oppilaiden kykyä muovata omaa tulevaisuuttaan. Demokratia kouluissa. Pelon kanssa pärjääminen. Monikulttuurisuus. Erikoislahjakkaiden opetus. Oppilasvaihtoa käynnistettiin. Rauhan kasvatus- teemasta Tapiola tuotti rauhankasvatuskansion ja ohjelman kaikkein Espoon koulujen käyttöön.  Aiheesta pidettiin myös koulutustilaisuuksia. Innovatiivisen koulun perimmäinen tarkoitus on kulkea edellä, suunnannäyttäjänä. Tärkeää  on myös jakaa tietoa muiden koulujen käyttöön. 

Uusia  työmuotoja kokeiltiin. Yhdysoppilastoiminta - isoveli ja isosiskotoimintaa sekä oppilaskunta-toiminta jatkuivat. Oppilaiden perehdyttämisprojekti alkoitettiin.  Lukuvuoden verran kokeiltiin mm. erilaisten oppimistyylien mukaista  ryhmäjakoa.

1990- luvulla laadittiin omaa opetussuunnitelmaa. Vanhempien käsityksiä selvitettiin useilla kyselyillä. Myös oppilaat osallistuivat. 8f-luokan  oppilaat laativat julkaisu: Miten kehittäisimme koulua.

Jaksolukuun siirryttiin lukuvuonna  1993-94.  Tulevaisuuden koulu-projektiin saatiin Comenius- rahoitus.

 

2. Lukio

 

Peter Pan. Kirjan kuvan pohjalta muokattu.

Lukion rehtorina jatkoi tuttu Heikki Niemelä lähes koko toisen 20-vuotisjakson. Jakson viimeisen lukuvuoden pestissä oli ilmeisesti Rauha Pesonen. Hänen seuraajakseen tuli vuonna 1998

nykyään Opetushallituksessa johtajana toimiva Jorma Kauppinen. Hän jatkoi tehtävässä vuoteen 2001 saakka.

Myös lukiossa koettiin hankalaksi opettajakunnan eriytyminen.Vain virkaiässä vanhimmat siirtyivät lukioon.  

Kokeilutoiminta jatkui. IADAS yhteistyö jatkui.Tapiolan lukio meni vuonna 1978 mukaan OPM:n ja KH:n keskitettyyn kurssimuotoisen lukion kokeiluun. Se jatkui vuoteen 1985. Vuonna 1986 - tai1987 - Tapiolan lukio sai valtioneuvostolta musiikin erikoistehtävän. Sinne saatiin  musiikkipainotteinen opintosuunta.  Musiikkipainotteisen linjan oppilaat tekivät vuosittaisia upeita musikaaliprojekteja mm. Espoon kulttuurikeskuksen kanssa. Tällainen oli mm. Peter Pan. Oppilaiden ideoimia ja osittain säveltämiä musikaaleja olivat mm. Kesäyön unelma -92 ja  Rasavaa, rokkia ja rakkautta -95

3. Iltalinja- iltalukio

Tapiolan lukion iltalinja sai  peruskouluun siirryttäessä  oman rehtorin. Linjaa johti vuodet 1977- 1985 Liisa Tommila. Hänen siirryttyään apulaiskaupunginjohtajaksi, rehtorina jatkoi vuodet  1985-2010 Marjukka Rantanen.

Opintiellä teoksessa ei harmi kyllä juurikaan muistella iltalinjaa. Se kerrotaan, että kun vuosina 1986-1988 koulussa tehtiin isoja rakennustöitä, iltalinja joutui väistöön naapurikouluun. Väistön jälkeen  iltalinja itsenäistyi ja sen nimeksi tuli Tapiolan iltalukio. Kuuden vuoden kuluttua syksyllä 1994 uuden lainsäädännön myötä Tapiolan iltalukion nimi muuttui Tapiolan aikuislukioksi .

JK:Kirjan ilmestymisen jälkeen

Tätä blogilastua kirjoitettaessa Opintie- kirjan ilmestymisestä on kulunut siis jälleen noin 20  vuotta. Entinen Espoon ykköskoulu Tapiolan lukio on kuitenkin yhä varsin korkealla sijalla  yo-kirjoitusten tulosten ja lukioon sisäänpääsyn keskiarvorajan  ranking-listoilla. Tänä keväänä se oli kaikkien Suomen lukioiden yo-tuloksissa 7. sijalla.  Etelä-Tapiolan lukion oppilailla  oli Suomen parhaat tulokset. Lukioon sisäänpääsyn keskiarvoraja oli Tapiolan lukiossa  8,15, mikä oli Espoon lukioista enää 9. korkein.  Kaikkein korkein  keskiarvoraja oli Otaniemen yleislukiolla: 9,31.

SURKEA  asia on ollut Tapiolan koulukiinteistön huono kunto. Vuonna 2011 sisäilmaongelmat  kärjistyivät, niin että yläkoulu joutui väistämään  Otaniemeen entisen poliisiopiston pihaan rakennettuihin  parakkeihin ja lukio Nokian entisiin  tiloihin Nihtisiltaan.

Koulu ehti olla kolme vuotta tyhjillään. Korjausöihin päästiin vasta vuona 2014. Lähes kaksi vuotta kestäneen urakan aikana koulu rakennettiin uudelleen entisen kaltaiseksi ja samalla sitä laajennettiin. Hintaa tuli noin 32 miljoonaa euroa.

Vihdoin vuonna 2016  avattiin kertaalleen puretun koulutalon tilalle entiselle paikalle uusi koulutalo.  Tapiolan koulu ja lukio saivat  palata  viiden vuoden evakon jälkeen peruskorjattuun, tutun näköiseen rakennukseen.  

Pitkän väistövaiheenkin koulun rehtorina ollut Heikki Pihkala (ainakin 2009-20) jäi tänä keväänä eläkkeelle. vs. rehtorina on nyt Mila Kangas.  

Lukiossa rehtorit ovat vaihtuneet erityisen tiheästi.  Jorma Kauppilan jälkeen ruorissa ehtivät  olla kirjan ilmestymisen jälkeen mm.  Antti Ylitalo  ( 2000-luvun alussa),  Matti Rajamäki (vs. 2011-12) ... Vuodesta 2014 lukiota on luotsannut Juha-Pekka Peltola.

Itsenäisen Tapiolan aikuislukion taru oli lyhyt.  Se yhdistyi vuonna 2005 toiseen espoolaiseen Viherlaakson aikuislukioon. Uuden Espoon aikuislukion  rehtorina jatkoi Marjukka Rantanen ja hänen jälkeensä vuodesta 2010 Matti Kauppila. Vuonna 2015  tämä Espoon aikuislukio integroitui Omniaan. Matti Kauppila jatkoi siellä rehtorina ensimmäinen lukuvuoden ja sen jälkeen pestiä on hoitanut Anna-Maija Iskanius.

Mitä Tapiolan Yhteiskoulun ja sen perillisten innovaatioista voisi oppia?

Kokosin vielä tähän lopuksi eväitä Tapiolan yhteiskoulun ja sen seuraajien kokemuksista innovaatiotoiminnassa. 40 vuoteen mahtuu huikea määrä innovatiivisia, uudistushaluisia kokeiluja mm. 

Aine-ja kurssi valintainen ops/lukusuunnitelma. Ilmaisukasvatus oppiaineena. Innovaatio-organisaatio: kokeiluista vastaava apulaisrehtori, kunkin aineen osalta kokeiluja koordinoiva pääopettaja. Koulukuoro.  Kouluneuvostotoiminta. Koulurakennus kuusikulmaisine luokkineen. Kurssimuotoinen lukio. Linjajärjestelmä. Minimaantiede. Monet tapahtumat mm. Taiteiden yö. Opettaja tutorina. Oppilaiden perehdyttämisprojekti. Oppilaskuntatoiminta. Oppimistyylien mukainen ryhmäjako. Periodi-opiskelu. Pitkä välitunti. Tulevaisuuden koulu- hanke. Työtapakokeilut. Uudet oppiaineet: scince, KTM, Viestinnän kokeilu- kahdeksan opettajaa.  Vitsanen- tiedotuslehti, jossa yleisönosasto tärkeä. Yhdysoppilastoiminta. 

Innovaatioiden onnistumisen edellytyksiä

Kirjasta voi poimia kymmeniä havaintoja tekijöistä, jotka edistivät innovaatioiden läpimenoa.  Näitä olivat  koulun omien kokemusten ja kirjassa esitellyn Per Dalinin 1970-luvulla kouluinnovaatioisa tekemän yhteenvetotutkimuksen mukaan: 

Hyvä viestintä - oma lehti. Kansainväliset yhteistyökumppanit. Karismaattinen johto. Kehityksen ja hallinnon delegointi. Kokeilun kestävä oppilasaines. Koulun lähiympäristön vauras. Koulun sisäinen demokratia;myös oppilaat ja muu henkilökunta mukaan. Opettajakunnan korkea koulutustaso. Opettajatiimit ja niiden kannustaminen. Oppikirjojen teko kokeilussa syntyneistä aineistoista. Taloudellinen tuki - Tuki ry ja naistoimikunta. Toimintakulttuurin joustavus ja vapauden tunne.Tutkiva ote.

Ja se on pakko todeta, että eri syistä TYK ja sen perilliset ovat onnistuneet houkuttelemaan oppilaitoksiinsa tosi kovan luokan osaajia. Kaikkia en tunne. Nämä tunnen:

Maija Ahtee. Jyrki Heliskoski. Matti Hyökki. Erkki Kangasniemi. Ilta Kankaanrinta.  Kerttu Koiranen. Raili Kärnä.  Yrjö Länsipuro. Erkki Pohjola. Hannele Rikkinen. Riitta Tikkanen. Tuula Tikkanen. Lyyli Virtanen. 

Innovaatioita haittasivat:

1960- ja 70-lukujen taitteen poliittinen suuntaus: sos.dem ja vas. -hallitukset, Teiniliitto ja nuorten kapinointi. 1970-luvulla Suomen koululainsäädännön jäykkyys ja vanhoillisuus ja tästä lainsäädännöstä tiukasti kiinnipitävä Kouluhallitus. Alkuaikoina opettajien työsuhteiden epävakaus. Kuntakohtaisen talousarvion  käyttömenojen jäykkyys. Opettajien työtaakka. Oppilaiden kilpailu, jota kodit usein kannustivat.  Toimijatasojen koheesion puute; kaikki tahtoivat 70-luvulla muuta kuin TYK.

 

Kokeileva kansakoulunopettaja: Kyllikki Penttilä

JOKIN aika sitten aloitin tässä blogissa juttusarjan innovatiivisista kouluista.

Yksi tähän sarjaan ehdottomasti kuuluvista kouluista olisi professori Matti Koskenniemen vuonna 1947 perustama  Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun kasvatustieteen laitoksen kokeilukoulu. En vain ole ehtinyt koota siitä vielä juttua.

Kansakoulunopettaja  Kyllikki Penttilä toimi  vuosina 1947-1954  tässä kokeilukoulussa  yhden kokeiluluokan opettajana.  Alunperin kokonainen kokeilukoulu kutistui  vuosien vieriessä vain yhdeksi luokaksi- jonka opettajana Penttilä oli -  ja oikeastaan sekin lopetti toimintansa  keväällä 1952 ja toimi sitten vuoden kokeilumielessä harjoituskoululuokkana.

Penttilä  julkaisi vuonna 1977 - jo eläkkeelle ja leskeksi jääneenä omakustannekirjan, jonka sain kurssikaveriltani Jukka Ahoselta.

Penttilä, Kyllikki. 1977.  Kolme-kymmentä vuotta ennen peruskoulua. 

Penttilä on koonnut kirjaan  lehtijuttuja mm. omasta kokeilutoiminnastaan. Siitä saa ainakin alustavan kuvan tuon Koskenniemen kokeilukoulun aikaisen kokeilutoiminnan luonteesta.

Vuonna 1952 julkaistussa jutussa Penttilää haastatellaan. Hän määrittelee jutussa kokeilun näin:

" Kokeilulla tarkoitetaan joittenkin sellaisten opetusmetodien käyttöönottoa, jotka eivät ole aivan yleisessä ja jo hyväksytyssä käytännössä."

Uusi metodeja piti kokeilla, koska " Kaikki ei ilman muuta sovellu meidänkään maamme oloihin tai lastemme temperamentiin."

Tulos sai  olla negatiivinen tai positiivinen; kummatkin olivat tuloksia.

Ainakin kaksi  kokeilua epäonnistui: Toisessa  oli kyse  emotionaalisen kasvatukseen kuulunut kokeilu, jossa  musiikin avulla  pyrittiin saamaan aikaan spontaania rytmillistä  ehkä plastistakin liikehtimistä. " Lapset olivat pidättyväisiä ja arkoja." Toisessa taas kohteena oli harvinainen lukemisen opettamisen metodi.

Parhaita tuloksia hän kertoi saaneensa  lukemistuntien metodien muokkaamisesta.

Mukana on Penttilän omia pikku innovaatiosta ja myös virallisempia kokeiluja, joiden aloite saattoi tulla esim. kasvatustieteen laitokselta. Keskeinen kokeiluaine oli äidinkieli, muttei suinkaan ainoa.
Kokeilut olivat tämän sorttisia (aakkosjärjestyksessä):

• Aakkosjärjestyksen opettaminen neljän kirjaimen ryhmissä - 1952
• Dramatisoinnin käyttö uskonnon opetuksen yhteydessä 
• Hiekkalaatikko historian opetuksessa. Hiekkalaatikkon rakennettiin eri aikakausien maisemia. Oppilaat tutkivat  historiankirjoja. 4-5 oppilasta sai laatikon oman nurkan ja asian. Hakivat lisää tietoa illalla kirjastista. Toivat kotoa tuomisia. Kukin erikoisryhmä selosti muille, mitä se oli saanut selville omasta lohkostaan. - 1960
• llmehikkään lukemisen kokeilu." Koulunuotti, jankuttava lukeminen, jamaaminen, miten sitä nyt nimitettäneenkin, on ilmiö, joka on kaikille tuttu ja opetusopillisen kirjallisuudenkin usein varoittavasti mainitsema."  - 1947
• Kertotaulupeli (3*4-tyyppiset kortit, kääntöpuolella oikea vastaus) - 1949
• Katekismuksen käyttöä koskeva kokeilu (Tri Sainion ohjauksessa)
• Keskustelumetodi uskonnon opetuksessa 
• Kielioppikokeilussa opetetttiin  tavalla joka johtaa ymmärtämiseen. Penttilä laati yhdessä miehensä prof. Aarni Pentilän kanssa  kansakoulun ensimmäisen kieliopin, jossa  näytetään miten useimmat kansakoulun kielioppitunneilla esille otettaviksi määrätyt asiat on opetettavissa aivan uudella ja kokeilun mukaan tehokkaammalla tavalla. 
• Kirjastotyöskenetelykokeilu (Jyväskylän kaupunginkirjasto, aloite assistentti maisteri Laurisen)
• Luokan näyttämö (1 * 1,5 m  pahvinpalasisa (4) rima .- maalattiin paperille metsä tms, kiinnitettiin)  -1950 
• Luokkakirjasto-metodi
• Luova dramatisointi. " On olemassa eräs äidinkielen ja samalla myös lukemisen oppimisen tehostamiseen tähtäävä työskentelyn laji, jota käytetään hyvin vähän, ja milloin käytetään, niin, vaikkakin näennäisesti oikein, periaatteessa toisin, kuin mitä mainittu oppimisen tehostaminen edellyttää.  Tämä keino on ns. dramatisoiminen, joka on aivan muuta kuin valmiitten pikku näytelmien ulkoa oppiminen ja esittäminen." .
• Musiikin teorian opettaminen soitonopetuksen yhteydessä (12 tuntia):. Välineenä pianonkoskettimia muistutta pienoisksylofoni. Oppilaat oppivat lukemaan nuotteja. 
• Opetusfilmin käyttötapojen kokeilua. Kokeilussa kokeiltiin toimivatko H.A. Turjan ohjeet filmin katsomisessa. Toimivat.   - 1951
• Opetustehtäviä oppilaille; oppilaat antamaan opetusta: kotitehtävien tarkastaminen laskentotunneilla,  vastikään opitun uuden asian lisäselitys (vain parhaat oppilaat, kukin vuorollaan; vaikeisiiin tehtäviin selväpuheisia ). Oppilaat saivat  myös itse äänestää itselleen opettajan Oppilaat auttoivat toveriaan huomaanaan virheitä (esim. se laskemaan taululle, jolla on eri tulos).  
• Oppilaskeskeinen tunninmeno: pienia vastuunalaisiatehtäviä oppilalle, annetaan heidän  auttaa, opastaa osaavasti,  neuvoa rakentavassa mielessä ja arvostella toisia.
• Pikkutyttöjen vapaamuotoinen voimistelu (aloite: lehtori Kyllönen)
• Ryhmätyöskentelyä jonkin verran laskennon opetuksessa op. Elsa Kaarelan kokemuksiin perustuen  sekä maantiedon ja historian opetuksessa.
• Rytmillisen liikkumisen kokeilu.

Onnistumisia jne.

Konkreetti tavoite  kokeiluissa  näyttää olevan selvittää, toimiiko jokin metodi vai ei. Metodien vaikutusta oppimistuloksiin ei mitattu. Päätelmä tehtiin pikemminkin intuitivisesti ja praktisesti.
Penttilä oli tyytyväinen ennen muuta niihin kokeiluihin, joissa lasten pedagoginen rooli ja vastuu kasvoi, jotka lisäsivät ymmärrystä  ja jotka samalla hyödyttivät monien taitojen oppimista. Tällaisena  lisähyötynä kirjassa mainittiin mm.  lisääntyvät  puheharjoitukset ja  suullinen esitys.

" Kurinpito muuttuu  lasten omaksi asiaksi... Oppilaat tulevat omakohtaisesti  opetukseen ja koulun kasvatustyöhön mukaan…Työ ja vastuu on yhteinen."
” Keksimisen ilo ja tunne yksin suoriutumisesta  on verratonta voidetta ja kiihoketta.”  (oppilaat opettajina)
" Olimme ihastuneita ja innostuneita."
" Tällaisef tunnit ovat lapsille hauskoja ja mielenkiintoisia ja panevat heidät ponnistelemaan aivan uudella tavalla... Arvokkaita tuloksia: saa ponnistelemaan jotta ymmärtäisivät. Lukemistilanne on mielekäs, lukemisella on tarkoitus." (dramatisointi)
" Oppilaat olivat sekä iloisia että ylpeitä." (pienoisksylofoni)

Muita kokemuksia

Kyllikki Penttilä korosti varovaisuutta kokeiluissa: " Kokeiluluokkakin on riippuvanen kursseista.  Oppikouluun pääsy on muistettava."

Uutta kuria ei saa ymmärtää vaarin. " Uuden koulun kuri ei ole kurittomuutta vaan uutta kuria. Ei tule vaatia hiljaisuutta, jollei sillä ole työskentelyn kannalta merkitystä. Vastuuta oppilaille- muttei liikaa. Selitetään asiat avoimesti."

" Oppilasten vanhemmat voivat  ruveta ihmettelemään koulua, joka ei ole  samanlainen kuin heidän oma koulunsa oli."

Penttilä  selitti avoimesti oman luokkansa oppilaiden vanhemmille, mistä on kysymys ja kutsui heitä  katsomaan koulutyötä.  Hän piti heitä varten koulutunteja esim. sunnuntaisin, jolloin kaikki  vanhemmat pääsivät kuuntelemaan.  Ja lopuksi  pidettiin lasten juhla.

Muutama sana Kyllikki Penttilästä

Kyllikki Islea  Penttilä os. Kielo (1901–1982) oli jyväskyläläinen kansakoulunopettaja, jolla oli ilmiselvästi palava into tehdä asioita eri tavalla paremmin. Hän oli siis Koskenniemen  kokeilukansakoulun opettajia- mutta hän jatkoi uuden etsimistä myös tuon hankkeen jälkeen. Ilmeisesti hän jäi eläkkeelle vuonna 1961, jolloin hän saavutti ns. ammatillisen eläkeiän.

Osaamistaan hän jakoi kirjoittamalla akiivisesti lehtiin. Mm. Jyväskylän Sanomat, Kasvatus ja Koulu-lehti, Opettajain Lehti, Uusi kuvalehti ja Viesti-lehti julkaisivat hänen juttujaan. Lisäksi hän luennoi mm. Jyväskylän kesäkursseilla.

Hän oli naimisissa  professori Aarni Penttilän kanssa, ja heillä oli kaksi lasta. Heidän yhdessä kirjoittamaansa kansakoulun kielioppikirjaa "Sanaseppä" myydään yhä divareissa.

Kyllikki Penttilällä  on oma sivusto netissä:
https://www.kyllikkipenttila.net

Linkki innovatiiviisiin kouluihin:
http://pedagogiikkaa.blogspot.com/2019/03/innovatiivinen-koulu.html